Oletko ostanut / aiotko ostaa lapsellesi opiskelukämpän?

Lapsilisät menee säästöön. Jospa niillä sais aikanaan edes käsirahan maksettua.

Todennäköisesti en osta, lapset saavat asunnot ilmaiseksi muualta. Muuten pitäisi harkita.

Olen ostanut. Ensimmäisen kämpän ostin 2002, toisen 2009 ja kolmannen viime vuonna ennen joulua. Ne on sijoituksia siinä missä vaikka rahastot. Tuon 2002 ostetun remontoin ensi keväänä ennen kuin irtisanon vuokrasuhteen ja lapsi saa rempatun kämpän käyttöönsä syksyllä, kun on palannut armeijasta ja menee opiskelemaan.

Ostetaan varmaankin. Lapsi tosin nyt vielä pieni :)

Mieli tekisi, mutta ilman isoa lottovoittoa ei ole mitään mahkuja. Lapsirukka joutuu ensi alkuun tyytymään soluasumiseen, toivottavasti ensi keväänä pääsee yksiöön. Isoveli selvisi tuosta hengissä, joten eiköhän tämä nuorempikin.

En vaan tulevaisuudessa vuokraan. Asunnon saa pitää sillä ehdolla että opiskelumenestys säilytys tietyllä tasolla. Jos homma lyödään läskiksi, niin loppuu maksaminen. Siinähän itse yrittää elättää itsensä ja käydä koulua.

*säilyy (7)

Kyllä aion.

En, Helsingissä liian kalliit asunnot.  Kotipaikkakunnalta olisin ostanut. Maksan osan vuokrasta. (yksiö Kampissa)

Ostan tai vuokraan. Päätän sitten kun asia on ajankohtainen.

Ostettuna ollut jo muutaman vuoden vaikka lasten kotoa pois muuttoon ja opiskeluaikoihin on vielä aikaa. Jäin leskeksi muutama vuosi sitten ja myin omakotilalon ja muutimme vuokralle. Vuokralle jäimme sitten rakkaudesta asuntoon, naapurostoon, sijaintiin jne. Talon myynti rahoilla ostin sitten kaksi pientä asuntoa, jotka on nyt vuokralla tuottaen perintöä lapsille(verot maksetaan ja maistaraattiin tehdään selvitys)ja lapset muuttavat niihin sitten ehkä aikoinaan.

En osta, mutta lapselleni on kertynyt niin paljon omaisuutta, että hän voi itse ostaa pienen kerrostalokämpän. Tämä kyllä helpottaa siirtymätilanteen stressaavuutta ja helpottaa opiskeluaikaa. Raha rauhoittaa ja olen toki tyytyväinen tilanteesta, kuten lapsikin. Hän myös ymmärtää olevansa etuoikeutettu. . Mitenkään rikkaita emme varsinaisesti ole. 

Enhän edes tiedä missäpäin Suomea lapseni tulevat opiskelemaan. :O

Numerolle 13 tiedoksi, kyllä te olette rikkaita.

Me teimme aikanaan sen valinnan, että helsingin sijaan etsimme työpaikat maakunnasta. Täällä asuminen on halpaa, harrastukset lähellä ja lapsilla turvallinen koulu kävelyetäisyydellä kotoa. Sen vastapainoksi meillä on kahden keskituloisen palkoista voitu säästää niin paljon, että molemmille lapsille on hankittu asunnot Helsingin kantakaupungista.

Minulle kyse on valinnoista. Kaikkea ei voi saada, mutta näin on helpotettu lasten opintojen aloitusta. Omat opiskelukaverit kärvistelevät 3h+k asunnoissaan Katajanokalla ja Lauttasaaressaja tuskittelevat sitä, että rahat ei riitä. Silti he eivät ole valmiita muuttamaan pois.

[quote author="Vierailija" time="28.07.2014 klo 12:56"]

Mieli tekisi, mutta ilman isoa lottovoittoa ei ole mitään mahkuja. Lapsirukka joutuu ensi alkuun tyytymään soluasumiseen, toivottavasti ensi keväänä pääsee yksiöön. Isoveli selvisi tuosta hengissä, joten eiköhän tämä nuorempikin.

[/quote]

Lapsirukka? Selvisi hengissä? Soluasuminen kehittää paljon muutakin kuin rahansäästöä. Pidätkö kymmeniätuhansia solussa asuvia lapsirukkina? Huh-huh!

Varmaan ostaisin sitten, kun tietäisin mihin pääsee opiskelemaan. Etukäteen vähän vaikeaa. Isäni osti minulle yksiön, kun sain opiskelupaikan. Helpotti kummasti elämää. Ja kun ainoa lapsi olin, niin parempi se tuohon aikaan oli saada ns. perintöä jo ennakkoon kuin koko potti joskus viiskymppisenä. Nyt tuo yksiö on ollut jo vuosikaudet vuokralla eli tuottanut ihan ok. 

Me ostettiin sijoituskohteeksi yksiö Helsingistä jo vuonna 1998. Nyt vanhin lapsemme opiskelee toista vuotta oikiksessa, mutta ei asu meidän asunnossa vaan siellä asuu tuttavaperheen opiskelijanuori ja meidän nuori taas asuu tuttavaperheen asunnossa. Tällä tavalla saadaan maksimoitua nuorten asumislisät. Keskimmäinen on vasta 16 v, mutta varmaankin ostetaan asunto myös hänelle ja nuorimmaisellekin jossain vaiheessa.

Lapsi osti itse.

[quote author="Vierailija" time="28.07.2014 klo 12:56"]

Mieli tekisi, mutta ilman isoa lottovoittoa ei ole mitään mahkuja. Lapsirukka joutuu ensi alkuun tyytymään soluasumiseen, toivottavasti ensi keväänä pääsee yksiöön. Isoveli selvisi tuosta hengissä, joten eiköhän tämä nuorempikin.

[/quote]

Huokaus! Oi noita aikoja...soluasuminen opettaa ehkä sen elämän yhden tärkeimmän taidoin,  toimeen tulemisen erilaisten ihmisten kanssa. Sekä yhteisöllisyyden. Suurin osa ihmiskunnasta kuitenkin luotu osaksi yhteisöä.

Älä nyt ainakaa tota asennetta periytä lapselle. Paraihaimmat nuoruuden muistot liittyy soluasumiseen, nyytäreineen ja jokaiseen sentiin laskemiseen, että saatiin porukkaan edes se kahvipaketti. Yksinäistä puurtamista on kyllä sen jälkeen riittänyt.