Onko tuo totta, että sairaanhoitajia lähtee alalta nyt ryminällä? Onko hoitoalalla oikeasti niin kamalaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hoitaja 23-v kirjoitti:

Lähihoitajana haluan sanoa tämän: lähihoitajana on mahdollista tienata yli 4000 euroa/kk ennen veroja, JOS on valmis tekemään yövuoroa,sekä iltavuoroja. Kaikki viikonloput töissä. Ylitöitä myös tarjolla niille,ketkä ovat valmiita tienaamaan. Meillä ainakin 80-euron kutsuraha jo houkuttelee ylitöihin.

Jo opiskelemaan mennessä jokainen hoitaja tietää,että työ on yleensä 3-vuorotyötä. Miksi se on niin iso yllätys sitten työelämässä?

On omasta asenteesta kiinni,paljon hoitajana tienaa. Jos menee periaatteella,että vain aamuvuoroja ja viikonloput vapaana niin mielestäni on turha vikistä palkan pienuudesta,kun on mahdollisuus tehdä öitä ja iltavuoroakin.

Asenne ratkaisee

Lähihoitajan aloituspalkka taitaa olla 2300 €? Vuorotyö on monessa paikassa itsestään selvyys ja sehän lukee työsopimuksessakin (jaksotyö), MUTTA kuka piru oikeasti haluaa tehdä ylitöitä noin paljon (4000 euroon saakka) oman terveytensä, mielenterveytensä, sosiaalisen elämänsä kustannuksella??? Oikeasti?? Kyllä elantonsa pitää helpommalla saada kuin olemalla töissä 24/7..lisäksi järjetöntä ylitöiden tekoa seuraa myös firman työsuojelu, ja kyllä näihin puututaankin jossain vaiheessa..terveisin Osastonhoitaja

Lh:n peruspalkka 2150euroa.

Lh:n peruspalkat ei kuulu tähän ketjuun. Lukekaa otsikko. Tässä puhutaan nyt sairaanhoitajista. 

Ei ne osaa lukea, ne on lähihoitajia. Ammattikoulu pikakoulutuksena tehty, mutta siihen ei kuulu luetun ymmärtäminen. 

Juuri tuo asenne tekee hallaa. Itse opiskelen lähihoitajaksi, olen viiden ällän ylioppilas ja mulla on amk-tutkinto ja toinen keskiasteen tutkinto, aloilta, jotka eivät työllistä. 

Miksi ihmeessä opiskelet lähihoitajaksi etkä sairaanhoitajaksi? Töitä olisi paljon enemmän ja melko varmasti saisit joitakin hyväksilukuja aiemmista opinnoista. 

Ymmärrät varmaan kuitenkin että tässä ketjussa on kyse sairaanhoitajien lähtemisestä alalta? Nyt ei ole kyse lähihoitajista. 

Mikä agenda sinulla on iskeä kiilaa sairaanhoitajien ja lähihoitajien välille? Työelämässä nämä ammattiryhmät kunnioittavat toisiaan kollegiaalisesti ja tekevät saumatonta yhteistyötä. Miksi pyrit heikentämään hoitoalan yhtenäisyyttä? Samassa veneessä me ollaan.

Sama asia kuin jos olisi ketju, jossa puhutaan lääkäripulasta ja joku kirjoittaisi sinne sairaanhoitajien asioita ja joku korjaisi, että tässä on nyt kyse lääkäreistä eikä sairaanhoitajista. Ei ole kyse mistään kiilan lyömisestä mihinkään, vaan siitä, että on kyse eri ammattikunnista. Tottakai tehdään yhteistyötä, ollaan silti eri ammateissa. Alalta lähtöön on erilaiset syyt. 

Ihan samoja syyt ovat oli kyse sitten siitä että lääkärit, sairaahoitajat, lähihoitajat tai laitoshuoltajat pakenee sairaaloista johonkin muualle.

Mielenkiintoinen näkökulma. Kerrotko vielä mitä nämä yhteiset syyt ovat?

Työilmapiiri, potilaat ja palkkaus.

Työmäärä.

Työmäärä olisi usein kohtuullinen ilman niitä potilaita ;)... tai ainakin jos ne potilaat voisi valita kuten yksityisellä puolella.

Sairaanhoitajana olen nyt eri mieltä noista "yhteisistä syistä".

- Potilaat eivät ole olleet minulle syy lopettaa sairaanhoitajan töitä. En tunne muitakaan sairaanhoitajia, joille potilaat olisivat syy lähteä. Pikemminkin päin vastoin. Potilaat ovat sairaanhoitajan työssä ihan parasta. Sairaanhoitajan työn palkitsevuus tulee siitä, että voi auttaa potilaita.

- Meillä oli töissä myös kohtuullisen hyvä työilmapiiri ja suurin osa kollegoista oli tosi mukavia.

- Myös työmäärään pystyi vaikuttamaan priorisoinnilla, joten se ei suoranaisesti ollut ongelma, mutta ongelma oli eettinen ristiriita, joka syntyi siitä, että ei useinkaan pystynyt tekemään töitä niin hyvin kuin olisi toivonut.

- Palkkaus oli ehdottomasti huonoa.

- Lisäksi ylhäältä päin johtaminen oli pitkä miinus. 

Eli oli vain yksi yhteinen syy: palkkaus. Muut syyt olivat eri syitä. En kuitenkaan aivan täysin ymmärrä, miten ammattikoulupohjainen lähihoitaja voi kokea palkan huonoksi, vaikka se on parempi kuin monilla muilla ammattikoulusta valmistuneilla ja suunnilleen saman suuruinen kuin AMK-tutkinnon suorittaneella sairaanhoitajalla. Moni lähihoitaja hämmästyy, kun opiskelee sairaanhoitajaksi, ja huomaa, että kokonaispalkka voi useinkin laskea, koska sairaanhoitajan työssä ei välttämättä olekaan lisiä samalla tavalla, koska sairaanhoitajat tekevät usein päivätyötä.

Aivan samaa mieltä noista syistä. Huono palkkaus ja ylhäältä päin tapahtuva käskyttävä johtaminen olivat omalla kohdallani ne syyt, miksi lähdin. Sairaanhoitaja siis olen (edelleen), mutta myös toinen koulutus on jo hankittuna ja nyt teen toisia töitä. Ja kyllä, myös eettinen kuormitus on sairaanhoitajan työssä läsnä, mutta en sen vuoksi lähtenyt. Potilaat oli parasta, ja potilastyöhön on jopa ikävä. Entisiin kollegoihin voi onneksi pitää yhteyttä vaikka ei enää ollakaan samassa työpaikassa. Ehkä joskus eläkepäivillä voin palata keikkailemaan sairaanhoitajaksi, tai aiemminkin, jos voitan vaikka lotossa, eikä palkka ole enää tärkeä. 

Tämä. Käskyttävä johtamistyyli ja huono palkka syynä lähtöön. Potilastyöstä tykkäsin, voisin tehdä sitä taas joskus jos nuo molemmat epäkohdat saadaan kuntoon. Tällä hetkellä valitettavasti palkka on myös tärkeä asia. 

Mun mielestä työilmapiiri, potilaat ja palkkaus on ikävintä. Työilmapiiri on ikävä, koska tiiminvetäjät on sairaanhoitajia ja sairaanhoitajat palaveeraa keskenään sillä aikaa kun lähihoitajat painaa töitä niska limassa ja sitten ne vielä jakaa työt epäreilusti. Ei haittaa jos sh:t lähtee koska lh:t voi jakaa työt keskenäänkin. Potilaista johtuu liian iso työmäärä. Lähtisin jos voisin.

T: Lähihoitaja. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jep, jep. Keskustelu oli yleisellä tasolla, ei mitenkään sairaaloihin rajattu, kunnes tulit mukaan ärisemään että "Hoitajista puhuttaessa tarkoitetaan lähi- ja sairaanhoitajia." - Kai minä nyt alalla pitkään toimineena tiedän, mitä tarkoitan, kun puhun, enkä tarkoita hoitajilla tässä lähihoitajia enkä sairaanhoitajia, vaan nimenomaan niitä, jotka eivät ole kumpiakaan. 

Tämä näyttää olevan hankala paikka sulle. En ole sama, joka jo aiemmin ketjussa kirjoitteli hoitaja-nimikkeen käytöstä, mutta sinä taidat olla sama, joka silloinkin ärjyi ne ilkeät vastaukset. Miksi et voi hyväksyä, että hoitajalla ei välttämättä tarkoiteta lähihoitajia eikä sairaanhoitajia? Miksi olet niin kiihtynyt tästä aiheesta, meneekö tämä jostain syystä tunteisiin, miksi? Ihan hyvällä kysyn ja ihmettelen. 

Jeppis meininki vain sinullekin. Itse kirjoitin omakohtaisen kokemuksen sairaaloissa pyörivistä kielitaidottomista lähi- ja sairaanhoitajista, johon joku (ilmeisesti sitten et sinä) tuli sitten ”tietäjänä” oikaisemaan, miten he itse asiassa ovatkin ihan vain hoitajia, koska Valvira ja mitä kaikkee. Siitä tää vääntö on, ei mistään yleisestä sote-kentästä, vaikka se olis miten koko keskustelunavauksen alkuperäinen aihe.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yliopistollisen sairaalan leikkaussali-sh täällä. Meilläkin näkyy pakoa alalta. Kokeneet jäävät pitkille sairaslomille tai lähtevät opiskelemaan.

Henki on töissäni hyvä ja mukava moniammatillinen yhteisö auttaa jaksamaan, mutta johtaminen on aivan syvältä... Leikkauslistat ammutaan aivan täyteen, ylitöitä kertyy väkisin, kun ei sitä potilasta voi pöydällekään jättää ja jatkaa huomenna. Jos asioita kritisoi, vastataan että "terve menoa, ovella on jonoksi saakka tulijoita". Juu, on totta että leikkuri vetää puoleensa porukkaa, mutta nämä tulijat ovat vasta valmistuneita. Perehdytysaikojen ollessa jotain vuoden luokkaa, ja suvereeniksi oppiminen useita vuosia, on johdolta törkeää ammattitaidon aliarvioimista kuvitella, että vastavalmistunut korva kokeneen leikkurihoitajan, joka on kirurgin oikea käsi. Hyviä sijaisia roikotetaan vuosia ilman virkaa, kunnes kyllästyvät odottamaan ja vaihtavat muualle.

Kun on sairaspoissaoloa, ei ole olemassa leikkuruosaajien varahenkilöstöä, jota kutsua hätiin tuuraamaan, sama pätee vuosilomiin.

Työ itsessään on hurjan mielenkiintoista ja palkitsevaa, mutta huono johtaminen yhdistettynä palkkaan, joka ei vastaa työn vastuullisuutta, saa ihmiset vaihtamaan. Palkasta kerrottakoon, että leikkurissa/ teholla / ensiavussa (jotka ovat vaativimmat paikat + pisimmät perehdytykset + eniten lisäkoulutuksen tarvetta) tienaa yhtä vähän kuin vaikka jonohoitajana, jonka työ on pääasiassa toimistohommaa. Tämä palkkojen tasapäisyys työnkuvasta huolimatta, tuntuu melko epäoikeudenmukaiselta.

Sivusta seuranneena jonkun akuuttiakuuttiosaston tai päikyn jonohoitajana on kyllä melko jäätävää. Mutta ymmärrän sua. Hirveää nähdä ihmisiä jotka ovat unelma-alallaan mutta palavat loppuun. Mitä tuhlausta.

Siis mikä osa nyt on sitä unelmaa? Kai kaikki sh:t öbaut tietää mihin on ryhtymässä.

Sit hoitoala, noh, tosi harva lekuri russuttaa, ja ne saattaa painaa laittomasti kolme vuoroa putkeen siellä samassa sairalassa.

Vai oliks ”palkkaluokka” -kysymys...

Suosittelen vertaamaan lääkärien palkkoja sairaanhoitajien palkkoihin. Ymmärrettävästi ne ovat korkeampia, koska päävastuu hoidosta on lääkärillä ja tarvittava koulutus on pidempi, mutta en ole täysin vakuuttunut siitä, että kymmenien tuhansien eurojen ero vuosituloissa on ihan perusteltu. Varsinkin kun otetaan huomioon, että erikoissairaanhoidossa työskentely on nimenomaan moniammatillista tiimityötä ja teemme töitä rinta-rinnan erikoislääkäreiden kanssa. Ja ei -me emme ole mitään lääkäreiden "pikku apulaisia", vaan kaikilla on omat tehtävänsä ja toimenkuvansa.

Huomioitavaa myös, että kun lääkäreistä on pulaa, työnantajat kilpailevat palkoilla. Kun hoitajista on pulaa, tämä ei tule kysymykseenkään. Ennemmin vedetään vajaalla miehityksellä ja korvataan joustaminen jollain kämyisellä pizzalla.

Mitä älyttömiin vuoroihin tulee, hoitajatkin painavat tuplavuoroa, mutta korvaukset niistä annetaan (lääkäreiden tuntuvien rahallisten korvausten sijaan) aikana, mikäli sitä vapaata / lyhennystä voi edes ottaa kun kokoajan on huutava henkilöstöpula.

Tunnen lääkärien palkat varsin hyvin, sairaanhoitajien myös. Pari ”kyssäriä”:

-Onnistuuko lääkärin paikkaaminen vajaalla miehityksellä yhtä hyvin kuin sairaanhoitajan paikkaaminen?

-Koska ei onnistu, voisko homman nimi olla jotakuinkin semmoinen, että toinen rooli on arvokkaampi kuin toinen?

-Miten toi terveydenhuolto edes pyörii kun jatkuvasti pula huutaa ja sairaanhoitajia ”vaihtaa” hr-päälliköiksi pörssiyrityksiin, konsulteiksi energia-alalle ja opettajiksi Harvardiin?

Lääkärien suhteettoman suurista liksoista olen itse asiassa samaa mieltä, mut ainoastaan siksi, että ne houkuttelevat älykkäitä ja motivoituneita ihmisiä isossa kuvassa melko merkityksettömiin hommiin.

Ja sairaanhoitajan työ kuulostaa tosi ikävältä, eipä siinä. Siksi esim itse se ei ole koskaan käynyt mielessäkään ammattina...

Lääkärit ovat pitäneet palkkauksestaan huolen, varmistamalla että heitä koulutetaan rajallisesti. Palkkaa on varaa pyytää, koska kysyntä ylittää tarjonnan. Yliopistollisten sairaaloiden kaupungeissa on tunkua, mutta johonkin Pihtiputaalle on hankala saada tk-lääkäriä. Tällöin motivoidaan se joku tulemaan lupaamalla poskettomat palkat. Eipä siinä, hyvä veto lääkäreiltä, enkä mielelläni pidä tätä minään hoitajat vastaan lääkärit asiana.

Sairaanhoitajia taas koulutetaan paljon, mutta nämä eivät pysy alalla koska palkka on surkea verrattuna vastuun ja paineiden määrään. Kun sinne Pihtiputaan tk:lle ei riitä hoitajia, ei käy mielessäkään kilpailla palkalla, vaan lyödään joku osasto kiinni ja valitetaan iltapäivälehdessä, että mikä on kun ei ole hoitohenkilökuntaa.

Tottakai lääkärit ovat välttämättömiä, mutta eivät he yksinään terveydenhuoltoa pysty pyörittämään. Onneksi suurin osa lääkäreistä, muutamia egoistisia evaleita lukuunottamatta, tämän tiedostaa ja arvostaa hoitajien työpanosta ja asiantuntemusta omalla alallaan .

Jos muuten mielestäsi lääkäreiden ja sairaanhoitajien työ on merkityksetöntä, voi päätellä ettet koskaan ole sairastunut. Terveydenhuolto ei ole olemassa vain monisairaita vanhuksia varten, kuten usein julkisessa keskustelussa tunnutaan kuvittelevan, vaan sairastutpa sitten yllättäen syöpään, hankit perheenlisäystä tai ajat isäsi bemarilla ulos ja murrat jokaisen kylkiluusi, potilaaksi sinä siinä päädyt. Siinä vaiheessa kun kirurgit ja sht kursivat sinun muusina olevan ruumiisi kasaan, voit alkaa pitää työtä melko merkityksellisenä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jep, jep. Keskustelu oli yleisellä tasolla, ei mitenkään sairaaloihin rajattu, kunnes tulit mukaan ärisemään että "Hoitajista puhuttaessa tarkoitetaan lähi- ja sairaanhoitajia." - Kai minä nyt alalla pitkään toimineena tiedän, mitä tarkoitan, kun puhun, enkä tarkoita hoitajilla tässä lähihoitajia enkä sairaanhoitajia, vaan nimenomaan niitä, jotka eivät ole kumpiakaan. 

Tämä näyttää olevan hankala paikka sulle. En ole sama, joka jo aiemmin ketjussa kirjoitteli hoitaja-nimikkeen käytöstä, mutta sinä taidat olla sama, joka silloinkin ärjyi ne ilkeät vastaukset. Miksi et voi hyväksyä, että hoitajalla ei välttämättä tarkoiteta lähihoitajia eikä sairaanhoitajia? Miksi olet niin kiihtynyt tästä aiheesta, meneekö tämä jostain syystä tunteisiin, miksi? Ihan hyvällä kysyn ja ihmettelen. 

Ei tässä ole minulle mitään hankalaa, jos ei oteta lukuun sitä, etten saata ymmärtää kuinka vaikeata on käsittää, ettei hoitaja-nimike ole käytössä sairaalassa – paitsi puhuttaessa sekä lähi- että sairaanhoitajista.

Koska toistaiseksi vielä alalla olen, niin aihe on läheinen. Ei siin sen kummosempaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yliopistollisen sairaalan leikkaussali-sh täällä. Meilläkin näkyy pakoa alalta. Kokeneet jäävät pitkille sairaslomille tai lähtevät opiskelemaan.

Henki on töissäni hyvä ja mukava moniammatillinen yhteisö auttaa jaksamaan, mutta johtaminen on aivan syvältä... Leikkauslistat ammutaan aivan täyteen, ylitöitä kertyy väkisin, kun ei sitä potilasta voi pöydällekään jättää ja jatkaa huomenna. Jos asioita kritisoi, vastataan että "terve menoa, ovella on jonoksi saakka tulijoita". Juu, on totta että leikkuri vetää puoleensa porukkaa, mutta nämä tulijat ovat vasta valmistuneita. Perehdytysaikojen ollessa jotain vuoden luokkaa, ja suvereeniksi oppiminen useita vuosia, on johdolta törkeää ammattitaidon aliarvioimista kuvitella, että vastavalmistunut korva kokeneen leikkurihoitajan, joka on kirurgin oikea käsi. Hyviä sijaisia roikotetaan vuosia ilman virkaa, kunnes kyllästyvät odottamaan ja vaihtavat muualle.

Kun on sairaspoissaoloa, ei ole olemassa leikkuruosaajien varahenkilöstöä, jota kutsua hätiin tuuraamaan, sama pätee vuosilomiin.

Työ itsessään on hurjan mielenkiintoista ja palkitsevaa, mutta huono johtaminen yhdistettynä palkkaan, joka ei vastaa työn vastuullisuutta, saa ihmiset vaihtamaan. Palkasta kerrottakoon, että leikkurissa/ teholla / ensiavussa (jotka ovat vaativimmat paikat + pisimmät perehdytykset + eniten lisäkoulutuksen tarvetta) tienaa yhtä vähän kuin vaikka jonohoitajana, jonka työ on pääasiassa toimistohommaa. Tämä palkkojen tasapäisyys työnkuvasta huolimatta, tuntuu melko epäoikeudenmukaiselta.

Sivusta seuranneena jonkun akuuttiakuuttiosaston tai päikyn jonohoitajana on kyllä melko jäätävää. Mutta ymmärrän sua. Hirveää nähdä ihmisiä jotka ovat unelma-alallaan mutta palavat loppuun. Mitä tuhlausta.

Siis mikä osa nyt on sitä unelmaa? Kai kaikki sh:t öbaut tietää mihin on ryhtymässä.

Sit hoitoala, noh, tosi harva lekuri russuttaa, ja ne saattaa painaa laittomasti kolme vuoroa putkeen siellä samassa sairalassa.

Vai oliks ”palkkaluokka” -kysymys...

Suosittelen vertaamaan lääkärien palkkoja sairaanhoitajien palkkoihin. Ymmärrettävästi ne ovat korkeampia, koska päävastuu hoidosta on lääkärillä ja tarvittava koulutus on pidempi, mutta en ole täysin vakuuttunut siitä, että kymmenien tuhansien eurojen ero vuosituloissa on ihan perusteltu. Varsinkin kun otetaan huomioon, että erikoissairaanhoidossa työskentely on nimenomaan moniammatillista tiimityötä ja teemme töitä rinta-rinnan erikoislääkäreiden kanssa. Ja ei -me emme ole mitään lääkäreiden "pikku apulaisia", vaan kaikilla on omat tehtävänsä ja toimenkuvansa.

Huomioitavaa myös, että kun lääkäreistä on pulaa, työnantajat kilpailevat palkoilla. Kun hoitajista on pulaa, tämä ei tule kysymykseenkään. Ennemmin vedetään vajaalla miehityksellä ja korvataan joustaminen jollain kämyisellä pizzalla.

Mitä älyttömiin vuoroihin tulee, hoitajatkin painavat tuplavuoroa, mutta korvaukset niistä annetaan (lääkäreiden tuntuvien rahallisten korvausten sijaan) aikana, mikäli sitä vapaata / lyhennystä voi edes ottaa kun kokoajan on huutava henkilöstöpula.

Tunnen lääkärien palkat varsin hyvin, sairaanhoitajien myös. Pari ”kyssäriä”:

-Onnistuuko lääkärin paikkaaminen vajaalla miehityksellä yhtä hyvin kuin sairaanhoitajan paikkaaminen?

-Koska ei onnistu, voisko homman nimi olla jotakuinkin semmoinen, että toinen rooli on arvokkaampi kuin toinen?

-Miten toi terveydenhuolto edes pyörii kun jatkuvasti pula huutaa ja sairaanhoitajia ”vaihtaa” hr-päälliköiksi pörssiyrityksiin, konsulteiksi energia-alalle ja opettajiksi Harvardiin?

Lääkärien suhteettoman suurista liksoista olen itse asiassa samaa mieltä, mut ainoastaan siksi, että ne houkuttelevat älykkäitä ja motivoituneita ihmisiä isossa kuvassa melko merkityksettömiin hommiin.

Ja sairaanhoitajan työ kuulostaa tosi ikävältä, eipä siinä. Siksi esim itse se ei ole koskaan käynyt mielessäkään ammattina...

Lääkärit ovat pitäneet palkkauksestaan huolen, varmistamalla että heitä koulutetaan rajallisesti. Palkkaa on varaa pyytää, koska kysyntä ylittää tarjonnan. Yliopistollisten sairaaloiden kaupungeissa on tunkua, mutta johonkin Pihtiputaalle on hankala saada tk-lääkäriä. Tällöin motivoidaan se joku tulemaan lupaamalla poskettomat palkat. Eipä siinä, hyvä veto lääkäreiltä, enkä mielelläni pidä tätä minään hoitajat vastaan lääkärit asiana.

Sairaanhoitajia taas koulutetaan paljon, mutta nämä eivät pysy alalla koska palkka on surkea verrattuna vastuun ja paineiden määrään. Kun sinne Pihtiputaan tk:lle ei riitä hoitajia, ei käy mielessäkään kilpailla palkalla, vaan lyödään joku osasto kiinni ja valitetaan iltapäivälehdessä, että mikä on kun ei ole hoitohenkilökuntaa.

Tottakai lääkärit ovat välttämättömiä, mutta eivät he yksinään terveydenhuoltoa pysty pyörittämään. Onneksi suurin osa lääkäreistä, muutamia egoistisia evaleita lukuunottamatta, tämän tiedostaa ja arvostaa hoitajien työpanosta ja asiantuntemusta omalla alallaan .

Jos muuten mielestäsi lääkäreiden ja sairaanhoitajien työ on merkityksetöntä, voi päätellä ettet koskaan ole sairastunut. Terveydenhuolto ei ole olemassa vain monisairaita vanhuksia varten, kuten usein julkisessa keskustelussa tunnutaan kuvittelevan, vaan sairastutpa sitten yllättäen syöpään, hankit perheenlisäystä tai ajat isäsi bemarilla ulos ja murrat jokaisen kylkiluusi, potilaaksi sinä siinä päädyt. Siinä vaiheessa kun kirurgit ja sht kursivat sinun muusina olevan ruumiisi kasaan, voit alkaa pitää työtä melko merkityksellisenä.

Lääkäreillä toi etujen valvonta on selkeää, kun niillä on Lääkäriliitto.  Sairaanhoitajat kuuluu hajanaisesti ainakin kolmeen eri liittoon, joihin kuuluu muitakin ammattiryhmiä, ja jotka eivät selkeästi aja sairaanhoitajien etuja. Onhan se kumma asia, että suomessa on yli 70 000 sairaanhoitajaa, eli valtava massa, mutta rivejä ei saada yhtenäisiksi niin joukkovoima puuttuu?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hoitaja 23-v kirjoitti:

Lähihoitajana haluan sanoa tämän: lähihoitajana on mahdollista tienata yli 4000 euroa/kk ennen veroja, JOS on valmis tekemään yövuoroa,sekä iltavuoroja. Kaikki viikonloput töissä. Ylitöitä myös tarjolla niille,ketkä ovat valmiita tienaamaan. Meillä ainakin 80-euron kutsuraha jo houkuttelee ylitöihin.

Jo opiskelemaan mennessä jokainen hoitaja tietää,että työ on yleensä 3-vuorotyötä. Miksi se on niin iso yllätys sitten työelämässä?

On omasta asenteesta kiinni,paljon hoitajana tienaa. Jos menee periaatteella,että vain aamuvuoroja ja viikonloput vapaana niin mielestäni on turha vikistä palkan pienuudesta,kun on mahdollisuus tehdä öitä ja iltavuoroakin.

Asenne ratkaisee

Lähihoitajan aloituspalkka taitaa olla 2300 €? Vuorotyö on monessa paikassa itsestään selvyys ja sehän lukee työsopimuksessakin (jaksotyö), MUTTA kuka piru oikeasti haluaa tehdä ylitöitä noin paljon (4000 euroon saakka) oman terveytensä, mielenterveytensä, sosiaalisen elämänsä kustannuksella??? Oikeasti?? Kyllä elantonsa pitää helpommalla saada kuin olemalla töissä 24/7..lisäksi järjetöntä ylitöiden tekoa seuraa myös firman työsuojelu, ja kyllä näihin puututaankin jossain vaiheessa..terveisin Osastonhoitaja

Lh:n peruspalkka 2150euroa.

Lh:n peruspalkat ei kuulu tähän ketjuun. Lukekaa otsikko. Tässä puhutaan nyt sairaanhoitajista. 

Ei ne osaa lukea, ne on lähihoitajia. Ammattikoulu pikakoulutuksena tehty, mutta siihen ei kuulu luetun ymmärtäminen. 

Juuri tuo asenne tekee hallaa. Itse opiskelen lähihoitajaksi, olen viiden ällän ylioppilas ja mulla on amk-tutkinto ja toinen keskiasteen tutkinto, aloilta, jotka eivät työllistä. 

Miksi ihmeessä opiskelet lähihoitajaksi etkä sairaanhoitajaksi? Töitä olisi paljon enemmän ja melko varmasti saisit joitakin hyväksilukuja aiemmista opinnoista. 

Ymmärrät varmaan kuitenkin että tässä ketjussa on kyse sairaanhoitajien lähtemisestä alalta? Nyt ei ole kyse lähihoitajista. 

Mikä agenda sinulla on iskeä kiilaa sairaanhoitajien ja lähihoitajien välille? Työelämässä nämä ammattiryhmät kunnioittavat toisiaan kollegiaalisesti ja tekevät saumatonta yhteistyötä. Miksi pyrit heikentämään hoitoalan yhtenäisyyttä? Samassa veneessä me ollaan.

Sama asia kuin jos olisi ketju, jossa puhutaan lääkäripulasta ja joku kirjoittaisi sinne sairaanhoitajien asioita ja joku korjaisi, että tässä on nyt kyse lääkäreistä eikä sairaanhoitajista. Ei ole kyse mistään kiilan lyömisestä mihinkään, vaan siitä, että on kyse eri ammattikunnista. Tottakai tehdään yhteistyötä, ollaan silti eri ammateissa. Alalta lähtöön on erilaiset syyt. 

Ihan samoja syyt ovat oli kyse sitten siitä että lääkärit, sairaahoitajat, lähihoitajat tai laitoshuoltajat pakenee sairaaloista johonkin muualle.

Mielenkiintoinen näkökulma. Kerrotko vielä mitä nämä yhteiset syyt ovat?

Työilmapiiri, potilaat ja palkkaus.

Työmäärä.

Työmäärä olisi usein kohtuullinen ilman niitä potilaita ;)... tai ainakin jos ne potilaat voisi valita kuten yksityisellä puolella.

Sairaanhoitajana olen nyt eri mieltä noista "yhteisistä syistä".

- Potilaat eivät ole olleet minulle syy lopettaa sairaanhoitajan töitä. En tunne muitakaan sairaanhoitajia, joille potilaat olisivat syy lähteä. Pikemminkin päin vastoin. Potilaat ovat sairaanhoitajan työssä ihan parasta. Sairaanhoitajan työn palkitsevuus tulee siitä, että voi auttaa potilaita.

- Meillä oli töissä myös kohtuullisen hyvä työilmapiiri ja suurin osa kollegoista oli tosi mukavia.

- Myös työmäärään pystyi vaikuttamaan priorisoinnilla, joten se ei suoranaisesti ollut ongelma, mutta ongelma oli eettinen ristiriita, joka syntyi siitä, että ei useinkaan pystynyt tekemään töitä niin hyvin kuin olisi toivonut.

- Palkkaus oli ehdottomasti huonoa.

- Lisäksi ylhäältä päin johtaminen oli pitkä miinus. 

Eli oli vain yksi yhteinen syy: palkkaus. Muut syyt olivat eri syitä. En kuitenkaan aivan täysin ymmärrä, miten ammattikoulupohjainen lähihoitaja voi kokea palkan huonoksi, vaikka se on parempi kuin monilla muilla ammattikoulusta valmistuneilla ja suunnilleen saman suuruinen kuin AMK-tutkinnon suorittaneella sairaanhoitajalla. Moni lähihoitaja hämmästyy, kun opiskelee sairaanhoitajaksi, ja huomaa, että kokonaispalkka voi useinkin laskea, koska sairaanhoitajan työssä ei välttämättä olekaan lisiä samalla tavalla, koska sairaanhoitajat tekevät usein päivätyötä.

Aivan samaa mieltä noista syistä. Huono palkkaus ja ylhäältä päin tapahtuva käskyttävä johtaminen olivat omalla kohdallani ne syyt, miksi lähdin. Sairaanhoitaja siis olen (edelleen), mutta myös toinen koulutus on jo hankittuna ja nyt teen toisia töitä. Ja kyllä, myös eettinen kuormitus on sairaanhoitajan työssä läsnä, mutta en sen vuoksi lähtenyt. Potilaat oli parasta, ja potilastyöhön on jopa ikävä. Entisiin kollegoihin voi onneksi pitää yhteyttä vaikka ei enää ollakaan samassa työpaikassa. Ehkä joskus eläkepäivillä voin palata keikkailemaan sairaanhoitajaksi, tai aiemminkin, jos voitan vaikka lotossa, eikä palkka ole enää tärkeä. 

Tämä. Käskyttävä johtamistyyli ja huono palkka syynä lähtöön. Potilastyöstä tykkäsin, voisin tehdä sitä taas joskus jos nuo molemmat epäkohdat saadaan kuntoon. Tällä hetkellä valitettavasti palkka on myös tärkeä asia. 

Mun mielestä työilmapiiri, potilaat ja palkkaus on ikävintä. Työilmapiiri on ikävä, koska tiiminvetäjät on sairaanhoitajia ja sairaanhoitajat palaveeraa keskenään sillä aikaa kun lähihoitajat painaa töitä niska limassa ja sitten ne vielä jakaa työt epäreilusti. Ei haittaa jos sh:t lähtee koska lh:t voi jakaa työt keskenäänkin. Potilaista johtuu liian iso työmäärä. Lähtisin jos voisin.

T: Lähihoitaja. 

Liian suuri työmäärä ei johdu potilaista vaan huonosta johtamisesta ja vajaasta henkilöstöresursoinnista. Jos potilaat ovat hyvin sairaita ja vaativat useamman henkilön kädet hoitotoimenpiteisiin, tämä tulisi osata ottaa huomioon henkilöstöresursissa, eikä laskea vain x hoitajaa y potilasmäärää kohden, riippumatta potilaiden kunnosta ja hoitotasosta. Potilaat eivät ole valinneet olla vanhoja, monisairaita ja raskaita, - kuormittavuus ei ole heidän syynsä.

Ihan näin sairaanhoitajana vähän kalskahtaa korvaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yliopistollisen sairaalan leikkaussali-sh täällä. Meilläkin näkyy pakoa alalta. Kokeneet jäävät pitkille sairaslomille tai lähtevät opiskelemaan.

Henki on töissäni hyvä ja mukava moniammatillinen yhteisö auttaa jaksamaan, mutta johtaminen on aivan syvältä... Leikkauslistat ammutaan aivan täyteen, ylitöitä kertyy väkisin, kun ei sitä potilasta voi pöydällekään jättää ja jatkaa huomenna. Jos asioita kritisoi, vastataan että "terve menoa, ovella on jonoksi saakka tulijoita". Juu, on totta että leikkuri vetää puoleensa porukkaa, mutta nämä tulijat ovat vasta valmistuneita. Perehdytysaikojen ollessa jotain vuoden luokkaa, ja suvereeniksi oppiminen useita vuosia, on johdolta törkeää ammattitaidon aliarvioimista kuvitella, että vastavalmistunut korva kokeneen leikkurihoitajan, joka on kirurgin oikea käsi. Hyviä sijaisia roikotetaan vuosia ilman virkaa, kunnes kyllästyvät odottamaan ja vaihtavat muualle.

Kun on sairaspoissaoloa, ei ole olemassa leikkuruosaajien varahenkilöstöä, jota kutsua hätiin tuuraamaan, sama pätee vuosilomiin.

Työ itsessään on hurjan mielenkiintoista ja palkitsevaa, mutta huono johtaminen yhdistettynä palkkaan, joka ei vastaa työn vastuullisuutta, saa ihmiset vaihtamaan. Palkasta kerrottakoon, että leikkurissa/ teholla / ensiavussa (jotka ovat vaativimmat paikat + pisimmät perehdytykset + eniten lisäkoulutuksen tarvetta) tienaa yhtä vähän kuin vaikka jonohoitajana, jonka työ on pääasiassa toimistohommaa. Tämä palkkojen tasapäisyys työnkuvasta huolimatta, tuntuu melko epäoikeudenmukaiselta.

Sivusta seuranneena jonkun akuuttiakuuttiosaston tai päikyn jonohoitajana on kyllä melko jäätävää. Mutta ymmärrän sua. Hirveää nähdä ihmisiä jotka ovat unelma-alallaan mutta palavat loppuun. Mitä tuhlausta.

Siis mikä osa nyt on sitä unelmaa? Kai kaikki sh:t öbaut tietää mihin on ryhtymässä.

Sit hoitoala, noh, tosi harva lekuri russuttaa, ja ne saattaa painaa laittomasti kolme vuoroa putkeen siellä samassa sairalassa.

Vai oliks ”palkkaluokka” -kysymys...

Suosittelen vertaamaan lääkärien palkkoja sairaanhoitajien palkkoihin. Ymmärrettävästi ne ovat korkeampia, koska päävastuu hoidosta on lääkärillä ja tarvittava koulutus on pidempi, mutta en ole täysin vakuuttunut siitä, että kymmenien tuhansien eurojen ero vuosituloissa on ihan perusteltu. Varsinkin kun otetaan huomioon, että erikoissairaanhoidossa työskentely on nimenomaan moniammatillista tiimityötä ja teemme töitä rinta-rinnan erikoislääkäreiden kanssa. Ja ei -me emme ole mitään lääkäreiden "pikku apulaisia", vaan kaikilla on omat tehtävänsä ja toimenkuvansa.

Huomioitavaa myös, että kun lääkäreistä on pulaa, työnantajat kilpailevat palkoilla. Kun hoitajista on pulaa, tämä ei tule kysymykseenkään. Ennemmin vedetään vajaalla miehityksellä ja korvataan joustaminen jollain kämyisellä pizzalla.

Mitä älyttömiin vuoroihin tulee, hoitajatkin painavat tuplavuoroa, mutta korvaukset niistä annetaan (lääkäreiden tuntuvien rahallisten korvausten sijaan) aikana, mikäli sitä vapaata / lyhennystä voi edes ottaa kun kokoajan on huutava henkilöstöpula.

Tunnen lääkärien palkat varsin hyvin, sairaanhoitajien myös. Pari ”kyssäriä”:

-Onnistuuko lääkärin paikkaaminen vajaalla miehityksellä yhtä hyvin kuin sairaanhoitajan paikkaaminen?

-Koska ei onnistu, voisko homman nimi olla jotakuinkin semmoinen, että toinen rooli on arvokkaampi kuin toinen?

-Miten toi terveydenhuolto edes pyörii kun jatkuvasti pula huutaa ja sairaanhoitajia ”vaihtaa” hr-päälliköiksi pörssiyrityksiin, konsulteiksi energia-alalle ja opettajiksi Harvardiin?

Lääkärien suhteettoman suurista liksoista olen itse asiassa samaa mieltä, mut ainoastaan siksi, että ne houkuttelevat älykkäitä ja motivoituneita ihmisiä isossa kuvassa melko merkityksettömiin hommiin.

Ja sairaanhoitajan työ kuulostaa tosi ikävältä, eipä siinä. Siksi esim itse se ei ole koskaan käynyt mielessäkään ammattina...

Lääkärit ovat pitäneet palkkauksestaan huolen, varmistamalla että heitä koulutetaan rajallisesti. Palkkaa on varaa pyytää, koska kysyntä ylittää tarjonnan. Yliopistollisten sairaaloiden kaupungeissa on tunkua, mutta johonkin Pihtiputaalle on hankala saada tk-lääkäriä. Tällöin motivoidaan se joku tulemaan lupaamalla poskettomat palkat. Eipä siinä, hyvä veto lääkäreiltä, enkä mielelläni pidä tätä minään hoitajat vastaan lääkärit asiana.

Sairaanhoitajia taas koulutetaan paljon, mutta nämä eivät pysy alalla koska palkka on surkea verrattuna vastuun ja paineiden määrään. Kun sinne Pihtiputaan tk:lle ei riitä hoitajia, ei käy mielessäkään kilpailla palkalla, vaan lyödään joku osasto kiinni ja valitetaan iltapäivälehdessä, että mikä on kun ei ole hoitohenkilökuntaa.

Tottakai lääkärit ovat välttämättömiä, mutta eivät he yksinään terveydenhuoltoa pysty pyörittämään. Onneksi suurin osa lääkäreistä, muutamia egoistisia evaleita lukuunottamatta, tämän tiedostaa ja arvostaa hoitajien työpanosta ja asiantuntemusta omalla alallaan .

Jos muuten mielestäsi lääkäreiden ja sairaanhoitajien työ on merkityksetöntä, voi päätellä ettet koskaan ole sairastunut. Terveydenhuolto ei ole olemassa vain monisairaita vanhuksia varten, kuten usein julkisessa keskustelussa tunnutaan kuvittelevan, vaan sairastutpa sitten yllättäen syöpään, hankit perheenlisäystä tai ajat isäsi bemarilla ulos ja murrat jokaisen kylkiluusi, potilaaksi sinä siinä päädyt. Siinä vaiheessa kun kirurgit ja sht kursivat sinun muusina olevan ruumiisi kasaan, voit alkaa pitää työtä melko merkityksellisenä.

Lääkäreillä toi etujen valvonta on selkeää, kun niillä on Lääkäriliitto.  Sairaanhoitajat kuuluu hajanaisesti ainakin kolmeen eri liittoon, joihin kuuluu muitakin ammattiryhmiä, ja jotka eivät selkeästi aja sairaanhoitajien etuja. Onhan se kumma asia, että suomessa on yli 70 000 sairaanhoitajaa, eli valtava massa, mutta rivejä ei saada yhtenäisiksi niin joukkovoima puuttuu?

Entäpä Sairaanhoitajaliitto?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yliopistollisen sairaalan leikkaussali-sh täällä. Meilläkin näkyy pakoa alalta. Kokeneet jäävät pitkille sairaslomille tai lähtevät opiskelemaan.

Henki on töissäni hyvä ja mukava moniammatillinen yhteisö auttaa jaksamaan, mutta johtaminen on aivan syvältä... Leikkauslistat ammutaan aivan täyteen, ylitöitä kertyy väkisin, kun ei sitä potilasta voi pöydällekään jättää ja jatkaa huomenna. Jos asioita kritisoi, vastataan että "terve menoa, ovella on jonoksi saakka tulijoita". Juu, on totta että leikkuri vetää puoleensa porukkaa, mutta nämä tulijat ovat vasta valmistuneita. Perehdytysaikojen ollessa jotain vuoden luokkaa, ja suvereeniksi oppiminen useita vuosia, on johdolta törkeää ammattitaidon aliarvioimista kuvitella, että vastavalmistunut korva kokeneen leikkurihoitajan, joka on kirurgin oikea käsi. Hyviä sijaisia roikotetaan vuosia ilman virkaa, kunnes kyllästyvät odottamaan ja vaihtavat muualle.

Kun on sairaspoissaoloa, ei ole olemassa leikkuruosaajien varahenkilöstöä, jota kutsua hätiin tuuraamaan, sama pätee vuosilomiin.

Työ itsessään on hurjan mielenkiintoista ja palkitsevaa, mutta huono johtaminen yhdistettynä palkkaan, joka ei vastaa työn vastuullisuutta, saa ihmiset vaihtamaan. Palkasta kerrottakoon, että leikkurissa/ teholla / ensiavussa (jotka ovat vaativimmat paikat + pisimmät perehdytykset + eniten lisäkoulutuksen tarvetta) tienaa yhtä vähän kuin vaikka jonohoitajana, jonka työ on pääasiassa toimistohommaa. Tämä palkkojen tasapäisyys työnkuvasta huolimatta, tuntuu melko epäoikeudenmukaiselta.

Sivusta seuranneena jonkun akuuttiakuuttiosaston tai päikyn jonohoitajana on kyllä melko jäätävää. Mutta ymmärrän sua. Hirveää nähdä ihmisiä jotka ovat unelma-alallaan mutta palavat loppuun. Mitä tuhlausta.

Siis mikä osa nyt on sitä unelmaa? Kai kaikki sh:t öbaut tietää mihin on ryhtymässä.

Sit hoitoala, noh, tosi harva lekuri russuttaa, ja ne saattaa painaa laittomasti kolme vuoroa putkeen siellä samassa sairalassa.

Vai oliks ”palkkaluokka” -kysymys...

Suosittelen vertaamaan lääkärien palkkoja sairaanhoitajien palkkoihin. Ymmärrettävästi ne ovat korkeampia, koska päävastuu hoidosta on lääkärillä ja tarvittava koulutus on pidempi, mutta en ole täysin vakuuttunut siitä, että kymmenien tuhansien eurojen ero vuosituloissa on ihan perusteltu. Varsinkin kun otetaan huomioon, että erikoissairaanhoidossa työskentely on nimenomaan moniammatillista tiimityötä ja teemme töitä rinta-rinnan erikoislääkäreiden kanssa. Ja ei -me emme ole mitään lääkäreiden "pikku apulaisia", vaan kaikilla on omat tehtävänsä ja toimenkuvansa.

Huomioitavaa myös, että kun lääkäreistä on pulaa, työnantajat kilpailevat palkoilla. Kun hoitajista on pulaa, tämä ei tule kysymykseenkään. Ennemmin vedetään vajaalla miehityksellä ja korvataan joustaminen jollain kämyisellä pizzalla.

Mitä älyttömiin vuoroihin tulee, hoitajatkin painavat tuplavuoroa, mutta korvaukset niistä annetaan (lääkäreiden tuntuvien rahallisten korvausten sijaan) aikana, mikäli sitä vapaata / lyhennystä voi edes ottaa kun kokoajan on huutava henkilöstöpula.

Tunnen lääkärien palkat varsin hyvin, sairaanhoitajien myös. Pari ”kyssäriä”:

-Onnistuuko lääkärin paikkaaminen vajaalla miehityksellä yhtä hyvin kuin sairaanhoitajan paikkaaminen?

-Koska ei onnistu, voisko homman nimi olla jotakuinkin semmoinen, että toinen rooli on arvokkaampi kuin toinen?

-Miten toi terveydenhuolto edes pyörii kun jatkuvasti pula huutaa ja sairaanhoitajia ”vaihtaa” hr-päälliköiksi pörssiyrityksiin, konsulteiksi energia-alalle ja opettajiksi Harvardiin?

Lääkärien suhteettoman suurista liksoista olen itse asiassa samaa mieltä, mut ainoastaan siksi, että ne houkuttelevat älykkäitä ja motivoituneita ihmisiä isossa kuvassa melko merkityksettömiin hommiin.

Ja sairaanhoitajan työ kuulostaa tosi ikävältä, eipä siinä. Siksi esim itse se ei ole koskaan käynyt mielessäkään ammattina...

Lääkärit ovat pitäneet palkkauksestaan huolen, varmistamalla että heitä koulutetaan rajallisesti. Palkkaa on varaa pyytää, koska kysyntä ylittää tarjonnan. Yliopistollisten sairaaloiden kaupungeissa on tunkua, mutta johonkin Pihtiputaalle on hankala saada tk-lääkäriä. Tällöin motivoidaan se joku tulemaan lupaamalla poskettomat palkat. Eipä siinä, hyvä veto lääkäreiltä, enkä mielelläni pidä tätä minään hoitajat vastaan lääkärit asiana.

Sairaanhoitajia taas koulutetaan paljon, mutta nämä eivät pysy alalla koska palkka on surkea verrattuna vastuun ja paineiden määrään. Kun sinne Pihtiputaan tk:lle ei riitä hoitajia, ei käy mielessäkään kilpailla palkalla, vaan lyödään joku osasto kiinni ja valitetaan iltapäivälehdessä, että mikä on kun ei ole hoitohenkilökuntaa.

Tottakai lääkärit ovat välttämättömiä, mutta eivät he yksinään terveydenhuoltoa pysty pyörittämään. Onneksi suurin osa lääkäreistä, muutamia egoistisia evaleita lukuunottamatta, tämän tiedostaa ja arvostaa hoitajien työpanosta ja asiantuntemusta omalla alallaan .

Jos muuten mielestäsi lääkäreiden ja sairaanhoitajien työ on merkityksetöntä, voi päätellä ettet koskaan ole sairastunut. Terveydenhuolto ei ole olemassa vain monisairaita vanhuksia varten, kuten usein julkisessa keskustelussa tunnutaan kuvittelevan, vaan sairastutpa sitten yllättäen syöpään, hankit perheenlisäystä tai ajat isäsi bemarilla ulos ja murrat jokaisen kylkiluusi, potilaaksi sinä siinä päädyt. Siinä vaiheessa kun kirurgit ja sht kursivat sinun muusina olevan ruumiisi kasaan, voit alkaa pitää työtä melko merkityksellisenä.

Lääkäreillä toi etujen valvonta on selkeää, kun niillä on Lääkäriliitto.  Sairaanhoitajat kuuluu hajanaisesti ainakin kolmeen eri liittoon, joihin kuuluu muitakin ammattiryhmiä, ja jotka eivät selkeästi aja sairaanhoitajien etuja. Onhan se kumma asia, että suomessa on yli 70 000 sairaanhoitajaa, eli valtava massa, mutta rivejä ei saada yhtenäisiksi niin joukkovoima puuttuu?

Tämä ja lisäksi esim Tehy on aivan munaton. Suurin puhein lähdetään aina palkkakierrokselle, mutta lopulta pyörretään puheet ja palataan kiltisti ruotuun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hoitaja 23-v kirjoitti:

Lähihoitajana haluan sanoa tämän: lähihoitajana on mahdollista tienata yli 4000 euroa/kk ennen veroja, JOS on valmis tekemään yövuoroa,sekä iltavuoroja. Kaikki viikonloput töissä. Ylitöitä myös tarjolla niille,ketkä ovat valmiita tienaamaan. Meillä ainakin 80-euron kutsuraha jo houkuttelee ylitöihin.

Jo opiskelemaan mennessä jokainen hoitaja tietää,että työ on yleensä 3-vuorotyötä. Miksi se on niin iso yllätys sitten työelämässä?

On omasta asenteesta kiinni,paljon hoitajana tienaa. Jos menee periaatteella,että vain aamuvuoroja ja viikonloput vapaana niin mielestäni on turha vikistä palkan pienuudesta,kun on mahdollisuus tehdä öitä ja iltavuoroakin.

Asenne ratkaisee

Lähihoitajan aloituspalkka taitaa olla 2300 €? Vuorotyö on monessa paikassa itsestään selvyys ja sehän lukee työsopimuksessakin (jaksotyö), MUTTA kuka piru oikeasti haluaa tehdä ylitöitä noin paljon (4000 euroon saakka) oman terveytensä, mielenterveytensä, sosiaalisen elämänsä kustannuksella??? Oikeasti?? Kyllä elantonsa pitää helpommalla saada kuin olemalla töissä 24/7..lisäksi järjetöntä ylitöiden tekoa seuraa myös firman työsuojelu, ja kyllä näihin puututaankin jossain vaiheessa..terveisin Osastonhoitaja

Lh:n peruspalkka 2150euroa.

Lh:n peruspalkat ei kuulu tähän ketjuun. Lukekaa otsikko. Tässä puhutaan nyt sairaanhoitajista. 

Ei ne osaa lukea, ne on lähihoitajia. Ammattikoulu pikakoulutuksena tehty, mutta siihen ei kuulu luetun ymmärtäminen. 

Juuri tuo asenne tekee hallaa. Itse opiskelen lähihoitajaksi, olen viiden ällän ylioppilas ja mulla on amk-tutkinto ja toinen keskiasteen tutkinto, aloilta, jotka eivät työllistä. 

Miksi ihmeessä opiskelet lähihoitajaksi etkä sairaanhoitajaksi? Töitä olisi paljon enemmän ja melko varmasti saisit joitakin hyväksilukuja aiemmista opinnoista. 

Ymmärrät varmaan kuitenkin että tässä ketjussa on kyse sairaanhoitajien lähtemisestä alalta? Nyt ei ole kyse lähihoitajista. 

Mikä agenda sinulla on iskeä kiilaa sairaanhoitajien ja lähihoitajien välille? Työelämässä nämä ammattiryhmät kunnioittavat toisiaan kollegiaalisesti ja tekevät saumatonta yhteistyötä. Miksi pyrit heikentämään hoitoalan yhtenäisyyttä? Samassa veneessä me ollaan.

Sama asia kuin jos olisi ketju, jossa puhutaan lääkäripulasta ja joku kirjoittaisi sinne sairaanhoitajien asioita ja joku korjaisi, että tässä on nyt kyse lääkäreistä eikä sairaanhoitajista. Ei ole kyse mistään kiilan lyömisestä mihinkään, vaan siitä, että on kyse eri ammattikunnista. Tottakai tehdään yhteistyötä, ollaan silti eri ammateissa. Alalta lähtöön on erilaiset syyt. 

Ihan samoja syyt ovat oli kyse sitten siitä että lääkärit, sairaahoitajat, lähihoitajat tai laitoshuoltajat pakenee sairaaloista johonkin muualle.

Mielenkiintoinen näkökulma. Kerrotko vielä mitä nämä yhteiset syyt ovat?

Työilmapiiri, potilaat ja palkkaus.

Työmäärä.

Työmäärä olisi usein kohtuullinen ilman niitä potilaita ;)... tai ainakin jos ne potilaat voisi valita kuten yksityisellä puolella.

Sairaanhoitajana olen nyt eri mieltä noista "yhteisistä syistä".

- Potilaat eivät ole olleet minulle syy lopettaa sairaanhoitajan töitä. En tunne muitakaan sairaanhoitajia, joille potilaat olisivat syy lähteä. Pikemminkin päin vastoin. Potilaat ovat sairaanhoitajan työssä ihan parasta. Sairaanhoitajan työn palkitsevuus tulee siitä, että voi auttaa potilaita.

- Meillä oli töissä myös kohtuullisen hyvä työilmapiiri ja suurin osa kollegoista oli tosi mukavia.

- Myös työmäärään pystyi vaikuttamaan priorisoinnilla, joten se ei suoranaisesti ollut ongelma, mutta ongelma oli eettinen ristiriita, joka syntyi siitä, että ei useinkaan pystynyt tekemään töitä niin hyvin kuin olisi toivonut.

- Palkkaus oli ehdottomasti huonoa.

- Lisäksi ylhäältä päin johtaminen oli pitkä miinus. 

Eli oli vain yksi yhteinen syy: palkkaus. Muut syyt olivat eri syitä. En kuitenkaan aivan täysin ymmärrä, miten ammattikoulupohjainen lähihoitaja voi kokea palkan huonoksi, vaikka se on parempi kuin monilla muilla ammattikoulusta valmistuneilla ja suunnilleen saman suuruinen kuin AMK-tutkinnon suorittaneella sairaanhoitajalla. Moni lähihoitaja hämmästyy, kun opiskelee sairaanhoitajaksi, ja huomaa, että kokonaispalkka voi useinkin laskea, koska sairaanhoitajan työssä ei välttämättä olekaan lisiä samalla tavalla, koska sairaanhoitajat tekevät usein päivätyötä.

Aivan samaa mieltä noista syistä. Huono palkkaus ja ylhäältä päin tapahtuva käskyttävä johtaminen olivat omalla kohdallani ne syyt, miksi lähdin. Sairaanhoitaja siis olen (edelleen), mutta myös toinen koulutus on jo hankittuna ja nyt teen toisia töitä. Ja kyllä, myös eettinen kuormitus on sairaanhoitajan työssä läsnä, mutta en sen vuoksi lähtenyt. Potilaat oli parasta, ja potilastyöhön on jopa ikävä. Entisiin kollegoihin voi onneksi pitää yhteyttä vaikka ei enää ollakaan samassa työpaikassa. Ehkä joskus eläkepäivillä voin palata keikkailemaan sairaanhoitajaksi, tai aiemminkin, jos voitan vaikka lotossa, eikä palkka ole enää tärkeä. 

Tämä. Käskyttävä johtamistyyli ja huono palkka syynä lähtöön. Potilastyöstä tykkäsin, voisin tehdä sitä taas joskus jos nuo molemmat epäkohdat saadaan kuntoon. Tällä hetkellä valitettavasti palkka on myös tärkeä asia. 

Mun mielestä työilmapiiri, potilaat ja palkkaus on ikävintä. Työilmapiiri on ikävä, koska tiiminvetäjät on sairaanhoitajia ja sairaanhoitajat palaveeraa keskenään sillä aikaa kun lähihoitajat painaa töitä niska limassa ja sitten ne vielä jakaa työt epäreilusti. Ei haittaa jos sh:t lähtee koska lh:t voi jakaa työt keskenäänkin. Potilaista johtuu liian iso työmäärä. Lähtisin jos voisin.

T: Lähihoitaja. 

Liian suuri työmäärä ei johdu potilaista vaan huonosta johtamisesta ja vajaasta henkilöstöresursoinnista. Jos potilaat ovat hyvin sairaita ja vaativat useamman henkilön kädet hoitotoimenpiteisiin, tämä tulisi osata ottaa huomioon henkilöstöresursissa, eikä laskea vain x hoitajaa y potilasmäärää kohden, riippumatta potilaiden kunnosta ja hoitotasosta. Potilaat eivät ole valinneet olla vanhoja, monisairaita ja raskaita, - kuormittavuus ei ole heidän syynsä.

Ihan näin sairaanhoitajana vähän kalskahtaa korvaan.

Näin sairaanhoitajana kalskahtaa mullakin korvaan toi että potilaat tekisi hoitotyöstä ikävää. Ehkä meidän työn tekemisen asenne on vaan niin erilainen kuin tällä lähihoitajalla, että en ymmärrä. Mutta tää ketju siis käsittelee sairaanhoitajien lähtemistä alalta, joten ei tästä nyt tän enempää. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yliopistollisen sairaalan leikkaussali-sh täällä. Meilläkin näkyy pakoa alalta. Kokeneet jäävät pitkille sairaslomille tai lähtevät opiskelemaan.

Henki on töissäni hyvä ja mukava moniammatillinen yhteisö auttaa jaksamaan, mutta johtaminen on aivan syvältä... Leikkauslistat ammutaan aivan täyteen, ylitöitä kertyy väkisin, kun ei sitä potilasta voi pöydällekään jättää ja jatkaa huomenna. Jos asioita kritisoi, vastataan että "terve menoa, ovella on jonoksi saakka tulijoita". Juu, on totta että leikkuri vetää puoleensa porukkaa, mutta nämä tulijat ovat vasta valmistuneita. Perehdytysaikojen ollessa jotain vuoden luokkaa, ja suvereeniksi oppiminen useita vuosia, on johdolta törkeää ammattitaidon aliarvioimista kuvitella, että vastavalmistunut korva kokeneen leikkurihoitajan, joka on kirurgin oikea käsi. Hyviä sijaisia roikotetaan vuosia ilman virkaa, kunnes kyllästyvät odottamaan ja vaihtavat muualle.

Kun on sairaspoissaoloa, ei ole olemassa leikkuruosaajien varahenkilöstöä, jota kutsua hätiin tuuraamaan, sama pätee vuosilomiin.

Työ itsessään on hurjan mielenkiintoista ja palkitsevaa, mutta huono johtaminen yhdistettynä palkkaan, joka ei vastaa työn vastuullisuutta, saa ihmiset vaihtamaan. Palkasta kerrottakoon, että leikkurissa/ teholla / ensiavussa (jotka ovat vaativimmat paikat + pisimmät perehdytykset + eniten lisäkoulutuksen tarvetta) tienaa yhtä vähän kuin vaikka jonohoitajana, jonka työ on pääasiassa toimistohommaa. Tämä palkkojen tasapäisyys työnkuvasta huolimatta, tuntuu melko epäoikeudenmukaiselta.

Sivusta seuranneena jonkun akuuttiakuuttiosaston tai päikyn jonohoitajana on kyllä melko jäätävää. Mutta ymmärrän sua. Hirveää nähdä ihmisiä jotka ovat unelma-alallaan mutta palavat loppuun. Mitä tuhlausta.

Siis mikä osa nyt on sitä unelmaa? Kai kaikki sh:t öbaut tietää mihin on ryhtymässä.

Sit hoitoala, noh, tosi harva lekuri russuttaa, ja ne saattaa painaa laittomasti kolme vuoroa putkeen siellä samassa sairalassa.

Vai oliks ”palkkaluokka” -kysymys...

Suosittelen vertaamaan lääkärien palkkoja sairaanhoitajien palkkoihin. Ymmärrettävästi ne ovat korkeampia, koska päävastuu hoidosta on lääkärillä ja tarvittava koulutus on pidempi, mutta en ole täysin vakuuttunut siitä, että kymmenien tuhansien eurojen ero vuosituloissa on ihan perusteltu. Varsinkin kun otetaan huomioon, että erikoissairaanhoidossa työskentely on nimenomaan moniammatillista tiimityötä ja teemme töitä rinta-rinnan erikoislääkäreiden kanssa. Ja ei -me emme ole mitään lääkäreiden "pikku apulaisia", vaan kaikilla on omat tehtävänsä ja toimenkuvansa.

Huomioitavaa myös, että kun lääkäreistä on pulaa, työnantajat kilpailevat palkoilla. Kun hoitajista on pulaa, tämä ei tule kysymykseenkään. Ennemmin vedetään vajaalla miehityksellä ja korvataan joustaminen jollain kämyisellä pizzalla.

Mitä älyttömiin vuoroihin tulee, hoitajatkin painavat tuplavuoroa, mutta korvaukset niistä annetaan (lääkäreiden tuntuvien rahallisten korvausten sijaan) aikana, mikäli sitä vapaata / lyhennystä voi edes ottaa kun kokoajan on huutava henkilöstöpula.

Tunnen lääkärien palkat varsin hyvin, sairaanhoitajien myös. Pari ”kyssäriä”:

-Onnistuuko lääkärin paikkaaminen vajaalla miehityksellä yhtä hyvin kuin sairaanhoitajan paikkaaminen?

-Koska ei onnistu, voisko homman nimi olla jotakuinkin semmoinen, että toinen rooli on arvokkaampi kuin toinen?

-Miten toi terveydenhuolto edes pyörii kun jatkuvasti pula huutaa ja sairaanhoitajia ”vaihtaa” hr-päälliköiksi pörssiyrityksiin, konsulteiksi energia-alalle ja opettajiksi Harvardiin?

Lääkärien suhteettoman suurista liksoista olen itse asiassa samaa mieltä, mut ainoastaan siksi, että ne houkuttelevat älykkäitä ja motivoituneita ihmisiä isossa kuvassa melko merkityksettömiin hommiin.

Ja sairaanhoitajan työ kuulostaa tosi ikävältä, eipä siinä. Siksi esim itse se ei ole koskaan käynyt mielessäkään ammattina...

Lääkärit ovat pitäneet palkkauksestaan huolen, varmistamalla että heitä koulutetaan rajallisesti. Palkkaa on varaa pyytää, koska kysyntä ylittää tarjonnan. Yliopistollisten sairaaloiden kaupungeissa on tunkua, mutta johonkin Pihtiputaalle on hankala saada tk-lääkäriä. Tällöin motivoidaan se joku tulemaan lupaamalla poskettomat palkat. Eipä siinä, hyvä veto lääkäreiltä, enkä mielelläni pidä tätä minään hoitajat vastaan lääkärit asiana.

Sairaanhoitajia taas koulutetaan paljon, mutta nämä eivät pysy alalla koska palkka on surkea verrattuna vastuun ja paineiden määrään. Kun sinne Pihtiputaan tk:lle ei riitä hoitajia, ei käy mielessäkään kilpailla palkalla, vaan lyödään joku osasto kiinni ja valitetaan iltapäivälehdessä, että mikä on kun ei ole hoitohenkilökuntaa.

Tottakai lääkärit ovat välttämättömiä, mutta eivät he yksinään terveydenhuoltoa pysty pyörittämään. Onneksi suurin osa lääkäreistä, muutamia egoistisia evaleita lukuunottamatta, tämän tiedostaa ja arvostaa hoitajien työpanosta ja asiantuntemusta omalla alallaan .

Jos muuten mielestäsi lääkäreiden ja sairaanhoitajien työ on merkityksetöntä, voi päätellä ettet koskaan ole sairastunut. Terveydenhuolto ei ole olemassa vain monisairaita vanhuksia varten, kuten usein julkisessa keskustelussa tunnutaan kuvittelevan, vaan sairastutpa sitten yllättäen syöpään, hankit perheenlisäystä tai ajat isäsi bemarilla ulos ja murrat jokaisen kylkiluusi, potilaaksi sinä siinä päädyt. Siinä vaiheessa kun kirurgit ja sht kursivat sinun muusina olevan ruumiisi kasaan, voit alkaa pitää työtä melko merkityksellisenä.

Lääkäreillä toi etujen valvonta on selkeää, kun niillä on Lääkäriliitto.  Sairaanhoitajat kuuluu hajanaisesti ainakin kolmeen eri liittoon, joihin kuuluu muitakin ammattiryhmiä, ja jotka eivät selkeästi aja sairaanhoitajien etuja. Onhan se kumma asia, että suomessa on yli 70 000 sairaanhoitajaa, eli valtava massa, mutta rivejä ei saada yhtenäisiksi niin joukkovoima puuttuu?

Tämä ja lisäksi esim Tehy on aivan munaton. Suurin puhein lähdetään aina palkkakierrokselle, mutta lopulta pyörretään puheet ja palataan kiltisti ruotuun.

Eikös Tehyynkin kuulu muitakin ammattiryhmiä, niin ei ne oikein aja selkeästi juuri sairaanhoitajien etuja. Sairaanhoitajien palkkavaatimukset on kaatuneet, kun on haettu samalla korotuksia myös lähihoitajille, joilla ammatilliseen perustutkintoon nähden ei ole samalla tavalla edes palkkakuoppaa kuin sairaanhoitajilla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yliopistollisen sairaalan leikkaussali-sh täällä. Meilläkin näkyy pakoa alalta. Kokeneet jäävät pitkille sairaslomille tai lähtevät opiskelemaan.

Henki on töissäni hyvä ja mukava moniammatillinen yhteisö auttaa jaksamaan, mutta johtaminen on aivan syvältä... Leikkauslistat ammutaan aivan täyteen, ylitöitä kertyy väkisin, kun ei sitä potilasta voi pöydällekään jättää ja jatkaa huomenna. Jos asioita kritisoi, vastataan että "terve menoa, ovella on jonoksi saakka tulijoita". Juu, on totta että leikkuri vetää puoleensa porukkaa, mutta nämä tulijat ovat vasta valmistuneita. Perehdytysaikojen ollessa jotain vuoden luokkaa, ja suvereeniksi oppiminen useita vuosia, on johdolta törkeää ammattitaidon aliarvioimista kuvitella, että vastavalmistunut korva kokeneen leikkurihoitajan, joka on kirurgin oikea käsi. Hyviä sijaisia roikotetaan vuosia ilman virkaa, kunnes kyllästyvät odottamaan ja vaihtavat muualle.

Kun on sairaspoissaoloa, ei ole olemassa leikkuruosaajien varahenkilöstöä, jota kutsua hätiin tuuraamaan, sama pätee vuosilomiin.

Työ itsessään on hurjan mielenkiintoista ja palkitsevaa, mutta huono johtaminen yhdistettynä palkkaan, joka ei vastaa työn vastuullisuutta, saa ihmiset vaihtamaan. Palkasta kerrottakoon, että leikkurissa/ teholla / ensiavussa (jotka ovat vaativimmat paikat + pisimmät perehdytykset + eniten lisäkoulutuksen tarvetta) tienaa yhtä vähän kuin vaikka jonohoitajana, jonka työ on pääasiassa toimistohommaa. Tämä palkkojen tasapäisyys työnkuvasta huolimatta, tuntuu melko epäoikeudenmukaiselta.

Sivusta seuranneena jonkun akuuttiakuuttiosaston tai päikyn jonohoitajana on kyllä melko jäätävää. Mutta ymmärrän sua. Hirveää nähdä ihmisiä jotka ovat unelma-alallaan mutta palavat loppuun. Mitä tuhlausta.

Siis mikä osa nyt on sitä unelmaa? Kai kaikki sh:t öbaut tietää mihin on ryhtymässä.

Sit hoitoala, noh, tosi harva lekuri russuttaa, ja ne saattaa painaa laittomasti kolme vuoroa putkeen siellä samassa sairalassa.

Vai oliks ”palkkaluokka” -kysymys...

Suosittelen vertaamaan lääkärien palkkoja sairaanhoitajien palkkoihin. Ymmärrettävästi ne ovat korkeampia, koska päävastuu hoidosta on lääkärillä ja tarvittava koulutus on pidempi, mutta en ole täysin vakuuttunut siitä, että kymmenien tuhansien eurojen ero vuosituloissa on ihan perusteltu. Varsinkin kun otetaan huomioon, että erikoissairaanhoidossa työskentely on nimenomaan moniammatillista tiimityötä ja teemme töitä rinta-rinnan erikoislääkäreiden kanssa. Ja ei -me emme ole mitään lääkäreiden "pikku apulaisia", vaan kaikilla on omat tehtävänsä ja toimenkuvansa.

Huomioitavaa myös, että kun lääkäreistä on pulaa, työnantajat kilpailevat palkoilla. Kun hoitajista on pulaa, tämä ei tule kysymykseenkään. Ennemmin vedetään vajaalla miehityksellä ja korvataan joustaminen jollain kämyisellä pizzalla.

Mitä älyttömiin vuoroihin tulee, hoitajatkin painavat tuplavuoroa, mutta korvaukset niistä annetaan (lääkäreiden tuntuvien rahallisten korvausten sijaan) aikana, mikäli sitä vapaata / lyhennystä voi edes ottaa kun kokoajan on huutava henkilöstöpula.

Tunnen lääkärien palkat varsin hyvin, sairaanhoitajien myös. Pari ”kyssäriä”:

-Onnistuuko lääkärin paikkaaminen vajaalla miehityksellä yhtä hyvin kuin sairaanhoitajan paikkaaminen?

-Koska ei onnistu, voisko homman nimi olla jotakuinkin semmoinen, että toinen rooli on arvokkaampi kuin toinen?

-Miten toi terveydenhuolto edes pyörii kun jatkuvasti pula huutaa ja sairaanhoitajia ”vaihtaa” hr-päälliköiksi pörssiyrityksiin, konsulteiksi energia-alalle ja opettajiksi Harvardiin?

Lääkärien suhteettoman suurista liksoista olen itse asiassa samaa mieltä, mut ainoastaan siksi, että ne houkuttelevat älykkäitä ja motivoituneita ihmisiä isossa kuvassa melko merkityksettömiin hommiin.

Ja sairaanhoitajan työ kuulostaa tosi ikävältä, eipä siinä. Siksi esim itse se ei ole koskaan käynyt mielessäkään ammattina...

Lääkärit ovat pitäneet palkkauksestaan huolen, varmistamalla että heitä koulutetaan rajallisesti. Palkkaa on varaa pyytää, koska kysyntä ylittää tarjonnan. Yliopistollisten sairaaloiden kaupungeissa on tunkua, mutta johonkin Pihtiputaalle on hankala saada tk-lääkäriä. Tällöin motivoidaan se joku tulemaan lupaamalla poskettomat palkat. Eipä siinä, hyvä veto lääkäreiltä, enkä mielelläni pidä tätä minään hoitajat vastaan lääkärit asiana.

Sairaanhoitajia taas koulutetaan paljon, mutta nämä eivät pysy alalla koska palkka on surkea verrattuna vastuun ja paineiden määrään. Kun sinne Pihtiputaan tk:lle ei riitä hoitajia, ei käy mielessäkään kilpailla palkalla, vaan lyödään joku osasto kiinni ja valitetaan iltapäivälehdessä, että mikä on kun ei ole hoitohenkilökuntaa.

Tottakai lääkärit ovat välttämättömiä, mutta eivät he yksinään terveydenhuoltoa pysty pyörittämään. Onneksi suurin osa lääkäreistä, muutamia egoistisia evaleita lukuunottamatta, tämän tiedostaa ja arvostaa hoitajien työpanosta ja asiantuntemusta omalla alallaan .

Jos muuten mielestäsi lääkäreiden ja sairaanhoitajien työ on merkityksetöntä, voi päätellä ettet koskaan ole sairastunut. Terveydenhuolto ei ole olemassa vain monisairaita vanhuksia varten, kuten usein julkisessa keskustelussa tunnutaan kuvittelevan, vaan sairastutpa sitten yllättäen syöpään, hankit perheenlisäystä tai ajat isäsi bemarilla ulos ja murrat jokaisen kylkiluusi, potilaaksi sinä siinä päädyt. Siinä vaiheessa kun kirurgit ja sht kursivat sinun muusina olevan ruumiisi kasaan, voit alkaa pitää työtä melko merkityksellisenä.

Lääkäreillä toi etujen valvonta on selkeää, kun niillä on Lääkäriliitto.  Sairaanhoitajat kuuluu hajanaisesti ainakin kolmeen eri liittoon, joihin kuuluu muitakin ammattiryhmiä, ja jotka eivät selkeästi aja sairaanhoitajien etuja. Onhan se kumma asia, että suomessa on yli 70 000 sairaanhoitajaa, eli valtava massa, mutta rivejä ei saada yhtenäisiksi niin joukkovoima puuttuu?

Tämä ja lisäksi esim Tehy on aivan munaton. Suurin puhein lähdetään aina palkkakierrokselle, mutta lopulta pyörretään puheet ja palataan kiltisti ruotuun.

Eikös Tehyynkin kuulu muitakin ammattiryhmiä, niin ei ne oikein aja selkeästi juuri sairaanhoitajien etuja. Sairaanhoitajien palkkavaatimukset on kaatuneet, kun on haettu samalla korotuksia myös lähihoitajille, joilla ammatilliseen perustutkintoon nähden ei ole samalla tavalla edes palkkakuoppaa kuin sairaanhoitajilla. 

Kuvioon kuuluu, että me ollaan kaikki hoitajia ja solidaarisia toisillemme. Sekä lähihoitajat että sairaanhoitajat. Samassa veneessä ollaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yliopistollisen sairaalan leikkaussali-sh täällä. Meilläkin näkyy pakoa alalta. Kokeneet jäävät pitkille sairaslomille tai lähtevät opiskelemaan.

Henki on töissäni hyvä ja mukava moniammatillinen yhteisö auttaa jaksamaan, mutta johtaminen on aivan syvältä... Leikkauslistat ammutaan aivan täyteen, ylitöitä kertyy väkisin, kun ei sitä potilasta voi pöydällekään jättää ja jatkaa huomenna. Jos asioita kritisoi, vastataan että "terve menoa, ovella on jonoksi saakka tulijoita". Juu, on totta että leikkuri vetää puoleensa porukkaa, mutta nämä tulijat ovat vasta valmistuneita. Perehdytysaikojen ollessa jotain vuoden luokkaa, ja suvereeniksi oppiminen useita vuosia, on johdolta törkeää ammattitaidon aliarvioimista kuvitella, että vastavalmistunut korva kokeneen leikkurihoitajan, joka on kirurgin oikea käsi. Hyviä sijaisia roikotetaan vuosia ilman virkaa, kunnes kyllästyvät odottamaan ja vaihtavat muualle.

Kun on sairaspoissaoloa, ei ole olemassa leikkuruosaajien varahenkilöstöä, jota kutsua hätiin tuuraamaan, sama pätee vuosilomiin.

Työ itsessään on hurjan mielenkiintoista ja palkitsevaa, mutta huono johtaminen yhdistettynä palkkaan, joka ei vastaa työn vastuullisuutta, saa ihmiset vaihtamaan. Palkasta kerrottakoon, että leikkurissa/ teholla / ensiavussa (jotka ovat vaativimmat paikat + pisimmät perehdytykset + eniten lisäkoulutuksen tarvetta) tienaa yhtä vähän kuin vaikka jonohoitajana, jonka työ on pääasiassa toimistohommaa. Tämä palkkojen tasapäisyys työnkuvasta huolimatta, tuntuu melko epäoikeudenmukaiselta.

Sivusta seuranneena jonkun akuuttiakuuttiosaston tai päikyn jonohoitajana on kyllä melko jäätävää. Mutta ymmärrän sua. Hirveää nähdä ihmisiä jotka ovat unelma-alallaan mutta palavat loppuun. Mitä tuhlausta.

Siis mikä osa nyt on sitä unelmaa? Kai kaikki sh:t öbaut tietää mihin on ryhtymässä.

Sit hoitoala, noh, tosi harva lekuri russuttaa, ja ne saattaa painaa laittomasti kolme vuoroa putkeen siellä samassa sairalassa.

Vai oliks ”palkkaluokka” -kysymys...

Suosittelen vertaamaan lääkärien palkkoja sairaanhoitajien palkkoihin. Ymmärrettävästi ne ovat korkeampia, koska päävastuu hoidosta on lääkärillä ja tarvittava koulutus on pidempi, mutta en ole täysin vakuuttunut siitä, että kymmenien tuhansien eurojen ero vuosituloissa on ihan perusteltu. Varsinkin kun otetaan huomioon, että erikoissairaanhoidossa työskentely on nimenomaan moniammatillista tiimityötä ja teemme töitä rinta-rinnan erikoislääkäreiden kanssa. Ja ei -me emme ole mitään lääkäreiden "pikku apulaisia", vaan kaikilla on omat tehtävänsä ja toimenkuvansa.

Huomioitavaa myös, että kun lääkäreistä on pulaa, työnantajat kilpailevat palkoilla. Kun hoitajista on pulaa, tämä ei tule kysymykseenkään. Ennemmin vedetään vajaalla miehityksellä ja korvataan joustaminen jollain kämyisellä pizzalla.

Mitä älyttömiin vuoroihin tulee, hoitajatkin painavat tuplavuoroa, mutta korvaukset niistä annetaan (lääkäreiden tuntuvien rahallisten korvausten sijaan) aikana, mikäli sitä vapaata / lyhennystä voi edes ottaa kun kokoajan on huutava henkilöstöpula.

Tunnen lääkärien palkat varsin hyvin, sairaanhoitajien myös. Pari ”kyssäriä”:

-Onnistuuko lääkärin paikkaaminen vajaalla miehityksellä yhtä hyvin kuin sairaanhoitajan paikkaaminen?

-Koska ei onnistu, voisko homman nimi olla jotakuinkin semmoinen, että toinen rooli on arvokkaampi kuin toinen?

-Miten toi terveydenhuolto edes pyörii kun jatkuvasti pula huutaa ja sairaanhoitajia ”vaihtaa” hr-päälliköiksi pörssiyrityksiin, konsulteiksi energia-alalle ja opettajiksi Harvardiin?

Lääkärien suhteettoman suurista liksoista olen itse asiassa samaa mieltä, mut ainoastaan siksi, että ne houkuttelevat älykkäitä ja motivoituneita ihmisiä isossa kuvassa melko merkityksettömiin hommiin.

Ja sairaanhoitajan työ kuulostaa tosi ikävältä, eipä siinä. Siksi esim itse se ei ole koskaan käynyt mielessäkään ammattina...

Lääkärit ovat pitäneet palkkauksestaan huolen, varmistamalla että heitä koulutetaan rajallisesti. Palkkaa on varaa pyytää, koska kysyntä ylittää tarjonnan. Yliopistollisten sairaaloiden kaupungeissa on tunkua, mutta johonkin Pihtiputaalle on hankala saada tk-lääkäriä. Tällöin motivoidaan se joku tulemaan lupaamalla poskettomat palkat. Eipä siinä, hyvä veto lääkäreiltä, enkä mielelläni pidä tätä minään hoitajat vastaan lääkärit asiana.

Sairaanhoitajia taas koulutetaan paljon, mutta nämä eivät pysy alalla koska palkka on surkea verrattuna vastuun ja paineiden määrään. Kun sinne Pihtiputaan tk:lle ei riitä hoitajia, ei käy mielessäkään kilpailla palkalla, vaan lyödään joku osasto kiinni ja valitetaan iltapäivälehdessä, että mikä on kun ei ole hoitohenkilökuntaa.

Tottakai lääkärit ovat välttämättömiä, mutta eivät he yksinään terveydenhuoltoa pysty pyörittämään. Onneksi suurin osa lääkäreistä, muutamia egoistisia evaleita lukuunottamatta, tämän tiedostaa ja arvostaa hoitajien työpanosta ja asiantuntemusta omalla alallaan .

Jos muuten mielestäsi lääkäreiden ja sairaanhoitajien työ on merkityksetöntä, voi päätellä ettet koskaan ole sairastunut. Terveydenhuolto ei ole olemassa vain monisairaita vanhuksia varten, kuten usein julkisessa keskustelussa tunnutaan kuvittelevan, vaan sairastutpa sitten yllättäen syöpään, hankit perheenlisäystä tai ajat isäsi bemarilla ulos ja murrat jokaisen kylkiluusi, potilaaksi sinä siinä päädyt. Siinä vaiheessa kun kirurgit ja sht kursivat sinun muusina olevan ruumiisi kasaan, voit alkaa pitää työtä melko merkityksellisenä.

Lääkäreillä toi etujen valvonta on selkeää, kun niillä on Lääkäriliitto.  Sairaanhoitajat kuuluu hajanaisesti ainakin kolmeen eri liittoon, joihin kuuluu muitakin ammattiryhmiä, ja jotka eivät selkeästi aja sairaanhoitajien etuja. Onhan se kumma asia, että suomessa on yli 70 000 sairaanhoitajaa, eli valtava massa, mutta rivejä ei saada yhtenäisiksi niin joukkovoima puuttuu?

Entäpä Sairaanhoitajaliitto?

Eihän Sairaanhoitajaliitto neuvottele palkkoja. Vai voisko se neuvotella? Siihen taitaa kuulua melkein kaikki sairaanhoitajat eikä siinä ole muita. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hoitaja 23-v kirjoitti:

Lähihoitajana haluan sanoa tämän: lähihoitajana on mahdollista tienata yli 4000 euroa/kk ennen veroja, JOS on valmis tekemään yövuoroa,sekä iltavuoroja. Kaikki viikonloput töissä. Ylitöitä myös tarjolla niille,ketkä ovat valmiita tienaamaan. Meillä ainakin 80-euron kutsuraha jo houkuttelee ylitöihin.

Jo opiskelemaan mennessä jokainen hoitaja tietää,että työ on yleensä 3-vuorotyötä. Miksi se on niin iso yllätys sitten työelämässä?

On omasta asenteesta kiinni,paljon hoitajana tienaa. Jos menee periaatteella,että vain aamuvuoroja ja viikonloput vapaana niin mielestäni on turha vikistä palkan pienuudesta,kun on mahdollisuus tehdä öitä ja iltavuoroakin.

Asenne ratkaisee

Lähihoitajan aloituspalkka taitaa olla 2300 €? Vuorotyö on monessa paikassa itsestään selvyys ja sehän lukee työsopimuksessakin (jaksotyö), MUTTA kuka piru oikeasti haluaa tehdä ylitöitä noin paljon (4000 euroon saakka) oman terveytensä, mielenterveytensä, sosiaalisen elämänsä kustannuksella??? Oikeasti?? Kyllä elantonsa pitää helpommalla saada kuin olemalla töissä 24/7..lisäksi järjetöntä ylitöiden tekoa seuraa myös firman työsuojelu, ja kyllä näihin puututaankin jossain vaiheessa..terveisin Osastonhoitaja

Lh:n peruspalkka 2150euroa.

Lh:n peruspalkat ei kuulu tähän ketjuun. Lukekaa otsikko. Tässä puhutaan nyt sairaanhoitajista. 

Ei ne osaa lukea, ne on lähihoitajia. Ammattikoulu pikakoulutuksena tehty, mutta siihen ei kuulu luetun ymmärtäminen. 

Juuri tuo asenne tekee hallaa. Itse opiskelen lähihoitajaksi, olen viiden ällän ylioppilas ja mulla on amk-tutkinto ja toinen keskiasteen tutkinto, aloilta, jotka eivät työllistä. 

Miksi ihmeessä opiskelet lähihoitajaksi etkä sairaanhoitajaksi? Töitä olisi paljon enemmän ja melko varmasti saisit joitakin hyväksilukuja aiemmista opinnoista. 

Ymmärrät varmaan kuitenkin että tässä ketjussa on kyse sairaanhoitajien lähtemisestä alalta? Nyt ei ole kyse lähihoitajista. 

Mikä agenda sinulla on iskeä kiilaa sairaanhoitajien ja lähihoitajien välille? Työelämässä nämä ammattiryhmät kunnioittavat toisiaan kollegiaalisesti ja tekevät saumatonta yhteistyötä. Miksi pyrit heikentämään hoitoalan yhtenäisyyttä? Samassa veneessä me ollaan.

Sama asia kuin jos olisi ketju, jossa puhutaan lääkäripulasta ja joku kirjoittaisi sinne sairaanhoitajien asioita ja joku korjaisi, että tässä on nyt kyse lääkäreistä eikä sairaanhoitajista. Ei ole kyse mistään kiilan lyömisestä mihinkään, vaan siitä, että on kyse eri ammattikunnista. Tottakai tehdään yhteistyötä, ollaan silti eri ammateissa. Alalta lähtöön on erilaiset syyt. 

Ihan samoja syyt ovat oli kyse sitten siitä että lääkärit, sairaahoitajat, lähihoitajat tai laitoshuoltajat pakenee sairaaloista johonkin muualle.

Mielenkiintoinen näkökulma. Kerrotko vielä mitä nämä yhteiset syyt ovat?

Työilmapiiri, potilaat ja palkkaus.

Työmäärä.

Työmäärä olisi usein kohtuullinen ilman niitä potilaita ;)... tai ainakin jos ne potilaat voisi valita kuten yksityisellä puolella.

Sairaanhoitajana olen nyt eri mieltä noista "yhteisistä syistä".

- Potilaat eivät ole olleet minulle syy lopettaa sairaanhoitajan töitä. En tunne muitakaan sairaanhoitajia, joille potilaat olisivat syy lähteä. Pikemminkin päin vastoin. Potilaat ovat sairaanhoitajan työssä ihan parasta. Sairaanhoitajan työn palkitsevuus tulee siitä, että voi auttaa potilaita.

- Meillä oli töissä myös kohtuullisen hyvä työilmapiiri ja suurin osa kollegoista oli tosi mukavia.

- Myös työmäärään pystyi vaikuttamaan priorisoinnilla, joten se ei suoranaisesti ollut ongelma, mutta ongelma oli eettinen ristiriita, joka syntyi siitä, että ei useinkaan pystynyt tekemään töitä niin hyvin kuin olisi toivonut.

- Palkkaus oli ehdottomasti huonoa.

- Lisäksi ylhäältä päin johtaminen oli pitkä miinus. 

Eli oli vain yksi yhteinen syy: palkkaus. Muut syyt olivat eri syitä. En kuitenkaan aivan täysin ymmärrä, miten ammattikoulupohjainen lähihoitaja voi kokea palkan huonoksi, vaikka se on parempi kuin monilla muilla ammattikoulusta valmistuneilla ja suunnilleen saman suuruinen kuin AMK-tutkinnon suorittaneella sairaanhoitajalla. Moni lähihoitaja hämmästyy, kun opiskelee sairaanhoitajaksi, ja huomaa, että kokonaispalkka voi useinkin laskea, koska sairaanhoitajan työssä ei välttämättä olekaan lisiä samalla tavalla, koska sairaanhoitajat tekevät usein päivätyötä.

Aivan samaa mieltä noista syistä. Huono palkkaus ja ylhäältä päin tapahtuva käskyttävä johtaminen olivat omalla kohdallani ne syyt, miksi lähdin. Sairaanhoitaja siis olen (edelleen), mutta myös toinen koulutus on jo hankittuna ja nyt teen toisia töitä. Ja kyllä, myös eettinen kuormitus on sairaanhoitajan työssä läsnä, mutta en sen vuoksi lähtenyt. Potilaat oli parasta, ja potilastyöhön on jopa ikävä. Entisiin kollegoihin voi onneksi pitää yhteyttä vaikka ei enää ollakaan samassa työpaikassa. Ehkä joskus eläkepäivillä voin palata keikkailemaan sairaanhoitajaksi, tai aiemminkin, jos voitan vaikka lotossa, eikä palkka ole enää tärkeä. 

Tämä. Käskyttävä johtamistyyli ja huono palkka syynä lähtöön. Potilastyöstä tykkäsin, voisin tehdä sitä taas joskus jos nuo molemmat epäkohdat saadaan kuntoon. Tällä hetkellä valitettavasti palkka on myös tärkeä asia. 

Mun mielestä työilmapiiri, potilaat ja palkkaus on ikävintä. Työilmapiiri on ikävä, koska tiiminvetäjät on sairaanhoitajia ja sairaanhoitajat palaveeraa keskenään sillä aikaa kun lähihoitajat painaa töitä niska limassa ja sitten ne vielä jakaa työt epäreilusti. Ei haittaa jos sh:t lähtee koska lh:t voi jakaa työt keskenäänkin. Potilaista johtuu liian iso työmäärä. Lähtisin jos voisin.

T: Lähihoitaja. 

Liian suuri työmäärä ei johdu potilaista vaan huonosta johtamisesta ja vajaasta henkilöstöresursoinnista. Jos potilaat ovat hyvin sairaita ja vaativat useamman henkilön kädet hoitotoimenpiteisiin, tämä tulisi osata ottaa huomioon henkilöstöresursissa, eikä laskea vain x hoitajaa y potilasmäärää kohden, riippumatta potilaiden kunnosta ja hoitotasosta. Potilaat eivät ole valinneet olla vanhoja, monisairaita ja raskaita, - kuormittavuus ei ole heidän syynsä.

Ihan näin sairaanhoitajana vähän kalskahtaa korvaan.

Näin sairaanhoitajana kalskahtaa mullakin korvaan toi että potilaat tekisi hoitotyöstä ikävää. Ehkä meidän työn tekemisen asenne on vaan niin erilainen kuin tällä lähihoitajalla, että en ymmärrä. Mutta tää ketju siis käsittelee sairaanhoitajien lähtemistä alalta, joten ei tästä nyt tän enempää. 

Jjep. Kun potilaat häpeilevät avuttomuuttaan ja pyytelevät anteeksi kun vaivaavat, olen sanonut heille, että ei kyllä yhtään haittaa, heitä varten täällä ollaan ja ilman heitä meillä ei olisi töitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yliopistollisen sairaalan leikkaussali-sh täällä. Meilläkin näkyy pakoa alalta. Kokeneet jäävät pitkille sairaslomille tai lähtevät opiskelemaan.

Henki on töissäni hyvä ja mukava moniammatillinen yhteisö auttaa jaksamaan, mutta johtaminen on aivan syvältä... Leikkauslistat ammutaan aivan täyteen, ylitöitä kertyy väkisin, kun ei sitä potilasta voi pöydällekään jättää ja jatkaa huomenna. Jos asioita kritisoi, vastataan että "terve menoa, ovella on jonoksi saakka tulijoita". Juu, on totta että leikkuri vetää puoleensa porukkaa, mutta nämä tulijat ovat vasta valmistuneita. Perehdytysaikojen ollessa jotain vuoden luokkaa, ja suvereeniksi oppiminen useita vuosia, on johdolta törkeää ammattitaidon aliarvioimista kuvitella, että vastavalmistunut korva kokeneen leikkurihoitajan, joka on kirurgin oikea käsi. Hyviä sijaisia roikotetaan vuosia ilman virkaa, kunnes kyllästyvät odottamaan ja vaihtavat muualle.

Kun on sairaspoissaoloa, ei ole olemassa leikkuruosaajien varahenkilöstöä, jota kutsua hätiin tuuraamaan, sama pätee vuosilomiin.

Työ itsessään on hurjan mielenkiintoista ja palkitsevaa, mutta huono johtaminen yhdistettynä palkkaan, joka ei vastaa työn vastuullisuutta, saa ihmiset vaihtamaan. Palkasta kerrottakoon, että leikkurissa/ teholla / ensiavussa (jotka ovat vaativimmat paikat + pisimmät perehdytykset + eniten lisäkoulutuksen tarvetta) tienaa yhtä vähän kuin vaikka jonohoitajana, jonka työ on pääasiassa toimistohommaa. Tämä palkkojen tasapäisyys työnkuvasta huolimatta, tuntuu melko epäoikeudenmukaiselta.

Sivusta seuranneena jonkun akuuttiakuuttiosaston tai päikyn jonohoitajana on kyllä melko jäätävää. Mutta ymmärrän sua. Hirveää nähdä ihmisiä jotka ovat unelma-alallaan mutta palavat loppuun. Mitä tuhlausta.

Siis mikä osa nyt on sitä unelmaa? Kai kaikki sh:t öbaut tietää mihin on ryhtymässä.

Sit hoitoala, noh, tosi harva lekuri russuttaa, ja ne saattaa painaa laittomasti kolme vuoroa putkeen siellä samassa sairalassa.

Vai oliks ”palkkaluokka” -kysymys...

Suosittelen vertaamaan lääkärien palkkoja sairaanhoitajien palkkoihin. Ymmärrettävästi ne ovat korkeampia, koska päävastuu hoidosta on lääkärillä ja tarvittava koulutus on pidempi, mutta en ole täysin vakuuttunut siitä, että kymmenien tuhansien eurojen ero vuosituloissa on ihan perusteltu. Varsinkin kun otetaan huomioon, että erikoissairaanhoidossa työskentely on nimenomaan moniammatillista tiimityötä ja teemme töitä rinta-rinnan erikoislääkäreiden kanssa. Ja ei -me emme ole mitään lääkäreiden "pikku apulaisia", vaan kaikilla on omat tehtävänsä ja toimenkuvansa.

Huomioitavaa myös, että kun lääkäreistä on pulaa, työnantajat kilpailevat palkoilla. Kun hoitajista on pulaa, tämä ei tule kysymykseenkään. Ennemmin vedetään vajaalla miehityksellä ja korvataan joustaminen jollain kämyisellä pizzalla.

Mitä älyttömiin vuoroihin tulee, hoitajatkin painavat tuplavuoroa, mutta korvaukset niistä annetaan (lääkäreiden tuntuvien rahallisten korvausten sijaan) aikana, mikäli sitä vapaata / lyhennystä voi edes ottaa kun kokoajan on huutava henkilöstöpula.

Tunnen lääkärien palkat varsin hyvin, sairaanhoitajien myös. Pari ”kyssäriä”:

-Onnistuuko lääkärin paikkaaminen vajaalla miehityksellä yhtä hyvin kuin sairaanhoitajan paikkaaminen?

-Koska ei onnistu, voisko homman nimi olla jotakuinkin semmoinen, että toinen rooli on arvokkaampi kuin toinen?

-Miten toi terveydenhuolto edes pyörii kun jatkuvasti pula huutaa ja sairaanhoitajia ”vaihtaa” hr-päälliköiksi pörssiyrityksiin, konsulteiksi energia-alalle ja opettajiksi Harvardiin?

Lääkärien suhteettoman suurista liksoista olen itse asiassa samaa mieltä, mut ainoastaan siksi, että ne houkuttelevat älykkäitä ja motivoituneita ihmisiä isossa kuvassa melko merkityksettömiin hommiin.

Ja sairaanhoitajan työ kuulostaa tosi ikävältä, eipä siinä. Siksi esim itse se ei ole koskaan käynyt mielessäkään ammattina...

Lääkärit ovat pitäneet palkkauksestaan huolen, varmistamalla että heitä koulutetaan rajallisesti. Palkkaa on varaa pyytää, koska kysyntä ylittää tarjonnan. Yliopistollisten sairaaloiden kaupungeissa on tunkua, mutta johonkin Pihtiputaalle on hankala saada tk-lääkäriä. Tällöin motivoidaan se joku tulemaan lupaamalla poskettomat palkat. Eipä siinä, hyvä veto lääkäreiltä, enkä mielelläni pidä tätä minään hoitajat vastaan lääkärit asiana.

Sairaanhoitajia taas koulutetaan paljon, mutta nämä eivät pysy alalla koska palkka on surkea verrattuna vastuun ja paineiden määrään. Kun sinne Pihtiputaan tk:lle ei riitä hoitajia, ei käy mielessäkään kilpailla palkalla, vaan lyödään joku osasto kiinni ja valitetaan iltapäivälehdessä, että mikä on kun ei ole hoitohenkilökuntaa.

Tottakai lääkärit ovat välttämättömiä, mutta eivät he yksinään terveydenhuoltoa pysty pyörittämään. Onneksi suurin osa lääkäreistä, muutamia egoistisia evaleita lukuunottamatta, tämän tiedostaa ja arvostaa hoitajien työpanosta ja asiantuntemusta omalla alallaan .

Jos muuten mielestäsi lääkäreiden ja sairaanhoitajien työ on merkityksetöntä, voi päätellä ettet koskaan ole sairastunut. Terveydenhuolto ei ole olemassa vain monisairaita vanhuksia varten, kuten usein julkisessa keskustelussa tunnutaan kuvittelevan, vaan sairastutpa sitten yllättäen syöpään, hankit perheenlisäystä tai ajat isäsi bemarilla ulos ja murrat jokaisen kylkiluusi, potilaaksi sinä siinä päädyt. Siinä vaiheessa kun kirurgit ja sht kursivat sinun muusina olevan ruumiisi kasaan, voit alkaa pitää työtä melko merkityksellisenä.

Lääkäreillä toi etujen valvonta on selkeää, kun niillä on Lääkäriliitto.  Sairaanhoitajat kuuluu hajanaisesti ainakin kolmeen eri liittoon, joihin kuuluu muitakin ammattiryhmiä, ja jotka eivät selkeästi aja sairaanhoitajien etuja. Onhan se kumma asia, että suomessa on yli 70 000 sairaanhoitajaa, eli valtava massa, mutta rivejä ei saada yhtenäisiksi niin joukkovoima puuttuu?

Olisko Tajasta mihinkään? Siihen ei kuulu lähihoitajia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yliopistollisen sairaalan leikkaussali-sh täällä. Meilläkin näkyy pakoa alalta. Kokeneet jäävät pitkille sairaslomille tai lähtevät opiskelemaan.

Henki on töissäni hyvä ja mukava moniammatillinen yhteisö auttaa jaksamaan, mutta johtaminen on aivan syvältä... Leikkauslistat ammutaan aivan täyteen, ylitöitä kertyy väkisin, kun ei sitä potilasta voi pöydällekään jättää ja jatkaa huomenna. Jos asioita kritisoi, vastataan että "terve menoa, ovella on jonoksi saakka tulijoita". Juu, on totta että leikkuri vetää puoleensa porukkaa, mutta nämä tulijat ovat vasta valmistuneita. Perehdytysaikojen ollessa jotain vuoden luokkaa, ja suvereeniksi oppiminen useita vuosia, on johdolta törkeää ammattitaidon aliarvioimista kuvitella, että vastavalmistunut korva kokeneen leikkurihoitajan, joka on kirurgin oikea käsi. Hyviä sijaisia roikotetaan vuosia ilman virkaa, kunnes kyllästyvät odottamaan ja vaihtavat muualle.

Kun on sairaspoissaoloa, ei ole olemassa leikkuruosaajien varahenkilöstöä, jota kutsua hätiin tuuraamaan, sama pätee vuosilomiin.

Työ itsessään on hurjan mielenkiintoista ja palkitsevaa, mutta huono johtaminen yhdistettynä palkkaan, joka ei vastaa työn vastuullisuutta, saa ihmiset vaihtamaan. Palkasta kerrottakoon, että leikkurissa/ teholla / ensiavussa (jotka ovat vaativimmat paikat + pisimmät perehdytykset + eniten lisäkoulutuksen tarvetta) tienaa yhtä vähän kuin vaikka jonohoitajana, jonka työ on pääasiassa toimistohommaa. Tämä palkkojen tasapäisyys työnkuvasta huolimatta, tuntuu melko epäoikeudenmukaiselta.

Sivusta seuranneena jonkun akuuttiakuuttiosaston tai päikyn jonohoitajana on kyllä melko jäätävää. Mutta ymmärrän sua. Hirveää nähdä ihmisiä jotka ovat unelma-alallaan mutta palavat loppuun. Mitä tuhlausta.

Siis mikä osa nyt on sitä unelmaa? Kai kaikki sh:t öbaut tietää mihin on ryhtymässä.

Sit hoitoala, noh, tosi harva lekuri russuttaa, ja ne saattaa painaa laittomasti kolme vuoroa putkeen siellä samassa sairalassa.

Vai oliks ”palkkaluokka” -kysymys...

Suosittelen vertaamaan lääkärien palkkoja sairaanhoitajien palkkoihin. Ymmärrettävästi ne ovat korkeampia, koska päävastuu hoidosta on lääkärillä ja tarvittava koulutus on pidempi, mutta en ole täysin vakuuttunut siitä, että kymmenien tuhansien eurojen ero vuosituloissa on ihan perusteltu. Varsinkin kun otetaan huomioon, että erikoissairaanhoidossa työskentely on nimenomaan moniammatillista tiimityötä ja teemme töitä rinta-rinnan erikoislääkäreiden kanssa. Ja ei -me emme ole mitään lääkäreiden "pikku apulaisia", vaan kaikilla on omat tehtävänsä ja toimenkuvansa.

Huomioitavaa myös, että kun lääkäreistä on pulaa, työnantajat kilpailevat palkoilla. Kun hoitajista on pulaa, tämä ei tule kysymykseenkään. Ennemmin vedetään vajaalla miehityksellä ja korvataan joustaminen jollain kämyisellä pizzalla.

Mitä älyttömiin vuoroihin tulee, hoitajatkin painavat tuplavuoroa, mutta korvaukset niistä annetaan (lääkäreiden tuntuvien rahallisten korvausten sijaan) aikana, mikäli sitä vapaata / lyhennystä voi edes ottaa kun kokoajan on huutava henkilöstöpula.

Tunnen lääkärien palkat varsin hyvin, sairaanhoitajien myös. Pari ”kyssäriä”:

-Onnistuuko lääkärin paikkaaminen vajaalla miehityksellä yhtä hyvin kuin sairaanhoitajan paikkaaminen?

-Koska ei onnistu, voisko homman nimi olla jotakuinkin semmoinen, että toinen rooli on arvokkaampi kuin toinen?

-Miten toi terveydenhuolto edes pyörii kun jatkuvasti pula huutaa ja sairaanhoitajia ”vaihtaa” hr-päälliköiksi pörssiyrityksiin, konsulteiksi energia-alalle ja opettajiksi Harvardiin?

Lääkärien suhteettoman suurista liksoista olen itse asiassa samaa mieltä, mut ainoastaan siksi, että ne houkuttelevat älykkäitä ja motivoituneita ihmisiä isossa kuvassa melko merkityksettömiin hommiin.

Ja sairaanhoitajan työ kuulostaa tosi ikävältä, eipä siinä. Siksi esim itse se ei ole koskaan käynyt mielessäkään ammattina...

Lääkärit ovat pitäneet palkkauksestaan huolen, varmistamalla että heitä koulutetaan rajallisesti. Palkkaa on varaa pyytää, koska kysyntä ylittää tarjonnan. Yliopistollisten sairaaloiden kaupungeissa on tunkua, mutta johonkin Pihtiputaalle on hankala saada tk-lääkäriä. Tällöin motivoidaan se joku tulemaan lupaamalla poskettomat palkat. Eipä siinä, hyvä veto lääkäreiltä, enkä mielelläni pidä tätä minään hoitajat vastaan lääkärit asiana.

Sairaanhoitajia taas koulutetaan paljon, mutta nämä eivät pysy alalla koska palkka on surkea verrattuna vastuun ja paineiden määrään. Kun sinne Pihtiputaan tk:lle ei riitä hoitajia, ei käy mielessäkään kilpailla palkalla, vaan lyödään joku osasto kiinni ja valitetaan iltapäivälehdessä, että mikä on kun ei ole hoitohenkilökuntaa.

Tottakai lääkärit ovat välttämättömiä, mutta eivät he yksinään terveydenhuoltoa pysty pyörittämään. Onneksi suurin osa lääkäreistä, muutamia egoistisia evaleita lukuunottamatta, tämän tiedostaa ja arvostaa hoitajien työpanosta ja asiantuntemusta omalla alallaan .

Jos muuten mielestäsi lääkäreiden ja sairaanhoitajien työ on merkityksetöntä, voi päätellä ettet koskaan ole sairastunut. Terveydenhuolto ei ole olemassa vain monisairaita vanhuksia varten, kuten usein julkisessa keskustelussa tunnutaan kuvittelevan, vaan sairastutpa sitten yllättäen syöpään, hankit perheenlisäystä tai ajat isäsi bemarilla ulos ja murrat jokaisen kylkiluusi, potilaaksi sinä siinä päädyt. Siinä vaiheessa kun kirurgit ja sht kursivat sinun muusina olevan ruumiisi kasaan, voit alkaa pitää työtä melko merkityksellisenä.

Lääkäreillä toi etujen valvonta on selkeää, kun niillä on Lääkäriliitto.  Sairaanhoitajat kuuluu hajanaisesti ainakin kolmeen eri liittoon, joihin kuuluu muitakin ammattiryhmiä, ja jotka eivät selkeästi aja sairaanhoitajien etuja. Onhan se kumma asia, että suomessa on yli 70 000 sairaanhoitajaa, eli valtava massa, mutta rivejä ei saada yhtenäisiksi niin joukkovoima puuttuu?

Tämä ja lisäksi esim Tehy on aivan munaton. Suurin puhein lähdetään aina palkkakierrokselle, mutta lopulta pyörretään puheet ja palataan kiltisti ruotuun.

Eikös Tehyynkin kuulu muitakin ammattiryhmiä, niin ei ne oikein aja selkeästi juuri sairaanhoitajien etuja. Sairaanhoitajien palkkavaatimukset on kaatuneet, kun on haettu samalla korotuksia myös lähihoitajille, joilla ammatilliseen perustutkintoon nähden ei ole samalla tavalla edes palkkakuoppaa kuin sairaanhoitajilla. 

Kuvioon kuuluu, että me ollaan kaikki hoitajia ja solidaarisia toisillemme. Sekä lähihoitajat että sairaanhoitajat. Samassa veneessä ollaan. 

Monessa muussa maassa sairaanhoitajan palkka asettuu lähihoitajatason ja lääkäritason palkkojen puoliväliin. Niissäkin siis lähihoitajat on melko matalapalkkaisia ja lääkärit korkeapalkkaisia, mutta sairaanhoitajat ei ole matalapalkkaisia vaan niiden välissä, keskipalkkaisia.

Suomessa lähihoitajat ja sairaanhoitajat on niin kuin paita ja peppu, ja molemmat on matalapalkkaisia ja lääkärit jossain kaukana yksin korkeapalkkaisia. Jos vähän vetäisi välimatkaa sairaanhoitajien ja lähihoitajien väliin, niin se ei minusta ole lähihoitajilta pois, mutta vois tuoda sairaanhoitajille lisää. Enkä nyt yhtään tarkoita, etteikö edelleen ammatillisesti arvostettaisi lähihoitajiakin. Palkka vaan ei voi olla melkein sama, vaikka koulutuksessa ja työssä on ero. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yliopistollisen sairaalan leikkaussali-sh täällä. Meilläkin näkyy pakoa alalta. Kokeneet jäävät pitkille sairaslomille tai lähtevät opiskelemaan.

Henki on töissäni hyvä ja mukava moniammatillinen yhteisö auttaa jaksamaan, mutta johtaminen on aivan syvältä... Leikkauslistat ammutaan aivan täyteen, ylitöitä kertyy väkisin, kun ei sitä potilasta voi pöydällekään jättää ja jatkaa huomenna. Jos asioita kritisoi, vastataan että "terve menoa, ovella on jonoksi saakka tulijoita". Juu, on totta että leikkuri vetää puoleensa porukkaa, mutta nämä tulijat ovat vasta valmistuneita. Perehdytysaikojen ollessa jotain vuoden luokkaa, ja suvereeniksi oppiminen useita vuosia, on johdolta törkeää ammattitaidon aliarvioimista kuvitella, että vastavalmistunut korva kokeneen leikkurihoitajan, joka on kirurgin oikea käsi. Hyviä sijaisia roikotetaan vuosia ilman virkaa, kunnes kyllästyvät odottamaan ja vaihtavat muualle.

Kun on sairaspoissaoloa, ei ole olemassa leikkuruosaajien varahenkilöstöä, jota kutsua hätiin tuuraamaan, sama pätee vuosilomiin.

Työ itsessään on hurjan mielenkiintoista ja palkitsevaa, mutta huono johtaminen yhdistettynä palkkaan, joka ei vastaa työn vastuullisuutta, saa ihmiset vaihtamaan. Palkasta kerrottakoon, että leikkurissa/ teholla / ensiavussa (jotka ovat vaativimmat paikat + pisimmät perehdytykset + eniten lisäkoulutuksen tarvetta) tienaa yhtä vähän kuin vaikka jonohoitajana, jonka työ on pääasiassa toimistohommaa. Tämä palkkojen tasapäisyys työnkuvasta huolimatta, tuntuu melko epäoikeudenmukaiselta.

Sivusta seuranneena jonkun akuuttiakuuttiosaston tai päikyn jonohoitajana on kyllä melko jäätävää. Mutta ymmärrän sua. Hirveää nähdä ihmisiä jotka ovat unelma-alallaan mutta palavat loppuun. Mitä tuhlausta.

Siis mikä osa nyt on sitä unelmaa? Kai kaikki sh:t öbaut tietää mihin on ryhtymässä.

Sit hoitoala, noh, tosi harva lekuri russuttaa, ja ne saattaa painaa laittomasti kolme vuoroa putkeen siellä samassa sairalassa.

Vai oliks ”palkkaluokka” -kysymys...

Suosittelen vertaamaan lääkärien palkkoja sairaanhoitajien palkkoihin. Ymmärrettävästi ne ovat korkeampia, koska päävastuu hoidosta on lääkärillä ja tarvittava koulutus on pidempi, mutta en ole täysin vakuuttunut siitä, että kymmenien tuhansien eurojen ero vuosituloissa on ihan perusteltu. Varsinkin kun otetaan huomioon, että erikoissairaanhoidossa työskentely on nimenomaan moniammatillista tiimityötä ja teemme töitä rinta-rinnan erikoislääkäreiden kanssa. Ja ei -me emme ole mitään lääkäreiden "pikku apulaisia", vaan kaikilla on omat tehtävänsä ja toimenkuvansa.

Huomioitavaa myös, että kun lääkäreistä on pulaa, työnantajat kilpailevat palkoilla. Kun hoitajista on pulaa, tämä ei tule kysymykseenkään. Ennemmin vedetään vajaalla miehityksellä ja korvataan joustaminen jollain kämyisellä pizzalla.

Mitä älyttömiin vuoroihin tulee, hoitajatkin painavat tuplavuoroa, mutta korvaukset niistä annetaan (lääkäreiden tuntuvien rahallisten korvausten sijaan) aikana, mikäli sitä vapaata / lyhennystä voi edes ottaa kun kokoajan on huutava henkilöstöpula.

Tunnen lääkärien palkat varsin hyvin, sairaanhoitajien myös. Pari ”kyssäriä”:

-Onnistuuko lääkärin paikkaaminen vajaalla miehityksellä yhtä hyvin kuin sairaanhoitajan paikkaaminen?

-Koska ei onnistu, voisko homman nimi olla jotakuinkin semmoinen, että toinen rooli on arvokkaampi kuin toinen?

-Miten toi terveydenhuolto edes pyörii kun jatkuvasti pula huutaa ja sairaanhoitajia ”vaihtaa” hr-päälliköiksi pörssiyrityksiin, konsulteiksi energia-alalle ja opettajiksi Harvardiin?

Lääkärien suhteettoman suurista liksoista olen itse asiassa samaa mieltä, mut ainoastaan siksi, että ne houkuttelevat älykkäitä ja motivoituneita ihmisiä isossa kuvassa melko merkityksettömiin hommiin.

Ja sairaanhoitajan työ kuulostaa tosi ikävältä, eipä siinä. Siksi esim itse se ei ole koskaan käynyt mielessäkään ammattina...

Lääkärit ovat pitäneet palkkauksestaan huolen, varmistamalla että heitä koulutetaan rajallisesti. Palkkaa on varaa pyytää, koska kysyntä ylittää tarjonnan. Yliopistollisten sairaaloiden kaupungeissa on tunkua, mutta johonkin Pihtiputaalle on hankala saada tk-lääkäriä. Tällöin motivoidaan se joku tulemaan lupaamalla poskettomat palkat. Eipä siinä, hyvä veto lääkäreiltä, enkä mielelläni pidä tätä minään hoitajat vastaan lääkärit asiana.

Sairaanhoitajia taas koulutetaan paljon, mutta nämä eivät pysy alalla koska palkka on surkea verrattuna vastuun ja paineiden määrään. Kun sinne Pihtiputaan tk:lle ei riitä hoitajia, ei käy mielessäkään kilpailla palkalla, vaan lyödään joku osasto kiinni ja valitetaan iltapäivälehdessä, että mikä on kun ei ole hoitohenkilökuntaa.

Tottakai lääkärit ovat välttämättömiä, mutta eivät he yksinään terveydenhuoltoa pysty pyörittämään. Onneksi suurin osa lääkäreistä, muutamia egoistisia evaleita lukuunottamatta, tämän tiedostaa ja arvostaa hoitajien työpanosta ja asiantuntemusta omalla alallaan .

Jos muuten mielestäsi lääkäreiden ja sairaanhoitajien työ on merkityksetöntä, voi päätellä ettet koskaan ole sairastunut. Terveydenhuolto ei ole olemassa vain monisairaita vanhuksia varten, kuten usein julkisessa keskustelussa tunnutaan kuvittelevan, vaan sairastutpa sitten yllättäen syöpään, hankit perheenlisäystä tai ajat isäsi bemarilla ulos ja murrat jokaisen kylkiluusi, potilaaksi sinä siinä päädyt. Siinä vaiheessa kun kirurgit ja sht kursivat sinun muusina olevan ruumiisi kasaan, voit alkaa pitää työtä melko merkityksellisenä.

Lääkäreillä toi etujen valvonta on selkeää, kun niillä on Lääkäriliitto.  Sairaanhoitajat kuuluu hajanaisesti ainakin kolmeen eri liittoon, joihin kuuluu muitakin ammattiryhmiä, ja jotka eivät selkeästi aja sairaanhoitajien etuja. Onhan se kumma asia, että suomessa on yli 70 000 sairaanhoitajaa, eli valtava massa, mutta rivejä ei saada yhtenäisiksi niin joukkovoima puuttuu?

Tämä ja lisäksi esim Tehy on aivan munaton. Suurin puhein lähdetään aina palkkakierrokselle, mutta lopulta pyörretään puheet ja palataan kiltisti ruotuun.

Eikös Tehyynkin kuulu muitakin ammattiryhmiä, niin ei ne oikein aja selkeästi juuri sairaanhoitajien etuja. Sairaanhoitajien palkkavaatimukset on kaatuneet, kun on haettu samalla korotuksia myös lähihoitajille, joilla ammatilliseen perustutkintoon nähden ei ole samalla tavalla edes palkkakuoppaa kuin sairaanhoitajilla. 

Kuvioon kuuluu, että me ollaan kaikki hoitajia ja solidaarisia toisillemme. Sekä lähihoitajat että sairaanhoitajat. Samassa veneessä ollaan. 

Hmm. Musta tuntuu, että me ei olla yhteisessä veneessä, vaan että palkkaneuvotteluissa lähihoitajat on olleet sairaanhoitajien veneessä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yliopistollisen sairaalan leikkaussali-sh täällä. Meilläkin näkyy pakoa alalta. Kokeneet jäävät pitkille sairaslomille tai lähtevät opiskelemaan.

Henki on töissäni hyvä ja mukava moniammatillinen yhteisö auttaa jaksamaan, mutta johtaminen on aivan syvältä... Leikkauslistat ammutaan aivan täyteen, ylitöitä kertyy väkisin, kun ei sitä potilasta voi pöydällekään jättää ja jatkaa huomenna. Jos asioita kritisoi, vastataan että "terve menoa, ovella on jonoksi saakka tulijoita". Juu, on totta että leikkuri vetää puoleensa porukkaa, mutta nämä tulijat ovat vasta valmistuneita. Perehdytysaikojen ollessa jotain vuoden luokkaa, ja suvereeniksi oppiminen useita vuosia, on johdolta törkeää ammattitaidon aliarvioimista kuvitella, että vastavalmistunut korva kokeneen leikkurihoitajan, joka on kirurgin oikea käsi. Hyviä sijaisia roikotetaan vuosia ilman virkaa, kunnes kyllästyvät odottamaan ja vaihtavat muualle.

Kun on sairaspoissaoloa, ei ole olemassa leikkuruosaajien varahenkilöstöä, jota kutsua hätiin tuuraamaan, sama pätee vuosilomiin.

Työ itsessään on hurjan mielenkiintoista ja palkitsevaa, mutta huono johtaminen yhdistettynä palkkaan, joka ei vastaa työn vastuullisuutta, saa ihmiset vaihtamaan. Palkasta kerrottakoon, että leikkurissa/ teholla / ensiavussa (jotka ovat vaativimmat paikat + pisimmät perehdytykset + eniten lisäkoulutuksen tarvetta) tienaa yhtä vähän kuin vaikka jonohoitajana, jonka työ on pääasiassa toimistohommaa. Tämä palkkojen tasapäisyys työnkuvasta huolimatta, tuntuu melko epäoikeudenmukaiselta.

Sivusta seuranneena jonkun akuuttiakuuttiosaston tai päikyn jonohoitajana on kyllä melko jäätävää. Mutta ymmärrän sua. Hirveää nähdä ihmisiä jotka ovat unelma-alallaan mutta palavat loppuun. Mitä tuhlausta.

Siis mikä osa nyt on sitä unelmaa? Kai kaikki sh:t öbaut tietää mihin on ryhtymässä.

Sit hoitoala, noh, tosi harva lekuri russuttaa, ja ne saattaa painaa laittomasti kolme vuoroa putkeen siellä samassa sairalassa.

Vai oliks ”palkkaluokka” -kysymys...

Suosittelen vertaamaan lääkärien palkkoja sairaanhoitajien palkkoihin. Ymmärrettävästi ne ovat korkeampia, koska päävastuu hoidosta on lääkärillä ja tarvittava koulutus on pidempi, mutta en ole täysin vakuuttunut siitä, että kymmenien tuhansien eurojen ero vuosituloissa on ihan perusteltu. Varsinkin kun otetaan huomioon, että erikoissairaanhoidossa työskentely on nimenomaan moniammatillista tiimityötä ja teemme töitä rinta-rinnan erikoislääkäreiden kanssa. Ja ei -me emme ole mitään lääkäreiden "pikku apulaisia", vaan kaikilla on omat tehtävänsä ja toimenkuvansa.

Huomioitavaa myös, että kun lääkäreistä on pulaa, työnantajat kilpailevat palkoilla. Kun hoitajista on pulaa, tämä ei tule kysymykseenkään. Ennemmin vedetään vajaalla miehityksellä ja korvataan joustaminen jollain kämyisellä pizzalla.

Mitä älyttömiin vuoroihin tulee, hoitajatkin painavat tuplavuoroa, mutta korvaukset niistä annetaan (lääkäreiden tuntuvien rahallisten korvausten sijaan) aikana, mikäli sitä vapaata / lyhennystä voi edes ottaa kun kokoajan on huutava henkilöstöpula.

Tunnen lääkärien palkat varsin hyvin, sairaanhoitajien myös. Pari ”kyssäriä”:

-Onnistuuko lääkärin paikkaaminen vajaalla miehityksellä yhtä hyvin kuin sairaanhoitajan paikkaaminen?

-Koska ei onnistu, voisko homman nimi olla jotakuinkin semmoinen, että toinen rooli on arvokkaampi kuin toinen?

-Miten toi terveydenhuolto edes pyörii kun jatkuvasti pula huutaa ja sairaanhoitajia ”vaihtaa” hr-päälliköiksi pörssiyrityksiin, konsulteiksi energia-alalle ja opettajiksi Harvardiin?

Lääkärien suhteettoman suurista liksoista olen itse asiassa samaa mieltä, mut ainoastaan siksi, että ne houkuttelevat älykkäitä ja motivoituneita ihmisiä isossa kuvassa melko merkityksettömiin hommiin.

Ja sairaanhoitajan työ kuulostaa tosi ikävältä, eipä siinä. Siksi esim itse se ei ole koskaan käynyt mielessäkään ammattina...

Lääkärit ovat pitäneet palkkauksestaan huolen, varmistamalla että heitä koulutetaan rajallisesti. Palkkaa on varaa pyytää, koska kysyntä ylittää tarjonnan. Yliopistollisten sairaaloiden kaupungeissa on tunkua, mutta johonkin Pihtiputaalle on hankala saada tk-lääkäriä. Tällöin motivoidaan se joku tulemaan lupaamalla poskettomat palkat. Eipä siinä, hyvä veto lääkäreiltä, enkä mielelläni pidä tätä minään hoitajat vastaan lääkärit asiana.

Sairaanhoitajia taas koulutetaan paljon, mutta nämä eivät pysy alalla koska palkka on surkea verrattuna vastuun ja paineiden määrään. Kun sinne Pihtiputaan tk:lle ei riitä hoitajia, ei käy mielessäkään kilpailla palkalla, vaan lyödään joku osasto kiinni ja valitetaan iltapäivälehdessä, että mikä on kun ei ole hoitohenkilökuntaa.

Tottakai lääkärit ovat välttämättömiä, mutta eivät he yksinään terveydenhuoltoa pysty pyörittämään. Onneksi suurin osa lääkäreistä, muutamia egoistisia evaleita lukuunottamatta, tämän tiedostaa ja arvostaa hoitajien työpanosta ja asiantuntemusta omalla alallaan .

Jos muuten mielestäsi lääkäreiden ja sairaanhoitajien työ on merkityksetöntä, voi päätellä ettet koskaan ole sairastunut. Terveydenhuolto ei ole olemassa vain monisairaita vanhuksia varten, kuten usein julkisessa keskustelussa tunnutaan kuvittelevan, vaan sairastutpa sitten yllättäen syöpään, hankit perheenlisäystä tai ajat isäsi bemarilla ulos ja murrat jokaisen kylkiluusi, potilaaksi sinä siinä päädyt. Siinä vaiheessa kun kirurgit ja sht kursivat sinun muusina olevan ruumiisi kasaan, voit alkaa pitää työtä melko merkityksellisenä.

Lääkäreillä toi etujen valvonta on selkeää, kun niillä on Lääkäriliitto.  Sairaanhoitajat kuuluu hajanaisesti ainakin kolmeen eri liittoon, joihin kuuluu muitakin ammattiryhmiä, ja jotka eivät selkeästi aja sairaanhoitajien etuja. Onhan se kumma asia, että suomessa on yli 70 000 sairaanhoitajaa, eli valtava massa, mutta rivejä ei saada yhtenäisiksi niin joukkovoima puuttuu?

Tämä ja lisäksi esim Tehy on aivan munaton. Suurin puhein lähdetään aina palkkakierrokselle, mutta lopulta pyörretään puheet ja palataan kiltisti ruotuun.

Eikös Tehyynkin kuulu muitakin ammattiryhmiä, niin ei ne oikein aja selkeästi juuri sairaanhoitajien etuja. Sairaanhoitajien palkkavaatimukset on kaatuneet, kun on haettu samalla korotuksia myös lähihoitajille, joilla ammatilliseen perustutkintoon nähden ei ole samalla tavalla edes palkkakuoppaa kuin sairaanhoitajilla. 

Katopa miesvaltaisten amisalojen keskimääräistä palkkatasoa ja möläyttele sitten.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yliopistollisen sairaalan leikkaussali-sh täällä. Meilläkin näkyy pakoa alalta. Kokeneet jäävät pitkille sairaslomille tai lähtevät opiskelemaan.

Henki on töissäni hyvä ja mukava moniammatillinen yhteisö auttaa jaksamaan, mutta johtaminen on aivan syvältä... Leikkauslistat ammutaan aivan täyteen, ylitöitä kertyy väkisin, kun ei sitä potilasta voi pöydällekään jättää ja jatkaa huomenna. Jos asioita kritisoi, vastataan että "terve menoa, ovella on jonoksi saakka tulijoita". Juu, on totta että leikkuri vetää puoleensa porukkaa, mutta nämä tulijat ovat vasta valmistuneita. Perehdytysaikojen ollessa jotain vuoden luokkaa, ja suvereeniksi oppiminen useita vuosia, on johdolta törkeää ammattitaidon aliarvioimista kuvitella, että vastavalmistunut korva kokeneen leikkurihoitajan, joka on kirurgin oikea käsi. Hyviä sijaisia roikotetaan vuosia ilman virkaa, kunnes kyllästyvät odottamaan ja vaihtavat muualle.

Kun on sairaspoissaoloa, ei ole olemassa leikkuruosaajien varahenkilöstöä, jota kutsua hätiin tuuraamaan, sama pätee vuosilomiin.

Työ itsessään on hurjan mielenkiintoista ja palkitsevaa, mutta huono johtaminen yhdistettynä palkkaan, joka ei vastaa työn vastuullisuutta, saa ihmiset vaihtamaan. Palkasta kerrottakoon, että leikkurissa/ teholla / ensiavussa (jotka ovat vaativimmat paikat + pisimmät perehdytykset + eniten lisäkoulutuksen tarvetta) tienaa yhtä vähän kuin vaikka jonohoitajana, jonka työ on pääasiassa toimistohommaa. Tämä palkkojen tasapäisyys työnkuvasta huolimatta, tuntuu melko epäoikeudenmukaiselta.

Sivusta seuranneena jonkun akuuttiakuuttiosaston tai päikyn jonohoitajana on kyllä melko jäätävää. Mutta ymmärrän sua. Hirveää nähdä ihmisiä jotka ovat unelma-alallaan mutta palavat loppuun. Mitä tuhlausta.

Siis mikä osa nyt on sitä unelmaa? Kai kaikki sh:t öbaut tietää mihin on ryhtymässä.

Sit hoitoala, noh, tosi harva lekuri russuttaa, ja ne saattaa painaa laittomasti kolme vuoroa putkeen siellä samassa sairalassa.

Vai oliks ”palkkaluokka” -kysymys...

Suosittelen vertaamaan lääkärien palkkoja sairaanhoitajien palkkoihin. Ymmärrettävästi ne ovat korkeampia, koska päävastuu hoidosta on lääkärillä ja tarvittava koulutus on pidempi, mutta en ole täysin vakuuttunut siitä, että kymmenien tuhansien eurojen ero vuosituloissa on ihan perusteltu. Varsinkin kun otetaan huomioon, että erikoissairaanhoidossa työskentely on nimenomaan moniammatillista tiimityötä ja teemme töitä rinta-rinnan erikoislääkäreiden kanssa. Ja ei -me emme ole mitään lääkäreiden "pikku apulaisia", vaan kaikilla on omat tehtävänsä ja toimenkuvansa.

Huomioitavaa myös, että kun lääkäreistä on pulaa, työnantajat kilpailevat palkoilla. Kun hoitajista on pulaa, tämä ei tule kysymykseenkään. Ennemmin vedetään vajaalla miehityksellä ja korvataan joustaminen jollain kämyisellä pizzalla.

Mitä älyttömiin vuoroihin tulee, hoitajatkin painavat tuplavuoroa, mutta korvaukset niistä annetaan (lääkäreiden tuntuvien rahallisten korvausten sijaan) aikana, mikäli sitä vapaata / lyhennystä voi edes ottaa kun kokoajan on huutava henkilöstöpula.

Tunnen lääkärien palkat varsin hyvin, sairaanhoitajien myös. Pari ”kyssäriä”:

-Onnistuuko lääkärin paikkaaminen vajaalla miehityksellä yhtä hyvin kuin sairaanhoitajan paikkaaminen?

-Koska ei onnistu, voisko homman nimi olla jotakuinkin semmoinen, että toinen rooli on arvokkaampi kuin toinen?

-Miten toi terveydenhuolto edes pyörii kun jatkuvasti pula huutaa ja sairaanhoitajia ”vaihtaa” hr-päälliköiksi pörssiyrityksiin, konsulteiksi energia-alalle ja opettajiksi Harvardiin?

Lääkärien suhteettoman suurista liksoista olen itse asiassa samaa mieltä, mut ainoastaan siksi, että ne houkuttelevat älykkäitä ja motivoituneita ihmisiä isossa kuvassa melko merkityksettömiin hommiin.

Ja sairaanhoitajan työ kuulostaa tosi ikävältä, eipä siinä. Siksi esim itse se ei ole koskaan käynyt mielessäkään ammattina...

Lääkärit ovat pitäneet palkkauksestaan huolen, varmistamalla että heitä koulutetaan rajallisesti. Palkkaa on varaa pyytää, koska kysyntä ylittää tarjonnan. Yliopistollisten sairaaloiden kaupungeissa on tunkua, mutta johonkin Pihtiputaalle on hankala saada tk-lääkäriä. Tällöin motivoidaan se joku tulemaan lupaamalla poskettomat palkat. Eipä siinä, hyvä veto lääkäreiltä, enkä mielelläni pidä tätä minään hoitajat vastaan lääkärit asiana.

Sairaanhoitajia taas koulutetaan paljon, mutta nämä eivät pysy alalla koska palkka on surkea verrattuna vastuun ja paineiden määrään. Kun sinne Pihtiputaan tk:lle ei riitä hoitajia, ei käy mielessäkään kilpailla palkalla, vaan lyödään joku osasto kiinni ja valitetaan iltapäivälehdessä, että mikä on kun ei ole hoitohenkilökuntaa.

Tottakai lääkärit ovat välttämättömiä, mutta eivät he yksinään terveydenhuoltoa pysty pyörittämään. Onneksi suurin osa lääkäreistä, muutamia egoistisia evaleita lukuunottamatta, tämän tiedostaa ja arvostaa hoitajien työpanosta ja asiantuntemusta omalla alallaan .

Jos muuten mielestäsi lääkäreiden ja sairaanhoitajien työ on merkityksetöntä, voi päätellä ettet koskaan ole sairastunut. Terveydenhuolto ei ole olemassa vain monisairaita vanhuksia varten, kuten usein julkisessa keskustelussa tunnutaan kuvittelevan, vaan sairastutpa sitten yllättäen syöpään, hankit perheenlisäystä tai ajat isäsi bemarilla ulos ja murrat jokaisen kylkiluusi, potilaaksi sinä siinä päädyt. Siinä vaiheessa kun kirurgit ja sht kursivat sinun muusina olevan ruumiisi kasaan, voit alkaa pitää työtä melko merkityksellisenä.

Lääkäreillä toi etujen valvonta on selkeää, kun niillä on Lääkäriliitto.  Sairaanhoitajat kuuluu hajanaisesti ainakin kolmeen eri liittoon, joihin kuuluu muitakin ammattiryhmiä, ja jotka eivät selkeästi aja sairaanhoitajien etuja. Onhan se kumma asia, että suomessa on yli 70 000 sairaanhoitajaa, eli valtava massa, mutta rivejä ei saada yhtenäisiksi niin joukkovoima puuttuu?

Entäpä Sairaanhoitajaliitto?

Eihän Sairaanhoitajaliitto neuvottele palkkoja. Vai voisko se neuvotella? Siihen taitaa kuulua melkein kaikki sairaanhoitajat eikä siinä ole muita. 

En tiedä. Mutta sairaanhoitajat on saaneet turpaan niin monta kertaa kun Tehy on yrittänyt neuvotella, että siihen on ainakin mennyt luottamus. En usko mihinkään hoitoalan palkkasopimukseenkaan, siitä tulee vaan uusi matalapalkkasopimus kuten ravintola-alalla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yliopistollisen sairaalan leikkaussali-sh täällä. Meilläkin näkyy pakoa alalta. Kokeneet jäävät pitkille sairaslomille tai lähtevät opiskelemaan.

Henki on töissäni hyvä ja mukava moniammatillinen yhteisö auttaa jaksamaan, mutta johtaminen on aivan syvältä... Leikkauslistat ammutaan aivan täyteen, ylitöitä kertyy väkisin, kun ei sitä potilasta voi pöydällekään jättää ja jatkaa huomenna. Jos asioita kritisoi, vastataan että "terve menoa, ovella on jonoksi saakka tulijoita". Juu, on totta että leikkuri vetää puoleensa porukkaa, mutta nämä tulijat ovat vasta valmistuneita. Perehdytysaikojen ollessa jotain vuoden luokkaa, ja suvereeniksi oppiminen useita vuosia, on johdolta törkeää ammattitaidon aliarvioimista kuvitella, että vastavalmistunut korva kokeneen leikkurihoitajan, joka on kirurgin oikea käsi. Hyviä sijaisia roikotetaan vuosia ilman virkaa, kunnes kyllästyvät odottamaan ja vaihtavat muualle.

Kun on sairaspoissaoloa, ei ole olemassa leikkuruosaajien varahenkilöstöä, jota kutsua hätiin tuuraamaan, sama pätee vuosilomiin.

Työ itsessään on hurjan mielenkiintoista ja palkitsevaa, mutta huono johtaminen yhdistettynä palkkaan, joka ei vastaa työn vastuullisuutta, saa ihmiset vaihtamaan. Palkasta kerrottakoon, että leikkurissa/ teholla / ensiavussa (jotka ovat vaativimmat paikat + pisimmät perehdytykset + eniten lisäkoulutuksen tarvetta) tienaa yhtä vähän kuin vaikka jonohoitajana, jonka työ on pääasiassa toimistohommaa. Tämä palkkojen tasapäisyys työnkuvasta huolimatta, tuntuu melko epäoikeudenmukaiselta.

Sivusta seuranneena jonkun akuuttiakuuttiosaston tai päikyn jonohoitajana on kyllä melko jäätävää. Mutta ymmärrän sua. Hirveää nähdä ihmisiä jotka ovat unelma-alallaan mutta palavat loppuun. Mitä tuhlausta.

Siis mikä osa nyt on sitä unelmaa? Kai kaikki sh:t öbaut tietää mihin on ryhtymässä.

Sit hoitoala, noh, tosi harva lekuri russuttaa, ja ne saattaa painaa laittomasti kolme vuoroa putkeen siellä samassa sairalassa.

Vai oliks ”palkkaluokka” -kysymys...

Suosittelen vertaamaan lääkärien palkkoja sairaanhoitajien palkkoihin. Ymmärrettävästi ne ovat korkeampia, koska päävastuu hoidosta on lääkärillä ja tarvittava koulutus on pidempi, mutta en ole täysin vakuuttunut siitä, että kymmenien tuhansien eurojen ero vuosituloissa on ihan perusteltu. Varsinkin kun otetaan huomioon, että erikoissairaanhoidossa työskentely on nimenomaan moniammatillista tiimityötä ja teemme töitä rinta-rinnan erikoislääkäreiden kanssa. Ja ei -me emme ole mitään lääkäreiden "pikku apulaisia", vaan kaikilla on omat tehtävänsä ja toimenkuvansa.

Huomioitavaa myös, että kun lääkäreistä on pulaa, työnantajat kilpailevat palkoilla. Kun hoitajista on pulaa, tämä ei tule kysymykseenkään. Ennemmin vedetään vajaalla miehityksellä ja korvataan joustaminen jollain kämyisellä pizzalla.

Mitä älyttömiin vuoroihin tulee, hoitajatkin painavat tuplavuoroa, mutta korvaukset niistä annetaan (lääkäreiden tuntuvien rahallisten korvausten sijaan) aikana, mikäli sitä vapaata / lyhennystä voi edes ottaa kun kokoajan on huutava henkilöstöpula.

Tunnen lääkärien palkat varsin hyvin, sairaanhoitajien myös. Pari ”kyssäriä”:

-Onnistuuko lääkärin paikkaaminen vajaalla miehityksellä yhtä hyvin kuin sairaanhoitajan paikkaaminen?

-Koska ei onnistu, voisko homman nimi olla jotakuinkin semmoinen, että toinen rooli on arvokkaampi kuin toinen?

-Miten toi terveydenhuolto edes pyörii kun jatkuvasti pula huutaa ja sairaanhoitajia ”vaihtaa” hr-päälliköiksi pörssiyrityksiin, konsulteiksi energia-alalle ja opettajiksi Harvardiin?

Lääkärien suhteettoman suurista liksoista olen itse asiassa samaa mieltä, mut ainoastaan siksi, että ne houkuttelevat älykkäitä ja motivoituneita ihmisiä isossa kuvassa melko merkityksettömiin hommiin.

Ja sairaanhoitajan työ kuulostaa tosi ikävältä, eipä siinä. Siksi esim itse se ei ole koskaan käynyt mielessäkään ammattina...

Lääkärit ovat pitäneet palkkauksestaan huolen, varmistamalla että heitä koulutetaan rajallisesti. Palkkaa on varaa pyytää, koska kysyntä ylittää tarjonnan. Yliopistollisten sairaaloiden kaupungeissa on tunkua, mutta johonkin Pihtiputaalle on hankala saada tk-lääkäriä. Tällöin motivoidaan se joku tulemaan lupaamalla poskettomat palkat. Eipä siinä, hyvä veto lääkäreiltä, enkä mielelläni pidä tätä minään hoitajat vastaan lääkärit asiana.

Sairaanhoitajia taas koulutetaan paljon, mutta nämä eivät pysy alalla koska palkka on surkea verrattuna vastuun ja paineiden määrään. Kun sinne Pihtiputaan tk:lle ei riitä hoitajia, ei käy mielessäkään kilpailla palkalla, vaan lyödään joku osasto kiinni ja valitetaan iltapäivälehdessä, että mikä on kun ei ole hoitohenkilökuntaa.

Tottakai lääkärit ovat välttämättömiä, mutta eivät he yksinään terveydenhuoltoa pysty pyörittämään. Onneksi suurin osa lääkäreistä, muutamia egoistisia evaleita lukuunottamatta, tämän tiedostaa ja arvostaa hoitajien työpanosta ja asiantuntemusta omalla alallaan .

Jos muuten mielestäsi lääkäreiden ja sairaanhoitajien työ on merkityksetöntä, voi päätellä ettet koskaan ole sairastunut. Terveydenhuolto ei ole olemassa vain monisairaita vanhuksia varten, kuten usein julkisessa keskustelussa tunnutaan kuvittelevan, vaan sairastutpa sitten yllättäen syöpään, hankit perheenlisäystä tai ajat isäsi bemarilla ulos ja murrat jokaisen kylkiluusi, potilaaksi sinä siinä päädyt. Siinä vaiheessa kun kirurgit ja sht kursivat sinun muusina olevan ruumiisi kasaan, voit alkaa pitää työtä melko merkityksellisenä.

Lääkäreillä toi etujen valvonta on selkeää, kun niillä on Lääkäriliitto.  Sairaanhoitajat kuuluu hajanaisesti ainakin kolmeen eri liittoon, joihin kuuluu muitakin ammattiryhmiä, ja jotka eivät selkeästi aja sairaanhoitajien etuja. Onhan se kumma asia, että suomessa on yli 70 000 sairaanhoitajaa, eli valtava massa, mutta rivejä ei saada yhtenäisiksi niin joukkovoima puuttuu?

Tämä ja lisäksi esim Tehy on aivan munaton. Suurin puhein lähdetään aina palkkakierrokselle, mutta lopulta pyörretään puheet ja palataan kiltisti ruotuun.

Tehy on yhtä kuin jäsenensä. Jos kukaan ei yhdy esim. vuoronvaihtokieltoon niin eipä siinä liitto paljoa voi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yliopistollisen sairaalan leikkaussali-sh täällä. Meilläkin näkyy pakoa alalta. Kokeneet jäävät pitkille sairaslomille tai lähtevät opiskelemaan.

Henki on töissäni hyvä ja mukava moniammatillinen yhteisö auttaa jaksamaan, mutta johtaminen on aivan syvältä... Leikkauslistat ammutaan aivan täyteen, ylitöitä kertyy väkisin, kun ei sitä potilasta voi pöydällekään jättää ja jatkaa huomenna. Jos asioita kritisoi, vastataan että "terve menoa, ovella on jonoksi saakka tulijoita". Juu, on totta että leikkuri vetää puoleensa porukkaa, mutta nämä tulijat ovat vasta valmistuneita. Perehdytysaikojen ollessa jotain vuoden luokkaa, ja suvereeniksi oppiminen useita vuosia, on johdolta törkeää ammattitaidon aliarvioimista kuvitella, että vastavalmistunut korva kokeneen leikkurihoitajan, joka on kirurgin oikea käsi. Hyviä sijaisia roikotetaan vuosia ilman virkaa, kunnes kyllästyvät odottamaan ja vaihtavat muualle.

Kun on sairaspoissaoloa, ei ole olemassa leikkuruosaajien varahenkilöstöä, jota kutsua hätiin tuuraamaan, sama pätee vuosilomiin.

Työ itsessään on hurjan mielenkiintoista ja palkitsevaa, mutta huono johtaminen yhdistettynä palkkaan, joka ei vastaa työn vastuullisuutta, saa ihmiset vaihtamaan. Palkasta kerrottakoon, että leikkurissa/ teholla / ensiavussa (jotka ovat vaativimmat paikat + pisimmät perehdytykset + eniten lisäkoulutuksen tarvetta) tienaa yhtä vähän kuin vaikka jonohoitajana, jonka työ on pääasiassa toimistohommaa. Tämä palkkojen tasapäisyys työnkuvasta huolimatta, tuntuu melko epäoikeudenmukaiselta.

Sivusta seuranneena jonkun akuuttiakuuttiosaston tai päikyn jonohoitajana on kyllä melko jäätävää. Mutta ymmärrän sua. Hirveää nähdä ihmisiä jotka ovat unelma-alallaan mutta palavat loppuun. Mitä tuhlausta.

Siis mikä osa nyt on sitä unelmaa? Kai kaikki sh:t öbaut tietää mihin on ryhtymässä.

Sit hoitoala, noh, tosi harva lekuri russuttaa, ja ne saattaa painaa laittomasti kolme vuoroa putkeen siellä samassa sairalassa.

Vai oliks ”palkkaluokka” -kysymys...

Suosittelen vertaamaan lääkärien palkkoja sairaanhoitajien palkkoihin. Ymmärrettävästi ne ovat korkeampia, koska päävastuu hoidosta on lääkärillä ja tarvittava koulutus on pidempi, mutta en ole täysin vakuuttunut siitä, että kymmenien tuhansien eurojen ero vuosituloissa on ihan perusteltu. Varsinkin kun otetaan huomioon, että erikoissairaanhoidossa työskentely on nimenomaan moniammatillista tiimityötä ja teemme töitä rinta-rinnan erikoislääkäreiden kanssa. Ja ei -me emme ole mitään lääkäreiden "pikku apulaisia", vaan kaikilla on omat tehtävänsä ja toimenkuvansa.

Huomioitavaa myös, että kun lääkäreistä on pulaa, työnantajat kilpailevat palkoilla. Kun hoitajista on pulaa, tämä ei tule kysymykseenkään. Ennemmin vedetään vajaalla miehityksellä ja korvataan joustaminen jollain kämyisellä pizzalla.

Mitä älyttömiin vuoroihin tulee, hoitajatkin painavat tuplavuoroa, mutta korvaukset niistä annetaan (lääkäreiden tuntuvien rahallisten korvausten sijaan) aikana, mikäli sitä vapaata / lyhennystä voi edes ottaa kun kokoajan on huutava henkilöstöpula.

Tunnen lääkärien palkat varsin hyvin, sairaanhoitajien myös. Pari ”kyssäriä”:

-Onnistuuko lääkärin paikkaaminen vajaalla miehityksellä yhtä hyvin kuin sairaanhoitajan paikkaaminen?

-Koska ei onnistu, voisko homman nimi olla jotakuinkin semmoinen, että toinen rooli on arvokkaampi kuin toinen?

-Miten toi terveydenhuolto edes pyörii kun jatkuvasti pula huutaa ja sairaanhoitajia ”vaihtaa” hr-päälliköiksi pörssiyrityksiin, konsulteiksi energia-alalle ja opettajiksi Harvardiin?

Lääkärien suhteettoman suurista liksoista olen itse asiassa samaa mieltä, mut ainoastaan siksi, että ne houkuttelevat älykkäitä ja motivoituneita ihmisiä isossa kuvassa melko merkityksettömiin hommiin.

Ja sairaanhoitajan työ kuulostaa tosi ikävältä, eipä siinä. Siksi esim itse se ei ole koskaan käynyt mielessäkään ammattina...

Lääkärit ovat pitäneet palkkauksestaan huolen, varmistamalla että heitä koulutetaan rajallisesti. Palkkaa on varaa pyytää, koska kysyntä ylittää tarjonnan. Yliopistollisten sairaaloiden kaupungeissa on tunkua, mutta johonkin Pihtiputaalle on hankala saada tk-lääkäriä. Tällöin motivoidaan se joku tulemaan lupaamalla poskettomat palkat. Eipä siinä, hyvä veto lääkäreiltä, enkä mielelläni pidä tätä minään hoitajat vastaan lääkärit asiana.

Sairaanhoitajia taas koulutetaan paljon, mutta nämä eivät pysy alalla koska palkka on surkea verrattuna vastuun ja paineiden määrään. Kun sinne Pihtiputaan tk:lle ei riitä hoitajia, ei käy mielessäkään kilpailla palkalla, vaan lyödään joku osasto kiinni ja valitetaan iltapäivälehdessä, että mikä on kun ei ole hoitohenkilökuntaa.

Tottakai lääkärit ovat välttämättömiä, mutta eivät he yksinään terveydenhuoltoa pysty pyörittämään. Onneksi suurin osa lääkäreistä, muutamia egoistisia evaleita lukuunottamatta, tämän tiedostaa ja arvostaa hoitajien työpanosta ja asiantuntemusta omalla alallaan .

Jos muuten mielestäsi lääkäreiden ja sairaanhoitajien työ on merkityksetöntä, voi päätellä ettet koskaan ole sairastunut. Terveydenhuolto ei ole olemassa vain monisairaita vanhuksia varten, kuten usein julkisessa keskustelussa tunnutaan kuvittelevan, vaan sairastutpa sitten yllättäen syöpään, hankit perheenlisäystä tai ajat isäsi bemarilla ulos ja murrat jokaisen kylkiluusi, potilaaksi sinä siinä päädyt. Siinä vaiheessa kun kirurgit ja sht kursivat sinun muusina olevan ruumiisi kasaan, voit alkaa pitää työtä melko merkityksellisenä.

Lääkäreillä toi etujen valvonta on selkeää, kun niillä on Lääkäriliitto.  Sairaanhoitajat kuuluu hajanaisesti ainakin kolmeen eri liittoon, joihin kuuluu muitakin ammattiryhmiä, ja jotka eivät selkeästi aja sairaanhoitajien etuja. Onhan se kumma asia, että suomessa on yli 70 000 sairaanhoitajaa, eli valtava massa, mutta rivejä ei saada yhtenäisiksi niin joukkovoima puuttuu?

Tämä ja lisäksi esim Tehy on aivan munaton. Suurin puhein lähdetään aina palkkakierrokselle, mutta lopulta pyörretään puheet ja palataan kiltisti ruotuun.

Eikös Tehyynkin kuulu muitakin ammattiryhmiä, niin ei ne oikein aja selkeästi juuri sairaanhoitajien etuja. Sairaanhoitajien palkkavaatimukset on kaatuneet, kun on haettu samalla korotuksia myös lähihoitajille, joilla ammatilliseen perustutkintoon nähden ei ole samalla tavalla edes palkkakuoppaa kuin sairaanhoitajilla. 

Katopa miesvaltaisten amisalojen keskimääräistä palkkatasoa ja möläyttele sitten.

Ei kannata katsoa toisten alojen palkkoja, vaan saman alan palkkoja eri OECD-maissa, joissa samanlainen palkkarakenne. Niiden kanssa kilpaillaan hoitoalan työvoimasta. Lähihoitajien palkat on aivan linjassa. Sairaanhoitajien palkat ei ole.