Miehen veljen lapset paljon mummolassa, meidän lapset ei ikinä..

Tutulta kuulostaa. Miehen siskon lapset (3kpl) ovat mummolassa hoidossa vuoden 52 viikonlopusta arviolta 50. Kesällä tietenkin viikkoja putkeen, samoin kaikki juhlapyhät ja arkivapaat jne. Usein hoito vähän "venähtää" eli mummolassa ollaankin torstaista maanantaihin. Pienin lapsista on ollut tällaisia pitkiä viikonloppuja hoidossa kuukauden ikäisestä lähtien. Sitten nyt vuoden ikäisenä ihmetellään miksi vain istuu apaattisena ja roikkuu mummonsa jalassa jos tämä yrittää mennä vessaan ja vierastaa omia vanhempiaan. Kauhealla porulla lähtee kotiin mummolasta.

Isovanhemmilla ei ole enää mitään omaa elämää, käyvät molemmat vielä töissä ja kaikki illat ja viikonloput hyysäävät lapsia ja ruokkivat arkisinkin koko viisihenkisen lapsiperheen itsensä lisäksi. Lasten äiti ei edes ole itse missään töissä vaan kaikki päivät kotona. (Näin ollut jo kymmenisen vuotta.) Milloin milläkin tekosyyllä lapset tungetaan hoitoon, välillä on pää kipeä ja välillä "pitää laittaa kotia". Säälittää seurata vierestä kun kuusikymppiset väsyvät totaalisesti.

Mutta selvästi tähän kuvioon liittyy muutakin kuin pelkkä hoitoapu, ovat myös taloudellisesti tosi riippuvaisia isovanhemmista. En vain tajua miksi ketkään isovanhemmat suostuvat tämmöseen kuvioon! Onko muilla kokemuksia?

Lapseni ovat 11, 13 ja 15v. Olleet yhteensä mummolassa kolme kertaa yötä. Enää ei tarvetta. Tämä ilmeisesti on nykymummon toivoma vaiva lapsenlapsista.

Joo, ei ole paljon hoitoapua tullut omille lapsille kyseltyä, koska miehen veljen lapset ovat mummolassa aina. Ei siinä kuviossa viitsi omia tarjota ikinä enää sinne rasitteeksi. Kaksi lasta noilla oli ennestään, niitä ei jaksanut lasten oma äiti hoitaa koskaan, mutta uusi vauva piti vielä kovalla tohinalla tehdä. Nyt tilanne on se että ovat kaikki kolme käytännössä aina mummolassa. Lasten äiti katsoo kotona päivät telkkaria, ei ole ollut aikuisiällään päivääkään töissä. Lapsen on tehnyt sopivin muutaman vuoden välein, ettei tarvitsekaan edes harkita töitä.

Päivät lapset ovat ensin tarhassa ja sieltä isovanhemmat hakevat mummolaan illaksi syömään. Usein jäävät viikollakin sinne yöksi, omat vanhempansa saattavat käydä mummolassa tapaamassa lapsia ja istuvat samalla itsekin kätevästi valmiiseen pöytään. Sitten alkaa ruikutus että hei entä jos lapset oiskin vielä tän yhden yön teillä ja veisitte ne aamulla hoitoon. Ja aina isovanhemmat suostuvat vaikka ovat itse töissä...

Silloin harvoin kun omat lapset ovat vaikka päivällä muutaman tunnin mummolassa, tulee aina joku kauhea häsellys ja pitää ajaa hakemaan näitä veljen lapsia sittenkin hoitoon tai käydä tämän veljen vaimon puolesta kaupassa tai mitä tahansa ihan käsittämätöntä. Ihan kuin veljen perhe tahallaan keksisi jotain vaatimuksia juuri silloin kun tietävät että kaipaisimme apua. Joka kerta jos miehen vanhemmille soittaa, niin puhelimessa kuuluu taustalla aivan kauhea lasten riehuminen. Olipa sitten keskiviikkoilta tai sunnuntaiaamu...

Minulla ja sisarellani sama tilanne. Siskoni 3 lasta on jatkuvasti mummolassa hoidossa. Keskustelin äitini kanssa asiasta kun kerran kysyin voisiko minun lapseni (meillä vain yksi lapsi) tulla hoitoon kun meidän olisi mieheni kanssa käytävä huonekaluliikkeissä kaupungissa ja vastaukseksi tuli että "en tiedä miten jaksan kun täällä on jo 3 lasta hoidettavana...." totesin vain että ei sitten. Äitini soitti hetken päästä itkien perään että on ihan kamalaa ettei voi ikinä auttaa meitä ja meidän on pärjättävä omillaan kun tämä toinen osapuoli työntää lapset hoitoon että voivat siivota rauhassa, käydä syömässä/elokuvissa jne. Ja me taas ei päästä minnekään kahdestaan kun lapselle ei ole hoitajaa. Lohduttelin siinä äitiäni että kyllä me pärjätään, mutta sanoin myös että kannattaa ottaa omaa aikaa jos tuntuu raskaalle. Äitini ei ole suoraan siskolleni mitään sanonut, mutta on alkanut sanomaan sisarelleni myös vastaan, eli että ei voi hoitaa aina lapsia kun on muutakin elämää. Siskoni loukkaantuu välillä, välillä ei. Mutta ainakin äitini elämä on helpompaa nyt ja ilmoittelee etukäteen milloin voisi meidän lasta hoitaa ja hoitaa edelleen siskonikin lapsia, mutta ei niin usein, on saanut paljon omaakin aikaa. Ei kaikki mummot halua olla lapsenlapsien kanssa 24/7, minun äitini käy vielä töissä, jos hoitaa sitten monta lasta kaiket illat niin onhan se aivan törkeää! (Jos teette lapsia niin hoitakaa ne, älkääkä ulkoistako hoitoa sukulaisille.) Meillä lapsi on max. 1x/kk mommolassa yötä ja kerran vuodessa lapsi itse haluaa lähteä mummon kanssa mökille tai muuhun reissuun ilman meitä ja se sallittakoon. Mielestäni kannattaa puhua mummolle, esim. että tuntuu pahalle, ettet vietä aikaa meidän lasten kanssa. Tiedän monta mummoa ja ukkia jotka ovat ihan poikki ja selän takana kritisoivat lapsiaan ja miniöitään ym jotka työntävät aina lapset heille hoidettaviksi ja teetättävät ilmaista työtä. Pahimmassa tapauksessa lapset pitää ruokkiakin ja mummoilla ja ukeilla on kamalat kulut kun pitää useita lapsenlapsia hoitaa ja elättää. Olen monen kuullut sanovat että olisivat voineet hankkia vähemmän lapsia kerta eivät kaikista selviä. Eli kyllä varovainen keskustelu kannattaa.

Hah, itsekin olen todistanut miehen veljen ja tämän vaimon syitä miksi heidän neljän lapsensa nyt vaan on kaikkien pakko olla vähintään se 3-7 yötä putkeen mummolassa:

- Äidillä kipeä pää/selkä/maha/keksi tähän joku ruumiinosa

- Lasten oksennustauti (tarttui sekä mummiin että ukkiin)

- Vauva tekee hampaita - hoitoon viikoksi isovanhemmille

- Koiranäyttely

- Koira kipeä

- Pitää päästä ryyppäämään

- Sisustaminen

- Ei jaksa koota muuton jälkeen lapsille sänkyjä

- Ei jaksa laittaa ruokaa

- On niin vaikea pitää lapsia kun mies on matkoilla

- On niin vaikea pitää lapsia kun niitä on niin monta

- Pitää laittaa joulua - lapset viikoksi hoitoon

Tekosyitä riittää, niiden varjolla lapset ovatkin enemmän isovanhemmillaan kuin kotonaan. Eikä ketään tunnu tuo kuvio mietityttävän.

Tuttu kuvio: lapsista joku - usein se, joka asuu lähimpänä, tai lapsista se tytär, käyttää isovanhempia lastenlasten hoitajana reippaasti enemmän kuin muut. Joko asiasta on reilusti sovittu isovanhempien kanssa ja maksetaan jopa korvausta, mistä muut perheen jäsenet eivät ole tietoisia, tai asiaan on ajauduttu, isovanhemmat eivät kehtaa kieltäytyä, jatkavat hoitamista, rasittuvat  mutta eivät kykene puhaltamaan peliä poikki. Tai kolmas vaihtoehto, suositaan yhden lapsen perhettä muiden lasten kustannuksella.

Jos asian setviminen kiinnostaa, niin aina on parempi että perhe (isovanhemmat lapsineen) hoitaa sen keskenään ja fiksut vävyt ja miniät pysyvät ulkopuolella. 

Varma keino selvitä on luoda omat laajemmat apuverkostot ja hommata vaikka ostopalveluna babysitterpalveluita. Näinä aikoina ihan varmasti löytyy luotettavia ihmisiä, joille lapsensa voi uskoa hoitoon käypää korvausta vastaan.

Jos isovanhemmat vääntävät voimiensa ylärajoilla, on parempi puuttua asiaan kuin olla puuttumatta. 

Jos kysymys on isovanhempien puolueellisuudesta, puuttuminen on kaksipiippuinen juttu.

Miksi kolmekymppiset elävät kuin teinit vailla mitään vastuunottoa lapsistaan :0 Helppo laittaa aina vaan omille vanhemmille hoitoon kun ei itse jaksa.

Täytyy nyt sanoa (pitkään asiasta ahdistuneena, samanmonen tilanne on omalle kohdallekin sattunut), että asiassa on paljonkin negoja seikkoja, joita ei aina näe. Yleensä sitä katkerana kadehtii toisen saamaa palvelua, mutta kun se sisältääkin esim.

-isovanhempien jatkuvaa kontrollia perheen ihan omista asioista (utelut, kyselyt, tavaroiden, pyykkien ja paperien penkomiset)
-lasten manipulointia
-vanhemman mustamaalausta lapsen kuullen
-aikuiseen lapseen takertumista, niin, että parisuhteessa onkin >2 henkilöä
-perheen asioista tiedottamista tarpeettomasti koko suvulle
-kilpailua lapsen suosiosta keinolla millä hyvänsä, lapsi saa aina joltain osapuolelta kaiken haluamansa
- kasvatusasioihin puuttumista, koska isovanhemmilla on näistä lapsista niin paljon kokemusta tyyliin "kyllä mummi tietää paremmin"

niin oma tukiverkoton systeemi alkaa tuntua ihan hyvältä vaihtoehdolta.

Siskoni ei halunnut laittaa parivuotiasta vielä päiväkotiin. Vanhempani lupautuivat hoitamaan lasta (vähintään 8 h/arkipäivä plus aina silloin tällöin öitä, että sisko pääsee tuulettumaan). 

Vanhempani ovat uupuneita, sillä kummallakin pitkäaikaissairauksia. En kehtaa pyytää heiltä apua kaiken tämän jälkeen. Muita tukiverkkoja meillä ei ole.

En ole kateellinen. Päinvastoin, tällä tavalla siskollani on yksi iso huoli vähemmän. Välillä vain surettaa se, että vaikka apua joskus tarvitsisimme, sitä on vaikea saada. Olen kuitenkin hyväksynyt tämän tilanteen. Tuntemattomia en halua pyytää lastenvahdiksi.

Lastenvahtiapua pyysin viimeksi vuosi sitten pariksi tunniksi. Kahdenkeskisillä treffeillä kävimme mieheni kanssa viimeksi 7 vuotta sitten. Ylipäänsä apua pyydän vain, kun se tuntuu välttämättömältä, kuten synnytyksen yhteydessä tms.

Tiedän tunteen. Mieheni äiti eli anoppini ei edes tapaa meidän lapsiamme, mutta toisen sisaruksen lapset ovat aina hoidossa ja muutenkin osana elämää. Tekee heidän puolesta mitä vain, mutta kun me ehkä kerran tai kaksi olemme kysyneet hoitoapua, ei ehdi.

Tämän takia vihaan anoppiani enkä aio olla enää tekemisissä. Lapsieni loukkaaminen loukkaa myös minua sydänjuuria myöten.

[quote author="Vierailija" time="28.07.2014 klo 15:38"]

Mä luulen, että tuo veli vaimoineen on vain yksinkertaisesti niin härskejä, etteivät edes mieti asiaa sen kummemmin vaan pitävät tuota isovanhempien apua luonnollisena ja asiaankuuluvana. Tuskinpa käy teidän perheen avuntarve mielen vieressäkään, saatikka mummmon ja papan jaksaminen. Isovanhemmat todennäköisesti niin kilttejä, etteivät ole kehdanneet sanoa mitään ja ajattelevat, että helpompi vain antaa asioiden olla niinkuin ovat.  Kaksi ulkomaanmatkaakin vuodessa ilman lapsia kuulostaa äkkiseltään aika paljolta omaan korvaan, vaan mikäs se on porskuttaessa kun kehtaa häikäilemättömästi käyttää ilmaista lapsenhoitoa ilman omantunnontuskia. 

[/quote]

Tässä kiteytettiin asia hyvin, se lapsista joka käyttää vanhempiaan härskisti hyväksi, on niin itsekeskeinen, ettei ajattele (tai välitä), että A.) saattaa rasittaa vanhempiaan B.) joku muukin lapsista saattaisi tarvita lastenhoitoapua.

Me itse ollaan vapaaehtoisesti hypätty lähes kokonaan tästä rumbasta pois, käymme siis miehen kanssa kahdestaan jossain ehkä 1 kerran vuodessa. Syynä on se, että isovanhempien pitää oikeasti auttaa yhtä lasta (yksinhuoltaja) ja toisella lapsella ja puolisollaan on niin paljon omia menoja, että kuormittavat sen tähden isovanhempia paljon. Eivätkä siis yhtään tunnu miettivän, kuinka raskasta isovanhemmilla jo on.... Joten me sitten rasitamme mahdollisimman vähän.

Toisaalta koomista on se, kuinka mummi selittää kovaan ääneen muille ihmisille (esim. juhlissa) yhdestä kerrasta kun meidän lapset oli hoidossa (tästä hoitokerrasta on vuosia, ongelmatilanne tarhan ollessa kiinni)... Eli veikkaan, että alitajuisesti hoksaa kuinka vähän on meidän lapsia hoitanut, joten sitä yhtä kertaa pitää mainostaa aina ja kaikkialla :). Kertaakaan en ole kuullut mainostavan muiden lapsien hoitokeikkoja!

[quote author="Vierailija" time="28.07.2014 klo 14:15"][quote author="Vierailija" time="28.07.2014 klo 12:59"]

Ottaisitteko asian puheeksi miehen veljen ja hänen vaimonsa kanssa? tai isovanhempien?

Miehen veljellä on kolme lasta vaimonsa kanssa (2v, 4v, 7v) ja meillä kaksi (1½v ja 3v).

Miehen veljen lapset ovat paljon yötä mummolassa, parhaimmillaan 4yötä/viikko kun heidän vanhemmillaan on töitä (he eivät ole hankkineet muuta hoitopaikkaa, äiti tekee yötyötä, isä tehdastyössä, kolmivuoro) ja meidän lapset eivät ole ikinä siellä yötä, eivät edes päivällä hoidossa. Tässä kunnassa on vuoropäiväkoti.

Meillä olisi parin viikon päästä eräs juhla johon haluaisimme mennä miehen kanssa kahdestaan, kun kysyimme voisivatko lapset olla mummolassa yhden yön tuolloin niin vastaus oli tyyliin "on niin kiire, katsotaan".

Yleensä emme edes viitsi kysyä heitä hoitajiksi kun miehen veljen lapset ovat siellä niin paljon, minusta on kohtuutonta että jos he hoitavat miehen veljen lapsia 3xviikko (yökylä) niin vielä meidänkin lapset menisi yhdeksi yöksi (4 yötä seitsemästä hoitaisivat toisten lapsia). Isovanhemmat ovat kuitenkin vielä työelämässä vaikka lähellä eläkeikää. 

Miehen veli vaimoineen vie lapsia isovanhemmille myös kauppareissun ajaksi, heiltä on mummolaan 5 km, meiltä 17. Lisäksi pari kertaa vuodessa miehen veli ja vaimo käyvät ulkomailla ilman lapsia, ja lapset ovat silloin mummolassa.

Minusta on epäreilua että toisen lapsen lapset ovat jatkuvasti siellä hoidossa, ja meidän ei koskaan ja kun kerran kysytään niin on kovin kiire jne :(

Mitä tekisitte? Olemme ajatelleet palkata miehen vanhempien tilalle mll-lapsenvahdin? paljonkohan sellainen maksaisi vantaan alueella?

[/quote]  Miehesi vanhemmat saavat tehdä ihan mitä haluavat. Usko tai älä, mutta he eivät ole holhouksenalaisia ihmisiä, joita miniä voi alkaa määräilemään. Heillä on aikuisina ihmisinä oikeus päättää omasta elämästään.
[/quote]
Toki, mutta pitää olla tunnekylmä ja epäreilu ihminen, että kohtelee omia lapsiaan selkeästi eriarvoisesti ja sen lisäksi ei halua osaan lapsenlapsista edes tutustua ja osan kanssa viettää kaiken aikansa. Sehän on sairasta!

En ikimaailmassa voisi itse toimia niin omia lapsiani tai lapsenlapsiani kohtaan. En ikinä!

[quote author="Vierailija" time="28.07.2014 klo 14:51"]Ihan oikeastiko ihmiset kadehtii tällaistakin. Meidän lapset ei ole olleet ikinä mummolassa. Siskoni lapsia vanhemmat hoisi aina lomat.

Omat lapset ovat kuitenkin tosi läheisiä isovanhemmille, mutta siskon lapset eivät. Heitä hoidettiin ja kun kasvoivat isoiksi, ei lapsenlapsia enää mummi ja pappa kiinnostanut. Me olemme käyneet perheenä mummolassa ja en ole koskaan apua pyytänyt, kun olemme kyllä jaksaneet lapset hoitaa itse. Taitaa olla vielä niin, että meidän lapset on mummille (isäni on jo kuollut) paljon rakkaampia, kuin ne, joita hoisivat paljon ja pitkiä aikoja esim. kesälomalla.

Kateellisuus syö vain energiaa itseltä ja kannattaa miettiä, tuhlaako elämän sellaiseen. Itselleen sillä vain hallaa tekee.
[/quote]
Helppo sanoa, kun sinun lapset ovat niitä rakkaampia. Kyllähän se loukkaa ja paljon, jos isovanhempi ei ole millään tavalla kiinnostunut minun lapsistani, toisen lapsista senkin edestä vaikka samalla viivalla pitäisi olla. Ei siitä hyötyä olekaan, mutta kun se LOUKKAA. Minua ja myös lapset tulevat kasvaessaan tajuamaan eriarvoisen kohtelun, kuka sellaista omalle lapselleen toivoo, että joku osoittaa heidän olevan huonompia tai vähemmän tärkeitä :(

Varsinkin jos se olisi ainoa lähellä asuva "tukiverkosto". Tukiverkostojen puuttuminen jo itsessään on toisinaan todella rankkaa. Ulkopuolisen avun palkkaamiseen kynnys on korkea, kuka nyt vieraan ihmisen haluaa lapsensa hoitajaksi edes kerran viidessä vuodessa.

Ongelma taitaa olla usein se, että mummot eivät uskalla sanoa etteivät jaksa. Oma mummoni noin 95 v ja aina kertoillut kuinka joutui 8 sisarustaan vahtimaan kun oli lapsista vanhin, ei koskaan ole mistään kehdannut valittaa niin pinttynyt on ajatus että töitä on tehtävä ja laiskottelu pahasta. Sama juttu muiden isotätieni suhteen, aina on pitänyt olla niin aktiivista että. Nyt kun me lapsenlapset olemme lähes kaikki päälle 20v on mummojen suunnalta alkanut tulla enemmän kyselyjä vierailulle kun ennen se oli toisinpäin:D kuulemma jaksavat meitä aikuisina paremmin ja on ihanaa kun saavat itse kysellä meitä käymään eikä ole vaatimusta hoidosta, yökyläilystä. Ja saavat nähdä aina silloin kun jaksavat eikä silloin kun on omien lasten tarve lastenlasten hoidolle. Aivan selvästi eivät ole uskaltaneet/tahtoneet sanoa tätä omille lapsilleen.

En osaa tuohon sanoa nyt oikein mitään. Ymmärrän kyllä pointtisi.. Mutta toisaalta, ehkä se nyt vaan oli sattumaa, että heillä on silloin kiireitä ei välttämättä ole mikään yritys vältellä lapsiesi hoitoa. Sanoit tuossa, ettet usein viitsi edes kysyä hoitoa heiltä niin miksi et? Jos aina sanovat että on kiirettä niin sillon voit epäillä et onko totta, mutta miksi yhdestä kerrasta ja yöstä? Ihmettelen myös minkä takia sinusta on "epäreilua" että miehesi veljen lapset ovat useammin siellä kuin omasi ? Ehkä he vievät lapsia sinne ja ovat heidän kanssa vaan läheisempiä kun sinä ja miehesi? Ja miksi näin olisi ehkä voisit miettiä. Mutta tärkeintähän on että sinä selvität asian heidän kanssa et meidät täällä :)

[quote author="Vierailija" time="28.07.2014 klo 15:24"]"Tässä pätee sama kuin muuallakin eli kohtuus kaikessa. Uskon, että jos isovanhemmat haluavat ja pystyvät auttamaan lastenhoidossa, niin paras olisi silloin tällöin, harvakseen mutta tarpeeksi usein, että ei tarvitse jännittää puolin ja toisin. Ap.n tapauksessa päivätyötä tekevä isoäiti hoitaa yöt vielä kolmea pientä lastenlasta kuulostaa aika hurjalta. Mielummin sitten vuoropäiväkoti avuksi.

Ap. kysy miehen siskolta hoitoapua tuolle haluamallenne päivälle."

Olen isoäitinä samaa mieltää. Kohtuus kaikessa, mutta tämän päivän vanhemmat eivät sitä oikein tajua, vaan haluavat omien tarpeitensa mukaan pitää isovanhempia hoitoautomaatteina, vaikka moni isovanhempi on vielä työelämässä mukana ja tarvitsi itsekkin lepoa.

Moni vanhempi vertaa omaa lapsuuteensa jolloin isoäiti oli heidän elämässään mukana, mutta ennen isoäidit olivat paljon nuorempia (40-50v.) jolloin työkykyä on vielä jäljellä, toisin kuin nykyään,  isoäidiksi tullaan vasta 55-65-vuoden iässä, jolloin voimat jo heikkenevät. Jos isovanhemmat kieltäytyvät hoidosta, niin loukkaannutaan ja "sanotaan suorat sanat" mitä ajattelevat ja ehkä siksi, monet isovanhemmat hoitavat lapsenlapsiin äärirajoilla ja työn uuvuttamana.

[/quote]
[/quote]

No ei nyt välttämättä 55 v kovin heikko vielä ole... =), mutta esim 70v + ei ehkä jaksa paljon hoitamista vaativaa taaperoa, saati useampia.

Näin kun itse on saatu ja saanut lapsen suht vanhana, ei ole edes odottanut, että hoitoapua saa muutamaa satunnaista tuntia enempää...

Tutulta kuulostaa täälläkin yhden tuttavaperheen osalta. Kaikista härskeimmillään tilanne vaikuttaa menevän siihen, että sen lisäksi että lapset ovat aina mummolassa hoidossa niin lisäksi isovanhemmilta aletaan odottaa muitakin palveluita, koko omakotitalon remonttiapua, rahaa auton korjaamiseen, vaatetta lapsille ja pesutornit viimeisen päälle jne. Asenne on että lypsetään kaikki irti mitä saadaan, eikä raja tunnu tulevan vastaan. Hullulta tuntuu! Eikö tuossa tilanteessa isovanhempienkin kannattaisi jo sanoa ei, eikä käyttää kaikki vapaaaikansa ja satoja euroja kuussa aikuisten ihmisten ja näiden lasten kaikkien ideoiden toteuttamiseen.

up

Tuo on normikuvio, että mummo hoitaa enemmän tytön lapsia kuin pojan. Siitä se vaan johtuu, etkä voi sille mitään. Muualta hoitaja ja antaa mummon pitää omat näkemyksensä siitä, mikä on oikein ja väärin.

Mummon menetys...ei ole sitten vanhempana suhteita lapsenlapsiin. Oma valinta. Meillä sama juttu ja otin tietoisesti etäisyyttä. Nyt lapset ovat 12 ja 16 ja niitä ei mummo ei kiinnosta.

Taitaa olla niin, että isovanhemmat eivät pidä näistä teidän lapsistanne? Tai ainakin veljen lapset ovat mukavampia. Peiliin katsomisen paikka on nyt kyllä tämä. Ei voi syyttää kuin itseään, jos kasvattaa epämiellyttäviä / inhottavia lapsia.