AMK-jännittäjä kaipaisi vinkkejä

Ihan käytännön niksit olisi tervetulleita.
aloitan elokuussa AMKopinnot kuvataiteen alalla. Ala ei sinänsä jännitä vaan tuntuu itselleni tosi luontevalta.
Mutta se kaikki muu mitä kolmannen asteen opinnoissa tarvitaan... Voi apua kun jännittän niin paljon!
Olen siis jo kolmekymppinen ja terveyssyistä opintoihin pääseminen on venyähtänyt.

Kuinka rankkaa amkissa on? Pitääkö olla hyvä lukioaineissa? Onko luentoja? Mitä jos vointini muuttuu taas huonommaksi ja joudun olemaan välillä pois opinnoista, onko mahista saada muita enää kiinni? Mitä jos kaikki pitää minua tyhmänä ja liian vanhana? Annanko itsestäni nolon kuvan jos käytän reppua? Keneltä kannattaa pyytää apua jos tulee seinä vastaan? Olenko liian vanha opiskelijabileisiin? Kuinka pajamestariksi voi päästä? Onko tutorointi kuinka aikaavievää toimintaa?

Kaikkia hyviä huomioita ja neuvoja otetaan vastaan.

Olen suvussani ensimmäinen kolmannen asteen opintoihin lähtenyt, puoli vuotta sitten en edes uskonut että voisin koskaan päästä sisälle mihinkään kouluun opiskelemaan omaa alaani. Minulla ei ole ketään, keneltä pyytää tukea ja neuvoja, eikä minulla ole vielä ollenkaan itseluottamusta lähestyä ventovieraita ihmisiä, esim tutoreita. Kaikenlisäksi pelkään olevani luokan huonoin kaikessa.

Onko muita jännittäjiä? Mikä teitä auttoi rentoutumaan?
Tai onko muita kuvataidealan opiskelijoita linjoilla?
Monta kertaa haitte opintoihin? Tiesittekö jo ekana vuonna mihin haluatte "erikoistua"? Pitääkö kuvataiteen opinnoissakin tehdä niitä hevonvitunperseen ryhmätöitä?

Sanotaan että kolmekymppisellä on kuplahallin kokoinen ego. Miun ego on nyt ehkä nyt semmoinen kulahtanut vappupallo 🎈