Onko tuo totta, että sairaanhoitajia lähtee alalta nyt ryminällä? Onko hoitoalalla oikeasti niin kamalaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yliopistollisen sairaalan leikkaussali-sh täällä. Meilläkin näkyy pakoa alalta. Kokeneet jäävät pitkille sairaslomille tai lähtevät opiskelemaan.

Henki on töissäni hyvä ja mukava moniammatillinen yhteisö auttaa jaksamaan, mutta johtaminen on aivan syvältä... Leikkauslistat ammutaan aivan täyteen, ylitöitä kertyy väkisin, kun ei sitä potilasta voi pöydällekään jättää ja jatkaa huomenna. Jos asioita kritisoi, vastataan että "terve menoa, ovella on jonoksi saakka tulijoita". Juu, on totta että leikkuri vetää puoleensa porukkaa, mutta nämä tulijat ovat vasta valmistuneita. Perehdytysaikojen ollessa jotain vuoden luokkaa, ja suvereeniksi oppiminen useita vuosia, on johdolta törkeää ammattitaidon aliarvioimista kuvitella, että vastavalmistunut korva kokeneen leikkurihoitajan, joka on kirurgin oikea käsi. Hyviä sijaisia roikotetaan vuosia ilman virkaa, kunnes kyllästyvät odottamaan ja vaihtavat muualle.

Kun on sairaspoissaoloa, ei ole olemassa leikkuruosaajien varahenkilöstöä, jota kutsua hätiin tuuraamaan, sama pätee vuosilomiin.

Työ itsessään on hurjan mielenkiintoista ja palkitsevaa, mutta huono johtaminen yhdistettynä palkkaan, joka ei vastaa työn vastuullisuutta, saa ihmiset vaihtamaan. Palkasta kerrottakoon, että leikkurissa/ teholla / ensiavussa (jotka ovat vaativimmat paikat + pisimmät perehdytykset + eniten lisäkoulutuksen tarvetta) tienaa yhtä vähän kuin vaikka jonohoitajana, jonka työ on pääasiassa toimistohommaa. Tämä palkkojen tasapäisyys työnkuvasta huolimatta, tuntuu melko epäoikeudenmukaiselta.

Sivusta seuranneena jonkun akuuttiakuuttiosaston tai päikyn jonohoitajana on kyllä melko jäätävää. Mutta ymmärrän sua. Hirveää nähdä ihmisiä jotka ovat unelma-alallaan mutta palavat loppuun. Mitä tuhlausta.

Siis mikä osa nyt on sitä unelmaa? Kai kaikki sh:t öbaut tietää mihin on ryhtymässä.

Sit hoitoala, noh, tosi harva lekuri russuttaa, ja ne saattaa painaa laittomasti kolme vuoroa putkeen siellä samassa sairalassa.

Vai oliks ”palkkaluokka” -kysymys...

Suosittelen vertaamaan lääkärien palkkoja sairaanhoitajien palkkoihin. Ymmärrettävästi ne ovat korkeampia, koska päävastuu hoidosta on lääkärillä ja tarvittava koulutus on pidempi, mutta en ole täysin vakuuttunut siitä, että kymmenien tuhansien eurojen ero vuosituloissa on ihan perusteltu. Varsinkin kun otetaan huomioon, että erikoissairaanhoidossa työskentely on nimenomaan moniammatillista tiimityötä ja teemme töitä rinta-rinnan erikoislääkäreiden kanssa. Ja ei -me emme ole mitään lääkäreiden "pikku apulaisia", vaan kaikilla on omat tehtävänsä ja toimenkuvansa.

Huomioitavaa myös, että kun lääkäreistä on pulaa, työnantajat kilpailevat palkoilla. Kun hoitajista on pulaa, tämä ei tule kysymykseenkään. Ennemmin vedetään vajaalla miehityksellä ja korvataan joustaminen jollain kämyisellä pizzalla.

Mitä älyttömiin vuoroihin tulee, hoitajatkin painavat tuplavuoroa, mutta korvaukset niistä annetaan (lääkäreiden tuntuvien rahallisten korvausten sijaan) aikana, mikäli sitä vapaata / lyhennystä voi edes ottaa kun kokoajan on huutava henkilöstöpula.

Tunnen lääkärien palkat varsin hyvin, sairaanhoitajien myös. Pari ”kyssäriä”:

-Onnistuuko lääkärin paikkaaminen vajaalla miehityksellä yhtä hyvin kuin sairaanhoitajan paikkaaminen?

-Koska ei onnistu, voisko homman nimi olla jotakuinkin semmoinen, että toinen rooli on arvokkaampi kuin toinen?

-Miten toi terveydenhuolto edes pyörii kun jatkuvasti pula huutaa ja sairaanhoitajia ”vaihtaa” hr-päälliköiksi pörssiyrityksiin, konsulteiksi energia-alalle ja opettajiksi Harvardiin?

Lääkärien suhteettoman suurista liksoista olen itse asiassa samaa mieltä, mut ainoastaan siksi, että ne houkuttelevat älykkäitä ja motivoituneita ihmisiä isossa kuvassa melko merkityksettömiin hommiin.

Ja sairaanhoitajan työ kuulostaa tosi ikävältä, eipä siinä. Siksi esim itse se ei ole koskaan käynyt mielessäkään ammattina...

Lääkärit ovat pitäneet palkkauksestaan huolen, varmistamalla että heitä koulutetaan rajallisesti. Palkkaa on varaa pyytää, koska kysyntä ylittää tarjonnan. Yliopistollisten sairaaloiden kaupungeissa on tunkua, mutta johonkin Pihtiputaalle on hankala saada tk-lääkäriä. Tällöin motivoidaan se joku tulemaan lupaamalla poskettomat palkat. Eipä siinä, hyvä veto lääkäreiltä, enkä mielelläni pidä tätä minään hoitajat vastaan lääkärit asiana.

Sairaanhoitajia taas koulutetaan paljon, mutta nämä eivät pysy alalla koska palkka on surkea verrattuna vastuun ja paineiden määrään. Kun sinne Pihtiputaan tk:lle ei riitä hoitajia, ei käy mielessäkään kilpailla palkalla, vaan lyödään joku osasto kiinni ja valitetaan iltapäivälehdessä, että mikä on kun ei ole hoitohenkilökuntaa.

Tottakai lääkärit ovat välttämättömiä, mutta eivät he yksinään terveydenhuoltoa pysty pyörittämään. Onneksi suurin osa lääkäreistä, muutamia egoistisia evaleita lukuunottamatta, tämän tiedostaa ja arvostaa hoitajien työpanosta ja asiantuntemusta omalla alallaan .

Jos muuten mielestäsi lääkäreiden ja sairaanhoitajien työ on merkityksetöntä, voi päätellä ettet koskaan ole sairastunut. Terveydenhuolto ei ole olemassa vain monisairaita vanhuksia varten, kuten usein julkisessa keskustelussa tunnutaan kuvittelevan, vaan sairastutpa sitten yllättäen syöpään, hankit perheenlisäystä tai ajat isäsi bemarilla ulos ja murrat jokaisen kylkiluusi, potilaaksi sinä siinä päädyt. Siinä vaiheessa kun kirurgit ja sht kursivat sinun muusina olevan ruumiisi kasaan, voit alkaa pitää työtä melko merkityksellisenä.

Lääkäreillä toi etujen valvonta on selkeää, kun niillä on Lääkäriliitto.  Sairaanhoitajat kuuluu hajanaisesti ainakin kolmeen eri liittoon, joihin kuuluu muitakin ammattiryhmiä, ja jotka eivät selkeästi aja sairaanhoitajien etuja. Onhan se kumma asia, että suomessa on yli 70 000 sairaanhoitajaa, eli valtava massa, mutta rivejä ei saada yhtenäisiksi niin joukkovoima puuttuu?

Tämä ja lisäksi esim Tehy on aivan munaton. Suurin puhein lähdetään aina palkkakierrokselle, mutta lopulta pyörretään puheet ja palataan kiltisti ruotuun.

Tehy on yhtä kuin jäsenensä. Jos kukaan ei yhdy esim. vuoronvaihtokieltoon niin eipä siinä liitto paljoa voi

Jeps. Ja jäseninä on myös lähihoitajia. Ei ole sairaanhoitajien edun mukaista. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yliopistollisen sairaalan leikkaussali-sh täällä. Meilläkin näkyy pakoa alalta. Kokeneet jäävät pitkille sairaslomille tai lähtevät opiskelemaan.

Henki on töissäni hyvä ja mukava moniammatillinen yhteisö auttaa jaksamaan, mutta johtaminen on aivan syvältä... Leikkauslistat ammutaan aivan täyteen, ylitöitä kertyy väkisin, kun ei sitä potilasta voi pöydällekään jättää ja jatkaa huomenna. Jos asioita kritisoi, vastataan että "terve menoa, ovella on jonoksi saakka tulijoita". Juu, on totta että leikkuri vetää puoleensa porukkaa, mutta nämä tulijat ovat vasta valmistuneita. Perehdytysaikojen ollessa jotain vuoden luokkaa, ja suvereeniksi oppiminen useita vuosia, on johdolta törkeää ammattitaidon aliarvioimista kuvitella, että vastavalmistunut korva kokeneen leikkurihoitajan, joka on kirurgin oikea käsi. Hyviä sijaisia roikotetaan vuosia ilman virkaa, kunnes kyllästyvät odottamaan ja vaihtavat muualle.

Kun on sairaspoissaoloa, ei ole olemassa leikkuruosaajien varahenkilöstöä, jota kutsua hätiin tuuraamaan, sama pätee vuosilomiin.

Työ itsessään on hurjan mielenkiintoista ja palkitsevaa, mutta huono johtaminen yhdistettynä palkkaan, joka ei vastaa työn vastuullisuutta, saa ihmiset vaihtamaan. Palkasta kerrottakoon, että leikkurissa/ teholla / ensiavussa (jotka ovat vaativimmat paikat + pisimmät perehdytykset + eniten lisäkoulutuksen tarvetta) tienaa yhtä vähän kuin vaikka jonohoitajana, jonka työ on pääasiassa toimistohommaa. Tämä palkkojen tasapäisyys työnkuvasta huolimatta, tuntuu melko epäoikeudenmukaiselta.

Sivusta seuranneena jonkun akuuttiakuuttiosaston tai päikyn jonohoitajana on kyllä melko jäätävää. Mutta ymmärrän sua. Hirveää nähdä ihmisiä jotka ovat unelma-alallaan mutta palavat loppuun. Mitä tuhlausta.

Siis mikä osa nyt on sitä unelmaa? Kai kaikki sh:t öbaut tietää mihin on ryhtymässä.

Sit hoitoala, noh, tosi harva lekuri russuttaa, ja ne saattaa painaa laittomasti kolme vuoroa putkeen siellä samassa sairalassa.

Vai oliks ”palkkaluokka” -kysymys...

Suosittelen vertaamaan lääkärien palkkoja sairaanhoitajien palkkoihin. Ymmärrettävästi ne ovat korkeampia, koska päävastuu hoidosta on lääkärillä ja tarvittava koulutus on pidempi, mutta en ole täysin vakuuttunut siitä, että kymmenien tuhansien eurojen ero vuosituloissa on ihan perusteltu. Varsinkin kun otetaan huomioon, että erikoissairaanhoidossa työskentely on nimenomaan moniammatillista tiimityötä ja teemme töitä rinta-rinnan erikoislääkäreiden kanssa. Ja ei -me emme ole mitään lääkäreiden "pikku apulaisia", vaan kaikilla on omat tehtävänsä ja toimenkuvansa.

Huomioitavaa myös, että kun lääkäreistä on pulaa, työnantajat kilpailevat palkoilla. Kun hoitajista on pulaa, tämä ei tule kysymykseenkään. Ennemmin vedetään vajaalla miehityksellä ja korvataan joustaminen jollain kämyisellä pizzalla.

Mitä älyttömiin vuoroihin tulee, hoitajatkin painavat tuplavuoroa, mutta korvaukset niistä annetaan (lääkäreiden tuntuvien rahallisten korvausten sijaan) aikana, mikäli sitä vapaata / lyhennystä voi edes ottaa kun kokoajan on huutava henkilöstöpula.

Tunnen lääkärien palkat varsin hyvin, sairaanhoitajien myös. Pari ”kyssäriä”:

-Onnistuuko lääkärin paikkaaminen vajaalla miehityksellä yhtä hyvin kuin sairaanhoitajan paikkaaminen?

-Koska ei onnistu, voisko homman nimi olla jotakuinkin semmoinen, että toinen rooli on arvokkaampi kuin toinen?

-Miten toi terveydenhuolto edes pyörii kun jatkuvasti pula huutaa ja sairaanhoitajia ”vaihtaa” hr-päälliköiksi pörssiyrityksiin, konsulteiksi energia-alalle ja opettajiksi Harvardiin?

Lääkärien suhteettoman suurista liksoista olen itse asiassa samaa mieltä, mut ainoastaan siksi, että ne houkuttelevat älykkäitä ja motivoituneita ihmisiä isossa kuvassa melko merkityksettömiin hommiin.

Ja sairaanhoitajan työ kuulostaa tosi ikävältä, eipä siinä. Siksi esim itse se ei ole koskaan käynyt mielessäkään ammattina...

Lääkärit ovat pitäneet palkkauksestaan huolen, varmistamalla että heitä koulutetaan rajallisesti. Palkkaa on varaa pyytää, koska kysyntä ylittää tarjonnan. Yliopistollisten sairaaloiden kaupungeissa on tunkua, mutta johonkin Pihtiputaalle on hankala saada tk-lääkäriä. Tällöin motivoidaan se joku tulemaan lupaamalla poskettomat palkat. Eipä siinä, hyvä veto lääkäreiltä, enkä mielelläni pidä tätä minään hoitajat vastaan lääkärit asiana.

Sairaanhoitajia taas koulutetaan paljon, mutta nämä eivät pysy alalla koska palkka on surkea verrattuna vastuun ja paineiden määrään. Kun sinne Pihtiputaan tk:lle ei riitä hoitajia, ei käy mielessäkään kilpailla palkalla, vaan lyödään joku osasto kiinni ja valitetaan iltapäivälehdessä, että mikä on kun ei ole hoitohenkilökuntaa.

Tottakai lääkärit ovat välttämättömiä, mutta eivät he yksinään terveydenhuoltoa pysty pyörittämään. Onneksi suurin osa lääkäreistä, muutamia egoistisia evaleita lukuunottamatta, tämän tiedostaa ja arvostaa hoitajien työpanosta ja asiantuntemusta omalla alallaan .

Jos muuten mielestäsi lääkäreiden ja sairaanhoitajien työ on merkityksetöntä, voi päätellä ettet koskaan ole sairastunut. Terveydenhuolto ei ole olemassa vain monisairaita vanhuksia varten, kuten usein julkisessa keskustelussa tunnutaan kuvittelevan, vaan sairastutpa sitten yllättäen syöpään, hankit perheenlisäystä tai ajat isäsi bemarilla ulos ja murrat jokaisen kylkiluusi, potilaaksi sinä siinä päädyt. Siinä vaiheessa kun kirurgit ja sht kursivat sinun muusina olevan ruumiisi kasaan, voit alkaa pitää työtä melko merkityksellisenä.

Lääkäreillä toi etujen valvonta on selkeää, kun niillä on Lääkäriliitto.  Sairaanhoitajat kuuluu hajanaisesti ainakin kolmeen eri liittoon, joihin kuuluu muitakin ammattiryhmiä, ja jotka eivät selkeästi aja sairaanhoitajien etuja. Onhan se kumma asia, että suomessa on yli 70 000 sairaanhoitajaa, eli valtava massa, mutta rivejä ei saada yhtenäisiksi niin joukkovoima puuttuu?

Mitä ne kolme liittoa on? Tehy ja Taja mainittu. Tajan kuulin nyt ensimmäistä kertaa. Mut mikä se kolmas on?

Kolmas on JHL. Se on SAK-lainen. Tehy on STTK-lainen ja Taja on Akavalainen järjestö. Tarvitaanko niitä tosiaan niin monta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yliopistollisen sairaalan leikkaussali-sh täällä. Meilläkin näkyy pakoa alalta. Kokeneet jäävät pitkille sairaslomille tai lähtevät opiskelemaan.

Henki on töissäni hyvä ja mukava moniammatillinen yhteisö auttaa jaksamaan, mutta johtaminen on aivan syvältä... Leikkauslistat ammutaan aivan täyteen, ylitöitä kertyy väkisin, kun ei sitä potilasta voi pöydällekään jättää ja jatkaa huomenna. Jos asioita kritisoi, vastataan että "terve menoa, ovella on jonoksi saakka tulijoita". Juu, on totta että leikkuri vetää puoleensa porukkaa, mutta nämä tulijat ovat vasta valmistuneita. Perehdytysaikojen ollessa jotain vuoden luokkaa, ja suvereeniksi oppiminen useita vuosia, on johdolta törkeää ammattitaidon aliarvioimista kuvitella, että vastavalmistunut korva kokeneen leikkurihoitajan, joka on kirurgin oikea käsi. Hyviä sijaisia roikotetaan vuosia ilman virkaa, kunnes kyllästyvät odottamaan ja vaihtavat muualle.

Kun on sairaspoissaoloa, ei ole olemassa leikkuruosaajien varahenkilöstöä, jota kutsua hätiin tuuraamaan, sama pätee vuosilomiin.

Työ itsessään on hurjan mielenkiintoista ja palkitsevaa, mutta huono johtaminen yhdistettynä palkkaan, joka ei vastaa työn vastuullisuutta, saa ihmiset vaihtamaan. Palkasta kerrottakoon, että leikkurissa/ teholla / ensiavussa (jotka ovat vaativimmat paikat + pisimmät perehdytykset + eniten lisäkoulutuksen tarvetta) tienaa yhtä vähän kuin vaikka jonohoitajana, jonka työ on pääasiassa toimistohommaa. Tämä palkkojen tasapäisyys työnkuvasta huolimatta, tuntuu melko epäoikeudenmukaiselta.

Sivusta seuranneena jonkun akuuttiakuuttiosaston tai päikyn jonohoitajana on kyllä melko jäätävää. Mutta ymmärrän sua. Hirveää nähdä ihmisiä jotka ovat unelma-alallaan mutta palavat loppuun. Mitä tuhlausta.

Siis mikä osa nyt on sitä unelmaa? Kai kaikki sh:t öbaut tietää mihin on ryhtymässä.

Sit hoitoala, noh, tosi harva lekuri russuttaa, ja ne saattaa painaa laittomasti kolme vuoroa putkeen siellä samassa sairalassa.

Vai oliks ”palkkaluokka” -kysymys...

Suosittelen vertaamaan lääkärien palkkoja sairaanhoitajien palkkoihin. Ymmärrettävästi ne ovat korkeampia, koska päävastuu hoidosta on lääkärillä ja tarvittava koulutus on pidempi, mutta en ole täysin vakuuttunut siitä, että kymmenien tuhansien eurojen ero vuosituloissa on ihan perusteltu. Varsinkin kun otetaan huomioon, että erikoissairaanhoidossa työskentely on nimenomaan moniammatillista tiimityötä ja teemme töitä rinta-rinnan erikoislääkäreiden kanssa. Ja ei -me emme ole mitään lääkäreiden "pikku apulaisia", vaan kaikilla on omat tehtävänsä ja toimenkuvansa.

Huomioitavaa myös, että kun lääkäreistä on pulaa, työnantajat kilpailevat palkoilla. Kun hoitajista on pulaa, tämä ei tule kysymykseenkään. Ennemmin vedetään vajaalla miehityksellä ja korvataan joustaminen jollain kämyisellä pizzalla.

Mitä älyttömiin vuoroihin tulee, hoitajatkin painavat tuplavuoroa, mutta korvaukset niistä annetaan (lääkäreiden tuntuvien rahallisten korvausten sijaan) aikana, mikäli sitä vapaata / lyhennystä voi edes ottaa kun kokoajan on huutava henkilöstöpula.

Tunnen lääkärien palkat varsin hyvin, sairaanhoitajien myös. Pari ”kyssäriä”:

-Onnistuuko lääkärin paikkaaminen vajaalla miehityksellä yhtä hyvin kuin sairaanhoitajan paikkaaminen?

-Koska ei onnistu, voisko homman nimi olla jotakuinkin semmoinen, että toinen rooli on arvokkaampi kuin toinen?

-Miten toi terveydenhuolto edes pyörii kun jatkuvasti pula huutaa ja sairaanhoitajia ”vaihtaa” hr-päälliköiksi pörssiyrityksiin, konsulteiksi energia-alalle ja opettajiksi Harvardiin?

Lääkärien suhteettoman suurista liksoista olen itse asiassa samaa mieltä, mut ainoastaan siksi, että ne houkuttelevat älykkäitä ja motivoituneita ihmisiä isossa kuvassa melko merkityksettömiin hommiin.

Ja sairaanhoitajan työ kuulostaa tosi ikävältä, eipä siinä. Siksi esim itse se ei ole koskaan käynyt mielessäkään ammattina...

Lääkärit ovat pitäneet palkkauksestaan huolen, varmistamalla että heitä koulutetaan rajallisesti. Palkkaa on varaa pyytää, koska kysyntä ylittää tarjonnan. Yliopistollisten sairaaloiden kaupungeissa on tunkua, mutta johonkin Pihtiputaalle on hankala saada tk-lääkäriä. Tällöin motivoidaan se joku tulemaan lupaamalla poskettomat palkat. Eipä siinä, hyvä veto lääkäreiltä, enkä mielelläni pidä tätä minään hoitajat vastaan lääkärit asiana.

Sairaanhoitajia taas koulutetaan paljon, mutta nämä eivät pysy alalla koska palkka on surkea verrattuna vastuun ja paineiden määrään. Kun sinne Pihtiputaan tk:lle ei riitä hoitajia, ei käy mielessäkään kilpailla palkalla, vaan lyödään joku osasto kiinni ja valitetaan iltapäivälehdessä, että mikä on kun ei ole hoitohenkilökuntaa.

Tottakai lääkärit ovat välttämättömiä, mutta eivät he yksinään terveydenhuoltoa pysty pyörittämään. Onneksi suurin osa lääkäreistä, muutamia egoistisia evaleita lukuunottamatta, tämän tiedostaa ja arvostaa hoitajien työpanosta ja asiantuntemusta omalla alallaan .

Jos muuten mielestäsi lääkäreiden ja sairaanhoitajien työ on merkityksetöntä, voi päätellä ettet koskaan ole sairastunut. Terveydenhuolto ei ole olemassa vain monisairaita vanhuksia varten, kuten usein julkisessa keskustelussa tunnutaan kuvittelevan, vaan sairastutpa sitten yllättäen syöpään, hankit perheenlisäystä tai ajat isäsi bemarilla ulos ja murrat jokaisen kylkiluusi, potilaaksi sinä siinä päädyt. Siinä vaiheessa kun kirurgit ja sht kursivat sinun muusina olevan ruumiisi kasaan, voit alkaa pitää työtä melko merkityksellisenä.

Lääkäreillä toi etujen valvonta on selkeää, kun niillä on Lääkäriliitto.  Sairaanhoitajat kuuluu hajanaisesti ainakin kolmeen eri liittoon, joihin kuuluu muitakin ammattiryhmiä, ja jotka eivät selkeästi aja sairaanhoitajien etuja. Onhan se kumma asia, että suomessa on yli 70 000 sairaanhoitajaa, eli valtava massa, mutta rivejä ei saada yhtenäisiksi niin joukkovoima puuttuu?

Tämä ja lisäksi esim Tehy on aivan munaton. Suurin puhein lähdetään aina palkkakierrokselle, mutta lopulta pyörretään puheet ja palataan kiltisti ruotuun.

Eikös Tehyynkin kuulu muitakin ammattiryhmiä, niin ei ne oikein aja selkeästi juuri sairaanhoitajien etuja. Sairaanhoitajien palkkavaatimukset on kaatuneet, kun on haettu samalla korotuksia myös lähihoitajille, joilla ammatilliseen perustutkintoon nähden ei ole samalla tavalla edes palkkakuoppaa kuin sairaanhoitajilla. 

Katopa miesvaltaisten amisalojen keskimääräistä palkkatasoa ja möläyttele sitten.

Just toi asenne. Sano yksikin syy, miksi sairaanhoitajan kannattaisi alkaa taistelemaan amisalojen palkkojen puolesta? Niinpä. Ei ole. Sairaanhoitajia viedään vaan kuin pässiä narussa kun haetaan korotuksia amiskoulutetuille lähihoitajille. Sairaanhoitajan jäsenmaksut kelpaa, mutta mutta mitään ei saa vastineeksi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yliopistollisen sairaalan leikkaussali-sh täällä. Meilläkin näkyy pakoa alalta. Kokeneet jäävät pitkille sairaslomille tai lähtevät opiskelemaan.

Henki on töissäni hyvä ja mukava moniammatillinen yhteisö auttaa jaksamaan, mutta johtaminen on aivan syvältä... Leikkauslistat ammutaan aivan täyteen, ylitöitä kertyy väkisin, kun ei sitä potilasta voi pöydällekään jättää ja jatkaa huomenna. Jos asioita kritisoi, vastataan että "terve menoa, ovella on jonoksi saakka tulijoita". Juu, on totta että leikkuri vetää puoleensa porukkaa, mutta nämä tulijat ovat vasta valmistuneita. Perehdytysaikojen ollessa jotain vuoden luokkaa, ja suvereeniksi oppiminen useita vuosia, on johdolta törkeää ammattitaidon aliarvioimista kuvitella, että vastavalmistunut korva kokeneen leikkurihoitajan, joka on kirurgin oikea käsi. Hyviä sijaisia roikotetaan vuosia ilman virkaa, kunnes kyllästyvät odottamaan ja vaihtavat muualle.

Kun on sairaspoissaoloa, ei ole olemassa leikkuruosaajien varahenkilöstöä, jota kutsua hätiin tuuraamaan, sama pätee vuosilomiin.

Työ itsessään on hurjan mielenkiintoista ja palkitsevaa, mutta huono johtaminen yhdistettynä palkkaan, joka ei vastaa työn vastuullisuutta, saa ihmiset vaihtamaan. Palkasta kerrottakoon, että leikkurissa/ teholla / ensiavussa (jotka ovat vaativimmat paikat + pisimmät perehdytykset + eniten lisäkoulutuksen tarvetta) tienaa yhtä vähän kuin vaikka jonohoitajana, jonka työ on pääasiassa toimistohommaa. Tämä palkkojen tasapäisyys työnkuvasta huolimatta, tuntuu melko epäoikeudenmukaiselta.

Sivusta seuranneena jonkun akuuttiakuuttiosaston tai päikyn jonohoitajana on kyllä melko jäätävää. Mutta ymmärrän sua. Hirveää nähdä ihmisiä jotka ovat unelma-alallaan mutta palavat loppuun. Mitä tuhlausta.

Siis mikä osa nyt on sitä unelmaa? Kai kaikki sh:t öbaut tietää mihin on ryhtymässä.

Sit hoitoala, noh, tosi harva lekuri russuttaa, ja ne saattaa painaa laittomasti kolme vuoroa putkeen siellä samassa sairalassa.

Vai oliks ”palkkaluokka” -kysymys...

Suosittelen vertaamaan lääkärien palkkoja sairaanhoitajien palkkoihin. Ymmärrettävästi ne ovat korkeampia, koska päävastuu hoidosta on lääkärillä ja tarvittava koulutus on pidempi, mutta en ole täysin vakuuttunut siitä, että kymmenien tuhansien eurojen ero vuosituloissa on ihan perusteltu. Varsinkin kun otetaan huomioon, että erikoissairaanhoidossa työskentely on nimenomaan moniammatillista tiimityötä ja teemme töitä rinta-rinnan erikoislääkäreiden kanssa. Ja ei -me emme ole mitään lääkäreiden "pikku apulaisia", vaan kaikilla on omat tehtävänsä ja toimenkuvansa.

Huomioitavaa myös, että kun lääkäreistä on pulaa, työnantajat kilpailevat palkoilla. Kun hoitajista on pulaa, tämä ei tule kysymykseenkään. Ennemmin vedetään vajaalla miehityksellä ja korvataan joustaminen jollain kämyisellä pizzalla.

Mitä älyttömiin vuoroihin tulee, hoitajatkin painavat tuplavuoroa, mutta korvaukset niistä annetaan (lääkäreiden tuntuvien rahallisten korvausten sijaan) aikana, mikäli sitä vapaata / lyhennystä voi edes ottaa kun kokoajan on huutava henkilöstöpula.

Tunnen lääkärien palkat varsin hyvin, sairaanhoitajien myös. Pari ”kyssäriä”:

-Onnistuuko lääkärin paikkaaminen vajaalla miehityksellä yhtä hyvin kuin sairaanhoitajan paikkaaminen?

-Koska ei onnistu, voisko homman nimi olla jotakuinkin semmoinen, että toinen rooli on arvokkaampi kuin toinen?

-Miten toi terveydenhuolto edes pyörii kun jatkuvasti pula huutaa ja sairaanhoitajia ”vaihtaa” hr-päälliköiksi pörssiyrityksiin, konsulteiksi energia-alalle ja opettajiksi Harvardiin?

Lääkärien suhteettoman suurista liksoista olen itse asiassa samaa mieltä, mut ainoastaan siksi, että ne houkuttelevat älykkäitä ja motivoituneita ihmisiä isossa kuvassa melko merkityksettömiin hommiin.

Ja sairaanhoitajan työ kuulostaa tosi ikävältä, eipä siinä. Siksi esim itse se ei ole koskaan käynyt mielessäkään ammattina...

Lääkärit ovat pitäneet palkkauksestaan huolen, varmistamalla että heitä koulutetaan rajallisesti. Palkkaa on varaa pyytää, koska kysyntä ylittää tarjonnan. Yliopistollisten sairaaloiden kaupungeissa on tunkua, mutta johonkin Pihtiputaalle on hankala saada tk-lääkäriä. Tällöin motivoidaan se joku tulemaan lupaamalla poskettomat palkat. Eipä siinä, hyvä veto lääkäreiltä, enkä mielelläni pidä tätä minään hoitajat vastaan lääkärit asiana.

Sairaanhoitajia taas koulutetaan paljon, mutta nämä eivät pysy alalla koska palkka on surkea verrattuna vastuun ja paineiden määrään. Kun sinne Pihtiputaan tk:lle ei riitä hoitajia, ei käy mielessäkään kilpailla palkalla, vaan lyödään joku osasto kiinni ja valitetaan iltapäivälehdessä, että mikä on kun ei ole hoitohenkilökuntaa.

Tottakai lääkärit ovat välttämättömiä, mutta eivät he yksinään terveydenhuoltoa pysty pyörittämään. Onneksi suurin osa lääkäreistä, muutamia egoistisia evaleita lukuunottamatta, tämän tiedostaa ja arvostaa hoitajien työpanosta ja asiantuntemusta omalla alallaan .

Jos muuten mielestäsi lääkäreiden ja sairaanhoitajien työ on merkityksetöntä, voi päätellä ettet koskaan ole sairastunut. Terveydenhuolto ei ole olemassa vain monisairaita vanhuksia varten, kuten usein julkisessa keskustelussa tunnutaan kuvittelevan, vaan sairastutpa sitten yllättäen syöpään, hankit perheenlisäystä tai ajat isäsi bemarilla ulos ja murrat jokaisen kylkiluusi, potilaaksi sinä siinä päädyt. Siinä vaiheessa kun kirurgit ja sht kursivat sinun muusina olevan ruumiisi kasaan, voit alkaa pitää työtä melko merkityksellisenä.

Lääkäreillä toi etujen valvonta on selkeää, kun niillä on Lääkäriliitto.  Sairaanhoitajat kuuluu hajanaisesti ainakin kolmeen eri liittoon, joihin kuuluu muitakin ammattiryhmiä, ja jotka eivät selkeästi aja sairaanhoitajien etuja. Onhan se kumma asia, että suomessa on yli 70 000 sairaanhoitajaa, eli valtava massa, mutta rivejä ei saada yhtenäisiksi niin joukkovoima puuttuu?

Entäpä Sairaanhoitajaliitto?

Eihän Sairaanhoitajaliitto neuvottele palkkoja. Vai voisko se neuvotella? Siihen taitaa kuulua melkein kaikki sairaanhoitajat eikä siinä ole muita. 

Sairaanhoitajaliitto ei ole ammattijärjestö?

Suomalainen terveydenhuolto on uppoava laiva. Näemmä se pitää tämäkin olla näkemässä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yliopistollisen sairaalan leikkaussali-sh täällä. Meilläkin näkyy pakoa alalta. Kokeneet jäävät pitkille sairaslomille tai lähtevät opiskelemaan.

Henki on töissäni hyvä ja mukava moniammatillinen yhteisö auttaa jaksamaan, mutta johtaminen on aivan syvältä... Leikkauslistat ammutaan aivan täyteen, ylitöitä kertyy väkisin, kun ei sitä potilasta voi pöydällekään jättää ja jatkaa huomenna. Jos asioita kritisoi, vastataan että "terve menoa, ovella on jonoksi saakka tulijoita". Juu, on totta että leikkuri vetää puoleensa porukkaa, mutta nämä tulijat ovat vasta valmistuneita. Perehdytysaikojen ollessa jotain vuoden luokkaa, ja suvereeniksi oppiminen useita vuosia, on johdolta törkeää ammattitaidon aliarvioimista kuvitella, että vastavalmistunut korva kokeneen leikkurihoitajan, joka on kirurgin oikea käsi. Hyviä sijaisia roikotetaan vuosia ilman virkaa, kunnes kyllästyvät odottamaan ja vaihtavat muualle.

Kun on sairaspoissaoloa, ei ole olemassa leikkuruosaajien varahenkilöstöä, jota kutsua hätiin tuuraamaan, sama pätee vuosilomiin.

Työ itsessään on hurjan mielenkiintoista ja palkitsevaa, mutta huono johtaminen yhdistettynä palkkaan, joka ei vastaa työn vastuullisuutta, saa ihmiset vaihtamaan. Palkasta kerrottakoon, että leikkurissa/ teholla / ensiavussa (jotka ovat vaativimmat paikat + pisimmät perehdytykset + eniten lisäkoulutuksen tarvetta) tienaa yhtä vähän kuin vaikka jonohoitajana, jonka työ on pääasiassa toimistohommaa. Tämä palkkojen tasapäisyys työnkuvasta huolimatta, tuntuu melko epäoikeudenmukaiselta.

Sivusta seuranneena jonkun akuuttiakuuttiosaston tai päikyn jonohoitajana on kyllä melko jäätävää. Mutta ymmärrän sua. Hirveää nähdä ihmisiä jotka ovat unelma-alallaan mutta palavat loppuun. Mitä tuhlausta.

Siis mikä osa nyt on sitä unelmaa? Kai kaikki sh:t öbaut tietää mihin on ryhtymässä.

Sit hoitoala, noh, tosi harva lekuri russuttaa, ja ne saattaa painaa laittomasti kolme vuoroa putkeen siellä samassa sairalassa.

Vai oliks ”palkkaluokka” -kysymys...

Suosittelen vertaamaan lääkärien palkkoja sairaanhoitajien palkkoihin. Ymmärrettävästi ne ovat korkeampia, koska päävastuu hoidosta on lääkärillä ja tarvittava koulutus on pidempi, mutta en ole täysin vakuuttunut siitä, että kymmenien tuhansien eurojen ero vuosituloissa on ihan perusteltu. Varsinkin kun otetaan huomioon, että erikoissairaanhoidossa työskentely on nimenomaan moniammatillista tiimityötä ja teemme töitä rinta-rinnan erikoislääkäreiden kanssa. Ja ei -me emme ole mitään lääkäreiden "pikku apulaisia", vaan kaikilla on omat tehtävänsä ja toimenkuvansa.

Huomioitavaa myös, että kun lääkäreistä on pulaa, työnantajat kilpailevat palkoilla. Kun hoitajista on pulaa, tämä ei tule kysymykseenkään. Ennemmin vedetään vajaalla miehityksellä ja korvataan joustaminen jollain kämyisellä pizzalla.

Mitä älyttömiin vuoroihin tulee, hoitajatkin painavat tuplavuoroa, mutta korvaukset niistä annetaan (lääkäreiden tuntuvien rahallisten korvausten sijaan) aikana, mikäli sitä vapaata / lyhennystä voi edes ottaa kun kokoajan on huutava henkilöstöpula.

Tunnen lääkärien palkat varsin hyvin, sairaanhoitajien myös. Pari ”kyssäriä”:

-Onnistuuko lääkärin paikkaaminen vajaalla miehityksellä yhtä hyvin kuin sairaanhoitajan paikkaaminen?

-Koska ei onnistu, voisko homman nimi olla jotakuinkin semmoinen, että toinen rooli on arvokkaampi kuin toinen?

-Miten toi terveydenhuolto edes pyörii kun jatkuvasti pula huutaa ja sairaanhoitajia ”vaihtaa” hr-päälliköiksi pörssiyrityksiin, konsulteiksi energia-alalle ja opettajiksi Harvardiin?

Lääkärien suhteettoman suurista liksoista olen itse asiassa samaa mieltä, mut ainoastaan siksi, että ne houkuttelevat älykkäitä ja motivoituneita ihmisiä isossa kuvassa melko merkityksettömiin hommiin.

Ja sairaanhoitajan työ kuulostaa tosi ikävältä, eipä siinä. Siksi esim itse se ei ole koskaan käynyt mielessäkään ammattina...

Lääkärit ovat pitäneet palkkauksestaan huolen, varmistamalla että heitä koulutetaan rajallisesti. Palkkaa on varaa pyytää, koska kysyntä ylittää tarjonnan. Yliopistollisten sairaaloiden kaupungeissa on tunkua, mutta johonkin Pihtiputaalle on hankala saada tk-lääkäriä. Tällöin motivoidaan se joku tulemaan lupaamalla poskettomat palkat. Eipä siinä, hyvä veto lääkäreiltä, enkä mielelläni pidä tätä minään hoitajat vastaan lääkärit asiana.

Sairaanhoitajia taas koulutetaan paljon, mutta nämä eivät pysy alalla koska palkka on surkea verrattuna vastuun ja paineiden määrään. Kun sinne Pihtiputaan tk:lle ei riitä hoitajia, ei käy mielessäkään kilpailla palkalla, vaan lyödään joku osasto kiinni ja valitetaan iltapäivälehdessä, että mikä on kun ei ole hoitohenkilökuntaa.

Tottakai lääkärit ovat välttämättömiä, mutta eivät he yksinään terveydenhuoltoa pysty pyörittämään. Onneksi suurin osa lääkäreistä, muutamia egoistisia evaleita lukuunottamatta, tämän tiedostaa ja arvostaa hoitajien työpanosta ja asiantuntemusta omalla alallaan .

Jos muuten mielestäsi lääkäreiden ja sairaanhoitajien työ on merkityksetöntä, voi päätellä ettet koskaan ole sairastunut. Terveydenhuolto ei ole olemassa vain monisairaita vanhuksia varten, kuten usein julkisessa keskustelussa tunnutaan kuvittelevan, vaan sairastutpa sitten yllättäen syöpään, hankit perheenlisäystä tai ajat isäsi bemarilla ulos ja murrat jokaisen kylkiluusi, potilaaksi sinä siinä päädyt. Siinä vaiheessa kun kirurgit ja sht kursivat sinun muusina olevan ruumiisi kasaan, voit alkaa pitää työtä melko merkityksellisenä.

Lääkäreillä toi etujen valvonta on selkeää, kun niillä on Lääkäriliitto.  Sairaanhoitajat kuuluu hajanaisesti ainakin kolmeen eri liittoon, joihin kuuluu muitakin ammattiryhmiä, ja jotka eivät selkeästi aja sairaanhoitajien etuja. Onhan se kumma asia, että suomessa on yli 70 000 sairaanhoitajaa, eli valtava massa, mutta rivejä ei saada yhtenäisiksi niin joukkovoima puuttuu?

Tämä ja lisäksi esim Tehy on aivan munaton. Suurin puhein lähdetään aina palkkakierrokselle, mutta lopulta pyörretään puheet ja palataan kiltisti ruotuun.

Eikös Tehyynkin kuulu muitakin ammattiryhmiä, niin ei ne oikein aja selkeästi juuri sairaanhoitajien etuja. Sairaanhoitajien palkkavaatimukset on kaatuneet, kun on haettu samalla korotuksia myös lähihoitajille, joilla ammatilliseen perustutkintoon nähden ei ole samalla tavalla edes palkkakuoppaa kuin sairaanhoitajilla. 

Katopa miesvaltaisten amisalojen keskimääräistä palkkatasoa ja möläyttele sitten.

Just toi asenne. Sano yksikin syy, miksi sairaanhoitajan kannattaisi alkaa taistelemaan amisalojen palkkojen puolesta? Niinpä. Ei ole. Sairaanhoitajia viedään vaan kuin pässiä narussa kun haetaan korotuksia amiskoulutetuille lähihoitajille. Sairaanhoitajan jäsenmaksut kelpaa, mutta mutta mitään ei saa vastineeksi. 

Mikä v tun asenne? Totesin faktan miesvaltaisten amisalojen palkoista, ja sinä alat keuhkoamaan sairaanhoitajista ja keksimään mulle mielipiteitä joita pitäisi puolustaa. Huutista ääliölle.

Anteeksi, en jaksa tuollaisia älykkyydeltään max. keskinkertainen miinus-ihmisiä. En täällä enkä töissä.

Lopetin kaksi vuotta opiskeltuani, kaksi ilmaista harjoittelua suoritettuani.

Verrattuna siihen minkälaisen työmäärän sai tehdä, palkka ei todellakaan vastaa vuorotyötä, työn likaisuutta, naisvaltaisen työympäristön paineita jne.

Luulin opiskelevani sairaanhoitajaksi, mutta glorifioitu vaipanvaihtaja minusta olisi tullut. Sama kouluttaa pelkkiä lähäreitä tai laikkareita, koska sairaanhoitajien työ on hoidon suunnittelun, lääkeasioiden ja ohjaamisen sijaan vaippojen vaihtoa. Sen osaa luku- ja kirjoitustaidotonkin eikä siihen tarvita 3.5v opiskelua, tutkimustyötä eikä uuden kehittämistä. VMP.

Opiskelin kauppatieteitä sen sijaan. Nyt teen lähes tuplapalkalla työtä, jossa saan käyttää aivojani eikä minun tarvitse edes kotona vaihtaa lakanoita tai pestä ketään.

 Tämän päälle lääkäri esittää kaikennäkösiä toiveita,älytöntä resurssien haaskausta. Taannoin oli kylppärin lattialla p askakikkare puoli päivää, kun ei kuulemma kuulu laitoshuollolle siivota vaan hoitajille...[/quote]

Pääsin, taas kerran sairaalassa ollessani, suorittamaan empiiristä havainnointia tuosta roska jossain asiasta.

Huoneen lattialla oli käsipyyhe. Taatusti sellaisessa paikassa, että kaikki huoneeseen tulijat sen varmasti huomasivat. Roska ei kiinnostanut ruoantuojaa, verinäytteiden ottajaa, paineen mittaajaa, lähihoitajia 1 ja 2, sängyn laittajaa eikä tietenkään sairaanhoitajaa eikä jumpparia. Vasta siivooja korjasi käsipyyhkeen talteen.

Oiva oppitunti sairaalan hierarkiasta, roskan nostamiseen olisi kulunut noin 3 sekuntia.

Tottakai olisin voinut nostaa paperipyyhkeen lattialta ihan itse, mutta kun potilailta oli kielletty

 nostamasta mitään lattialta.

Myöhemmin kuulin että kaikilta muilta paitsi siivoojilta on kielletty nostamasta mitään lattialta.

Siivooja, oiva erikoisasiantuntia.

Vierailija kirjoitti:

Lopetin kaksi vuotta opiskeltuani, kaksi ilmaista harjoittelua suoritettuani.

Verrattuna siihen minkälaisen työmäärän sai tehdä, palkka ei todellakaan vastaa vuorotyötä, työn likaisuutta, naisvaltaisen työympäristön paineita jne.

Luulin opiskelevani sairaanhoitajaksi, mutta glorifioitu vaipanvaihtaja minusta olisi tullut. Sama kouluttaa pelkkiä lähäreitä tai laikkareita, koska sairaanhoitajien työ on hoidon suunnittelun, lääkeasioiden ja ohjaamisen sijaan vaippojen vaihtoa. Sen osaa luku- ja kirjoitustaidotonkin eikä siihen tarvita 3.5v opiskelua, tutkimustyötä eikä uuden kehittämistä. VMP.

Opiskelin kauppatieteitä sen sijaan. Nyt teen lähes tuplapalkalla työtä, jossa saan käyttää aivojani eikä minun tarvitse edes kotona vaihtaa lakanoita tai pestä ketään.

Minäkin melkein lopetin toisen harkan jälkeen. Ensimmäinen harkka oli vanhainkotiharkka, se meni kun laski päiviä ja ajatteli, että ei ole tarkoitus jäädä tänne vaan päästä harkka läpi. En kerta kaikkiaan ymmärrä, miksi vanhainkodissa työskentelee kaksi sairaanhoitajaa, jos molemmille riittää sairaanhoitajan töitä vain 50% ja toinen 50% on silkkaa perushoitoa. Yksi sairaanhoitaja riittäisi. Toinen harkka oli sisätautiharkka jossain HUS:in vuodeosastolla, jossa oli inhottava ilmapiiri ja paljon perushoitoa, jota inhosin. En varmaan vieläkään osaa pedata sänkyä niin kuin se silloisen työpaikkaohjaajan mielestä olisi kuulunut, mutta mitä väliä. Ei edes kiinnosta. Eiköhän lakanat pysy kiinni sängyssä ilman mitään ihmeellisiä kulmataitoksia. LOL. Onneksi meillä oli hyvä opettaja, joka sai jäämään hoitoalalle. Oli kyllä aivan pienestä kiinni. Sen jälkeen en ole vuodeosastoille tai vanhainkoteihin päin katsonutkaan. Olen ollut töissä leikkurissa ja akuuttipäivystyksessä ja tällä hetkellä teen sairaanhoitajan vastaanottoja. Olen päivätöissä, en vaihda vaippoja enkä petaa sänkyjä. Suunnittelen erikoistumista diabeteshoitajaksi. 

Kuvioon kuuluu, että me ollaan kaikki hoitajia ja solidaarisia toisillemme. Sekä lähihoitajat että sairaanhoitajat. Samassa veneessä ollaan. [/quote]

Samassa veneessä ollaan. Vanha sanonta, jota käytetään silloin kun yritetään saada joku porukka myöntymään johonkin, joka on heidän etujensa vastaista.

Realismia: samassa veneessä ollaan, mutta toiset soutaa ja toiset lyö rummulla tahtia.

Kälyni kertoi taannoin, että siinä vaiheessa meinasi pää seota, kun heille tuli konsultit mittaan siivojien työtä. Ne kulki perässä ja kellotti. Käyttivät siihen useamman päivän. Lopuksi siivous siirrettiin johonkin omaan yksiköön, ehkä ulkoistettavaksi. (en muista tätä yksityskohtaa) Tämän jälkeen loppui terveen järjen käyttö. Jos potilas kaataa maitolasin, pitää hoitajan juoksuttaa siivooja toiselta puolen rakennusta pyyhkimään se. Heiltä kiellettiin tekemästä sitä, koska siivous on nyt muualla. Vastaavasti siivooja ei saanut tehdä mitään hoitajia auttavaa toimenpidettä vaan hoitajan piti juosta kaukaa tekemään se. Sanoi, että tästä katoaa järki.... Sama maksaja kaikelle pohjimmiltaan kuitenkin.

Mikä v tun asenne? Totesin faktan miesvaltaisten amisalojen palkoista, ja sinä alat keuhkoamaan sairaanhoitajista ja keksimään mulle mielipiteitä joita pitäisi puolustaa. Huutista ääliölle.

Anteeksi, en jaksa tuollaisia älykkyydeltään max. keskinkertainen miinus-ihmisiä. En täällä enkä töissä.[/quote]

Älä välitä. Sairaanhoitajat näyttävät olevan sellaisia. Tästäkin ketjusta se käy hyvin ilmi.

vanhakyynikko kirjoitti:

 Tämän päälle lääkäri esittää kaikennäkösiä toiveita,älytöntä resurssien haaskausta. Taannoin oli kylppärin lattialla p askakikkare puoli päivää, kun ei kuulemma kuulu laitoshuollolle siivota vaan hoitajille...

Pääsin, taas kerran sairaalassa ollessani, suorittamaan empiiristä havainnointia tuosta roska jossain asiasta.

Huoneen lattialla oli käsipyyhe. Taatusti sellaisessa paikassa, että kaikki huoneeseen tulijat sen varmasti huomasivat. Roska ei kiinnostanut ruoantuojaa, verinäytteiden ottajaa, paineen mittaajaa, lähihoitajia 1 ja 2, sängyn laittajaa eikä tietenkään sairaanhoitajaa eikä jumpparia. Vasta siivooja korjasi käsipyyhkeen talteen.

Oiva oppitunti sairaalan hierarkiasta, roskan nostamiseen olisi kulunut noin 3 sekuntia.

Tottakai olisin voinut nostaa paperipyyhkeen lattialta ihan itse, mutta kun potilailta oli kielletty

 nostamasta mitään lattialta.

Myöhemmin kuulin että kaikilta muilta paitsi siivoojilta on kielletty nostamasta mitään lattialta.

Siivooja, oiva erikoisasiantuntia.

Et tainnut olla kovinkaan sairas kun sulla on aikaa kytätä jotain paperia. Kyllä, pakko olla työnjako että hommat toimii. Varmaan joku lääkehoitaja alkaakin siinä poimimaan eritepapereita lattioilta kesken kierroksen. Mahtaa olla hygienistä.

vanhakyynikko kirjoitti:

Mikä v tun asenne? Totesin faktan miesvaltaisten amisalojen palkoista, ja sinä alat keuhkoamaan sairaanhoitajista ja keksimään mulle mielipiteitä joita pitäisi puolustaa. Huutista ääliölle.

Anteeksi, en jaksa tuollaisia älykkyydeltään max. keskinkertainen miinus-ihmisiä. En täällä enkä töissä.

Älä välitä. Sairaanhoitajat näyttävät olevan sellaisia. Tästäkin ketjusta se käy hyvin ilmi.

Voitko kalevi painua täältä muualle. Kukaan ei jaksa lukea sinun juttujasi. Olen nyt seurannut tätä ketjua pitkään ja sun pitää tulla joka väliin viisastelemaan. Mahdat olla käsittämättömän raskas potilas. Et ole hauska, et ole nokkela, sinulla ei ole mitään annettavaa täällä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lopetin kaksi vuotta opiskeltuani, kaksi ilmaista harjoittelua suoritettuani.

Verrattuna siihen minkälaisen työmäärän sai tehdä, palkka ei todellakaan vastaa vuorotyötä, työn likaisuutta, naisvaltaisen työympäristön paineita jne.

Luulin opiskelevani sairaanhoitajaksi, mutta glorifioitu vaipanvaihtaja minusta olisi tullut. Sama kouluttaa pelkkiä lähäreitä tai laikkareita, koska sairaanhoitajien työ on hoidon suunnittelun, lääkeasioiden ja ohjaamisen sijaan vaippojen vaihtoa. Sen osaa luku- ja kirjoitustaidotonkin eikä siihen tarvita 3.5v opiskelua, tutkimustyötä eikä uuden kehittämistä. VMP.

Opiskelin kauppatieteitä sen sijaan. Nyt teen lähes tuplapalkalla työtä, jossa saan käyttää aivojani eikä minun tarvitse edes kotona vaihtaa lakanoita tai pestä ketään.

Minäkin melkein lopetin toisen harkan jälkeen. Ensimmäinen harkka oli vanhainkotiharkka, se meni kun laski päiviä ja ajatteli, että ei ole tarkoitus jäädä tänne vaan päästä harkka läpi. En kerta kaikkiaan ymmärrä, miksi vanhainkodissa työskentelee kaksi sairaanhoitajaa, jos molemmille riittää sairaanhoitajan töitä vain 50% ja toinen 50% on silkkaa perushoitoa. Yksi sairaanhoitaja riittäisi. Toinen harkka oli sisätautiharkka jossain HUS:in vuodeosastolla, jossa oli inhottava ilmapiiri ja paljon perushoitoa, jota inhosin. En varmaan vieläkään osaa pedata sänkyä niin kuin se silloisen työpaikkaohjaajan mielestä olisi kuulunut, mutta mitä väliä. Ei edes kiinnosta. Eiköhän lakanat pysy kiinni sängyssä ilman mitään ihmeellisiä kulmataitoksia. LOL. Onneksi meillä oli hyvä opettaja, joka sai jäämään hoitoalalle. Oli kyllä aivan pienestä kiinni. Sen jälkeen en ole vuodeosastoille tai vanhainkoteihin päin katsonutkaan. Olen ollut töissä leikkurissa ja akuuttipäivystyksessä ja tällä hetkellä teen sairaanhoitajan vastaanottoja. Olen päivätöissä, en vaihda vaippoja enkä petaa sänkyjä. Suunnittelen erikoistumista diabeteshoitajaksi. 

Kiitos kun kerroit. Onneksi jäit, koska diabeteshoitajia kyllä tarvitaan. Mietin että jos olisit lopettanut silloin toisen harkan jälkeen ja vaihtanut alaa, niin todennäköisesti olisit silti päivätöissä, ja hyvin todennäköisesti et petaisi sänkyjä etkä vaihtaisi vaippoja ja sun palkka olisi paljon parempi. Eihän kukaan täysipäinen sairaanhoitaja jää loppuelämäkseen vaipanvaihtajaksi. 

vanhakyynikko kirjoitti:

Mikä v tun asenne? Totesin faktan miesvaltaisten amisalojen palkoista, ja sinä alat keuhkoamaan sairaanhoitajista ja keksimään mulle mielipiteitä joita pitäisi puolustaa. Huutista ääliölle.

Anteeksi, en jaksa tuollaisia älykkyydeltään max. keskinkertainen miinus-ihmisiä. En täällä enkä töissä.

Älä välitä. Sairaanhoitajat näyttävät olevan sellaisia. Tästäkin ketjusta se käy hyvin ilmi.

Eh, ei kun se on lähihoitaja. Älä välitä, ei mekään välitetä. Me ollaan totuttu niihin. ne punkee aina väliin ja alkaa selittämään omia amisjuttujaan, kun yritetään keskustella sairaanhoitajien asioista. Sitten ne jopa suuttuu, jos ohjaa keskustelua takaisin sairaanhoitajiin, tyyliin: "... ja sinä alat keuhkoamaan sairaanhoitajista ...".

Suhtaudu vaan ihan huumorilla noihin lähäreihin, ei niitä muuten kestä. 

Vierailija kirjoitti:

vanhakyynikko kirjoitti:

Mikä v tun asenne? Totesin faktan miesvaltaisten amisalojen palkoista, ja sinä alat keuhkoamaan sairaanhoitajista ja keksimään mulle mielipiteitä joita pitäisi puolustaa. Huutista ääliölle.

Anteeksi, en jaksa tuollaisia älykkyydeltään max. keskinkertainen miinus-ihmisiä. En täällä enkä töissä.

Älä välitä. Sairaanhoitajat näyttävät olevan sellaisia. Tästäkin ketjusta se käy hyvin ilmi.

Eh, ei kun se on lähihoitaja. Älä välitä, ei mekään välitetä. Me ollaan totuttu niihin. ne punkee aina väliin ja alkaa selittämään omia amisjuttujaan, kun yritetään keskustella sairaanhoitajien asioista. Sitten ne jopa suuttuu, jos ohjaa keskustelua takaisin sairaanhoitajiin, tyyliin: "... ja sinä alat keuhkoamaan sairaanhoitajista ...".

Suhtaudu vaan ihan huumorilla noihin lähäreihin, ei niitä muuten kestä. 

Tiedän kyllä pikkuisen paremmin kumpi olen, sairaanhoitaja ja lähihoitaja. Sairaanhoitaja, mutta onneksi poistunut alalta hyvin pitkälti. Sulla taas on jokin persoonallisuushäiriö tai pakko-oireita tuon aihefiksaatiosi kanssa.  Oletko ajatellut jotain terapiaa?  P.S. Kohtalaisen säälittävää puhua jatkuvasti itsestään me-muodossa ihan kuin kaikki muut olisivat sinun yksipuolisella päätökselläsi samaa mieltä kanssasi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yliopistollisen sairaalan leikkaussali-sh täällä. Meilläkin näkyy pakoa alalta. Kokeneet jäävät pitkille sairaslomille tai lähtevät opiskelemaan.

Henki on töissäni hyvä ja mukava moniammatillinen yhteisö auttaa jaksamaan, mutta johtaminen on aivan syvältä... Leikkauslistat ammutaan aivan täyteen, ylitöitä kertyy väkisin, kun ei sitä potilasta voi pöydällekään jättää ja jatkaa huomenna. Jos asioita kritisoi, vastataan että "terve menoa, ovella on jonoksi saakka tulijoita". Juu, on totta että leikkuri vetää puoleensa porukkaa, mutta nämä tulijat ovat vasta valmistuneita. Perehdytysaikojen ollessa jotain vuoden luokkaa, ja suvereeniksi oppiminen useita vuosia, on johdolta törkeää ammattitaidon aliarvioimista kuvitella, että vastavalmistunut korva kokeneen leikkurihoitajan, joka on kirurgin oikea käsi. Hyviä sijaisia roikotetaan vuosia ilman virkaa, kunnes kyllästyvät odottamaan ja vaihtavat muualle.

Kun on sairaspoissaoloa, ei ole olemassa leikkuruosaajien varahenkilöstöä, jota kutsua hätiin tuuraamaan, sama pätee vuosilomiin.

Työ itsessään on hurjan mielenkiintoista ja palkitsevaa, mutta huono johtaminen yhdistettynä palkkaan, joka ei vastaa työn vastuullisuutta, saa ihmiset vaihtamaan. Palkasta kerrottakoon, että leikkurissa/ teholla / ensiavussa (jotka ovat vaativimmat paikat + pisimmät perehdytykset + eniten lisäkoulutuksen tarvetta) tienaa yhtä vähän kuin vaikka jonohoitajana, jonka työ on pääasiassa toimistohommaa. Tämä palkkojen tasapäisyys työnkuvasta huolimatta, tuntuu melko epäoikeudenmukaiselta.

Sivusta seuranneena jonkun akuuttiakuuttiosaston tai päikyn jonohoitajana on kyllä melko jäätävää. Mutta ymmärrän sua. Hirveää nähdä ihmisiä jotka ovat unelma-alallaan mutta palavat loppuun. Mitä tuhlausta.

Siis mikä osa nyt on sitä unelmaa? Kai kaikki sh:t öbaut tietää mihin on ryhtymässä.

Sit hoitoala, noh, tosi harva lekuri russuttaa, ja ne saattaa painaa laittomasti kolme vuoroa putkeen siellä samassa sairalassa.

Vai oliks ”palkkaluokka” -kysymys...

Suosittelen vertaamaan lääkärien palkkoja sairaanhoitajien palkkoihin. Ymmärrettävästi ne ovat korkeampia, koska päävastuu hoidosta on lääkärillä ja tarvittava koulutus on pidempi, mutta en ole täysin vakuuttunut siitä, että kymmenien tuhansien eurojen ero vuosituloissa on ihan perusteltu. Varsinkin kun otetaan huomioon, että erikoissairaanhoidossa työskentely on nimenomaan moniammatillista tiimityötä ja teemme töitä rinta-rinnan erikoislääkäreiden kanssa. Ja ei -me emme ole mitään lääkäreiden "pikku apulaisia", vaan kaikilla on omat tehtävänsä ja toimenkuvansa.

Huomioitavaa myös, että kun lääkäreistä on pulaa, työnantajat kilpailevat palkoilla. Kun hoitajista on pulaa, tämä ei tule kysymykseenkään. Ennemmin vedetään vajaalla miehityksellä ja korvataan joustaminen jollain kämyisellä pizzalla.

Mitä älyttömiin vuoroihin tulee, hoitajatkin painavat tuplavuoroa, mutta korvaukset niistä annetaan (lääkäreiden tuntuvien rahallisten korvausten sijaan) aikana, mikäli sitä vapaata / lyhennystä voi edes ottaa kun kokoajan on huutava henkilöstöpula.

Tunnen lääkärien palkat varsin hyvin, sairaanhoitajien myös. Pari ”kyssäriä”:

-Onnistuuko lääkärin paikkaaminen vajaalla miehityksellä yhtä hyvin kuin sairaanhoitajan paikkaaminen?

-Koska ei onnistu, voisko homman nimi olla jotakuinkin semmoinen, että toinen rooli on arvokkaampi kuin toinen?

-Miten toi terveydenhuolto edes pyörii kun jatkuvasti pula huutaa ja sairaanhoitajia ”vaihtaa” hr-päälliköiksi pörssiyrityksiin, konsulteiksi energia-alalle ja opettajiksi Harvardiin?

Lääkärien suhteettoman suurista liksoista olen itse asiassa samaa mieltä, mut ainoastaan siksi, että ne houkuttelevat älykkäitä ja motivoituneita ihmisiä isossa kuvassa melko merkityksettömiin hommiin.

Ja sairaanhoitajan työ kuulostaa tosi ikävältä, eipä siinä. Siksi esim itse se ei ole koskaan käynyt mielessäkään ammattina...

Lääkärit ovat pitäneet palkkauksestaan huolen, varmistamalla että heitä koulutetaan rajallisesti. Palkkaa on varaa pyytää, koska kysyntä ylittää tarjonnan. Yliopistollisten sairaaloiden kaupungeissa on tunkua, mutta johonkin Pihtiputaalle on hankala saada tk-lääkäriä. Tällöin motivoidaan se joku tulemaan lupaamalla poskettomat palkat. Eipä siinä, hyvä veto lääkäreiltä, enkä mielelläni pidä tätä minään hoitajat vastaan lääkärit asiana.

Sairaanhoitajia taas koulutetaan paljon, mutta nämä eivät pysy alalla koska palkka on surkea verrattuna vastuun ja paineiden määrään. Kun sinne Pihtiputaan tk:lle ei riitä hoitajia, ei käy mielessäkään kilpailla palkalla, vaan lyödään joku osasto kiinni ja valitetaan iltapäivälehdessä, että mikä on kun ei ole hoitohenkilökuntaa.

Tottakai lääkärit ovat välttämättömiä, mutta eivät he yksinään terveydenhuoltoa pysty pyörittämään. Onneksi suurin osa lääkäreistä, muutamia egoistisia evaleita lukuunottamatta, tämän tiedostaa ja arvostaa hoitajien työpanosta ja asiantuntemusta omalla alallaan .

Jos muuten mielestäsi lääkäreiden ja sairaanhoitajien työ on merkityksetöntä, voi päätellä ettet koskaan ole sairastunut. Terveydenhuolto ei ole olemassa vain monisairaita vanhuksia varten, kuten usein julkisessa keskustelussa tunnutaan kuvittelevan, vaan sairastutpa sitten yllättäen syöpään, hankit perheenlisäystä tai ajat isäsi bemarilla ulos ja murrat jokaisen kylkiluusi, potilaaksi sinä siinä päädyt. Siinä vaiheessa kun kirurgit ja sht kursivat sinun muusina olevan ruumiisi kasaan, voit alkaa pitää työtä melko merkityksellisenä.

Lääkäreillä toi etujen valvonta on selkeää, kun niillä on Lääkäriliitto.  Sairaanhoitajat kuuluu hajanaisesti ainakin kolmeen eri liittoon, joihin kuuluu muitakin ammattiryhmiä, ja jotka eivät selkeästi aja sairaanhoitajien etuja. Onhan se kumma asia, että suomessa on yli 70 000 sairaanhoitajaa, eli valtava massa, mutta rivejä ei saada yhtenäisiksi niin joukkovoima puuttuu?

Entäpä Sairaanhoitajaliitto?

Eihän Sairaanhoitajaliitto neuvottele palkkoja. Vai voisko se neuvotella? Siihen taitaa kuulua melkein kaikki sairaanhoitajat eikä siinä ole muita. 

Sairaanhoitajaliitto ei ole ammattijärjestö?

Ei ole ammattiliitto, mutta voisi se ottaa aktiivisemman roolin ainakin siinä, että esittäisi sairaanhoitajaharjoittelijoiden palkkasuositukset ja miksei voisi esittää myös vastavalmistuneille palkkasuositukset. niinhän muutkin järjestöt tekevät. Nuo Tehyn neuvottelemat liksat on huonot ja epäreilut sairaanhoitajille, ja sairaanhoitajaopiskelijat joutuu melkein joka paikassa tekemään ilmaiseksi harjoittelut. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

vanhakyynikko kirjoitti:

Mikä v tun asenne? Totesin faktan miesvaltaisten amisalojen palkoista, ja sinä alat keuhkoamaan sairaanhoitajista ja keksimään mulle mielipiteitä joita pitäisi puolustaa. Huutista ääliölle.

Anteeksi, en jaksa tuollaisia älykkyydeltään max. keskinkertainen miinus-ihmisiä. En täällä enkä töissä.

Älä välitä. Sairaanhoitajat näyttävät olevan sellaisia. Tästäkin ketjusta se käy hyvin ilmi.

Eh, ei kun se on lähihoitaja. Älä välitä, ei mekään välitetä. Me ollaan totuttu niihin. ne punkee aina väliin ja alkaa selittämään omia amisjuttujaan, kun yritetään keskustella sairaanhoitajien asioista. Sitten ne jopa suuttuu, jos ohjaa keskustelua takaisin sairaanhoitajiin, tyyliin: "... ja sinä alat keuhkoamaan sairaanhoitajista ...".

Suhtaudu vaan ihan huumorilla noihin lähäreihin, ei niitä muuten kestä. 

Tiedän kyllä pikkuisen paremmin kumpi olen, sairaanhoitaja ja lähihoitaja. Sairaanhoitaja, mutta onneksi poistunut alalta hyvin pitkälti. Sulla taas on jokin persoonallisuushäiriö tai pakko-oireita tuon aihefiksaatiosi kanssa.  Oletko ajatellut jotain terapiaa?  P.S. Kohtalaisen säälittävää puhua jatkuvasti itsestään me-muodossa ihan kuin kaikki muut olisivat sinun yksipuolisella päätökselläsi samaa mieltä kanssasi.

Mikä tän pointti on?  Miks joku roikkuu täällä ilkeilemässä toisille?