Onko tuo totta, että sairaanhoitajia lähtee alalta nyt ryminällä? Onko hoitoalalla oikeasti niin kamalaa?

Eri osastoilla kiertäneenä voin sanoa, että joissakin yksiköissä työn organisointi on aivan retuperällä ja suurin osa kiireestä johtuu huonosti järjestetyistä tehtävistä. Esim. Se että kaikki aamuvuorolaiset istuvat yhtä aikaa raportilla. Kellot soivat kun potilaat haluavat vessaan, samalla pitäisi olla viemässä jo aamulääkkeitä, antibiootteja, auttaa potilaita istumaan aamupalaa varten jne. Potilaat ovat oikeasti huonokuntoisia, ei saa wc:hen ilman toisen hoitajan apua. Sitten kun osastolla on tällaisia potilaita n.20-30 ja aamuvuorossa 5 hoitajaa.. niin kiirettä pitää. Lääkkeiden viemiseen ja antamiseen menee paljon aikaa. Pitäisi kuntouttaa ja auttaa potilaat pyörätuoleihin istumaan, kävelyttää ym. Mutta aika ei riitä. Puhelimet soi, pitää kuljetella tutkimuksiin ja toimenpiteisiin, toteuttaa lääkärien määräyksiä. Lääkärit voisivat kiertää ilman hoitajia niin jäisi aikaa hoitajilla töihin. Tähän kun vielä tulee joku äkillinen potilaan voinnin romahdus, saati elvytys niin koko homma on levällään. Tervetuloa hoitoalalle..

Työaikalain muutos toi lisähaasteita tähän, koska iltayhdeksältä kotiin päässyt hoitaja ei voi tulla aamulla klo 7 töihin kuuntelemaan yökön raporttia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä sairaanhoitajien pako on tosiasia ainakin siinä sairaalassa jossa olen töissä. Myös lähihoitaja lähtee. Meiltä on kesän ajan ollut kiinni kaksi osastoa ja potilaspaikkoja on vähennetty melkein 100 kun ei ole saatu kesäsijaisia. Vakituisia lähtee muualle. Arvelen syyksi ennen kaikkea huonoa johtamista.

Esimiehiltä ja johtajilta puuttuu usein kyky sanoa ylöspäin "ei" tarpeeksi painokkaasti, kun toimintamalleja mietitään ja organisaatiota "tehostetaan". 

Tämäpä tämä.

Vierailija kirjoitti:

Eri osastoilla kiertäneenä voin sanoa, että joissakin yksiköissä työn organisointi on aivan retuperällä ja suurin osa kiireestä johtuu huonosti järjestetyistä tehtävistä. Esim. Se että kaikki aamuvuorolaiset istuvat yhtä aikaa raportilla. Kellot soivat kun potilaat haluavat vessaan, samalla pitäisi olla viemässä jo aamulääkkeitä, antibiootteja, auttaa potilaita istumaan aamupalaa varten jne. Potilaat ovat oikeasti huonokuntoisia, ei saa wc:hen ilman toisen hoitajan apua. Sitten kun osastolla on tällaisia potilaita n.20-30 ja aamuvuorossa 5 hoitajaa.. niin kiirettä pitää. Lääkkeiden viemiseen ja antamiseen menee paljon aikaa. Pitäisi kuntouttaa ja auttaa potilaat pyörätuoleihin istumaan, kävelyttää ym. Mutta aika ei riitä. Puhelimet soi, pitää kuljetella tutkimuksiin ja toimenpiteisiin, toteuttaa lääkärien määräyksiä. Lääkärit voisivat kiertää ilman hoitajia niin jäisi aikaa hoitajilla töihin. Tähän kun vielä tulee joku äkillinen potilaan voinnin romahdus, saati elvytys niin koko homma on levällään. Tervetuloa hoitoalalle..

Työaikalain muutos toi lisähaasteita tähän, koska iltayhdeksältä kotiin päässyt hoitaja ei voi tulla aamulla klo 7 töihin kuuntelemaan yökön raporttia.

Pakko se raportti on saada ennen kuin lähdet kentälle hoitamaan itsellesi täysin vieraita potilaita. En enää muista milloin olen kuullut suullisen raportin paitsi tärkeimmistä asioista eli jos jonkun tila on dramaattisesti muuttunut tai jotain erityisesti huomioitavaa, mutta on ne tiedot luettava akuuttipuolella ainakin erikoissairaanhoidossa kuitenkin ja kellot soivat kuitenkin koko ajan, joten ihan sama mitä hommaa siirtelet mihinkin niin kaaos ei katoa.

Jossain pitkäaikaishoidossa pitkistä aamurapsoista voidaan typistää mutta tällöin kirjattava koneelle että jo suihkutettu.

Kierrot ovat vähän niin ja näin, riippuu aivan tapauksesta ja osastosta.

Se missä voisi säästää aikaa on ikuinen copypaste-show eli tietokoneohjelmien ja käytäntöjen suunnittelu sellaisiksi että määräykset siirtyisivät suoraan hoitokertomukseen ja tuplakirjaukset poistuisivat. Samoin hoitologistikot osastoille, mutta sekin maksaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän tätä ole vauhdittanut korona. Kun teet töitä poikkeusoloissa 1,5 vuotta (eikä loppua näy), niin yksi jos toinenkin uupuu.

Hoitajien työmäärä on käsittääkseni vähentynyt - viime kesänäkin oli vissiin tavallista hiljaisempaa...

Ja  onhan työaika sovittu. Ylitöistä saa korvauksen, ja laki säätelee vapaan vähimmäismäärää.

Työntekijöiden henkinen ja fyysinen painostus (maskit, rokotukset) voi tietysti olla iso taakka. On sopeuduttava monenlaiseen, tai työpaikan voi menettää.

Käsittääksesi?

Vierailija kirjoitti:

Vaihdoin lastensuojelun sosiaalityöntekijästä sairaanhoitajaksi ja en ole päivääkään katunut. Sossuna en saanut juuri koskaan mitään positiivista palautetta työstäni vaan lähinnä tappouhkkauksia. Työvaattrisiinkaan ei tarvitse laittaa rahaa. Toki välillä on kiire, mutta työpäivä päättyy silloin kuin sen on tarkoituskin. Sossuna jouduin usein tekemään ylitöitä.

Niin, monessa paikassa hoitajakin joutuu tekemään ylitöitä.

Vierailija kirjoitti:

Muistutan vain, että hyvin monella muullakin alalla on jatkuva kiire, tuottavuus on prioriteetti nro 1, liian vähän työntekijöitä, palkka huonompi ja vuorolisät 1-2€/h.

Sellaista se on matalan koulutustason ja niukan vastuun liukuhihnahommissa.

En viitsisi verrata jotain yksunkertaista kiukaan prässämistä sairaanhoitoon.

Sairaanhoitajia ja heidän suorittamaansa työtä ei ole koskaan vielä rahallisesti arvostettu! Suomessa ollaan valovuosia jäljessä mm Ruotsin palkoista.

Ja joka kerta kun hoitoala vaatii lisää ja nimenomaan asianmukaista palkkatasoa, aloittavat kommunistit ja demarit vinkumisensa, "ihmisten hengellä ja terveydellä leikitään". Nämä oppimattomat, joiden taitovaatimus on erottaa punainen-keltainen ja vihreä toisistaan ja tietää, mitä milloinkin tehdään. Nämähän tienaavat tuplaten sen, minkä 4 v opiskelleet hoitajat.

Olen tätä romahdusta odottanut ja nyt se tulee ja ryminällä ja ihan ansaitusti! Työtaakka aivan hirmuinen tämä ruton aikana ja jo ennen sitäkin. Kaiken lisäksi alalle on päässyt todellisia vätyksiä, vittua hokevia pösolöitä, joiden työparina ei yksikään ymmärryksellä varustettu kauan jaksa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä ne on lähihoitajat ja perushoitajat jotka on joukolla lähteneet. Hehän tekevät sen raskaamman työn. Sairaanhoitaja ottaa vain verikokeita ym.

Omassa yksikössä on sekä sairaanhoitajia että lähi/perushoitajia, sairaanhoidon puolella. Molempia puuttuu, normaalitilanne että esimies laittaa tuplavuoroja suunnitellusti molemmille. Ovi käy jatkuvasti, puolet porukasta vaihtuu vuodessa.

Tilanne nyt: Sairaanhoitajat lähtee koska saavat paikan jostain muualta, lähi/perushoitajat lähtee koska vaihtavat alaa tai pää/kroppa hajoaa, pään hajoamisella saa pidemmän saikun. Työttömäksi ei voi jäädä, koska kunnassa krooninen hoitajapula hoivapuolella. En muista yhtään sairaanhoitajan pitkää sairaslomaa nähneeni tässä yksikössä.

Itse jäin työttömäksi hakien toisen alani töitä, ja sitten kulutan säästöt pois. Teen joko työtä joka ei pilaa terveyttäni tai osa-aikaista tai keikkaa elääkseni. Tuplavuoroja en tee.

Sairaanhoitajissakin on nykyään paljon näitä tatuoituja ja voimaantuneita naisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän tätä ole vauhdittanut korona. Kun teet töitä poikkeusoloissa 1,5 vuotta (eikä loppua näy), niin yksi jos toinenkin uupuu.

Hoitajien työmäärä on käsittääkseni vähentynyt - viime kesänäkin oli vissiin tavallista hiljaisempaa...

Ja  onhan työaika sovittu. Ylitöistä saa korvauksen, ja laki säätelee vapaan vähimmäismäärää.

Työntekijöiden henkinen ja fyysinen painostus (maskit, rokotukset) voi tietysti olla iso taakka. On sopeuduttava monenlaiseen, tai työpaikan voi menettää.

Jossakin oli ehkä hiljaisempaa mutta osassa työpaikoissa työtä oli entistä  enemmän. Ongelma julkisessa keskustelussa on  monesti  se että ei ymmärretä että sairaanhoitajan nimikkeellä tehdään töitä hyvinkin erilaisissa työpaikoissa ja yksiköissä ja työn kuva ja vaativuus eroaa hyvinkin paljon riippuen missä työskentelet. Valitettavasti myös palkasta puhuttaessa hoitajat niputetaan yhteen eikä mietitä yhtään sitä onko perustyösi lähinnä ihmisen perushoitoa vai erittäin kriittisesti sairaan ihmisen hoitotyötä jossa sinun pitää osasta ja tietää paljon ja vastuusi on suuri. Ammattinimike sairaanhoitaja ei siis yksistään kerro juuri mitään henkilön työstä tai osaamisesta.

Sairaanhoitaja aivan perusperushoitotyössä on vähemmistö, vaikka ymmärrän mitä tarkoitat. Silti se alk. alle 2400 ei houkuttele jäämään alalle kun työ on fyysisesti raskasta ja kiireistä ja silti on vastuu toisesta ihmisestä ja joissain paikoissa myös lähihoitajien ohjauksesta. Sama lähäreillä joiden palkka vielä huonompi.

Vierailija kirjoitti:

Hoitoala on raskasta. Sekä fyysisesti, että henkisesti. Työajat ovat ihan takapuolesta. Taukoja et ehdi aina pitää, jos kiire on, on tehtävä töitä.

Vaihdoin metallialalle. Nyt tauot pidetään, vaikka olisi kuinka kiire. Sitten tehdään kovaan hintaan ylitöitä päälle. Ylimääräisiä ns tupakkataukoja saa pitää kun huvittaa. Palkka on sama, koulutusta ei edes vaadittu.

Kyllä tauot ehtii pitämään vallan mainiosti, varsinkin korona on helpottanut valtavasti kun ei ole potilaita läheskään niin paljoa kuin normiaikana.

On toki hetkittäin raskasta, mutta niin se on muissakin töissä.

Aika hurjalta kuulostaa hoitoala. Luin ketjun ihan mielenkiinnosta, itse teen vain esineiden parissa töitä.

Nostan hattua kaikille hoitoalan ihmisille, ei ole helppoa, vaan todella vaativaa ja raskasta ja selkeästi täysin liian pienellä palkalla. Toivon, että tämä hoitajapula herättäisi nyt päättäjät tajuamaan ongelmat. Koronan aikaan rahaa on syydetty kaikkialle muualle ja nyt riemuitaan, kun talous alkaa elpymään, mutta hoitajia ei ole palkittu millään tavalla.

Tsemppiä kaikille teille ja kiitos kun jaksatte, olette sinnitelleet ja kiitos siitäkin jos ette enää jaksa. Se on tärkeä signaali, jota ei saa ohittaa.

Hoitajana koen tekeväni merkityksellistä työtä. Palkkakin on mielestäni hyvä verrattuna muutaman ystäväni töihin, joissa täytyy hallita ja osata asioita laajalla skaalalla. Pdän työssäni ihmisten kohtaamisesta ja siitä että työni on selkeää, tiedän mitä minulta odotetaan.

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset kuvittelee että hoitaja on vastuussa ihmishengistä. Väärin. Kun palkka on nelinumeroinen luku, ei tuollaista vastuuta ole.

Tämä selvä. Tervetuloa mun hoidettavaksi leikkaukseen <3 

Terveisin anestesiasairaanhoitaja

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistutan vain, että hyvin monella muullakin alalla on jatkuva kiire, tuottavuus on prioriteetti nro 1, liian vähän työntekijöitä, palkka huonompi ja vuorolisät 1-2€/h.

Sellaista se on matalan koulutustason ja niukan vastuun liukuhihnahommissa.

En viitsisi verrata jotain yksunkertaista kiukaan prässämistä sairaanhoitoon.

Ai nytkö sairaanhoitaja on jotenkin korkeasti koulutettu?

Vierailija kirjoitti:

Hoitoalan palkat on surkeat. Tätä hoitsupoistumaa ei voi enää pysäyttää muuten kuin tekemällä kerralla kunnon korotukset. Sh:n lähtöpaikka on nostettava 4500 euroon kuukaudessa, lähihoitajien 3500 euroon ja lisiin myös kunnon tasokorotus. On turha selittää että rahaa ei ole. Kyllä sitä on kun kerran koronan aikana on voinut tukea cheerleader-ryhmä kolme kertaa 20 000 eurolla ja siiven päälle antaa jollekin ravihevosten kasvattajalle yritystukea 100 000 euroa.

Ai hoitajalle parempi palkka kuin lääkärille? Salli mun nauraa.

Erikoistuvan lääkärin peruspalkka sairaalassa on 3500€. Erikoistuminen kestää kuusi vuotta. Luuletko tosiaan että hoitajille maksettaisiin tuollaisia palkkoja.

Laiskemmatkin hoitsut havaitsee kauhistuksekseen että tuolla alalla on pakko tehdäkin jotain.

Turhankin moni ei ole alalla siksi että haluaisi olla hoitoalalla vaan siksi että palkka on kohtalainen, lomat pitkät ja lisäksi monessa paikassa voi järkätä työn siten ettei hommat paljoa paina. Lisäksi pääsyvaatimukset (perushoitajaksi) ei ole kummoiset jos ei ole lukupäätä. 

Sitten kun homma yhtäkkiä muuttuukin sellaiseksi että hommaa on tehtävä kuten tehtaissa eli koko työvuoro paria taukoa lukuunottamatta niin tuollainen motivoitumaton saattaa miettiä että jostain muualta saisi rahansa helpomminkin.

Varsinkin kun hoitoalalla on otettu tavaksi että hoitsut itse suunnittelee työprosessinsa ja johtaa sitä vaikkei noilla olisi koulutusta, kokemusta saati sitten soveltuvuutta tuollaiseen johtamiseen. Tämä voi johtaa aika surkeaan työilmapiiriin, syrjintään ja muuhun sellaiseen joka karkoittaa väkeä jostain työkohteista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä tuo on totta. Joku teho-osaston hoitaja twitterissä kertoi kuinka pääsi eka kertaa tauolle (10min kahvit.) vasta kuuden ja puolen tunnin kuluttua töiden alkamisesta.

Ja skarppina pitäisi olla!  Ei ihme, jos vaihtavat alaa.

Haha! Keittiöalalla voi olla päiviä ilman taukoja. Työkulttuuri on sitä, jos istut ja pidät lakisääteisen tauon, olet lusmu!

On vähä eri asia, jollet osaa pitää taukoja, koska pelkäät laiskan mainetta, kuin että jos pidät tauon, niin sillävälin joku kuolee. Ja olet juridisesti vastuussa siitä kuolemasta.

Vierailija kirjoitti:

Mihin hoitsut muka lähtisi? Huonommin palkattuun työhön? Hoitsuilla kuitenkin ok palkka ja ylitöitä saa tehdä jos raha kiinnostaa. Asuntolaina ja perhe myös usein motivoi käymään töissä vaikka välillä tuntuisi kurjalta.

Minä lähdin töihin pieneen erikoisliikkeeseen myyjäksi, saan ihan saman palkan kuin sairaanhoitajana erikoissairaanhoidossa suurimmalla ikälisällä. Voin kertoa, että en todellakaan kadu alan vaihtoa ja että en oo palaamassa hoitoalalle ennenkuin siellä muuttuu arvostus, palkkaus ja resurssit parempaan suuntaan. 

Ylitöitä ei todellakaan kerry hoitoalalla, ennenkuin oot raatanut itsesi näännyksiin. Sen sijaan kaupan alalla heti, kun normaali työaika ylittyy, alkaa kertymään ylityölisät. Hoitoalalla alkaa normituntien jälkeen kertymään vasta lisätyötunnit, ja niistä ei saa mitään korvausta. 

Nuorena mietin hakeako opiskelemaan sairaanhoitajaksi vai fysioterapeutiksi. Luojan kiitos, minusta tuli fyssari. Vaativa, mielenkiintoinen ja mukava työ neurologisten asiakkaiden parissa. Kivat työkaverit, kirjallisiin saa varata aikaa niin paljon kuin tarvitsee. Tauot palkallisia ja ehtii aina ne pitämään. Asiakkaaseen saa keskittyä kunnolla, koulutuksiin pääsee usein.

Hatunnosto hoitajille, varsinkin niille kokeneille ja viisaille erikoissairaanhoidon osaajille, joiden työn vaativuus ei aukea kuin terveydenhuollossa työskenteleville.

Yksi ratkaisi varsinkin tk:n ongelmiin olisi, jos nuoret kandit perehdytettäisiin myös joihinkin sairaanhoitajan toimiin. Esim. pienet toimenpiteet onnistuisivat ilman hoitajan läsnäoloa kun lääkärikin tietäisi missä mikin tarvike toimenpidehuoneessa on.