Miehen veljen lapset paljon mummolassa, meidän lapset ei ikinä..

[quote author="Vierailija" time="28.08.2015 klo 10:18"]

[quote author="Vierailija" time="05.05.2015 klo 21:21"][quote author="Vierailija" time="04.05.2015 klo 15:26"] [quote author="Vierailija" time="28.07.2014 klo 14:51"]Ihan oikeastiko ihmiset kadehtii tällaistakin. Meidän lapset ei ole olleet ikinä mummolassa. Siskoni lapsia vanhemmat hoisi aina lomat. Omat lapset ovat kuitenkin tosi läheisiä isovanhemmille, mutta siskon lapset eivät. Heitä hoidettiin ja kun kasvoivat isoiksi, ei lapsenlapsia enää mummi ja pappa kiinnostanut. Me olemme käyneet perheenä mummolassa ja en ole koskaan apua pyytänyt, kun olemme kyllä jaksaneet lapset hoitaa itse. Taitaa olla vielä niin, että meidän lapset on mummille (isäni on jo kuollut) paljon rakkaampia, kuin ne, joita hoisivat paljon ja pitkiä aikoja esim. kesälomalla. Kateellisuus syö vain energiaa itseltä ja kannattaa miettiä, tuhlaako elämän sellaiseen. Itselleen sillä vain hallaa tekee. [/quote] Helppo sanoa, kun sinun lapset ovat niitä rakkaampia. Kyllähän se loukkaa ja paljon, jos isovanhempi ei ole millään tavalla kiinnostunut minun lapsistani, toisen lapsista senkin edestä vaikka samalla viivalla pitäisi olla. Ei siitä hyötyä olekaan, mutta kun se LOUKKAA. Minua ja myös lapset tulevat kasvaessaan tajuamaan eriarvoisen kohtelun, kuka sellaista omalle lapselleen toivoo, että joku osoittaa heidän olevan huonompia tai vähemmän tärkeitä :( Varsinkin jos se olisi ainoa lähellä asuva "tukiverkosto". Tukiverkostojen puuttuminen jo itsessään on toisinaan todella rankkaa. Ulkopuolisen avun palkkaamiseen kynnys on korkea, kuka nyt vieraan ihmisen haluaa lapsensa hoitajaksi edes kerran viidessä vuodessa. [/quote] Isoäitinä on pakko todeta, että rakkailla lapsenlapsilla on  ne mukavimmat vanhemmat. Meillä toinen miniä on supernipo viivottimellajakaja, joka laskee kello kädessä, miten monta minuuttia toisen poikani lapsi istuu sylissäni ja sitten kantaa omansa tilalle täsmälleen yhtä pitkäksi ajaksi, että olisin varmasti tasapuolinen. Lahjoista haluaa nähdä kuitit, että voi olla varma, että ketään ei lellitä. Tämä miniä vahtii haukkana, että en anna lapsille mitään kiellettyjä välipaloja ja on tuonut jääkaapin oveen listan siitä, mitä heidän lapselle saa antaa ja koska. Toinen miniä ottaa asiat asioina, antaa minun tehdä tavallani ja vähät välittää lahjojen arvosta, kunhan ne on lapselle mieluisia. En ota hoitoon kuin kivan miniän lapsen, koska systeemi toimii niin päin, että minä saan itse päättää, koska ja miten pitkäksi ajaksi ja perhe sitten katsoo, sopiiko heille vai ei. Toista lapsenlasta ollaan tarjoamassa tämän tästä, kun on treffit miehen kanssa, halutaan shoppailla tai olisi muuten vain kiva olla kahdestaan. Silloin ei kysellä, onko minulla työvuoroa vai ei. [/quote] Eli sinun mielestäsi vika on minussa ja miehessäni? En ole ikinä kritisoinut anopin toimia, tyrkyttänyt lastani, nipota asioista, vaikka vältämme esimerkiksi kariesta viimeiseen asti en koskaan mainitse asiasta anopille kun syöttää vaikkapa omaa ruokaansa lapselle (vaikka meidän kolmen vuoden työ menee parhaillaan hukkaan). Olen aina ystävällinen ja iloinen, autan tarvittaessa. Itseasiassa anoppi vaikuttaa kateelliselta ydinperheestämme, taloudellisesta tilanteestamme, matkustelustamme, jne. Niitäkin aiheita vältän puhumasta, ettei tule kellekään paha mieli. Ehkä minun pärstäni ei sitten vain miellytä, ja hän ei minua sen takia halua auttaa. En tiedä, eikä oikeastaan kiinnosta enää. Turha odottaa sitten vanhana hoitoapua itselleen, sanonpahan vain.

[/quote]

Kuule, kyllä sitä ei nykyajan vanhukset hoitoapua saa, vaikka raataisivat perse verillä hoitaen lapsenlapsia. Se on niin monta kertaa nähty, että kun vanhus alkaa tarvitsemaan apua, varsinkin miniät luistavat siinä vaiheessa kuviosta pois, vaikka heitä olisi kuinka paljon autettu.

Laitokseen vain mätänemään

Mikä pakko miehesi vanhempien olisi hoitaa teidän mukuloitanne? Missä sinun vanhempasi ovat? Eivätkö he voi huolehtia tyttärensä jälkeläisistä?

[quote author="Vierailija" time="28.08.2015 klo 10:21"]

[quote author="Vierailija" time="28.08.2015 klo 10:00"]

Minä tunnen viiltävää kateutta joka kerta, kun kuulen että miehen vanhemmat ovat hoitamassa miehen siskon lasta tai kun tämä lapsi on heillä hoidossa. Varsinkin tänä kesänä miehen sisko on tarvinnut apua (jopa minä tajuan sen kaiken tämän kateellisuuden läpi), ja hän saa sitä sekä omilta vanhemmiltaan että miehensä vanhemmilta. 

Myös meidän kaksi lastamme näkevät miehen vanhempia jonkun verran ja he ovat siellä olleet yötä sekä niin että me olemme sitä pyytäneet, että pyydettyinä. Ei siinä mitään. Yritän tulla anopin kanssa toimeen parhaani mukaan, vaikka tiedostan etten ole ihmisistä kaikein helpoin. 

Mutta tämä kateus. Huoh. Minulla ei itsellä ole tukiverkkoja isääni lukuunottamatta ollenkaan. Isäkään ei hoida pitkiä aikoja (muutaman tunnin), mutta auttaa kuitenkin minkä pystyy. Ei vain jaksa paljoa, enkä minä ole yli vuoteen kehdannut juuri pyydellä. Äitiä minulla ei ole, hän lähti kun olin pieni. Se tästä niin kipeää tekeekin! Joskus toivoisin, että anoppi sanomatta ymmärtäisi millaista minulla on ja ottaisi "siipien suojaan", mutta toisaalta tiedän ettei sellaista tapahdu kuin elokuvissa. 

Olen kateellinen. Katselen miehen perheen elämää kuin jotain näytelmää, se tuntuu niin vieraalta että toiset tulee ja auttaa, tädit ja sedätkin. Ei minua vain :(

[/quote]

Katso peiliin. Itsekin myönsit, että et ole helppo ihminen. Miksi miehen vanhempien pitäisi tehdä elämästään helvettiä sinun taka ja hoitaa lapsiasi ja kuunnella sinun haukkuja ja natinaa.

Ihmiset auttaa mukavia ihmisiä, joilta saa takaisinkin jotain. Itse ainakin väsyn niihin, jotka huutaa koko ajan apua, mutta heiltä ei saa mitään. On kun pohjattomaan kaivoon lappaisi tavaraa ja haukut ja valittamista saa vain palkaksi

[/quote]

En hauku ketään, enkä natise heille koskaan. Enkä myöskään valita. Ikävää, että sinulla on sellainen mielikuva heti ihmisestä, joka rehellisesti myöntää että tuntee mitä tuntee. Ja kertoo vielä, miksi niin tuntee. 

Sinunkaltaisten takia en yleensä elämästäni kenellekään puhu. Parempi olla hiljaa, kuin sitten ottaa vastaan tällaista. Sekin koettu, turhaan. 

Usein hoitoapua suurempi puute on se, että isovanhemmat eivät ole kiinnostuneita. Ostan itse lastenhoitopalveluni, mutta isovanhemmat eivät halua viettää aikaa lasteni kanssa esim. kyläilyn muodossa.

Meillä sama tilanne, paitsi että kyse on minun vanhemmista. Sisarusten lapset ovat olleet huomattavasti enemmän hoidossa/yökylässä. Silloin harvoin (1-2kertaa vuodessa) kun kysyn ottaisivatko minun lapset niin vastaus on aina katsotaan/mietitään. 3/4 sisarusten lapsista on lievästi erityislapsia, aina äitini muistaa sanoa että minulla on helpot lapset. Ja myös me autetaan miehen kanssa vanhempiani, enemmän kuin muut. Ei mene tasan nallekarkit! Sekin on totta ettei isovanhemmilla ole velvollisuutta hoitaa lapsenlapsiaan. Välillä vain ärsyttää suunnattomasti.

Tiedän yhden kolmelapsisen perheen, jossa on periaatteena, että yhden lapsista on aina oltava hoidossa :D Ja ihan heiltä itseltään tämä tieto. Ei, eivät voineet vaikka jättää sitä kolmatta tekemättä, vaan pitävät kiertosysteemiä, jossa yksi lapsista on aivan jatkuvasti isovanhemmilla. Välillä sitten "läpsystä vaihto" ja eri lapsi hoitoon samalla kun hakee edellisen pois. Isovanhemmat työelämässä ja aivan nääntyneitä. Tämän perheen äiti itse vielä loisii kotona miehen rahoilla, lapset päivähoidossa ja viikonloput mummolassa yleensä koko sakki :o

upup

Joo, ihan suoraan on tullut miehen veljen vaimolta palautetta, että heidän lapsensa ovat etuoikeutettuja olemaan mummolassa ja piste. Ovatkin taas kuulemma "varailleet" yhtä lukuunottamatta joka viikonlopun loppuvuodelta jo nyt :D Eipä tässä tilanteessa jaksa paljon ruveta oikeuksiaan penäämään. Kyseessä on vielä työtön pariskunta, jonka lapset ovat viikot päivähoidossa. Viikonloput haluavat "rentoutua", joten lapset menevät poikkeuksetta mummolaan.

[quote author="Vierailija" time="28.07.2014 klo 12:59"]

Ottaisitteko asian puheeksi miehen veljen ja hänen vaimonsa kanssa? tai isovanhempien?

Miehen veljellä on kolme lasta vaimonsa kanssa (2v, 4v, 7v) ja meillä kaksi (1½v ja 3v).

Miehen veljen lapset ovat paljon yötä mummolassa, parhaimmillaan 4yötä/viikko kun heidän vanhemmillaan on töitä (he eivät ole hankkineet muuta hoitopaikkaa, äiti tekee yötyötä, isä tehdastyössä, kolmivuoro) ja meidän lapset eivät ole ikinä siellä yötä, eivät edes päivällä hoidossa. Tässä kunnassa on vuoropäiväkoti.

Meillä olisi parin viikon päästä eräs juhla johon haluaisimme mennä miehen kanssa kahdestaan, kun kysyimme voisivatko lapset olla mummolassa yhden yön tuolloin niin vastaus oli tyyliin "on niin kiire, katsotaan".

Yleensä emme edes viitsi kysyä heitä hoitajiksi kun miehen veljen lapset ovat siellä niin paljon, minusta on kohtuutonta että jos he hoitavat miehen veljen lapsia 3xviikko (yökylä) niin vielä meidänkin lapset menisi yhdeksi yöksi (4 yötä seitsemästä hoitaisivat toisten lapsia). Isovanhemmat ovat kuitenkin vielä työelämässä vaikka lähellä eläkeikää. 

Miehen veli vaimoineen vie lapsia isovanhemmille myös kauppareissun ajaksi, heiltä on mummolaan 5 km, meiltä 17. Lisäksi pari kertaa vuodessa miehen veli ja vaimo käyvät ulkomailla ilman lapsia, ja lapset ovat silloin mummolassa.

Minusta on epäreilua että toisen lapsen lapset ovat jatkuvasti siellä hoidossa, ja meidän ei koskaan ja kun kerran kysytään niin on kovin kiire jne :(

Mitä tekisitte? Olemme ajatelleet palkata miehen vanhempien tilalle mll-lapsenvahdin? paljonkohan sellainen maksaisi vantaan alueella?

[/quote]

Pyytäisin lapsen toisia isovanhempia tai sisaruksia vahdiksi, eli ap kääntyy oman suvun puoleen :)

Meillä anoppi lähes kieltäytyi hoitamasta meidän mutta hoitaa kyllä lempipoikansa lapsia. Anoppi narsisti ja on kasvattanut kultapojastaan sellaisen myös. Palvoo poikaansa joka on kaikinpuolin veemäinen tyyppi.
Parempi ettei hoida lapsiamme sillä halutaan niistä normaaleja. Meillä kävi hoitajia ja maksettiin heille.
Kyllähän tuo epäreilua kirpaisi mutta anoppi olis kyllä udeltu pojilta kaikkea ja jättänyt vahtimatta...

[quote author="Vierailija" time="30.08.2015 klo 12:45"]Joo, ihan suoraan on tullut miehen veljen vaimolta palautetta, että heidän lapsensa ovat etuoikeutettuja olemaan mummolassa ja piste. Ovatkin taas kuulemma "varailleet" yhtä lukuunottamatta joka viikonlopun loppuvuodelta jo nyt :D Eipä tässä tilanteessa jaksa paljon ruveta oikeuksiaan penäämään. Kyseessä on vielä työtön pariskunta, jonka lapset ovat viikot päivähoidossa. Viikonloput haluavat "rentoutua", joten lapset menevät poikkeuksetta mummolaan.
[/quote]wtporukkaa

[quote author="Vierailija" time="30.08.2015 klo 15:20"]

[quote author="Vierailija" time="30.08.2015 klo 12:45"]Joo, ihan suoraan on tullut miehen veljen vaimolta palautetta, että heidän lapsensa ovat etuoikeutettuja olemaan mummolassa ja piste. Ovatkin taas kuulemma "varailleet" yhtä lukuunottamatta joka viikonlopun loppuvuodelta jo nyt :D Eipä tässä tilanteessa jaksa paljon ruveta oikeuksiaan penäämään. Kyseessä on vielä työtön pariskunta, jonka lapset ovat viikot päivähoidossa. Viikonloput haluavat "rentoutua", joten lapset menevät poikkeuksetta mummolaan. [/quote]wtporukkaa

[/quote]

Sitäpä hyvinkin.

Tarjoan AP:lle teetä ja sympatiaa. Meillä aika sama tilanne, mutta oman äitini kanssa. Oma lapseni oli hänen ensimmäinen lapsenlapsensa ja äitini jaksoi olla hänestä oikein kiinnostunut kunnes veljeni, hänen lempilapsensa, sai lapsen 6kk meidän jälkeen. Sen jälkeen kontrasti on ollut yhtä järkyttävä, kuin omassa lapsuudessakin ja olen luopunut edes toivomasta että asia korjaantuisi. Minun lapseni ei kertakaikkiaan häntä kiinnosta.

Äitini on aina ollut hankala, ystävätön ihminen ja ikääntyessään on vain tullut v-mäisemmäksi. Hoitavat alistetun isäni kanssa ihan jatkuvasti (varmaan 3 päivää ja yötä) viikossa veljeni lasta. Minun lastani hoiti kerran, yhden yön viime jouluna, ja teki käytöksellään minulle selväksi, että oli kamalaa ja rankkaa. Ja lapseni oli tuolloin lähes 3v, vaipaton, puhuva ja todella helppo ja positiivinen lapsi. Äitini oli tosin niin v-mäinen koko joulun muutenkin, että välit katkesivat siinä. Minä YRITIN pitää mukavaa tunnelmaa yllä, mutta lopulta keräsin kolmihenkisen perheeni ja lähdimme kotiin.

Näin lienee parempi. Minä en ole koskaan ollut minkään arvoinen äidilleni ja näköjään eivät ole minun lapsenikaan. Toinen lapsi syntyy lähiaikoina ja häntä vanhempani eivät tule varmaan koskaan edes tapaamaan. Mieheni vanhemmat ovat jo kuolleet, mutta onneksi hänen suvussaan on näitä "varamummoja ja -pappoja", joten jonkinlainen kosketus vanhempaan sukupolveen löytyy.

Äitini oli kuulemma surkutellut veljelleni sitä, että kun minä en pidä yhteyttä ja kuinka hän haluaisi ottaa lapseni hoitoon silloin tällöin. Minulle ei ole asiasta sanonut mitään, eikä tarvitsekaan. Äitini on niin kammottava ihminen, että en edes halua hänen hoitavan lapsiani, en nimittäin voi millään tietää MITÄ hän lapselleni puhuisi esim. minusta. En luota. Enkä tule auttamaan, kun ovat vanhoja - auttakoot ne, jotka ovat saaneet itse apua. Veljeni ja hänen vaimonsa pitävät äitiäni epämiellyttävänä ja "hulluna", mutta ilmainen lastenhoitoapu kelpaa silti.

Suosittelen AP:ta jättämään anopin omaan "arvoonsa". Se on lopulta vain heidän häviönsä, lapsi kun ei opi tuntemaan isovanhempaansa, joten ei osaa sitä edes kaivata. Tämän olen huomannut omassa lapsessani.

Mainittakoon vielä sen verran, että veljeni lapsen synnyttyä äitini saattoi käydä meillä muka katsomassa minun lastani, mutta hänen tarpeensa oli lähteä kanssani ostoksille ostamaan vaatteita ja kenkiä veljen lapselle - ja odotti minun maksavan ostokset, sillä olen hänen mielestään rikas.