Keskustelu - Opettajan kesäloma | Aihe vapaa

2014-07-28T13:40:44

Timo Parvela teksti / Veikko Somerpuro kuva Opettaja 26-31/2014 Kun keskustelu kääntyy opettajien työssään saamiin kohtuuttomiin etuuksiin, muistetaan ylipitkät kesälomat yleensä mainita ensimmäisenä. Ja puolustuksekseen opettaja antaa sitten sekavan selityksen palkan laskentatavasta, laskennallisesta työajasta ja toipumisesta, joka jatkuu vähintään juhannukselle. Mutta hei, onhan se loma pitkä ja onhan se ihana. 1. viikko. Kun virkamies tai insinööri tutkii pitkän ajan sääennustetta ja stressaa mökki-ilmojen osumista kohdalleen tai kattoremontin aloittamista, katselee opettaja kalenteria levollisin silmin. Kyllä se jossain vaiheessa kesää paistaa. 2. viikko. Ne on vielä kaikki muut töissä. Jos sitä menisi vaikka tuohon tien varteen vilkuttelemaan töihinmenijöille. 3. viikko. Jaa, se näkyy olevan juhannus tällä viikolla. On se mukavaa, kun se on tällä tavoin loman alkupuolella. Kokkoakin ehtii rakennella vaikka koko viikon. 4. viikko. No niin, nyt se on tuo naapurin toimitusjohtajakin näköjään raaskinut ottaa viikon loman jussin jatkeeksi, kun se tuolla järvellä alituiseen pörrää. Sattui vaan nyt tämä sadejakso tähän, joten taidanpa poltella tulta takassa. Ehtiihän tuota järvelle sitten myöhemminkin, kunhan vedet vähän lämpiää. 5. viikko. Ahdistaa. Se on lomakin jo puolivälissä. Enää kuukausi jäljellä. 6. viikko. Mikäs viikonpäivä se nyt olikaan? Ai, heinäkuu? 7. viikko. Luin mielenkiintoisen artikkelin ihmisistä, jotka lomallakin ovat yhteydessä työpaikkaansa. Lukevat sähköpostejaan, vastaavat kännykkäänsä ja sopivat tapaamisia. Josta tuleekin mieleeni, että mihinköhän minä sen kännykän panin? Oli se tässä vielä viime viikolla. Muistaakseni. 8. viikko. Oli ihana reissu Lappeenrannassa. Vähän niin kuin lomaa lomasta. 9. viikko. Ne on näköjään taas lehdet puollollaan juttuja siitä, kuinka kesälomaputken saa katkaistua. Vähän tietysti ahdistaa, että ensi viikolla koulu sitten taas alkaa. Mutta toisaalta, onhan tässä jo akkuja ladattu. 10. Heh, katsoin väärin. Eihän se vielä alkanutkaan. Tätä ihanuutta onkin näköjään vielä viikko. Mitähän sitä… Timo Parvela on kirjailija ja opettajien sukua.

Vierailija

101/274 |

29.07.2014 | 10:30

Näytä aiemmat lainaukset

Kyllä minä pidän työtäni vaativana eikä se tarkoita, että vähättelen samalla muiden työtä. Arvostan suunnattomasti esim. lääkäreiden työtä ja olin suu auki, kun lääkärini totesi myötätuntoisena toukokuussa, että onneksi lomasi kohta alkaa, kun olet varmaan aivan puhki kuluneesta vuodesta ja että hän ei ikinä pystyisi olemaan opettaja. Ei se mitään, en minäkään pystyisi olemaan lääkäri mutta en silti suostu toteamaan, ettei työni olisi vaativaa, vaikka lääkäreiden työtä pidän vaativampana.

Mikä tekee työstäni vaativan? Se sama, miksi myös työstäni pidän. Jokainen päivä on erilainen eikä koskaan voi tietää, mitä tapahtuu. Et voi keskittyä vain opettamiseen, olet samalla kasvattaja ja toimit monen muun ammatin saralla. Työasiat pyörivät mielessä koko ajan, koska olet vastuussa niistä nuorista (olen yläkoulun opettaja) ja koska koko ajan joudut todistamaan pätevyyttäsi paitsi oppilaille myös vanhemmille ja työnantajallesi. Kyseessä on ihmisläheinen ammatti ja silloin on vaikea sulkea kokonaisuus pois ja keskittyä vain opetettavaan aineeseen. Kyllä niiden oppilaliden hyvinvointi kuuluu opettajalle, vaikka se ei opetettavaan aineeseen liittyisikään.

Minä teen töitä jokainen päivä klo 7.45-15.30 lukuunottamatta toukokuun viimeistä viikkoa ja elokuun kolmatta viikkoa. Suunnittelen tunteja, monistan, etsin materiaalia valmiiksi, laadin kokeet. Näiden päälle tulee päiviä, jolloin on opettajankokouksia, vanhempainiltoja. vanhempainvartteja, palavereja. Kesäkuun ensimmäisellä viikolla järjestän edellisen vuoden materiaalit paikoilleen, elokuun ensimmäisellä viikolla järjestän uudet työtarvikkeet ja opetusmateriaalin ja aloitan elokuun tuntien suunnittelun. Lisäksi käytän talvella viikonloppuja ja usein kesäkuun ekoja viikkoja kouluttautumiseen (pakollinen opettajille).

Opetan 12 opetusryhmää eli noin 260 oppilasta. Jokaiselle opetusryhmälle pidän kaksi koetta kurssia kohden eli 7. ja 8. luokkalaisille pidän vuoden aikana 32 koetta ja 9. luokkalaisille 24 koetta, yhteensä 56 koetta vuodessa. 56 kokeen laatiminen ei ole helppoa mutta vaikein osuus on se korjaaminen. Korjaan kokeita viikonloppuisin, syyslomalla ja talvilomalla. Yhtä koepaperia korjaan noin 10 minuuttia keskimäärin. Nelosen arvoisen kokeen korjaa muutamassa minuutissa mutta kympin kokeessa on niin paljon asiaa että siihen voi mennä helposti se 20 minuuttiakin. Tunnissa korjaan keskimäärin 5-6 koetta. Yhden luokan kokeet saan korjattua noin neljässä tunnissa. Käytän yhteensä 224 tuntia kokeiden korjaamiseen vuodessa.

Kokeet eivät ole ainoa korjattava asia. Teetän joka luokka-asteella projektitöitä ja esseitä. Jokaisessa kurssissa on vähintään yksi tällainen, ysiluokkalaisilla useampikin. Opetan 28 kurssia, joten arvioitavia töitä on vähintään tuo 28 lisää. Osan voi arvoida aika nopeastikin, mutta koko luokan töiden arviointiin menee vähintään se 2 tuntia, yleensä tuo 4 tuntia eli noin 90 tuntia lisää töitä.

Miksi teen helposta työstä näin vaikean? Haluan tehdä työni hyvin. Kun annan numeroita, en heitä niitä pärstäkertoimen mukaan vaan minulla on useita arvosteltuja töitä, joiden mukaan ne numerot määräytyvät. Ei ole vielä kertaakaan tarvinnut selittää vanhemmalle, mistä numerot koostuvat.

Kokeiden ja projektitöiden tarkistamiseen menee 39 ylimääräistä kahdeksan tunnin työpäivää eli noin kaksi kuukautta töitä. Kun opettajalla on vuodessa 13 viikkoa lomaa, on sitä kahdeksan viikkoa vähemmän, kun huomioidaan kokeiden korjaamiset. Ja kun vähennän vielä kaksi viikkoa, jotka käytän opetuksen järjestelyyn kesällä ja kouluttautumiseen , ei viiden viikon lomastani jää jäljelle kuin kolme viikkoa lomaa koko vuonna.

Enkö ole vähän oikeutettu valittamaan työni raskaudesta, kun minulla on opintoihin ja työmäärääni nähden huono palkka ja lomaakin vain vaivaiset kolme viikkoa koko vuonna?

Vastaa

Tapahtumat

Opettajan kesäloma

Kommentit (274)