Miksi tyttöjen mielenkiinnon kohteita aina vain vähätellään?
Täyttä asiaa!
Kommentit (67)
Vierailija kirjoitti:
Jääkiekkoilevana naisena sain monesti taistella omien ja joukkueen etujen puolesta. Naisjoukkue sai illan viimeisen vuoron, pelien aikana jää ajettiin vain kerran (säästettiin 10min jääajassa). Sarjapalaverissa pyysin toisen erätauon pidentämistä, ekalla tauolla jää ajettiin, toisella pari minuuttia taukoa ja taas jatkui. Liiton aluepäällikkö naureskeli, että toki tyttöjen pitää päästä lisäämään ripsiväriä toisellakin erätauolla. Ei auttanut selittää energia- ja vesitankkauksella tai valmentajan viimehetken ohjeistuksilla tuota pyyntöä. Isäni ei koskaan käynyt pelejäni katsomassa, eikä muutenkaan kannustanut tai kysynyt tarvitsenko varusteita yms, vaikka onkin jääkiekon suuri ystävä. Äiti onneksi kannusti ja oli todella ylpeä, vaikkei laji kiinnostanut häntä pätkääkään.
Saman huomaa (miesten/poikien) jääkiekko vs taitoluistelu. Jääkiekkoilijoille voidaan varata koppeja koko päiväksi, koska klo 18 on peli. Sitten tungetaan esim 3 muodostelmaluistelujoukkuetta (n. 60 ihmistä) yhteen koppiin 14-18 vuoroilla, koska "ei ole tilaa". Sama jääjako: taitoluistelijoilla jääajat esim yläaste ja lukioikäisillä: arkena aamulla klo 6-7/7-8, iltapäivällä 13.30 illalla 22. Jääkiekkoilijoita ei näihin aikoihin hallilla näy, kun saavat ne paremmat treeniajat yleensä.
Primetime jääaikaa jaetaan tasaisesti kyllä. Mutta luisteluseurat saa ne huonot Primetime ajat 13-16 ja 19-22 välillä pääsääntöisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja keppihevostelu tai pepputreeni🤣🤣😅😅😁
Ei vaan naisten lätkä ja futis. Ne ovat ok vain miesten lajeina. Tosin kukaan mies ei ole kyennyt selittämään miksi.
Tyypillistä uhriutumista. Ei mene perille vaikka miten vääntää. Pelatkaa tytöt, ihan rauhassa. Miksi ihmeessä mies ei saa valita katsooko sitä? Kysy nyt vielä miksi naisfutaajat ei saa samaa palkkaa eiks niin?
Ainoa joka uhriutui oli sinä, mutta et edes tunnista sitä itsessäsi. Eiks niin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä arvostukset kohoaa, kun pojat ja miehet alkavat harrastaa naisten harrastuksia, kuten keppiheppailua ja meikkaamista jne. Eikä mene kauaa.
Tai naiset alkavat harrastaa miesten harrastuksia. Sittenhän ne eivät ole enää miesten harrastuksia, ja tämän itkun pitäisi loppua.
Teillä naisilla tässä on nyt se ongelma. Miksi miesten pitäisi ratkaista se?
Te itse luotte sukupuolistereotypioita. Vanha kuvio: naiset valittavat, miehet tarttuvat toimeen ja ratkaisevat ongelmat.
Ja loit siinä kätevästi stereotypioita vieläpä kaksi kappaletta.
On toi totta. On paljon lajeja joissa naiset on todella hyviä ja kilpailee MM- tasolla mutta näistä ei koskaan edes kirjoiteta mitään. Ehkä mainitaan puolella lauseella jos on saanut mitalin. Miesten urheilusuorituksista vauhkotaan valtavasti ja kirjoitetaan sivukaupalla vaikka olisi karsiutunut jo alkuerissä. Ehkä tästä johtuu myös se miksi monet entiset miesurheilijat hehkuttavat saavutuksiaan vielä 25 vuotta ( ja +40 kiloa) uran jälkeen. Jotenkin vähän hassua ja koomistakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tosi hyvä kirjoitus. Ajatuksia herätti etenkin se, miten poikabändin keikalla huutaminen on naurettavaa ja lapsellista hysteriaa, jalkapallopelissä huutaminen on miehekästä ja uskottavaa. Edellyttäen siis että ensimmäistä harrastaa nainen tai tyttö, ja jälkimmäistä poika tai mies.
Oma kokemukseni ratsastuksen saralta on surullinen kun ajattelen sukupuolia. Tallilla jossa käyn on harvoin poikia ratsastamassa, mutta kun on, suhtautuminen on eri planeetalta kuin tyttöryhmän ratsastaessa. Kun tunnille tuli yhtäkkiä poika, hän sai sekä valita ratsunsa itse että päättää mitä tunnin aikana tekee. Meille tytöille (olin kyllä jo täysi-ikäinen) hevoset jaettiin opettajan toimesta, emmekä useinkaan pyynnöistämme huolimatta saaneet hypätä. Poika ilmestyi tunnille, kertoi että haluaa tuon hevosen tai ei ratsasta (näin siis tehtiin) ja sanoi että hyppää tai ei ratsasta. Hän siis hyppäsi yksin kun me muut menimme koulua.
Pysäyttävää oli se, miten opettajamme ja pojan äiti suhtautuivat kiukuttelevaan teinipoikaan. Jestas, hän tulee pääsemään pitkälle, thihii, ehkä nähdään hänet joskus olympialaisissa!
Se oli tympeä ratsastustunti. Pojan taidot eivät olisi riittäneet läheskään edes seurakisoihin, mutta että miten hienoa ja kunnianhimoista oli kun pojalla oli draivi päällä. Pojan yksittäinen ratsastustunti oli merkki varmasta menestyksestä ratsastuksen saralla, tyttöjen ratsastus oli turhaa mutta mukavaa harrastelua. Ja siis mukana ryhmässä oli tyttöjä joilla oli läjä mitaleita plakkarissa vähän kovemmistakin kisoista.
Ketkä arvostavat jalkapallon fanittamista? Naiset? Mistä lähtien?
Te arvostelette penkkiurheilijoita yhtä lailla kuin miehet poikabändien fanittajia.
Ja kuinka paljon muuten arvostatte miehiä jotka kuolaavat instatypyjä ja jopa lahjoittavat näille rahaa? Tämä on lähempänä poikabändin fanittamista.
Mitä tulee ratsastavaan poikaan, pojalle annetaan vapaus valita koska pojat useammin haluavat sitä, ja koska harrastuksessa on poikavähemmistö. Tytöillä on taipumusta haluta säännöt joihin ryhmänä mukaudutaan. Vastavia erivapauksia on poikien harrastuksissa tytöille kun hetiä saadaan mukaan.
Minä näen tuon niin että poika on itsekäs ja vaatii itselleen asioita. Toisaalta onhan teinillä myös usein huono itsetunto jota pitää korostaa liiallisella itsevarmuudella ja määräämisellä, ei halua/uskalla tyttöjen kanssa harrastaa, "pojat uskaltaa"-esitystä jne roolileikit. Tytöt taas on joukkuepelaajia ja haluavat pitää yhteishengen hyvänä eli jokainen noudattaa sääntöjä, mikä on kyllä käytännössä koettu kaikkein helpoimmaksi tavaksi toimia hyvässä yhteishengessä. Jokainen joka toimii itsekkäästi ryhmässä pilaa yhteishengen. Se on huomattu ainakin naisvaltaisilla työpaikoilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tosi hyvä kirjoitus. Ajatuksia herätti etenkin se, miten poikabändin keikalla huutaminen on naurettavaa ja lapsellista hysteriaa, jalkapallopelissä huutaminen on miehekästä ja uskottavaa. Edellyttäen siis että ensimmäistä harrastaa nainen tai tyttö, ja jälkimmäistä poika tai mies.
Oma kokemukseni ratsastuksen saralta on surullinen kun ajattelen sukupuolia. Tallilla jossa käyn on harvoin poikia ratsastamassa, mutta kun on, suhtautuminen on eri planeetalta kuin tyttöryhmän ratsastaessa. Kun tunnille tuli yhtäkkiä poika, hän sai sekä valita ratsunsa itse että päättää mitä tunnin aikana tekee. Meille tytöille (olin kyllä jo täysi-ikäinen) hevoset jaettiin opettajan toimesta, emmekä useinkaan pyynnöistämme huolimatta saaneet hypätä. Poika ilmestyi tunnille, kertoi että haluaa tuon hevosen tai ei ratsasta (näin siis tehtiin) ja sanoi että hyppää tai ei ratsasta. Hän siis hyppäsi yksin kun me muut menimme koulua.
Pysäyttävää oli se, miten opettajamme ja pojan äiti suhtautuivat kiukuttelevaan teinipoikaan. Jestas, hän tulee pääsemään pitkälle, thihii, ehkä nähdään hänet joskus olympialaisissa!
Se oli tympeä ratsastustunti. Pojan taidot eivät olisi riittäneet läheskään edes seurakisoihin, mutta että miten hienoa ja kunnianhimoista oli kun pojalla oli draivi päällä. Pojan yksittäinen ratsastustunti oli merkki varmasta menestyksestä ratsastuksen saralla, tyttöjen ratsastus oli turhaa mutta mukavaa harrastelua. Ja siis mukana ryhmässä oli tyttöjä joilla oli läjä mitaleita plakkarissa vähän kovemmistakin kisoista.
Ketkä arvostavat jalkapallon fanittamista? Naiset? Mistä lähtien?
Te arvostelette penkkiurheilijoita yhtä lailla kuin miehet poikabändien fanittajia.
Ja kuinka paljon muuten arvostatte miehiä jotka kuolaavat instatypyjä ja jopa lahjoittavat näille rahaa? Tämä on lähempänä poikabändin fanittamista.
Mitä tulee ratsastavaan poikaan, pojalle annetaan vapaus valita koska pojat useammin haluavat sitä, ja koska harrastuksessa on poikavähemmistö. Tytöillä on taipumusta haluta säännöt joihin ryhmänä mukaudutaan. Vastavia erivapauksia on poikien harrastuksissa tytöille kun hetiä saadaan mukaan.
Heh, jos verrataan poikabändin keikalla huutamista ja jalkapallomatsissa huutamista, on hassua yrittää vetää mukaan instamallien kuolaaminen. Somessa esiintyvien naisten vikittely ei vertaudu näistä kumpaankaan.
Ja ei, tytöt eivät ainakaan tuossa meidän ryhmässä halunneet mitään sen kummempia sääntöjä. Me haluttiin hypätä esteitä mutta useimmiten se ei onnistunut, sillä hepoilla oli esimerkiksi liian raskas työviikko takanaan. Kun poika ilmestyi paikalle, hyppytunti onnistui sormia napsauttamalla. Hänelle. Yksin.
Eivätkä opettaja tai muut paikallaolijat koskaan meuhkanneet mistään tulevasta olympiamenestyksestä ja mielettömästä treenimotivaatiosta kun joku tyttö toi ruusukkeen kotiin kisoista. Sen sijaan kun poika hyppäsi esteitä miten sattuu (siis tekniikka aivan hukassa), hän oli oleva suuri ratsastuslupaus.
Pakko sanoa että järkytyin kun näin sen ohjelman « Leijonat 95», jossa siis nämä vanhat « starat» yrittivät saada itseänsä kuntoon, jotta voisi taas pelata ruotsia vastaan. Valtaosa oli päästänyt itsensä tosi huonoon kuntoon, siis ei varmaan mitään treenattu 20 vuoteen. Sitten kertovat olevansa viisikymppisenä « ikämiehiä». Todellakin joo. Mutta oikeasti monet viisikymppiset ei ole ikämiestä nähnytkään, vaan ovat pitäneet huolta itsestään ja hyvässä kunnossa vielä ja kroppa pelittää ihan normaalisti. Mutta tietty huonot elintavat, roskaruoka ja alkoholi tekee nuoristakin miehistä « ikämiehiä».
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tosi hyvä kirjoitus. Ajatuksia herätti etenkin se, miten poikabändin keikalla huutaminen on naurettavaa ja lapsellista hysteriaa, jalkapallopelissä huutaminen on miehekästä ja uskottavaa. Edellyttäen siis että ensimmäistä harrastaa nainen tai tyttö, ja jälkimmäistä poika tai mies.
Oma kokemukseni ratsastuksen saralta on surullinen kun ajattelen sukupuolia. Tallilla jossa käyn on harvoin poikia ratsastamassa, mutta kun on, suhtautuminen on eri planeetalta kuin tyttöryhmän ratsastaessa. Kun tunnille tuli yhtäkkiä poika, hän sai sekä valita ratsunsa itse että päättää mitä tunnin aikana tekee. Meille tytöille (olin kyllä jo täysi-ikäinen) hevoset jaettiin opettajan toimesta, emmekä useinkaan pyynnöistämme huolimatta saaneet hypätä. Poika ilmestyi tunnille, kertoi että haluaa tuon hevosen tai ei ratsasta (näin siis tehtiin) ja sanoi että hyppää tai ei ratsasta. Hän siis hyppäsi yksin kun me muut menimme koulua.
Pysäyttävää oli se, miten opettajamme ja pojan äiti suhtautuivat kiukuttelevaan teinipoikaan. Jestas, hän tulee pääsemään pitkälle, thihii, ehkä nähdään hänet joskus olympialaisissa!
Se oli tympeä ratsastustunti. Pojan taidot eivät olisi riittäneet läheskään edes seurakisoihin, mutta että miten hienoa ja kunnianhimoista oli kun pojalla oli draivi päällä. Pojan yksittäinen ratsastustunti oli merkki varmasta menestyksestä ratsastuksen saralla, tyttöjen ratsastus oli turhaa mutta mukavaa harrastelua. Ja siis mukana ryhmässä oli tyttöjä joilla oli läjä mitaleita plakkarissa vähän kovemmistakin kisoista.
Ketkä arvostavat jalkapallon fanittamista? Naiset? Mistä lähtien?
Te arvostelette penkkiurheilijoita yhtä lailla kuin miehet poikabändien fanittajia.
Ja kuinka paljon muuten arvostatte miehiä jotka kuolaavat instatypyjä ja jopa lahjoittavat näille rahaa? Tämä on lähempänä poikabändin fanittamista.
Mitä tulee ratsastavaan poikaan, pojalle annetaan vapaus valita koska pojat useammin haluavat sitä, ja koska harrastuksessa on poikavähemmistö. Tytöillä on taipumusta haluta säännöt joihin ryhmänä mukaudutaan. Vastavia erivapauksia on poikien harrastuksissa tytöille kun hetiä saadaan mukaan.
Anna esimerkki
Shakinpeluu.
Tytöt/naiset saavat erityistä huomioita, ja naisille/tytöille annettin oikeus pelata yleisessä tai naisten sarjassa, plus yleisten tittelien rinnalle rahanarvoiset (vapautuksia turnausmaksuista ym) naisten tittelit, joissa on alhaisemmat pisterajat vaikka pisteet ansaittaisiin yleisessä sarjassa.
Poikani ja tyttöni ovat molemmat harrastaneet shakkia. Kokemusta on.
-eri
Monessa lajissa tytöt saavat pelata poikien sarjassa, samoin naiset miesten sarjassa. Miten tämä on erivapaus verrattuna muihin? (Okei, ainakin lätkässä tytöt saavat olla 2 vuotta vanhempia kuin pojat pelatessaan poikien sarjaa, mutta esim. lentopallossa vastaavaa sääntöä ei ole vaan tytöt pelaavat oman ikäisten kanssa, eli mahdollisesti vieläpä korkeammalla verkolla kuin tytöt. Tiedän kummastakin lajista tyttöjä, jotka ovat pelanneet vielä yläkouluiässä poikien kanssa)
Vierailija kirjoitti:
On toi totta. On paljon lajeja joissa naiset on todella hyviä ja kilpailee MM- tasolla mutta näistä ei koskaan edes kirjoiteta mitään. Ehkä mainitaan puolella lauseella jos on saanut mitalin. Miesten urheilusuorituksista vauhkotaan valtavasti ja kirjoitetaan sivukaupalla vaikka olisi karsiutunut jo alkuerissä. Ehkä tästä johtuu myös se miksi monet entiset miesurheilijat hehkuttavat saavutuksiaan vielä 25 vuotta ( ja +40 kiloa) uran jälkeen. Jotenkin vähän hassua ja koomistakin.
Esim. kun miesten jalkapallomaajoukkue varmisti ensimmäisen EM-kisapaikkansa, uutisoitiin tästä suurena asiana, ensimmäistä kertaa ikinä EM-kisoihin. Samalla unohdettiin se, että naistena jalkapallomaajoukkue on osallistunut jo useampiinkin EM-kisoihin.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä arvostukset kohoaa, kun pojat ja miehet alkavat harrastaa naisten harrastuksia, kuten keppiheppailua ja meikkaamista jne. Eikä mene kauaa.
Kun ymmärrät että tämä "arvostus" mistä puhut on siis miesten mielenkiinto lajia kohtaan olet jännän äärellä. Vai ymmärrätkö käyttämäsi termin sisällön, eli kun puhut "arvostuksesta" tarkoitat että juuri miehet arvostavat (=seuraavat) lajia enemmän?
Miesten lätkää ja miesten futista seuraavat (=arvostavat) pääosin miehet. Jos näitä lajeja seuraa de-hattu 30% miehistä ja 10% naisista, niin se on jo yli miljoona kiinnostunutta (=arvostajaa). Jos naisten suosituimpia lajeja seuraa aktiivisesti vaikkapa 3% miehistä ja 1% naisista, niin pitäisikö kaipaamaasi "arvostusta" saavuttaa vaatimalla lajille lisää arvostusta (=vaatia miehiä seuraamaan lajia enemmän) vai riittääkö se että vaadittaisiin että useampi nainen seuraisi aktiivisesti ko. lajia (ja olisiko tämäkin arvostuksen kasvua?)?
Muna-kana keskustelu tässä asiassa on lähinnä veden kantamista kaivoon. Lajin näkyvyyden lisääminen rahalla (kun omatoiminen kiinnostus on heikompaa), esimerkiksi niin että televisiossa näkyy enemmän marginaalilajeja on näiden lajien epäsuoraa sponsorointia. Perustelumpaa kuin urheilulajien "tasa-arvoistaminen", eli antamalla näkyvyyttä sitä enemmän mitä vähemmän urheilulajilla on seuraajia, olisi koko urheilun jättäminen jättäminen pois YLE:ltä. Silloin tosin palattaisiin keskusteluun miksi YLE:n kanavilla on mitään viihdettä, silla eikö urheilu ole viihdettä?
Arvostuksen (=miespuolisten lajin seuraajien määrän kasvu) lisääntymisestä voi käyttää esimerkkinä vaikka e-sport lajeja. Kun tietokonepelien pelaaminen on kiinnostanut miehiä parikymmentä vuotta, niin tietokonepelien pelaaminen on saanut sitä "arvostusta".
Koska suomalaisessa kulttuurissa on syvä naisvihan perinne, joka juontaa juurensa jo menneiltä ajoilta. Naisviha ei ole niin näkyvää kuin joissakin kulttuureissa, mutta se vaikuttaa osin tiedostamattomana. Miettikää nyt esimerkiksi, mikä on suomen kielen yleisin kirosana.
Huomasikohan kirjoittaja itsekkään että vaikuttaisi hakevan vain miesten arvostusta noille lajeille ja jättää muut naiset huomiotta?
Toki miehet enemmän arvostavat miesten lajeja, mutta jostain syystä myös naiset arvostavat enemmän miesten lajeja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On toi totta. On paljon lajeja joissa naiset on todella hyviä ja kilpailee MM- tasolla mutta näistä ei koskaan edes kirjoiteta mitään. Ehkä mainitaan puolella lauseella jos on saanut mitalin. Miesten urheilusuorituksista vauhkotaan valtavasti ja kirjoitetaan sivukaupalla vaikka olisi karsiutunut jo alkuerissä. Ehkä tästä johtuu myös se miksi monet entiset miesurheilijat hehkuttavat saavutuksiaan vielä 25 vuotta ( ja +40 kiloa) uran jälkeen. Jotenkin vähän hassua ja koomistakin.
Esim. kun miesten jalkapallomaajoukkue varmisti ensimmäisen EM-kisapaikkansa, uutisoitiin tästä suurena asiana, ensimmäistä kertaa ikinä EM-kisoihin. Samalla unohdettiin se, että naistena jalkapallomaajoukkue on osallistunut jo useampiinkin EM-kisoihin.
Aiheeseen liittyen:
(Muutaman sekunnin haastattelupätkä 0:19 ->)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On toi totta. On paljon lajeja joissa naiset on todella hyviä ja kilpailee MM- tasolla mutta näistä ei koskaan edes kirjoiteta mitään. Ehkä mainitaan puolella lauseella jos on saanut mitalin. Miesten urheilusuorituksista vauhkotaan valtavasti ja kirjoitetaan sivukaupalla vaikka olisi karsiutunut jo alkuerissä. Ehkä tästä johtuu myös se miksi monet entiset miesurheilijat hehkuttavat saavutuksiaan vielä 25 vuotta ( ja +40 kiloa) uran jälkeen. Jotenkin vähän hassua ja koomistakin.
Esim. kun miesten jalkapallomaajoukkue varmisti ensimmäisen EM-kisapaikkansa, uutisoitiin tästä suurena asiana, ensimmäistä kertaa ikinä EM-kisoihin. Samalla unohdettiin se, että naistena jalkapallomaajoukkue on osallistunut jo useampiinkin EM-kisoihin.
Kun miesten jalkapallojoukkue erittäin kovassa kansainvälisessä sarjassa (paljon kovia joukkueita, paljon mahdollisia voittajia) saavutti edes jotain, niin pelejä katsoi yli miljoona suomalaista. Näistä katsojista olettaisin enemmistön olleen miehiä.
Jos/kun naisten jalkapallojoukkue melko vaatimattomassa kansainvälisessä sarjassa (muutama kovempi joukkue jotka voivat voitaa, paljon heittopusseja) saavuttaa jotain, niin pelejä katsoo ehkä satatuhatta suomalaista ja katsojien sukupuoli on ehkä 50-50?
Miksi naiset eivät sankoin joukoin seuraa naisurheilua, siinä missä miehet seuraavat urheilua?
Seurataanko urheilua ajatuksela nopeammin, korkeammalle ja pidemmälle? Miksi aikuisten urheilu on suositumpaa kuin lasten ja nuorten? Onko se verrattuna taidokkaampaa, nopeampaa? Miksi miesten urheilua seurataan enemmän kuin naisten onko meisten urheilu verrattuna....?
Naispuoliset urheilijat saavat (joidenkin mielestä) ikävää ulkonäköihailua miespuolisilta katsojilta.
Miksi naiset seuraavat miesurheilua, eihän mikään Ronaldo ole komea? Eihän? Kuka nainen vapaaehtoisesti liikkuisi jonkun Messin kanssa? Kehtaisiko normaali nainen sanoa olleensa Zalatanin kanssa treffeillä?
Kansainvälisistä naispuolisista jalkapalloilijoista itselleni tulee nimekkäimpänä mieleen Megan Rapinoe, ja jos joku mies "leveilisi" olleensa hänen kanssaan treffeillä, niin hän joko valehtelisi tai pahimmassa tapauksessa saisi syytteen seksuaalisesta häirinnästä.
Vierailija kirjoitti:
Tosi hyvä kirjoitus. Ajatuksia herätti etenkin se, miten poikabändin keikalla huutaminen on naurettavaa ja lapsellista hysteriaa, jalkapallopelissä huutaminen on miehekästä ja uskottavaa. Edellyttäen siis että ensimmäistä harrastaa nainen tai tyttö, ja jälkimmäistä poika tai mies.
Oma kokemukseni ratsastuksen saralta on surullinen kun ajattelen sukupuolia. Tallilla jossa käyn on harvoin poikia ratsastamassa, mutta kun on, suhtautuminen on eri planeetalta kuin tyttöryhmän ratsastaessa. Kun tunnille tuli yhtäkkiä poika, hän sai sekä valita ratsunsa itse että päättää mitä tunnin aikana tekee. Meille tytöille (olin kyllä jo täysi-ikäinen) hevoset jaettiin opettajan toimesta, emmekä useinkaan pyynnöistämme huolimatta saaneet hypätä. Poika ilmestyi tunnille, kertoi että haluaa tuon hevosen tai ei ratsasta (näin siis tehtiin) ja sanoi että hyppää tai ei ratsasta. Hän siis hyppäsi yksin kun me muut menimme koulua.
Pysäyttävää oli se, miten opettajamme ja pojan äiti suhtautuivat kiukuttelevaan teinipoikaan. Jestas, hän tulee pääsemään pitkälle, thihii, ehkä nähdään hänet joskus olympialaisissa!
Se oli tympeä ratsastustunti. Pojan taidot eivät olisi riittäneet läheskään edes seurakisoihin, mutta että miten hienoa ja kunnianhimoista oli kun pojalla oli draivi päällä. Pojan yksittäinen ratsastustunti oli merkki varmasta menestyksestä ratsastuksen saralla, tyttöjen ratsastus oli turhaa mutta mukavaa harrastelua. Ja siis mukana ryhmässä oli tyttöjä joilla oli läjä mitaleita plakkarissa vähän kovemmistakin kisoista.
Vähemmistöön (esimerkiksi sukupuoli) kuuluvia usein nykyaikaisen tasa-arvoajattelun perusteella autetaan lajeissa liikaakin. Ymmärrän että mainitsemasi toiminta tuntuu epäreilulta, ja jonkun mielestä se sitä onkin, mutta monet pitävät vastaavaa toimintaa perusteltuna. On olemassa suuriakin urheiluseuroja jossa sukupuolen A joukkueen tuloilla rahoitetaan sukupuolen B joukkueen pelaamista ja harjoittelua. Onko tämäkin väärin kuten vähemmistössä olevan "heppapojan" nostaminen "heppatyttöjen" suhteen? Vai onko jollain tavalla vain toinen väärin ja epäreilua?
M46 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On toi totta. On paljon lajeja joissa naiset on todella hyviä ja kilpailee MM- tasolla mutta näistä ei koskaan edes kirjoiteta mitään. Ehkä mainitaan puolella lauseella jos on saanut mitalin. Miesten urheilusuorituksista vauhkotaan valtavasti ja kirjoitetaan sivukaupalla vaikka olisi karsiutunut jo alkuerissä. Ehkä tästä johtuu myös se miksi monet entiset miesurheilijat hehkuttavat saavutuksiaan vielä 25 vuotta ( ja +40 kiloa) uran jälkeen. Jotenkin vähän hassua ja koomistakin.
Esim. kun miesten jalkapallomaajoukkue varmisti ensimmäisen EM-kisapaikkansa, uutisoitiin tästä suurena asiana, ensimmäistä kertaa ikinä EM-kisoihin. Samalla unohdettiin se, että naistena jalkapallomaajoukkue on osallistunut jo useampiinkin EM-kisoihin.
Kun miesten jalkapallojoukkue erittäin kovassa kansainvälisessä sarjassa (paljon kovia joukkueita, paljon mahdollisia voittajia) saavutti edes jotain, niin pelejä katsoi yli miljoona suomalaista. Näistä katsojista olettaisin enemmistön olleen miehiä.
Jos/kun naisten jalkapallojoukkue melko vaatimattomassa kansainvälisessä sarjassa (muutama kovempi joukkue jotka voivat voitaa, paljon heittopusseja) saavuttaa jotain, niin pelejä katsoo ehkä satatuhatta suomalaista ja katsojien sukupuoli on ehkä 50-50?
Miksi naiset eivät sankoin joukoin seuraa naisurheilua, siinä missä miehet seuraavat urheilua?
Seurataanko urheilua ajatuksela nopeammin, korkeammalle ja pidemmälle? Miksi aikuisten urheilu on suositumpaa kuin lasten ja nuorten? Onko se verrattuna taidokkaampaa, nopeampaa? Miksi miesten urheilua seurataan enemmän kuin naisten onko meisten urheilu verrattuna....?
Naispuoliset urheilijat saavat (joidenkin mielestä) ikävää ulkonäköihailua miespuolisilta katsojilta.
Miksi naiset seuraavat miesurheilua, eihän mikään Ronaldo ole komea? Eihän? Kuka nainen vapaaehtoisesti liikkuisi jonkun Messin kanssa? Kehtaisiko normaali nainen sanoa olleensa Zalatanin kanssa treffeillä?
Kansainvälisistä naispuolisista jalkapalloilijoista itselleni tulee nimekkäimpänä mieleen Megan Rapinoe, ja jos joku mies "leveilisi" olleensa hänen kanssaan treffeillä, niin hän joko valehtelisi tai pahimmassa tapauksessa saisi syytteen seksuaalisesta häirinnästä.
Naisten urheilua tulisi seurattua enemmän, jos siitä kirjoitettaisiin mediassa edes 25% siitä miten paljon miesten urheilusta kirjoitetaan. Voisin seurata pelejä, jos tietäisin milloin niitä on tulossa ja kuka nyt on joku erityinen henkilö. Kuitenkaan naisten urheilusta ei kirjoiteta paljon mitään ja pitäisi etsimällä etsiä jos haluaa pelejä seurata. Miesten urheilulle on monta sivua lehdissä joka päivä ja kokonaan omia lehtiäkin. Tämä on vähän kierre: naisia ja naisten urheilua ei arvosteta - > sitä ei nosteta esille - > sitä ei katsota - > "naisten vika!"
M46 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tosi hyvä kirjoitus. Ajatuksia herätti etenkin se, miten poikabändin keikalla huutaminen on naurettavaa ja lapsellista hysteriaa, jalkapallopelissä huutaminen on miehekästä ja uskottavaa. Edellyttäen siis että ensimmäistä harrastaa nainen tai tyttö, ja jälkimmäistä poika tai mies.
Oma kokemukseni ratsastuksen saralta on surullinen kun ajattelen sukupuolia. Tallilla jossa käyn on harvoin poikia ratsastamassa, mutta kun on, suhtautuminen on eri planeetalta kuin tyttöryhmän ratsastaessa. Kun tunnille tuli yhtäkkiä poika, hän sai sekä valita ratsunsa itse että päättää mitä tunnin aikana tekee. Meille tytöille (olin kyllä jo täysi-ikäinen) hevoset jaettiin opettajan toimesta, emmekä useinkaan pyynnöistämme huolimatta saaneet hypätä. Poika ilmestyi tunnille, kertoi että haluaa tuon hevosen tai ei ratsasta (näin siis tehtiin) ja sanoi että hyppää tai ei ratsasta. Hän siis hyppäsi yksin kun me muut menimme koulua.
Pysäyttävää oli se, miten opettajamme ja pojan äiti suhtautuivat kiukuttelevaan teinipoikaan. Jestas, hän tulee pääsemään pitkälle, thihii, ehkä nähdään hänet joskus olympialaisissa!
Se oli tympeä ratsastustunti. Pojan taidot eivät olisi riittäneet läheskään edes seurakisoihin, mutta että miten hienoa ja kunnianhimoista oli kun pojalla oli draivi päällä. Pojan yksittäinen ratsastustunti oli merkki varmasta menestyksestä ratsastuksen saralla, tyttöjen ratsastus oli turhaa mutta mukavaa harrastelua. Ja siis mukana ryhmässä oli tyttöjä joilla oli läjä mitaleita plakkarissa vähän kovemmistakin kisoista.
Vähemmistöön (esimerkiksi sukupuoli) kuuluvia usein nykyaikaisen tasa-arvoajattelun perusteella autetaan lajeissa liikaakin. Ymmärrän että mainitsemasi toiminta tuntuu epäreilulta, ja jonkun mielestä se sitä onkin, mutta monet pitävät vastaavaa toimintaa perusteltuna. On olemassa suuriakin urheiluseuroja jossa sukupuolen A joukkueen tuloilla rahoitetaan sukupuolen B joukkueen pelaamista ja harjoittelua. Onko tämäkin väärin kuten vähemmistössä olevan "heppapojan" nostaminen "heppatyttöjen" suhteen? Vai onko jollain tavalla vain toinen väärin ja epäreilua?
Tuolle heppapoikaesinerkille vertailukohde olisi se, että nainen pölähtäisi paikalle miesten jääkiekkoharjoituksiin, sohlaisi jäällä miten sattuu, ja kaikki ihastelisivat miten hänestä tulee maailmanmestaritason pelaaja, samalla kun joukkueen oikeasti taitavat miespelaajat eivät koskaan saa tunnustusta osakseen.
Tuollaista tilannettahan ei meidän kulttuurissa ikinä tapahtuisi. Sen sijaan se on naisten harrastuksissa täysin perus, että porukan ainoa mies soheltaa miten sattuu ja silti kaikki kannustavat häntä ja häntä nostetaan esille ihan siksi kun on mies vaikka taitoa ei olisi nimeksikään. Tanssitunneilla näitä riittää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jääkiekkoilevana naisena sain monesti taistella omien ja joukkueen etujen puolesta. Naisjoukkue sai illan viimeisen vuoron, pelien aikana jää ajettiin vain kerran (säästettiin 10min jääajassa). Sarjapalaverissa pyysin toisen erätauon pidentämistä, ekalla tauolla jää ajettiin, toisella pari minuuttia taukoa ja taas jatkui. Liiton aluepäällikkö naureskeli, että toki tyttöjen pitää päästä lisäämään ripsiväriä toisellakin erätauolla. Ei auttanut selittää energia- ja vesitankkauksella tai valmentajan viimehetken ohjeistuksilla tuota pyyntöä. Isäni ei koskaan käynyt pelejäni katsomassa, eikä muutenkaan kannustanut tai kysynyt tarvitsenko varusteita yms, vaikka onkin jääkiekon suuri ystävä. Äiti onneksi kannusti ja oli todella ylpeä, vaikkei laji kiinnostanut häntä pätkääkään.
Saman huomaa (miesten/poikien) jääkiekko vs taitoluistelu. Jääkiekkoilijoille voidaan varata koppeja koko päiväksi, koska klo 18 on peli. Sitten tungetaan esim 3 muodostelmaluistelujoukkuetta (n. 60 ihmistä) yhteen koppiin 14-18 vuoroilla, koska "ei ole tilaa". Sama jääjako: taitoluistelijoilla jääajat esim yläaste ja lukioikäisillä: arkena aamulla klo 6-7/7-8, iltapäivällä 13.30 illalla 22. Jääkiekkoilijoita ei näihin aikoihin hallilla näy, kun saavat ne paremmat treeniajat yleensä.
Primetime jääaikaa jaetaan tasaisesti kyllä. Mutta luisteluseurat saa ne huonot Primetime ajat 13-16 ja 19-22 välillä pääsääntöisesti.
En voi puhua koko Suomen puolesta, mutta tyttö harrastaa taitoluistelua ja poika jääkiekkoa, ja jääaikojen erot johtuvat meillä kyllä ihan rahasta. Jääaika on halvempaa ennen klo 16 ja vastaavasti illalla klo 20 jälkeen. Jääkiekkojoukkueessa 30 pelaajaa jakaa kulut, joten jääaikaa voi hankkia kalliiseen aikaan.Taitoluistelussa taas luistelijoita saattaa olla jopa alle 10 eli on tärkeää saada se jääaika mahdollisimman halvalla.
Taitoluisteluseurat ostavat siis halvemman jääajan aikoja ja jääkiekkoseurat niitä kalliimpia jääaikoja, koska kustannuksia jakamassa on eri määrä ihmisiä.
Sarkasmitutka hieman karkealle säädettynä?