Miehen veljen lapset paljon mummolassa, meidän lapset ei ikinä..

"Isovanhemmat käyvät meillä pari kertaa kk, vaikea kuvitella että kävisivät jos eivät omasta pojastaan ja miniästään pitäisi :).  Ap"

Ehkä asia kannattaisi ottaa puheesi jo isovanhempien takia, sillä kaikki miniät eivät tosiaan ole niin fiksuja, mitä kuvittelevat. Ehkä isovanhemmat ovat puun ja kuoren välissä, eivätkä uskalla kieltäytyä miehen veljen lapsen hoitamisesta ja pitävät teitä fiksumpana ja ymmärtäisempinä, jolloin voi lasten hoidosta jopa kieltäytyä, eikä siitä välit kärsi.

Luulen, että jo nyt isovanhemmat ovat äärirajoilla, jos lapsia on noin monta ja noin pieniä ja ovat työelämässä mukana, eikä lähestyvä eläkeikäkään helpota, jos se on vasta tulevaisuudessa. Minusta tuo on isovanhempien hyväksikäyttöä, jos lapset ovat 3x viikossa ja lapsia noin monta ja isovanhemmat ovat työelämässä.

Älä sekaannu asiaan ollenkaan, jos asia vaivaa miestäsi, niin hän voi kysyä asiaa suoraan vanhemmiltaan. Kenelläkään ei ole velvollisuutta hoitaa teidän lapsianne, mutta ihmettelen vanhempia, jotka suosivat jotain lastaan muiden kustannuksella. Eivätkö osaa ajatella miten pilaavat lopulta lastensa keskinäiset välitkiin käytöksellään? Surullista tietenkin teidän lastenne kannalta, etteivät he saa yhtä läheistä suhdetta isovanhempiinsa kuin serkkunsa.

Miehesi tulee kysyä uudestaan ja kertoa, että haluaisi, että teidänkin lapsenne tulisivat läheisiksi isovanhempien kanssa. Kertoa positiivisia perusteluja. Ei missään nimessä syyttää tai olla katkera. ottakaa asia puheeksi, eivät välttämättä tajunneet asiaa.

Minä otin puheeksi, kun yhden sisaruksista lapset eivät koskaan mummolassa. Kerroin isovanhemmille, että heilläkin on rankkaa, kun ei ole lapsenvahtia. Olivat kai tajunneet asian, koska nyt isovanhempi kehuu kuinka haluaa auttaa myös tätä yhtä sisarusta hotamalla hänen lapsiaan. Ei oikeesti varmaan ollut tajunnut tilannetta aiemmin!!

Kun pitää valita, otanko luokseni lapsenlapsen A, jonka isä on yön töissä tehtaassa ja äiti valvoo vanhainkodilla vai sittenkin lapsenlapsen B, jonka isä ja äiti haluavat rimpsalle, niin ilman muutahan se juhliva pariskunta apua kaipaa, eikös?

Jos lapsenlapseni joutuisivat vuorohoitoon, totta ihmeessä hoitaisin niitä, jos olisi mahdollisuus. Omat lapset olivat pieninä vuorohoidossa ja kyllä oli surkeaa viedä pieni rääpäle illalla yöhoitoon tai pahimmillaan lapsi joutui olemaan illan, yön ja aamunkin hoidossa.

Kummaa kateellisuutta, jos joku toinen saa jotain enemmän.

Oikeasti taloudellinen tuki on aika iso, jos toisen perheen ei tarvitse laittaa lapsia ollenkaan kunnalliseen tms hoitoon.

En ota ikinä lapsenlapsia meille yöksi. Olisi kamalaa, jos haluaisi auttaa toista perhettä ja sitten toinen ilmoittaisi, että heille kuuluu sama palvelu. Vai saisiko silloin sanoa, että mene sinäkin yötöihin, niin lapsi pääsee meille yöksi, eikö se olisi tasapuolista?

[quote author="Vierailija" time="28.07.2014 klo 14:44"]

Oikeasti taloudellinen tuki on aika iso, jos toisen perheen ei tarvitse laittaa lapsia ollenkaan kunnalliseen tms hoitoon.

[/quote] *kihisee kateudesta* khiiiiiiiiiiii

Tuttu tilanne osittain, paitsi meillä minun lapset välillä hoidossa isovanhemmilla, veljeni lapsi ei. Johtunee pitkälti siitä, että minä olen viikottain tekemisissä vanhempieni kanssa ja lapset tulleet tosi tutuiksi heille aina vauvaiästä asti. Meillä myös maailma ei kaadu siihen, että telkkaria katsoisi tai pillimehua joisi. Veljeni luokse kutsutaan tasan kerran vuodessa lapsen syntymäpäiville ja kaikki asiat on niin tarkkaan säännöillä vuorattu, ettei lapsen kanssa luontevasti touhuilu onnistu. No nyt on niin että isovanhemmat sen verran vieraita lapselle etteivät uskalla pyytää hoitoon. Suhde lapsiin rakennetaan pienestä pitäen, vastavuoroisesti.

Ihan oikeastiko ihmiset kadehtii tällaistakin. Meidän lapset ei ole olleet ikinä mummolassa. Siskoni lapsia vanhemmat hoisi aina lomat.

Omat lapset ovat kuitenkin tosi läheisiä isovanhemmille, mutta siskon lapset eivät. Heitä hoidettiin ja kun kasvoivat isoiksi, ei lapsenlapsia enää mummi ja pappa kiinnostanut. Me olemme käyneet perheenä mummolassa ja en ole koskaan apua pyytänyt, kun olemme kyllä jaksaneet lapset hoitaa itse. Taitaa olla vielä niin, että meidän lapset on mummille (isäni on jo kuollut) paljon rakkaampia, kuin ne, joita hoisivat paljon ja pitkiä aikoja esim. kesälomalla.

Kateellisuus syö vain energiaa itseltä ja kannattaa miettiä, tuhlaako elämän sellaiseen. Itselleen sillä vain hallaa tekee.

Kysyisin isovanhemmilta vielä kerran, että käykö se päivä, jos ei käy niin sanoisin ystävällisesti että ok, palkkaamme hoitajan sille päivälle. Hieman surullista jos eivät ota teidän lapsia ollenkaan huomioon, vaikka tietysti ymmärrettävää että töiden takia lastenhoitoapu on tarpeellisempaa kuin hupimenojen. Voisin myös joskus myöhemmin kysyä (tai siis pistäisin miehen kysymään omilta vanhemmiltaan) voisivatko hoitaa jonain vkl.na, keksisimme vaikka tikusta asiaa, että olisi hyvä tekosyy vapaaillalle.

Ehkä sekin vaikuttaa, että niiden vanhin lapsi on jo 7v, ovat olleet ne ekat hoidettavat, mutta sitten kun tuli lisää hoidettavia, niin hoitoajan vähentäminen ja jakaminen teidän lapsille ei olekaan niin helppoa? Jotkut osaavat myös itsekkäämmin pyytää ja vetää oikeista naruista...

Mulla on ihanat appivanhemmat, haluavat pitää lapsiamme yökylässä ja jopahakevat lapset välillä meiltä hoitoon, vaikka matkaa on 50km. Kälyn perhe asuu heidän lähellään ja luonnnollisesti hoitavat heitä paljon. Ihan ok tilanne meillä siis, mielestäni on tärkeintä että isovanhemmat kohtelevat lapsia tasavertaisesti, vaikka uskonkin että kälyn tytär, ensimmäinen lapsenlapsi on heille erityisen rakas. Mieheni ei halua pyytää vanhemmiltaan apua, mutta tytär pyytää jatkuvasti, huolimatta siitä että isovanhemmilla alkaa olla fyysisiä sairauksia. Itse en halua mihinkään tällaisiin puuttua, enkä halua että mieskään puuttuu liikaa siskonsa tekemisiin.

[quote author="Vierailija" time="28.07.2014 klo 14:14"]

Vähän liippaa läheltä. Anopilla on kolme lasta ja meidän lapsi on hänen viides lapsenlapsi. Veljen lapset asuvat lähellä ja ovat mummon luona "aina" (siis lukuisia kertoja viikossa, myös yötä). Sekä mieheni veli että tämän ex-vaimo (!) vievät lapsia mummolle hoitoon. Me ja toinen sisarus emme asu samalla paikkakunnalla ja nämä kaksi lasta ovat toisiaan mummolassa, ja saattavat olla viikonkin kerralla. Ehkä parin kuukauden välein mummo matkustaa heille lapsenvahdiksi, kun vanhemmat lähtevät ulos.

Emme ole yhtä hanakasti halunneet lasta antaa hoitoon, vaikka anoppi on sanonut (melkein käskenytkin). Me emme haluaisi jättää lastamme hoitoon, kun isompia on kylässä, koska mummo on vähän turhan huoleton. Ja muuten ei tunnu pääsevän, kun aina on joku toinen serkku kylässä. Se olisi ihan ok, kun lapsi on isompi ja tuntee mummon paremmin ja mummo tuntee lapsen, mutta ei vielä.

Muutaman kerran on mies on soittanut äidilleen ja meinannut kysyä, tulisiko meille kylään, jos me käytäis jossain teatterissa, syömässä tms, mutta aina on sovittuna joku serkun hoitohommeli. Sitten anoppi tekee myös osa-aikaisena vielä töitä toisinaan ja ollaan vähän rivien välistä luettu, että on vähän väsynyt lasten hoitamiseen. Ollaan mietitty, että pitäisikö enemmän jutella asiasta sisarusten kanssa...

[/quote]

Minusta kai oli lapsena ihan parasta olla mummolassa silloin, kun siellä oli serkkujakin! Ja olemme serkkujen kanssa läheisiä vieläkin. Olisi kamalaa, jos vanhempani olisivat olleet puolestamme niin mustasukkaisia isovanhempien huomiosta, ettei samaan aikaan serkkujen kanssa olisi voinut mummolaan mennä.

Ja ap:n tapauksen taloudellisista hyödyistä huolestujille: Se veljen perhehän saattaa vaikka maksaa isovanhemmille lasten hoidosta, esim ovat hakeneet yksityistä hoidon tukea ja maksavat sen isovanhemmille.

Tässä pätee sama kuin muuallakin eli kohtuus kaikessa. Uskon, että jos isovanhemmat haluavat ja pystyvät auttamaan lastenhoidossa, niin paras olisi silloin tällöin, harvakseen mutta tarpeeksi usein, että ei tarvitse jännittää puolin ja toisin. Ap.n tapauksessa päivätyötä tekevä isoäiti hoitaa yöt vielä kolmea pientä lastenlasta kuulostaa aika hurjalta. Mielummin sitten vuoropäiväkoti avuksi.

Ap. kysy miehen siskolta hoitoapua tuolle haluamallenne päivälle.

Siis miehen veljeltä ja hänen vaimoltaan.

[quote author="Vierailija" time="28.07.2014 klo 15:02"]

Ap. kysy miehen siskolta hoitoapua tuolle haluamallenne päivälle.

[/quote]

Jos isovanhemmat jaksavat hoitaa ja tekevät sen mielellään, tosi kiva juttu ettei pieniä lapsia tarvitse viedä vuoropäiväkotiin. Siitä, että tarjotaan lapsille parempi vaihtoehto, en olisi kateellinen. Epäreilulta kuitenkin tuntuu, jos te ette saa edes joskus mahdollisuutta hoitoapuun, jos toisia lapsenlapsia kuitenkin hoidetaan työn takia tarvittavan hoidon lisäksi myös sen vuoksi, että vanhemmat pääsevät virkistäytymään. Jos teillä on sellaiset työajat, että lapsille riittää normaali päivähoito, ajattelisin, että ette tarvitse arkena hoitoapua samalla tavalla kuin perhe, jossa vuoropäivähoito olisi ainoa vaihtoehto (kurja lapsille), mutta "lapsivapaata" olisitte yhtä oikeutetut saamaan edes joskus. Loppupeleissä isovanhemmat saavat kuitenkin päättää, ketä hoitavat ja kuinka paljon.

Ei kannata jäädä märehtimään hoitoavun puutetta ja luopua kokonaan mahdollisuudesta tehdä mitään ilman lapsia, palkatkaa vaan ulkopuolista hoitoapua :) Meillä ei ole täällä mll:n hoitajia, mutta löysin mm. lastenvahteja välittävän firman googlaamalla "lastenhoitaja paikkakunnan nimi", näinkin pienellä kunnalla näytti olevan useampi vaihtoehto ja esittelyn perusteella vaikuttivat ihan päteviltä (eläkkeellä oleva hoitaja, lähihoitajaopiskelija jolla aikaisempaa lastenvahtikokemusta ym.).

Saavatko nämä miehen veli ja hänen vaimonsakaan ikinä "lapsivapaata"? Miksi ap ette itse auta tuota veljen perhettä, niin saattaisi isovanhemmilla riittää voimia ottaa teidän lapsenne rilluttelun ajaksi hoitoon? Miksi ette pyydä apua sinun vanhemmiltasi?

[quote author="Vierailija" time="28.07.2014 klo 15:00"]

[quote author="Vierailija" time="28.07.2014 klo 14:14"]

Vähän liippaa läheltä. Anopilla on kolme lasta ja meidän lapsi on hänen viides lapsenlapsi. Veljen lapset asuvat lähellä ja ovat mummon luona "aina" (siis lukuisia kertoja viikossa, myös yötä). Sekä mieheni veli että tämän ex-vaimo (!) vievät lapsia mummolle hoitoon. Me ja toinen sisarus emme asu samalla paikkakunnalla ja nämä kaksi lasta ovat toisiaan mummolassa, ja saattavat olla viikonkin kerralla. Ehkä parin kuukauden välein mummo matkustaa heille lapsenvahdiksi, kun vanhemmat lähtevät ulos.

Emme ole yhtä hanakasti halunneet lasta antaa hoitoon, vaikka anoppi on sanonut (melkein käskenytkin). Me emme haluaisi jättää lastamme hoitoon, kun isompia on kylässä, koska mummo on vähän turhan huoleton. Ja muuten ei tunnu pääsevän, kun aina on joku toinen serkku kylässä. Se olisi ihan ok, kun lapsi on isompi ja tuntee mummon paremmin ja mummo tuntee lapsen, mutta ei vielä.

Muutaman kerran on mies on soittanut äidilleen ja meinannut kysyä, tulisiko meille kylään, jos me käytäis jossain teatterissa, syömässä tms, mutta aina on sovittuna joku serkun hoitohommeli. Sitten anoppi tekee myös osa-aikaisena vielä töitä toisinaan ja ollaan vähän rivien välistä luettu, että on vähän väsynyt lasten hoitamiseen. Ollaan mietitty, että pitäisikö enemmän jutella asiasta sisarusten kanssa...

[/quote]

Minusta kai oli lapsena ihan parasta olla mummolassa silloin, kun siellä oli serkkujakin! Ja olemme serkkujen kanssa läheisiä vieläkin. Olisi kamalaa, jos vanhempani olisivat olleet puolestamme niin mustasukkaisia isovanhempien huomiosta, ettei samaan aikaan serkkujen kanssa olisi voinut mummolaan mennä.

Ja ap:n tapauksen taloudellisista hyödyistä huolestujille: Se veljen perhehän saattaa vaikka maksaa isovanhemmille lasten hoidosta, esim ovat hakeneet yksityistä hoidon tukea ja maksavat sen isovanhemmille.

[/quote]

Tarkennan, että kysymys ei ole mustasukkaisuudesta mummon huomiosta, vaan huoli siitä, että mummo ei ehdi katsoa nuorimmaisen perään. Ja kuten mainitsin jatkossa asia ok (jos mummo jaksaa hoitaa kaikki lapset kerralla), mutta olisi kiva, jos mummo ensin tutustuisi lapseemme.

Myös minä olin lapsena mummolassa kuuden serkkuni kanssa viikonkin kerralla ja nyt aikuisena vasta tajusin, miten kauhean väsynyt mummo oli, vaikka olimmekin jo kouluikäisiä.

Luin kaksi kertaa ennen kuin tajusin, ettei tämä ole mun vanha kirjoitus, koska on kirjoitettu tänään. Meillä ihan sama. Vanhemmilla on rentoa meidän muksujen kanssa. SAavat tehdä oman makunsa mukaan (minusta kuuluukin mennä niin, että jos lapsi jätetään johonkin hoitoon, saa hoitaja käyttää omaa järkeä) ja tosiaan antaa sitä pillimehua ja hampparia, jos siltä tuntuu. Jos olen jostain eri mieltä, niin totean sen nauraen jälkikäteen ja todennäköisesti vanhemmat nauraa takaisin vängäten. Ei mitään riitoja tule ja kaikki hyvin.

Veljellä tosiaan ei saa käydä koskaan paitsi synttäreillä, lasten hoito on ohjeistettu tiukkapipoisen rouvan toimesta ja vanhemmat on ihan paniikissa, mitä saa tehdä ja mitä antaa. Eikö kuusikymppisiin, koulutettuihin, omat lapsensa hyvin kasvattaneisiin ihmisiin voi sen vertaa luottaa, että nuo osaa ihan toimia ilman ohjeita? Koko oleminen on sellaista jännittämistä, mitä tekevät väärin ja mistä tulee sanomista. Meidän lasten kanssa saa olla rennosti.

[quote author="Vierailija" time="28.07.2014 klo 14:48"]

Tuttu tilanne osittain, paitsi meillä minun lapset välillä hoidossa isovanhemmilla, veljeni lapsi ei. Johtunee pitkälti siitä, että minä olen viikottain tekemisissä vanhempieni kanssa ja lapset tulleet tosi tutuiksi heille aina vauvaiästä asti. Meillä myös maailma ei kaadu siihen, että telkkaria katsoisi tai pillimehua joisi. Veljeni luokse kutsutaan tasan kerran vuodessa lapsen syntymäpäiville ja kaikki asiat on niin tarkkaan säännöillä vuorattu, ettei lapsen kanssa luontevasti touhuilu onnistu. No nyt on niin että isovanhemmat sen verran vieraita lapselle etteivät uskalla pyytää hoitoon. Suhde lapsiin rakennetaan pienestä pitäen, vastavuoroisesti.

[/quote]

"Tässä pätee sama kuin muuallakin eli kohtuus kaikessa. Uskon, että jos isovanhemmat haluavat ja pystyvät auttamaan lastenhoidossa, niin paras olisi silloin tällöin, harvakseen mutta tarpeeksi usein, että ei tarvitse jännittää puolin ja toisin. Ap.n tapauksessa päivätyötä tekevä isoäiti hoitaa yöt vielä kolmea pientä lastenlasta kuulostaa aika hurjalta. Mielummin sitten vuoropäiväkoti avuksi.

Ap. kysy miehen siskolta hoitoapua tuolle haluamallenne päivälle."

Olen isoäitinä samaa mieltää. Kohtuus kaikessa, mutta tämän päivän vanhemmat eivät sitä oikein tajua, vaan haluavat omien tarpeitensa mukaan pitää isovanhempia hoitoautomaatteina, vaikka moni isovanhempi on vielä työelämässä mukana ja tarvitsi itsekkin lepoa.

Moni vanhempi vertaa omaa lapsuuteensa jolloin isoäiti oli heidän elämässään mukana, mutta ennen isoäidit olivat paljon nuorempia (40-50v.) jolloin työkykyä on vielä jäljellä, toisin kuin nykyään,  isoäidiksi tullaan vasta 55-65-vuoden iässä, jolloin voimat jo heikkenevät. Jos isovanhemmat kieltäytyvät hoidosta, niin loukkaannutaan ja "sanotaan suorat sanat" mitä ajattelevat ja ehkä siksi, monet isovanhemmat hoitavat lapsenlapsiin äärirajoilla ja työn uuvuttamana.

[/quote]

[quote author="Vierailija" time="28.07.2014 klo 13:26"][quote author="Vierailija" time="28.07.2014 klo 13:20"]

Isovanhempien asia ja saavat ihan itse päättää ketä hoitavat tai kutsuvat. Kannattaisiko miettiä miten itse olette isovanhempia kohdellut?

[/quote]

Ollaan käyty kylässä, oltu talkooapuna, tarjotaan apua kotitöissä (esim. tiskaus jos ovat kutsuneet syömään), mies auttaa isäänsä auton kanssa jne, ollaan me kyllä kamalia ;).

Ap

[/quote] tuttu juttu. Teitä mustamaalataan ja itse ollaan sitten niin välittäviä ja ystävällisiä isovanhempia kohtaan. Isovanhemmat luulevat tätä 3 kertaa päivässä kuulumisten kyselyä vilpittömäksi ja välittäväksi käytöksesi vaikka sen todellinen tarkoitus on tietää isovanhempien jokainen meno ja mielentila ja käyttää sitä hyväksi. Usein tälläinen pihdeissä oleva mummu siivoaa huomaamattaan toisen lapsen kodin, hakee lapsenlapset koulusta, hoitaa pihan ja omilla rahoillaan ostaa ruokaa yms. Lapset pyytävät mummua tuomaan sipsejä tai limsaa tullessaan. Myös harrastukseen kuskaaminen tulee selkärangasta, ehkä myös vanhempia viedään töihin ja haetaan. Mummulle suututaan ja esitetään marttyyria jotta hän jatkaisi palvelemista. Toiselle lapsenlapselle sitten valitellaan väsymystä ja kierrellään ja kaarrellaan.. Peitellään jälkiä ja suorastaan valehdellaan ettei toisenkaan perheen lapsia hoideta, ainakaan kovin usein.. Mummu käy yhä ylä-asteikäisiä lapsenlapsia vahtimassa koulunjälkeen, ala-asteikäisille ei koskaan ole ollut aikaa..