Lue keskustelun säännöt.
Vein tutulleni kotitekoista leipää
Kävin eilen kylässä tutullani ja vein mennessäni leipää, jonka olin tehnyt ihan häntä ajatellen. Tiedän, että hänellä on aika tiukkaa rahasta, joten arvelin, että hän ilahtuisi eleestäni.
Tänään kävin pikaisesti hänen luonaan kahvilla ja satuin heittämään paperinpalan roskikseen. Huomasin samalla, että leipä oli heitetty sinne täysin maistamatta.
Tuli aika paha mieli. Mitä tästä pitäisi ajatella?
Kommentit (269)
Ei riitä, että modella on joskus lukutaito hukassa. Näyttää olevan laskutaito täysin hukassa. Tämä keskustelu on osion Tasan kolme vuotta sitten alla ja keskustelun aloitus on viime vuoden heinäkuulta. Vai onko moden allakka sekaisin, kun sieltä on hävinnyt kaksi vuotta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Harmi, ystäväsi ei ole ystäväsi.
Vanha aloitus, mut apn olisi kannattanut kysyä, et mikä leivässä oli vikana..........
Vierailija kirjoitti:
Myös minulle ystävä tuo onnessaan itse leipomiaan sämpylöitä.
Otan ne vastaan kehuin ja kiitoksin ja kun silmä välttää, laitan roskiin. Selvennyksenä, että tuo 1-2 kpl, ei pellillisiä.
Syynä se, että hän tykkää hädin tuskin paistetuista, valkoisista leivonnaisista ja itse saan yökkäysrefleksin huonosti paistetuista, sisältä taikinaisen tahmaisista leivonnaisista.
Tästä on hänen kanssaan jostakin yhteydessä puhuttukin, ei vaan näemmä osaa yhdistää sitä noihin sämpylöihin.
Mutta toivoisin, että ihmiset veisivät leivonnaisiaan harkiten ja sinne, missä tietävät niistä tykättävän. Tai sitten eivät loukkaannu jos ne jäävät syömättä. Elettä voi arvostaa suuresti vaikkei itse tekeleestä tykkäisikään.
Tällaisessa tapauksessa kannattaa laittaa ne ystävän tuomat sämpylät hänelle tarjolla, kun hän niistä kerran pitää. ;) Jos vain jää kahville juuri silloin.
Jos sillä on jokin ruokarajoite? En esim. itse voi syödä viljoista ruista, ohraa, vehnää jne. kun on IBS eli suomeksi ärtyneen suolen oireyhtymä. Kun ihmiset suuttuvat kieltäytymisestä, on parempi vaan ottaa kiitollisena lahja vastaan. Syödä sitä ei kuitenkaan voi, valitettavasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole se ihminen, joksi hänet luulit.
Vastaleivotun leivän vieminen ystävälle tai naapurille on vanha hieno tapa.Voi olla vanha tapa, mutta nykyisen yltäkylläisyyden ainana joutaa jo romukoppaan.
Hyvät käytöstavat joutavat mielestäsi romukoppaan, vai? Tai sinä et niitä vaan ymmärrä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varmaan joku masennus, mutta mulle ruoka maistuu huonosti ja varsinkin jos sen eteen joutuu tekemään edes sen verran, että leikkaa leivän, voitelee, laittaa päälliset yms. Syön lähinnä hedelmiä tai esim. raejuustoa tai nakkeja suoraan paketista oikein kovassa nälässä. Jos tiesit jo mennessä, että ystävällä ei ole kaikki ok niin en ottaisi itseeni tuosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kakkakäsillä leivottu mauton vehnäköntti, hometta pinnalla. Ja vielä ihmettelet, miksi lensi roskiin...
Tunnen teidät molemmat, henkilöllisyytenne selviää helposti viesteistä. Oikea syy on siitä, että ystäväsi odotti sinulta frettipaistia.
Hän on illat pitkät itkenyt, yöt ja päivät valvonut. Ja odottanut. Ryhdistäydy nyt vihdoin ja vie hänelle se frettipaisti.
FRETTIPAISTI
Kuumenna paistinpannu ja loruta siihen öljyä. Paistele fretin osia niin, että ne saavat kunnon paistopinnan. Lado palaset uunipataan ja ripottele päälle suolaa ja mustapippuria.
Kuori neljä porkkanaa ja leikkaa ne renkaiksi ja kaksi sipulia pieniksi lohkoiksi. Lisää muutama pieni pala palsternakkaa Lisää porkkana-, palsternakka- ja sipulipalat pataan. Kaada lihojen päälle vettä niin että ne peittyvät.
Laita pata 200 asteiseen uuniin ja anna olla siellä noin 2 tuntia, laske lämpöä tämän jälkeen 180 asteeseen ja hauduta kannen alla 1,5-2 tuntia.
Kun liha alkaa irrota luista, lisää runsas desilitra kermaa ja sekoittele. Laita vielä 150 asteeseen ja anna olla noin 45 min.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minun ex oli ihan samanlainen mulkero. Ensin pyytää, että leipoisinko vaikka korvapuusteja Sitten kun olen leiponut, niin ottaa vaan yhden siitä lämpimältä pelliltä ja loput jää. Ihan yhtä kiusantekoa. Ei yhden korvapuustin taikinaa pysty kukaan mitoittamaan. Ja sen verran on itselläni leipomiskokemusta, että varmasti ei ole mitään kivipullia, vaan aivan ihania, vaikka itse kehunkin. Kunhan vattuili ajankulukseen. Vaan ei enää ainakaan minulle.
Minusta on nyt kyllä ihan turhaa marttyyriksi heittäytymistä. Leipominen kannatta tehdä niin että siitä nauttii itse ja herkuttelee sitä pullaa tai sämpylää niin paljon kuin itse haluaa ja muut syövät sen verran kuin haluavat. Eli mies voi syödä yhden pullan ja se on ok. En itse ainakaan ole koskaan loukkaantunut siitä että saan syödä koko pellillisen vaikka mokkapaloja tai mustikkapiirakkaa, koska mies ottaa vain yhden palan, tai kaksi. Oikeastaan juuri aika ihanaa!
Vierailija kirjoitti:
Tunnen teidät molemmat, henkilöllisyytenne selviää helposti viesteistä. Oikea syy on siitä, että ystäväsi odotti sinulta frettipaistia.
Hän on illat pitkät itkenyt, yöt ja päivät valvonut. Ja odottanut. Ryhdistäydy nyt vihdoin ja vie hänelle se frettipaisti.
FRETTIPAISTI
Kuumenna paistinpannu ja loruta siihen öljyä. Paistele fretin osia niin, että ne saavat kunnon paistopinnan. Lado palaset uunipataan ja ripottele päälle suolaa ja mustapippuria.
Kuori neljä porkkanaa ja leikkaa ne renkaiksi ja kaksi sipulia pieniksi lohkoiksi. Lisää muutama pieni pala palsternakkaa Lisää porkkana-, palsternakka- ja sipulipalat pataan. Kaada lihojen päälle vettä niin että ne peittyvät.
Laita pata 200 asteiseen uuniin ja anna olla siellä noin 2 tuntia, laske lämpöä tämän jälkeen 180 asteeseen ja hauduta kannen alla 1,5-2 tuntia.
Kun liha alkaa irrota luista, lisää runsas desilitra kermaa ja sekoittele. Laita vielä 150 asteeseen ja anna olla noin 45 min.
Tästä se varmaan kiikastaa. En tunne ap:tä, mutta kuulostaa uskottavalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Myös minulle ystävä tuo onnessaan itse leipomiaan sämpylöitä.
Otan ne vastaan kehuin ja kiitoksin ja kun silmä välttää, laitan roskiin. Selvennyksenä, että tuo 1-2 kpl, ei pellillisiä.
Syynä se, että hän tykkää hädin tuskin paistetuista, valkoisista leivonnaisista ja itse saan yökkäysrefleksin huonosti paistetuista, sisältä taikinaisen tahmaisista leivonnaisista.
Tästä on hänen kanssaan jostakin yhteydessä puhuttukin, ei vaan näemmä osaa yhdistää sitä noihin sämpylöihin.
Mutta toivoisin, että ihmiset veisivät leivonnaisiaan harkiten ja sinne, missä tietävät niistä tykättävän. Tai sitten eivät loukkaannu jos ne jäävät syömättä. Elettä voi arvostaa suuresti vaikkei itse tekeleestä tykkäisikään.
Meillä taitaa olla yhteinen ystävä.
Minäkin sain ystävältä itse tehtyä leipää. Siihen oli käytetty runsaasti kaurahiutaleita ja jotenkin se oli hyvin littanaa. Eikä ollut todellakaan hyvää. Mitäs siinä sitten tekee. Minä annoin linnuille ja oraville. Niille kyllä maisui. Itsekin olen tehnyt leipää ja se kyllä onnistui paremmin.
olikohan vaan surkea leipä? kuinka monta päivää nostit taikinaa jääkaapissa?
Vierailija kirjoitti:
Ei ole se ihminen, joksi hänet luulit.
Vastaleivotun leivän vieminen ystävälle tai naapurille on vanha hieno tapa.
No niin on! Missä nämä kaikki 900 tykkääjää olivat silloin, kun yritin selittää tätä toisessa asiayhteydessä? Sain vain alapeukkuja. Tosi outoa onko muka niin eri lukijat eri ketjuilla, en ymmärrä. Siinä yksikin vain räkytti vastaan, että nauraisi minut pihalle, jos tulisin hänen ovellensa tuoreen leivän kanssa, ja kaikki peukuttivat. Kyse oli siitä, mitä voisi viedä tuliaisiksi. Ketju koski kyllä pääasiassa poikaystävä-teemaa, että olikohan sitten vain nuoria siellä keskustelemassa, jotka eivät ole törmänneet tällaiseen tradition, eivätkä seuraa maailman tapahtumia. Olikohan tämäkin leivän vastaanottaja sitten tätä koulukuntaa, ehkä hän oli se räkyttäjä!
Arvostaisin elettä, vaikka leipä ei olisikaan hyvää. Mulle ystävä leipoi kerran keksejä ja toi ne ihanassa purkissa lahjaksi. En raskinut heti syödä ja lopulta heitin roskiin, kun purkki oli pyörinyt jonkin aikaa keittiön pöydällä, kun en tiennyt, säilyykö ne miten pitkään, jos on käytetty vaikka maitoa. Mutta tärkeintä oli se hieno juttu, että hän oli ne itse minulle leiponut, ei se varsinainen syöminen.
Vierailija kirjoitti:
Minun ex oli ihan samanlainen mulkero. Ensin pyytää, että leipoisinko vaikka korvapuusteja Sitten kun olen leiponut, niin ottaa vaan yhden siitä lämpimältä pelliltä ja loput jää. Ihan yhtä kiusantekoa. Ei yhden korvapuustin taikinaa pysty kukaan mitoittamaan. Ja sen verran on itselläni leipomiskokemusta, että varmasti ei ole mitään kivipullia, vaan aivan ihania, vaikka itse kehunkin. Kunhan vattuili ajankulukseen. Vaan ei enää ainakaan minulle.
Tästä tulee mieleen oma äiti ja mummu. Leipoivat paljon kaikkea hyvää. Itse olen herkkusuu, joten koskaan en pystynyt kieltäytymään, vaikka olin usein laihiksella. Olen elämäni ajan yrittänyt opetella ottamaan vain sen yhden pullan tai sämpylän, jotta painonhallinta olisi edes jotenkin helpompaa. Äiti ja mummu tuputtivat aina, ota nyt lisää ja ota nyt vaan ja eikö mun tekemät kelpaa jne. Todella ärsyttävää varsinkin, kun pitäisi tietää että toinen kamppailee itsensä ja painonsa kanssa.
Pullanleipomisessa on oma vaivansa, joten ymmärrän harmin siinä mielessä. Mutta eikö sitten kannattaisi kutsua vaikka joku kaveri tai kaverit kylään myös syömään niitä puusteja? Ei sekään ole kivaa, että se kumppani vetää aina pellillisen puusteja ja ylipäänsä isot määrät kaikkea ja paisuu vuosien mittaan silmissä.
mistäs tiedät että se oli vehnäleipää