Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Onko tuo totta, että sairaanhoitajia lähtee alalta nyt ryminällä? Onko hoitoalalla oikeasti niin kamalaa?
21.07.2021 |
Miksi? Voisitteko laittaa kokemuksianne. Mietin tosissaan alaa ja nyt en ole ollenkaan enää varma.
Kommentit (1642)
No joo, itse olen siis lähihoitaja ja vapaat viikonloput, pyhät, illat, yms ovat enemmänkin poikkeuksia. Eli tulee tehtyä niin viikonloppuja, öitä, tuplavuoroja (työvoimapula). Eli siitä, että muu elämä väistämättä jonkin verran kärsii, maksetaan, niin kuin kuuluukin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hoitaja 23-v kirjoitti:
Lähihoitajana haluan sanoa tämän: lähihoitajana on mahdollista tienata yli 4000 euroa/kk ennen veroja, JOS on valmis tekemään yövuoroa,sekä iltavuoroja. Kaikki viikonloput töissä. Ylitöitä myös tarjolla niille,ketkä ovat valmiita tienaamaan. Meillä ainakin 80-euron kutsuraha jo houkuttelee ylitöihin.
Jo opiskelemaan mennessä jokainen hoitaja tietää,että työ on yleensä 3-vuorotyötä. Miksi se on niin iso yllätys sitten työelämässä?
On omasta asenteesta kiinni,paljon hoitajana tienaa. Jos menee periaatteella,että vain aamuvuoroja ja viikonloput vapaana niin mielestäni on turha vikistä palkan pienuudesta,kun on mahdollisuus tehdä öitä ja iltavuoroakin.
Asenne ratkaisee
Lähihoitajan aloituspalkka taitaa olla 2300 €? Vuorotyö on monessa paikassa itsestään selvyys ja sehän lukee työsopimuksessakin (jaksotyö), MUTTA kuka piru oikeasti haluaa tehdä ylitöitä noin paljon (4000 euroon saakka) oman terveytensä, mielenterveytensä, sosiaalisen elämänsä kustannuksella??? Oikeasti?? Kyllä elantonsa pitää helpommalla saada kuin olemalla töissä 24/7..lisäksi järjetöntä ylitöiden tekoa seuraa myös firman työsuojelu, ja kyllä näihin puututaankin jossain vaiheessa..terveisin Osastonhoitaja
Lh:n peruspalkka 2150euroa.
Lh:n peruspalkat ei kuulu tähän ketjuun. Lukekaa otsikko. Tässä puhutaan nyt sairaanhoitajista.
Ei ne osaa lukea, ne on lähihoitajia. Ammattikoulu pikakoulutuksena tehty, mutta siihen ei kuulu luetun ymmärtäminen.
Juuri tuo asenne tekee hallaa. Itse opiskelen lähihoitajaksi, olen viiden ällän ylioppilas ja mulla on amk-tutkinto ja toinen keskiasteen tutkinto, aloilta, jotka eivät työllistä.
Miksi ihmeessä opiskelet lähihoitajaksi etkä sairaanhoitajaksi? Töitä olisi paljon enemmän ja melko varmasti saisit joitakin hyväksilukuja aiemmista opinnoista.
Ymmärrät varmaan kuitenkin että tässä ketjussa on kyse sairaanhoitajien lähtemisestä alalta? Nyt ei ole kyse lähihoitajista.
Mikä agenda sinulla on iskeä kiilaa sairaanhoitajien ja lähihoitajien välille? Työelämässä nämä ammattiryhmät kunnioittavat toisiaan kollegiaalisesti ja tekevät saumatonta yhteistyötä. Miksi pyrit heikentämään hoitoalan yhtenäisyyttä? Samassa veneessä me ollaan.
Sama asia kuin jos olisi ketju, jossa puhutaan lääkäripulasta ja joku kirjoittaisi sinne sairaanhoitajien asioita ja joku korjaisi, että tässä on nyt kyse lääkäreistä eikä sairaanhoitajista. Ei ole kyse mistään kiilan lyömisestä mihinkään, vaan siitä, että on kyse eri ammattikunnista. Tottakai tehdään yhteistyötä, ollaan silti eri ammateissa. Alalta lähtöön on erilaiset syyt.
Ihan samoja syyt ovat oli kyse sitten siitä että lääkärit, sairaahoitajat, lähihoitajat tai laitoshuoltajat pakenee sairaaloista johonkin muualle.
Mielenkiintoinen näkökulma. Kerrotko vielä mitä nämä yhteiset syyt ovat?
Työilmapiiri, potilaat ja palkkaus.
Työmäärä.
Työmäärä olisi usein kohtuullinen ilman niitä potilaita ;)... tai ainakin jos ne potilaat voisi valita kuten yksityisellä puolella.
Sairaanhoitajana olen nyt eri mieltä noista "yhteisistä syistä".
- Potilaat eivät ole olleet minulle syy lopettaa sairaanhoitajan töitä. En tunne muitakaan sairaanhoitajia, joille potilaat olisivat syy lähteä. Pikemminkin päin vastoin. Potilaat ovat sairaanhoitajan työssä ihan parasta. Sairaanhoitajan työn palkitsevuus tulee siitä, että voi auttaa potilaita.
- Meillä oli töissä myös kohtuullisen hyvä työilmapiiri ja suurin osa kollegoista oli tosi mukavia.
- Myös työmäärään pystyi vaikuttamaan priorisoinnilla, joten se ei suoranaisesti ollut ongelma, mutta ongelma oli eettinen ristiriita, joka syntyi siitä, että ei useinkaan pystynyt tekemään töitä niin hyvin kuin olisi toivonut.
- Palkkaus oli ehdottomasti huonoa.
- Lisäksi ylhäältä päin johtaminen oli pitkä miinus.
Eli oli vain yksi yhteinen syy: palkkaus. Muut syyt olivat eri syitä. En kuitenkaan aivan täysin ymmärrä, miten ammattikoulupohjainen lähihoitaja voi kokea palkan huonoksi, vaikka se on parempi kuin monilla muilla ammattikoulusta valmistuneilla ja suunnilleen saman suuruinen kuin AMK-tutkinnon suorittaneella sairaanhoitajalla. Moni lähihoitaja hämmästyy, kun opiskelee sairaanhoitajaksi, ja huomaa, että kokonaispalkka voi useinkin laskea, koska sairaanhoitajan työssä ei välttämättä olekaan lisiä samalla tavalla, koska sairaanhoitajat tekevät usein päivätyötä.
Palkkaus ensin kuntoon, niin kyllä nuo muutkin sitten korjaantuu, kun saadaan houkuteltua alalle ensin lisää sairaanhoitajia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä homma ei muutu ennen kuin tulee romahdus, eikä enää kiinnosta olla jatkuvasti kiristyvissä työolosuhteissa mukana. Itketti taas lukea lähiseudun hoitajapulasta ja esim. kotihoidon hoitajien työpaikkailmoituksia.
Mikä siinä itketti?
Jätin sairaanhoitajan työt jo vuosi sitten. On ollut hyvä päätös. Ei itketä.
En ole tuo joka kirjoitti tuon itketyskommentin. Mutta kiinnostaisi tietää että miksi lähdit, mihin menit ja mitä teet nyt.
- Lähdin, koska en saanut kesälomaa. Esimies peruutti kesäloman koronaan vedoten, vaikka työ ei liittynyt koronaan millään tavalla. Oikeampi syy olisi ollut, että ei saatu kesäsijaisia ja johto ei antanut lupaa pistää butiikkia kiinni heinäkuuksi. Niinpä sitten heti kun poikkeuslaki loppui, ilmoitin että lähden 14 päivän irtisanomisajalla.
- Ihan alkuun pidin lomaa. Koko kevät oli tehty pitkiä päiviä, joista kertynyt ylitunteja enemmän kuin laki olisi sallinut. Ikävintä oli, että ylitöistä ei saanut kieltäytyä, koska poikkeuslaki. Oli meilläkin siinä ihan koronan alussa pieni hiljaisempi suvantovaihe, joskus maaliskuun puolivälissä oli melkein pari viikkoa hiljaista, mutta sen jälkeen kun alettiin uutisoida, että ihmiset ei uskalla hakeutua terveysasemille koronan vuoksi, niin kiire palasi, ja olihan siinä sitten patoutumaakin mukana. Huhtikuun alusta lähtien oli aikamoista vilskettä. Eli loma tuli tarpeeseen.
- Elokuun puolivälissä aloitin työt opettajana. Koulutan lähihoitajia.
Täällä toinen, joka lähti viime kesänä koska loma peruttiin! Keväällä vaihdoin työpaikkaa ja kun neuvoteltiin työsopimusta, sovittiin loppukesälle 5 viikon palkaton vapaa, mutta se peruttiin. Valmiuslaki. Koska kotona on pieni koululainen, ja mies oli jo oman lomansa sopinut alkukesälle, niin minun ei ollut mahdollista olla töissä loppukesää. Onneksi oli koeaika, niin pystyi lähtemään nopeasti. Nykyään ihan muissa hommissa eikä ole ikävä hoitoalalle kyykytettäväksi.
Minulla loppui sairaanhoitajan työt siihen, että sain yliopistosta maisteriohjelmasta opiskelupaikan mutta en saanut opintovapaata. Juu, olisi voinut taistella ja vaatia, mutta ei viitsinyt. Nyt on uusi työ ja uudet kuviot. Tsemppiä vaan teille sairaanhoitajille!
Toivottavasti on työllistävä ala. Omalta vuosikurssilta yliopistosta moni joutunut vaihtamaan pakosta hoitoalalle.
Sairaanhoitajaksi ei vaihdeta väkisin, sillä sinne on niin vaikea päästä. Väkisin vaihtajat karsiutuvat kyllä pois viimeistään hakuvaiheeseen kuuluvassa haastattelussa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä homma ei muutu ennen kuin tulee romahdus, eikä enää kiinnosta olla jatkuvasti kiristyvissä työolosuhteissa mukana. Itketti taas lukea lähiseudun hoitajapulasta ja esim. kotihoidon hoitajien työpaikkailmoituksia.
Mikä siinä itketti?
Jätin sairaanhoitajan työt jo vuosi sitten. On ollut hyvä päätös. Ei itketä.
En ole tuo joka kirjoitti tuon itketyskommentin. Mutta kiinnostaisi tietää että miksi lähdit, mihin menit ja mitä teet nyt.
- Lähdin, koska en saanut kesälomaa. Esimies peruutti kesäloman koronaan vedoten, vaikka työ ei liittynyt koronaan millään tavalla. Oikeampi syy olisi ollut, että ei saatu kesäsijaisia ja johto ei antanut lupaa pistää butiikkia kiinni heinäkuuksi. Niinpä sitten heti kun poikkeuslaki loppui, ilmoitin että lähden 14 päivän irtisanomisajalla.
- Ihan alkuun pidin lomaa. Koko kevät oli tehty pitkiä päiviä, joista kertynyt ylitunteja enemmän kuin laki olisi sallinut. Ikävintä oli, että ylitöistä ei saanut kieltäytyä, koska poikkeuslaki. Oli meilläkin siinä ihan koronan alussa pieni hiljaisempi suvantovaihe, joskus maaliskuun puolivälissä oli melkein pari viikkoa hiljaista, mutta sen jälkeen kun alettiin uutisoida, että ihmiset ei uskalla hakeutua terveysasemille koronan vuoksi, niin kiire palasi, ja olihan siinä sitten patoutumaakin mukana. Huhtikuun alusta lähtien oli aikamoista vilskettä. Eli loma tuli tarpeeseen.
- Elokuun puolivälissä aloitin työt opettajana. Koulutan lähihoitajia.
Täällä toinen, joka lähti viime kesänä koska loma peruttiin! Keväällä vaihdoin työpaikkaa ja kun neuvoteltiin työsopimusta, sovittiin loppukesälle 5 viikon palkaton vapaa, mutta se peruttiin. Valmiuslaki. Koska kotona on pieni koululainen, ja mies oli jo oman lomansa sopinut alkukesälle, niin minun ei ollut mahdollista olla töissä loppukesää. Onneksi oli koeaika, niin pystyi lähtemään nopeasti. Nykyään ihan muissa hommissa eikä ole ikävä hoitoalalle kyykytettäväksi.
Minulla loppui sairaanhoitajan työt siihen, että sain yliopistosta maisteriohjelmasta opiskelupaikan mutta en saanut opintovapaata. Juu, olisi voinut taistella ja vaatia, mutta ei viitsinyt. Nyt on uusi työ ja uudet kuviot. Tsemppiä vaan teille sairaanhoitajille!
Kiitos tsempistä. Mulla on nyt kesäloma enkä aio palata enää loman jälkeen takaisin sairaanhoitajan töihin. Varmaankin huomenna lähtee irtisanomisilmoitus. Oma terveys ja hyvinvointi menee edelle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saako työilmapiiri nuoria hakeutumaan hoitotyöhön jos työ jokatapauksessa on vuorotyötä? Onko työilmapiiri ratkaiseva tekijä kun nuori äiti miettii perhevapailta työhön palaamista?
Tarkoittaako hyvä työilmapiiri samaa niin vanhoille kuin työuraa suunnitteleville?
Itse ole sitä mieltä että muutosta on tapahduttava sekä työilmapiirissä, työnsisällössä että myös niissä palkoissa jos halutaan hoitotyöstä vetovoimaista.No muuta kun eihän sairaanhoitajan työ jokatapauksessa ole aina vuorotyötä.
Ja mistä nyt keksit, että työilmapiiri olisi niin huono - joka paikassa? Ihan totta? - Siis joka paikassa, missä sinä olet ollut... XD? Vai onko tästä jotain tutkimusta, että juuri hoitoalan työpaikoissa on huono työilmapiiri?
Juuri tässä nähdään se että asiaan vaikuttaa monet tekijät eikä vain yhteenosaalueeseen kiinnittäminen hyödytä oikein mitään. Vuorotyötä sairaanhoitajilla on jokatapauksessa myös tulevaisuudessa, esim. Itse työskentelen tk vuodeosastolla jossa lääkäri on yöisin saatavilla vain puhelimen päässä. Ei voi oikein edellyttää että tuollainen toiminta pyörisi ilman niitä yövuorojatekeviä sairaanhoitajia. Myös kotisairaaloissa on tulevaisuudessa vuorotyötä tekeviä sairaanhoitajia.
Totta että kaikki sairaanhoitajan työ ei ole vuorotyötä. Eikä niin pidäkään olla. Enkä tietääkseni niin väittänytkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Laiminlyöntejä,epäasiallista kohtelua ja puutteita on varmasti. Yhtä varmaa on se, että osaa hoitajista vaivaa uniikki lumihiutale- ja prinsessasyndrooma.
Yhtä varmaa on, että osaa insinööreistä vaivaa täydellisyyden syndrooma, joka ilmenee mm. ylimielisyytenä ja ylivertaisuuden harhana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saako työilmapiiri nuoria hakeutumaan hoitotyöhön jos työ jokatapauksessa on vuorotyötä? Onko työilmapiiri ratkaiseva tekijä kun nuori äiti miettii perhevapailta työhön palaamista?
Tarkoittaako hyvä työilmapiiri samaa niin vanhoille kuin työuraa suunnitteleville?
Itse ole sitä mieltä että muutosta on tapahduttava sekä työilmapiirissä, työnsisällössä että myös niissä palkoissa jos halutaan hoitotyöstä vetovoimaista.No muuta kun eihän sairaanhoitajan työ jokatapauksessa ole aina vuorotyötä.
Ja mistä nyt keksit, että työilmapiiri olisi niin huono - joka paikassa? Ihan totta? - Siis joka paikassa, missä sinä olet ollut... XD? Vai onko tästä jotain tutkimusta, että juuri hoitoalan työpaikoissa on huono työilmapiiri?
Juuri tässä nähdään se että asiaan vaikuttaa monet tekijät eikä vain yhteenosaalueeseen kiinnittäminen hyödytä oikein mitään. Vuorotyötä sairaanhoitajilla on jokatapauksessa myös tulevaisuudessa, esim. Itse työskentelen tk vuodeosastolla jossa lääkäri on yöisin saatavilla vain puhelimen päässä. Ei voi oikein edellyttää että tuollainen toiminta pyörisi ilman niitä yövuorojatekeviä sairaanhoitajia. Myös kotisairaaloissa on tulevaisuudessa vuorotyötä tekeviä sairaanhoitajia.
Totta että kaikki sairaanhoitajan työ ei ole vuorotyötä. Eikä niin pidäkään olla. Enkä tietääkseni niin väittänytkään.
Vuorotyötä tulee varmasti aina olemaan jonkin verran. Eikä sitä tiedä, mihin tämä maailma vielä muuttuu, kun kaupatkin ovat jo yötä päivää auki. Ehkä kohta on tk-vastaanotot ja neuvolatkin avoinna myös yöaikaan. Mistä sen tietää, vaikka kaikilla aloilla tehtäisi tulevaisuudessa enemmän vuorotyötä. Silloin se ei olisi niinkään hoitoalalle hakeutumiseen vaikuttava tekijä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä homma ei muutu ennen kuin tulee romahdus, eikä enää kiinnosta olla jatkuvasti kiristyvissä työolosuhteissa mukana. Itketti taas lukea lähiseudun hoitajapulasta ja esim. kotihoidon hoitajien työpaikkailmoituksia.
Mikä siinä itketti?
Jätin sairaanhoitajan työt jo vuosi sitten. On ollut hyvä päätös. Ei itketä.
En ole tuo joka kirjoitti tuon itketyskommentin. Mutta kiinnostaisi tietää että miksi lähdit, mihin menit ja mitä teet nyt.
- Lähdin, koska en saanut kesälomaa. Esimies peruutti kesäloman koronaan vedoten, vaikka työ ei liittynyt koronaan millään tavalla. Oikeampi syy olisi ollut, että ei saatu kesäsijaisia ja johto ei antanut lupaa pistää butiikkia kiinni heinäkuuksi. Niinpä sitten heti kun poikkeuslaki loppui, ilmoitin että lähden 14 päivän irtisanomisajalla.
- Ihan alkuun pidin lomaa. Koko kevät oli tehty pitkiä päiviä, joista kertynyt ylitunteja enemmän kuin laki olisi sallinut. Ikävintä oli, että ylitöistä ei saanut kieltäytyä, koska poikkeuslaki. Oli meilläkin siinä ihan koronan alussa pieni hiljaisempi suvantovaihe, joskus maaliskuun puolivälissä oli melkein pari viikkoa hiljaista, mutta sen jälkeen kun alettiin uutisoida, että ihmiset ei uskalla hakeutua terveysasemille koronan vuoksi, niin kiire palasi, ja olihan siinä sitten patoutumaakin mukana. Huhtikuun alusta lähtien oli aikamoista vilskettä. Eli loma tuli tarpeeseen.
- Elokuun puolivälissä aloitin työt opettajana. Koulutan lähihoitajia.
Täällä toinen, joka lähti viime kesänä koska loma peruttiin! Keväällä vaihdoin työpaikkaa ja kun neuvoteltiin työsopimusta, sovittiin loppukesälle 5 viikon palkaton vapaa, mutta se peruttiin. Valmiuslaki. Koska kotona on pieni koululainen, ja mies oli jo oman lomansa sopinut alkukesälle, niin minun ei ollut mahdollista olla töissä loppukesää. Onneksi oli koeaika, niin pystyi lähtemään nopeasti. Nykyään ihan muissa hommissa eikä ole ikävä hoitoalalle kyykytettäväksi.
Minulla loppui sairaanhoitajan työt siihen, että sain yliopistosta maisteriohjelmasta opiskelupaikan mutta en saanut opintovapaata. Juu, olisi voinut taistella ja vaatia, mutta ei viitsinyt. Nyt on uusi työ ja uudet kuviot. Tsemppiä vaan teille sairaanhoitajille!
Toivottavasti on työllistävä ala. Omalta vuosikurssilta yliopistosta moni joutunut vaihtamaan pakosta hoitoalalle.
Sairaanhoitajaksi ei vaihdeta väkisin, sillä sinne on niin vaikea päästä. Väkisin vaihtajat karsiutuvat kyllä pois viimeistään hakuvaiheeseen kuuluvassa haastattelussa.
Luin aikoinani yliopiston pääsykokeeseen 2 kk tauotta ja pääsin. AMK:n pääsykokeeseen kertasin matikkaa 3 iltaa ja lueskelin ehkä puoli päivää työnkuvasta ja pääsin. Nyt matematiikkaa toki painotetaan enemmän.
Paljon pyrkijöitä ei välttämättä kerro hakijoiden tasosta. Ai niin, osa on muissakin hoitoalan tehtävissäkin.
Niin eihän pääsykokeisiin valmistautuva mitenkään väkisin vaihda sikäli että häntä sinne käsiraudoissa vietäisiin. Ihan itse hain mutta en todellakaan olisi hakenut jos muita hommia olisi riittänyt, ja oli haastattelut ja psykologiset testit. Eli aika oudosti tulet väittämään tänne että lähes valehtelen.
En edes ole omasta mielestäni mitenkään erityisen sopiva alalle ja tiedän tosi rautaisen ammattitaidon omaavia lähäreitä eivätkä ole päässeet, eli mitä lie mittaa tuokin koe.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saako työilmapiiri nuoria hakeutumaan hoitotyöhön jos työ jokatapauksessa on vuorotyötä? Onko työilmapiiri ratkaiseva tekijä kun nuori äiti miettii perhevapailta työhön palaamista?
Tarkoittaako hyvä työilmapiiri samaa niin vanhoille kuin työuraa suunnitteleville?
Itse ole sitä mieltä että muutosta on tapahduttava sekä työilmapiirissä, työnsisällössä että myös niissä palkoissa jos halutaan hoitotyöstä vetovoimaista.No muuta kun eihän sairaanhoitajan työ jokatapauksessa ole aina vuorotyötä.
Ja mistä nyt keksit, että työilmapiiri olisi niin huono - joka paikassa? Ihan totta? - Siis joka paikassa, missä sinä olet ollut... XD? Vai onko tästä jotain tutkimusta, että juuri hoitoalan työpaikoissa on huono työilmapiiri?
Juuri tässä nähdään se että asiaan vaikuttaa monet tekijät eikä vain yhteenosaalueeseen kiinnittäminen hyödytä oikein mitään. Vuorotyötä sairaanhoitajilla on jokatapauksessa myös tulevaisuudessa, esim. Itse työskentelen tk vuodeosastolla jossa lääkäri on yöisin saatavilla vain puhelimen päässä. Ei voi oikein edellyttää että tuollainen toiminta pyörisi ilman niitä yövuorojatekeviä sairaanhoitajia. Myös kotisairaaloissa on tulevaisuudessa vuorotyötä tekeviä sairaanhoitajia.
Totta että kaikki sairaanhoitajan työ ei ole vuorotyötä. Eikä niin pidäkään olla. Enkä tietääkseni niin väittänytkään.Vuorotyötä tulee varmasti aina olemaan jonkin verran. Eikä sitä tiedä, mihin tämä maailma vielä muuttuu, kun kaupatkin ovat jo yötä päivää auki. Ehkä kohta on tk-vastaanotot ja neuvolatkin avoinna myös yöaikaan. Mistä sen tietää, vaikka kaikilla aloilla tehtäisi tulevaisuudessa enemmän vuorotyötä. Silloin se ei olisi niinkään hoitoalalle hakeutumiseen vaikuttava tekijä.
Hoitoalalla tuskin koskaan tulee sitä tilannetta että kaikki (sairaan)hoitajat haluaisi juuri saman sisältöisen työn. Osa haluaa vuorotyötä, osa ehdottomasti ei. Mikään yhtenäinen ammattikunta sairaanhoitajat ei ole ja aivan varmasti hoitajia menetetään muille aloille jos siitä sellainen yritetään tehdä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nooo joo. Itse olen sinänsä onnekseni päässyt hoitoalalla aina hyviin työpaikkoihin tasan yhtä lukuun ottamatta, mutta aion vaihtaa silti alaa. Palkka on ehkä numerona ihan hyvä, mutta työnkuvaan nähden ei. Vastuu on valtava ja peruspalkka siihen nähden mitätön. Saman saa pienemmälläkin vastuulla. Koronanäytteenotto on ollut ainoa työpaikka jossa olin palkkaan tyytyväinen, mutta kausityö vaan sekin, joten ei saa pysymään alalla.
Prooo kirjoitti:
Sairaaloissa ja terveyskeskuksissa on yleensä hyvin rauhallista. Hoitajat istuvat porukassa lasikopeissaan huilaten ja jutellen. Mitään kiirettä ja hässäkkää ei tosiaankaan näy. Toista se on mm raksalla jossa on melu, kiire ja hässäkkä koko ajan. Hoitoalaa kuvailen termeilleä seesteinen, lupsakka ja mukavan hidastempoinen. Moni muu onkin tehnyt samat havainnot. Ilmeisesti resursseja on liikaakin.
Kuinka monessa hoitoyksikössä olet vieraillut/ollut potilaana tai työskennellyt?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä homma ei muutu ennen kuin tulee romahdus, eikä enää kiinnosta olla jatkuvasti kiristyvissä työolosuhteissa mukana. Itketti taas lukea lähiseudun hoitajapulasta ja esim. kotihoidon hoitajien työpaikkailmoituksia.
Mikä siinä itketti?
Jätin sairaanhoitajan työt jo vuosi sitten. On ollut hyvä päätös. Ei itketä.
En ole tuo joka kirjoitti tuon itketyskommentin. Mutta kiinnostaisi tietää että miksi lähdit, mihin menit ja mitä teet nyt.
- Lähdin, koska en saanut kesälomaa. Esimies peruutti kesäloman koronaan vedoten, vaikka työ ei liittynyt koronaan millään tavalla. Oikeampi syy olisi ollut, että ei saatu kesäsijaisia ja johto ei antanut lupaa pistää butiikkia kiinni heinäkuuksi. Niinpä sitten heti kun poikkeuslaki loppui, ilmoitin että lähden 14 päivän irtisanomisajalla.
- Ihan alkuun pidin lomaa. Koko kevät oli tehty pitkiä päiviä, joista kertynyt ylitunteja enemmän kuin laki olisi sallinut. Ikävintä oli, että ylitöistä ei saanut kieltäytyä, koska poikkeuslaki. Oli meilläkin siinä ihan koronan alussa pieni hiljaisempi suvantovaihe, joskus maaliskuun puolivälissä oli melkein pari viikkoa hiljaista, mutta sen jälkeen kun alettiin uutisoida, että ihmiset ei uskalla hakeutua terveysasemille koronan vuoksi, niin kiire palasi, ja olihan siinä sitten patoutumaakin mukana. Huhtikuun alusta lähtien oli aikamoista vilskettä. Eli loma tuli tarpeeseen.
- Elokuun puolivälissä aloitin työt opettajana. Koulutan lähihoitajia.
Täällä toinen, joka lähti viime kesänä koska loma peruttiin! Keväällä vaihdoin työpaikkaa ja kun neuvoteltiin työsopimusta, sovittiin loppukesälle 5 viikon palkaton vapaa, mutta se peruttiin. Valmiuslaki. Koska kotona on pieni koululainen, ja mies oli jo oman lomansa sopinut alkukesälle, niin minun ei ollut mahdollista olla töissä loppukesää. Onneksi oli koeaika, niin pystyi lähtemään nopeasti. Nykyään ihan muissa hommissa eikä ole ikävä hoitoalalle kyykytettäväksi.
Minulla loppui sairaanhoitajan työt siihen, että sain yliopistosta maisteriohjelmasta opiskelupaikan mutta en saanut opintovapaata. Juu, olisi voinut taistella ja vaatia, mutta ei viitsinyt. Nyt on uusi työ ja uudet kuviot. Tsemppiä vaan teille sairaanhoitajille!
Toivottavasti on työllistävä ala. Omalta vuosikurssilta yliopistosta moni joutunut vaihtamaan pakosta hoitoalalle.
Sairaanhoitajaksi ei vaihdeta väkisin, sillä sinne on niin vaikea päästä. Väkisin vaihtajat karsiutuvat kyllä pois viimeistään hakuvaiheeseen kuuluvassa haastattelussa.
Luin aikoinani yliopiston pääsykokeeseen 2 kk tauotta ja pääsin. AMK:n pääsykokeeseen kertasin matikkaa 3 iltaa ja lueskelin ehkä puoli päivää työnkuvasta ja pääsin. Nyt matematiikkaa toki painotetaan enemmän.
Paljon pyrkijöitä ei välttämättä kerro hakijoiden tasosta. Ai niin, osa on muissakin hoitoalan tehtävissäkin.
Niin eihän pääsykokeisiin valmistautuva mitenkään väkisin vaihda sikäli että häntä sinne käsiraudoissa vietäisiin. Ihan itse hain mutta en todellakaan olisi hakenut jos muita hommia olisi riittänyt, ja oli haastattelut ja psykologiset testit. Eli aika oudosti tulet väittämään tänne että lähes valehtelen.
En edes ole omasta mielestäni mitenkään erityisen sopiva alalle ja tiedän tosi rautaisen ammattitaidon omaavia lähäreitä eivätkä ole päässeet, eli mitä lie mittaa tuokin koe.
Kuule, se oli ennen. Kaikkiin paikkoihin ei ole sairaanhoitajaksi mitään muuta valintakoetta kuin se kaksivaiheinen psykologinen testaus, mutta ei sinne silti oteta sisään kuin noin 5% hakijoista. Nykyään hoitoalojen koulutuksiin on vaikea päästä, vaikka miten päin tuota asiaa vänkäät.
Monet tekevät myös ensin yliopistotutkinnon ja hakevat AMK:hon sen jälkeen. Yllättävän moni. Katso hakijoiden taustakoulutukset Vipusesta: https://vipunen.fi/fi-fi/_layouts/15/xlviewer.aspx?id=/fi-fi/Raportit/A…;
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä homma ei muutu ennen kuin tulee romahdus, eikä enää kiinnosta olla jatkuvasti kiristyvissä työolosuhteissa mukana. Itketti taas lukea lähiseudun hoitajapulasta ja esim. kotihoidon hoitajien työpaikkailmoituksia.
Mikä siinä itketti?
Jätin sairaanhoitajan työt jo vuosi sitten. On ollut hyvä päätös. Ei itketä.
En ole tuo joka kirjoitti tuon itketyskommentin. Mutta kiinnostaisi tietää että miksi lähdit, mihin menit ja mitä teet nyt.
- Lähdin, koska en saanut kesälomaa. Esimies peruutti kesäloman koronaan vedoten, vaikka työ ei liittynyt koronaan millään tavalla. Oikeampi syy olisi ollut, että ei saatu kesäsijaisia ja johto ei antanut lupaa pistää butiikkia kiinni heinäkuuksi. Niinpä sitten heti kun poikkeuslaki loppui, ilmoitin että lähden 14 päivän irtisanomisajalla.
- Ihan alkuun pidin lomaa. Koko kevät oli tehty pitkiä päiviä, joista kertynyt ylitunteja enemmän kuin laki olisi sallinut. Ikävintä oli, että ylitöistä ei saanut kieltäytyä, koska poikkeuslaki. Oli meilläkin siinä ihan koronan alussa pieni hiljaisempi suvantovaihe, joskus maaliskuun puolivälissä oli melkein pari viikkoa hiljaista, mutta sen jälkeen kun alettiin uutisoida, että ihmiset ei uskalla hakeutua terveysasemille koronan vuoksi, niin kiire palasi, ja olihan siinä sitten patoutumaakin mukana. Huhtikuun alusta lähtien oli aikamoista vilskettä. Eli loma tuli tarpeeseen.
- Elokuun puolivälissä aloitin työt opettajana. Koulutan lähihoitajia.
Täällä toinen, joka lähti viime kesänä koska loma peruttiin! Keväällä vaihdoin työpaikkaa ja kun neuvoteltiin työsopimusta, sovittiin loppukesälle 5 viikon palkaton vapaa, mutta se peruttiin. Valmiuslaki. Koska kotona on pieni koululainen, ja mies oli jo oman lomansa sopinut alkukesälle, niin minun ei ollut mahdollista olla töissä loppukesää. Onneksi oli koeaika, niin pystyi lähtemään nopeasti. Nykyään ihan muissa hommissa eikä ole ikävä hoitoalalle kyykytettäväksi.
Minulla loppui sairaanhoitajan työt siihen, että sain yliopistosta maisteriohjelmasta opiskelupaikan mutta en saanut opintovapaata. Juu, olisi voinut taistella ja vaatia, mutta ei viitsinyt. Nyt on uusi työ ja uudet kuviot. Tsemppiä vaan teille sairaanhoitajille!
Toivottavasti on työllistävä ala. Omalta vuosikurssilta yliopistosta moni joutunut vaihtamaan pakosta hoitoalalle.
Sairaanhoitajaksi ei vaihdeta väkisin, sillä sinne on niin vaikea päästä. Väkisin vaihtajat karsiutuvat kyllä pois viimeistään hakuvaiheeseen kuuluvassa haastattelussa.
Luin aikoinani yliopiston pääsykokeeseen 2 kk tauotta ja pääsin. AMK:n pääsykokeeseen kertasin matikkaa 3 iltaa ja lueskelin ehkä puoli päivää työnkuvasta ja pääsin. Nyt matematiikkaa toki painotetaan enemmän.
Paljon pyrkijöitä ei välttämättä kerro hakijoiden tasosta. Ai niin, osa on muissakin hoitoalan tehtävissäkin.
Niin eihän pääsykokeisiin valmistautuva mitenkään väkisin vaihda sikäli että häntä sinne käsiraudoissa vietäisiin. Ihan itse hain mutta en todellakaan olisi hakenut jos muita hommia olisi riittänyt, ja oli haastattelut ja psykologiset testit. Eli aika oudosti tulet väittämään tänne että lähes valehtelen.
En edes ole omasta mielestäni mitenkään erityisen sopiva alalle ja tiedän tosi rautaisen ammattitaidon omaavia lähäreitä eivätkä ole päässeet, eli mitä lie mittaa tuokin koe.
Kuule, se oli ennen. Kaikkiin paikkoihin ei ole sairaanhoitajaksi mitään muuta valintakoetta kuin se kaksivaiheinen psykologinen testaus, mutta ei sinne silti oteta sisään kuin noin 5% hakijoista. Nykyään hoitoalojen koulutuksiin on vaikea päästä, vaikka miten päin tuota asiaa vänkäät.
Monet tekevät myös ensin yliopistotutkinnon ja hakevat AMK:hon sen jälkeen. Yllättävän moni. Katso hakijoiden taustakoulutukset Vipusesta: https://vipunen.fi/fi-fi/_layouts/15/xlviewer.aspx?id=/fi-fi/Raportit/A…;
Kuulepa sie, tuo tapahtui 2010-luvulla. Hengitäpä ihan rauhallisesti, kerroin omista kokemuksistani joita epäiltiin. Juurihan sanoin että minulla oli taustalla yliopistokoulutus:D.
En väittänytkään että on prosentuaalisesti erityisen helppoa vaikka ei nyt mielestäni erityisen vaikeaakaan. Se, että kaikki eivät pääse joka paikkaan mihin hakevat on ihan normaalia. Minusta tuo koe ei ollut vaikea.
Minun sanomisiani tullaan epäilemään ja kun kerroin mitä tapahtui on se "vastaan vänkäämistä". Jeps.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä homma ei muutu ennen kuin tulee romahdus, eikä enää kiinnosta olla jatkuvasti kiristyvissä työolosuhteissa mukana. Itketti taas lukea lähiseudun hoitajapulasta ja esim. kotihoidon hoitajien työpaikkailmoituksia.
Mikä siinä itketti?
Jätin sairaanhoitajan työt jo vuosi sitten. On ollut hyvä päätös. Ei itketä.
En ole tuo joka kirjoitti tuon itketyskommentin. Mutta kiinnostaisi tietää että miksi lähdit, mihin menit ja mitä teet nyt.
- Lähdin, koska en saanut kesälomaa. Esimies peruutti kesäloman koronaan vedoten, vaikka työ ei liittynyt koronaan millään tavalla. Oikeampi syy olisi ollut, että ei saatu kesäsijaisia ja johto ei antanut lupaa pistää butiikkia kiinni heinäkuuksi. Niinpä sitten heti kun poikkeuslaki loppui, ilmoitin että lähden 14 päivän irtisanomisajalla.
- Ihan alkuun pidin lomaa. Koko kevät oli tehty pitkiä päiviä, joista kertynyt ylitunteja enemmän kuin laki olisi sallinut. Ikävintä oli, että ylitöistä ei saanut kieltäytyä, koska poikkeuslaki. Oli meilläkin siinä ihan koronan alussa pieni hiljaisempi suvantovaihe, joskus maaliskuun puolivälissä oli melkein pari viikkoa hiljaista, mutta sen jälkeen kun alettiin uutisoida, että ihmiset ei uskalla hakeutua terveysasemille koronan vuoksi, niin kiire palasi, ja olihan siinä sitten patoutumaakin mukana. Huhtikuun alusta lähtien oli aikamoista vilskettä. Eli loma tuli tarpeeseen.
- Elokuun puolivälissä aloitin työt opettajana. Koulutan lähihoitajia.
Täällä toinen, joka lähti viime kesänä koska loma peruttiin! Keväällä vaihdoin työpaikkaa ja kun neuvoteltiin työsopimusta, sovittiin loppukesälle 5 viikon palkaton vapaa, mutta se peruttiin. Valmiuslaki. Koska kotona on pieni koululainen, ja mies oli jo oman lomansa sopinut alkukesälle, niin minun ei ollut mahdollista olla töissä loppukesää. Onneksi oli koeaika, niin pystyi lähtemään nopeasti. Nykyään ihan muissa hommissa eikä ole ikävä hoitoalalle kyykytettäväksi.
Minulla loppui sairaanhoitajan työt siihen, että sain yliopistosta maisteriohjelmasta opiskelupaikan mutta en saanut opintovapaata. Juu, olisi voinut taistella ja vaatia, mutta ei viitsinyt. Nyt on uusi työ ja uudet kuviot. Tsemppiä vaan teille sairaanhoitajille!
Toivottavasti on työllistävä ala. Omalta vuosikurssilta yliopistosta moni joutunut vaihtamaan pakosta hoitoalalle.
Sairaanhoitajaksi ei vaihdeta väkisin, sillä sinne on niin vaikea päästä. Väkisin vaihtajat karsiutuvat kyllä pois viimeistään hakuvaiheeseen kuuluvassa haastattelussa.
Luin aikoinani yliopiston pääsykokeeseen 2 kk tauotta ja pääsin. AMK:n pääsykokeeseen kertasin matikkaa 3 iltaa ja lueskelin ehkä puoli päivää työnkuvasta ja pääsin. Nyt matematiikkaa toki painotetaan enemmän.
Paljon pyrkijöitä ei välttämättä kerro hakijoiden tasosta. Ai niin, osa on muissakin hoitoalan tehtävissäkin.
Niin eihän pääsykokeisiin valmistautuva mitenkään väkisin vaihda sikäli että häntä sinne käsiraudoissa vietäisiin. Ihan itse hain mutta en todellakaan olisi hakenut jos muita hommia olisi riittänyt, ja oli haastattelut ja psykologiset testit. Eli aika oudosti tulet väittämään tänne että lähes valehtelen.
En edes ole omasta mielestäni mitenkään erityisen sopiva alalle ja tiedän tosi rautaisen ammattitaidon omaavia lähäreitä eivätkä ole päässeet, eli mitä lie mittaa tuokin koe.
Kuule, se oli ennen. Kaikkiin paikkoihin ei ole sairaanhoitajaksi mitään muuta valintakoetta kuin se kaksivaiheinen psykologinen testaus, mutta ei sinne silti oteta sisään kuin noin 5% hakijoista. Nykyään hoitoalojen koulutuksiin on vaikea päästä, vaikka miten päin tuota asiaa vänkäät.
Monet tekevät myös ensin yliopistotutkinnon ja hakevat AMK:hon sen jälkeen. Yllättävän moni. Katso hakijoiden taustakoulutukset Vipusesta: https://vipunen.fi/fi-fi/_layouts/15/xlviewer.aspx?id=/fi-fi/Raportit/A…;
Kuulepa sie, tuo tapahtui 2010-luvulla. Hengitäpä ihan rauhallisesti, kerroin omista kokemuksistani joita epäiltiin. Juurihan sanoin että minulla oli taustalla yliopistokoulutus:D.
En väittänytkään että on prosentuaalisesti erityisen helppoa vaikka ei nyt mielestäni erityisen vaikeaakaan. Se, että kaikki eivät pääse joka paikkaan mihin hakevat on ihan normaalia. Minusta tuo koe ei ollut vaikea.
Minun sanomisiani tullaan epäilemään ja kun kerroin mitä tapahtui on se "vastaan vänkäämistä". Jeps.
Loppuivatko asia-argumentit vai miksi alapeukku?
Aloilla, joilla töitä riittää kaikille halukkaille, ovat sellaisia, että ilmapiiri on huono. Se työpaikka, säännöllinen palkanmaksu, lomat jne) otetaan itsestäänselvyytenä. Silti tai sen takia valitetaan sitten aina jostain ja ilmapiiri huononee.
Aloilla ja firmoissa, joihin on tosi vaikeaa päästä töihin, ilmapiiri on hyvä, koska kaikki ovat tottuneet tsemppaamaan työnsä eteen. Pitää tosissaan keskittyä töihin eikä kukaan jaksa katsoa ruikuttajia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saako työilmapiiri nuoria hakeutumaan hoitotyöhön jos työ jokatapauksessa on vuorotyötä? Onko työilmapiiri ratkaiseva tekijä kun nuori äiti miettii perhevapailta työhön palaamista?
Tarkoittaako hyvä työilmapiiri samaa niin vanhoille kuin työuraa suunnitteleville?
Itse ole sitä mieltä että muutosta on tapahduttava sekä työilmapiirissä, työnsisällössä että myös niissä palkoissa jos halutaan hoitotyöstä vetovoimaista.No muuta kun eihän sairaanhoitajan työ jokatapauksessa ole aina vuorotyötä.
Ja mistä nyt keksit, että työilmapiiri olisi niin huono - joka paikassa? Ihan totta? - Siis joka paikassa, missä sinä olet ollut... XD? Vai onko tästä jotain tutkimusta, että juuri hoitoalan työpaikoissa on huono työilmapiiri?
Juuri tässä nähdään se että asiaan vaikuttaa monet tekijät eikä vain yhteenosaalueeseen kiinnittäminen
hyödytä oikein mitään. Vuorotyötä sairaanhoitajilla on jokatapauksessa myös tulevaisuudessa, esim. Itse työskentelen tk vuodeosastolla jossa lääkäri on yöisin saatavilla vain puhelimen päässä. Ei voi oikein edellyttää että tuollainen toiminta pyörisi ilman niitä yövuorojatekeviä sairaanhoitajia. Myös kotisairaaloissa
on tulevaisuudessa vuorotyötä tekeviä sairaanhoitajia.
Totta että kaikki sairaanhoitajan työ ei ole vuorotyötä. Eikä niin pidäkään olla. Enkä tietääkseni niin väittänytkään.Vuorotyötä tulee varmasti aina olemaan jonkin verran. Eikä sitä tiedä, mihin tämä maailma vielä muuttuu, kun kaupatkin ovat jo yötä päivää auki. Ehkä kohta on tk-vastaanotot ja neuvolatkin avoinna myös yöaikaan. Mistä sen tietää, vaikka kaikilla aloilla tehtäisi tulevaisuudessa enemmän vuorotyötä. Silloin se ei olisi
niinkään hoitoalalle hakeutumiseen vaikuttava tekijä.
No sen tietää siitä että niitä hoitajia ei tulevaisuudessa riitä vuorotyöhön sinne neuvolaan tai tk: n vastaanottoon. Aukioloaikoja on yritetty pidentää yli klo 16 joillakin paikkakunnilla mutta se taas vaatisi lisää niitä hoitajia joita ei ole mistä ottaa. Siksi vuorotyötä tehdään vain paikoissa missä potilas tarvitsee hoitoa247/7.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä homma ei muutu ennen kuin tulee romahdus, eikä enää kiinnosta olla jatkuvasti kiristyvissä työolosuhteissa mukana. Itketti taas lukea lähiseudun hoitajapulasta ja esim. kotihoidon hoitajien työpaikkailmoituksia.
Mikä siinä itketti?
Jätin sairaanhoitajan työt jo vuosi sitten. On ollut hyvä päätös. Ei itketä.
En ole tuo joka kirjoitti tuon itketyskommentin. Mutta kiinnostaisi tietää että miksi lähdit, mihin menit ja mitä teet nyt.
- Lähdin, koska en saanut kesälomaa. Esimies peruutti kesäloman koronaan vedoten, vaikka työ ei liittynyt koronaan millään tavalla. Oikeampi syy olisi ollut, että ei saatu kesäsijaisia ja johto ei antanut lupaa pistää butiikkia kiinni heinäkuuksi. Niinpä sitten heti kun poikkeuslaki loppui, ilmoitin että lähden 14 päivän irtisanomisajalla.
- Ihan alkuun pidin lomaa. Koko kevät oli tehty pitkiä päiviä, joista kertynyt ylitunteja enemmän kuin laki olisi sallinut. Ikävintä oli, että ylitöistä ei saanut kieltäytyä, koska poikkeuslaki. Oli meilläkin siinä ihan koronan alussa pieni hiljaisempi suvantovaihe, joskus maaliskuun puolivälissä oli melkein pari viikkoa hiljaista, mutta sen jälkeen kun alettiin uutisoida, että ihmiset ei uskalla hakeutua terveysasemille koronan vuoksi, niin kiire palasi, ja olihan siinä sitten patoutumaakin mukana. Huhtikuun alusta lähtien oli aikamoista vilskettä. Eli loma tuli tarpeeseen.
- Elokuun puolivälissä aloitin työt opettajana. Koulutan lähihoitajia.
Täällä toinen, joka lähti viime kesänä koska loma peruttiin! Keväällä vaihdoin työpaikkaa ja kun neuvoteltiin työsopimusta, sovittiin loppukesälle 5 viikon palkaton vapaa, mutta se peruttiin. Valmiuslaki. Koska kotona on pieni koululainen, ja mies oli jo oman lomansa sopinut alkukesälle, niin minun ei ollut mahdollista olla töissä loppukesää. Onneksi oli koeaika, niin pystyi lähtemään nopeasti. Nykyään ihan muissa hommissa eikä ole ikävä hoitoalalle kyykytettäväksi.
Minulla loppui sairaanhoitajan työt siihen, että sain yliopistosta maisteriohjelmasta opiskelupaikan mutta en saanut opintovapaata. Juu, olisi voinut taistella ja vaatia, mutta ei viitsinyt. Nyt on uusi työ ja uudet kuviot. Tsemppiä vaan teille sairaanhoitajille!
Toivottavasti on työllistävä ala. Omalta vuosikurssilta yliopistosta moni joutunut vaihtamaan pakosta hoitoalalle.
Sairaanhoitajaksi ei vaihdeta väkisin, sillä sinne on niin vaikea päästä. Väkisin vaihtajat karsiutuvat kyllä pois viimeistään hakuvaiheeseen kuuluvassa haastattelussa.
P.S. lisään vielä että katsoin viime vuosien sisäänpääsyprosentit ja eivät ne nyt kovin kauhean pieniä olleet. Toki hiukan vaikeampaa päästä kuin moneen insinöörin tai tradenomin koulutusohjelmaan.
Vierailija kirjoitti:
Aloilla, joilla töitä riittää kaikille halukkaille, ovat sellaisia, että ilmapiiri on huono. Se työpaikka, säännöllinen palkanmaksu, lomat jne) otetaan itsestäänselvyytenä. Silti tai sen takia valitetaan sitten aina jostain ja ilmapiiri huononee.
Aloilla ja firmoissa, joihin on tosi vaikeaa päästä töihin, ilmapiiri on hyvä, koska kaikki ovat tottuneet tsemppaamaan työnsä eteen. Pitää tosissaan keskittyä töihin eikä kukaan jaksa katsoa ruikuttajia.
Ei se nyt noin suoraviivaisesti mene
Alue: Aihe vapaa
Hmh, no juuri tuon takia täällä on yritetty pitää keskustelun fokusta sairaanhoitajissa, kun lähihoitajilla tuntuu olevan työssään aivan erilaiset ongelmat. Tästä nyt tulee alapeukkuja, koska osa (lähihoitajista) on sitä mieltä, että jos sanoo ääneen, että lähihoitajan ja sairaanhoitajan tehtävissä on kyse eri ammateista ja erilaisista tehtävistä, niin se on lyttäämistä tai vähättelyä. Huoh.