Lue keskustelun säännöt.
Mitä mieltä Hesarin isovanhemmat/lapsenlapset -keskustelusta?
27.07.2014 |
Hesarissa oli torstaina juttu isoäideistä, jotka ovat menettäneet kontaktin lapsenlapsiinsa, kun tytär on katkaissut suhteen äitiinsä. Tutkijan mielestä isovanhemmilla voisi olla tapaamisoikeus lapsenlapsiinsa.
Tänään lehdessä oli mielipidekirjoitus tyttäreltä, joka on katkaissut välit äitiinsä. Kokee, että se oli ainoa keino säilyttää mielenterveys ja parisuhde, koska äitinsä on niin dominoiva ja manipuloiva.
Tunnetteko tuollaisia tapauksia? Onko teidän käsityksenne se, että suhde on katkaistu ns. hyvästä syystä vai joutavasta pikkusyystä? Tietenkin sivullinen ei tunne koko tilannetta ja asianosaiset puolestaan ovat subjektiivisia tulkinnassaan,mutta mikä on teidän mielipiteenne?
Ja peruskysymys: kuinka tärkeänä pidätte isovanhempien ja lastenlasten suhdetta ja sen säilyttämistä?
Kommentit (42)
[quote author="Vierailija" time="27.07.2014 klo 13:22"]
Jos isovanhemmat tekee vahinkoa lapselle, mollaavat, lyövät itsetuntoa alas tai aiheuttavat pelkoa, en näe mitään syytä olla tekemisissä sellaisten ihmisten kanssa. Paljon pystyn katsomaan sormien läpi, mutten todellakaan lapsen vaurioittamista.
[/quote]
sama mieltä.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Sama minulle tuli mieleen tuota lainaamaasi kommenttia lukiessani. Järkyttävän tunnekylmää porukkaa."
Mulla ei todellakaan ole lämpimiä tunteita sitä vanhempaani kohtaan joka pahoinpiteli minut aikoinaan toistuvasti sairaalakuntoon. Jos se on teille merkki psykopatiasta niin olkoon. Pitkään kamppailin vihan kanssa, enää en tunne juuri mitään tuota ihmistä kohtaan. Sama ei koske toista vanhempaani tai muita sukulaisia. Heihin hyvät ja lämpöiset välit.
Tunnekylmyys = Ei pidä yhteyttä väkivaltaiseen ihmiseen, eikä tunne sääliä tai sympatiaa, kun väkivaltaisella ihmisellä on niin paha olo (kun ei pääse purkamaan agressiota sinuun ja lapsiisi). Ai niin, se että ihminen on ollut toistuvasti väkivaltainen puolisoaan ja lapsiaan kohtaan, ei tarkoita sitä, etteikö hän voisi olla hyvä isovanhempi?! Ihan oikeasti, kaikille ei pidä antaa edes mahdollisuutta, riskit ovat liian suuret.
[quote author="Vierailija" time="27.07.2014 klo 20:29"]
[quote author="Vierailija" time="27.07.2014 klo 20:12"]
Miten pitäisi suhtautua isovanhempiin, jotka haukkuvat lastenlastaa näpäräksi (joka kuulee) mikä ei edes pidä paikkaansa. Tai antavat toiselle lapsenlapselle (serkulle) esim. 300 euroa ja toiselle 10 euroa ja siten, että kumpikin tietävät. Ottavat onkireisulle yms.vain toisen. Eivät muista lastenslasten syntymäpäiviä eikä esim. rippijuhlia. Korttikin olisi riittänyt. Tuolle 10 euron lapselle vinoilevat ylipainosta, joka on lievä. Ainoa "äpärä" on kultamussukan lapsi, määritelmän mukaisesti. Kun lapsi kertoo, että sai todistuksesta esim. 3 kymppiä ja loput ysejä niin tuumataan sarkastisesti, että pitäiskö asiasta tehdä lehtijuttu...........Ja kaikkea muuta, mitä en voi kirjoittaa.Ja nyt vingutaan kylään. Ja samantyyppistä koko ajan, ei todellakaan vain nämä tilanteet. Kun lapset syntyivät ei edes kortteja eikä kukkia, kuten muille. Muut sukulaiset kyllä muistivat. Mitä mieltä?
[/quote]
aika kauhealta kuulostaa. Eikö isovanhemmilla ole mitään positiivista antia lapsillesi, onko se pelkästään tuollaista henkistä latistamista? Jos on, niin varmaan pitäisin itse kanssakäymisen minimissä.
ap
[/quote]
On toisinaan hyviäkin hetkiä, mutta jos tdella mietin niin ei ole. Lapsella on pari kivaa harrastusta, joista toisesta ihan saanut palautetta muulta kuin perheeltään. Ei mitään, ei edes kyselyjä (suitsutusta en kaipaakaan). Mä oon täässä 2-3 vuoden sisään tajunnut, että kylään halutaan, koska niin toimivat kunnon mummit ja papat ja naapurissakin +sukulaisissa käyvät lapset ja lastenlapset kylässä. Ja kun saavutaan niin ...aivan sama -meininki. Ja jos ei saa henkisesti kurittaa niin suututaan eli kerran laitoin stopin kaikenlaiselle ilkeilylle ja maksan, ja ihan konkreettisesti, tuota "virhettä" lopun ikää. Arvostelin myös lempilapsen puolisoa aiheesta, niin avot, hyökätään lapsien kimppuun henkisesti ja toki minunkin.
"Tuskinpa nuo mummot lehdessä valittaisivat kohtaloaan, jos todella tietäisivät, miten ovat itse asian aiheuttaneet. Jotain on jäänyt pahasti käsittelemättä ja selvittelemättä."
On ihmisiä, jotka eivät oikeasti ymmärrä. Selittäminen ei auta. Tosiasioita ei hyväksytä eikä muisteta. Yksinkertaisesti ei muisteta. Ihan sama mitä puhut, sillä ei ole mitään merkitystä. Vaikka kuinka monta kertaa selität, selitystä ei ole saatu, ei sitten minkäänlaista. Normaali logiikka ei toimi. Sitä on vaikea käsittää, ennenkuin itse tapaat tällaisen ihmisen. Vaikka kuinka rautalangasta väännät ehdot ja säännöt niitä ei noudateta. (Ja ne säännöt ja ehdot ovat ihan normaaleja perussääntöjä, joita terveelle ihmiselle ei tule mieleenkään esim. "kun tulet kylään meille, et voi mennä vaatekaapilleni ja viedä sieltä roskiin niitä vaatteita, jotka eivät miellytä sinua".) Tällainen ihminen ei ymmärrä, hänhän vain auttaa ja tarkoittaa hyvää. Toisella kun ei ole tyylitajua, siksi hänen on vietävä toisen vaatekaapista roskiin ne vaatteet, joita ei sovi käyttää. Miten tällaisesta voi suuttua? Hän suuttuu takaisin, koska häntä on loukattu, hän vain hyvää hyvyyttään auttoi. Ja auttaa jatkossakin. Toinen saa kuulla kunniansa (törkeää haukkumista), kun ei kiitä avusta.
Mun vanhemmat tekivät päätöksen katkaista välit isoäitini eli isäni äitiin. Isoäitini oli aika alkoholisoitunut, suhteellisen nuori ja hänellä taisi olla mielenterveysongelmia. Isoäidiltä oli tapana lupailla asioita, esimerkiksi lupasi tulla kylään, viedä elokuviin jne mutta ei saapunut paikalle tai ilmoittanut mitään. Jossain sukujuhlissa olin mennyt hänelle jotain juttelemaan, mutta mummo kieltäytyi puhumasta kanssani. Siihen loppui yhteydenpito, olin 8-vuotias.
Mummon sisarukset olivat minulle läheiset ja rakkaat, kuin oma mummo.
Sairaalassa kävin katsomassa mummoa päivää ennen kuin kuoli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="27.07.2014 klo 20:47"]
"Tuskinpa nuo mummot lehdessä valittaisivat kohtaloaan, jos todella tietäisivät, miten ovat itse asian aiheuttaneet. Jotain on jäänyt pahasti käsittelemättä ja selvittelemättä."
On ihmisiä, jotka eivät oikeasti ymmärrä. Selittäminen ei auta. Tosiasioita ei hyväksytä eikä muisteta. Yksinkertaisesti ei muisteta. Ihan sama mitä puhut, sillä ei ole mitään merkitystä. Vaikka kuinka monta kertaa selität, selitystä ei ole saatu, ei sitten minkäänlaista. Normaali logiikka ei toimi. Sitä on vaikea käsittää, ennenkuin itse tapaat tällaisen ihmisen. Vaikka kuinka rautalangasta väännät ehdot ja säännöt niitä ei noudateta. (Ja ne säännöt ja ehdot ovat ihan normaaleja perussääntöjä, joita terveelle ihmiselle ei tule mieleenkään esim. "kun tulet kylään meille, et voi mennä vaatekaapilleni ja viedä sieltä roskiin niitä vaatteita, jotka eivät miellytä sinua".) Tällainen ihminen ei ymmärrä, hänhän vain auttaa ja tarkoittaa hyvää. Toisella kun ei ole tyylitajua, siksi hänen on vietävä toisen vaatekaapista roskiin ne vaatteet, joita ei sovi käyttää. Miten tällaisesta voi suuttua? Hän suuttuu takaisin, koska häntä on loukattu, hän vain hyvää hyvyyttään auttoi. Ja auttaa jatkossakin. Toinen saa kuulla kunniansa (törkeää haukkumista), kun ei kiitä avusta.
[/quote]
Ihan kuin äitini. Olimme lomareissulla vanhempieni luona, ja lopputulos totaalinen kaaos. Isäni on tyrannisoiva, äärimmäistä henkistä väkivaltaa käyttävä ja äitini ei kunnioita kenenkään yksityisyyttä. Loman jäljiltä perheemme on toipunut kolme viikkoa käynnistä. Haukkumista, arvostelua jne. Jopa pienelle lapsellemme. Totesimme, että ensi kesänä emme mene mummolaan. Välejä en haluaisi katkaista, mutta en tiedä, miten ihmeessä elämme sovussa perheeni kanssa. Lohduttavaa on kuitenkin lukea, että monilla on myös vaikeita vanhempia. Onneksi en ole ainoa tässä maassa.
33, epäilemättä noinkin voi olla. Ei haluta itselle myöntää, että on toimittu väärin. Kaikki käännetään ylsinomaan toisen osapuolen viaksi.
Mutta kun kyse on kahden ihmisen suhteesta, sitä "ei haluta ymmärtää eikä myöntää mitään" voi olla myös sillä tyttärellä. Hän on siinä vahvoilla, voi päättää katkaista mummon suhde lapsenlapsiinsa.
Onhan näitä. Jotkus käyttävät lapsiaan hyväkseen kostaakseen entislle puolisolleen, ei pitkittyvät huoltajuusoikeudenkäynnitkään nyt ihan jalosta lapsen edun ajamisesta kerro.
Ihmiset - jopa äidit - saattavat olla uskomattoman julmia ja itsekkäitä. Iästä riippumatta.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä mieltä ootte tuosta ylläolevasta? Eli tosta Hesarin jutusta?
Oikeudet tuo aina myös velvollisuuksia. Mua ei ole veronmaksajana hirveäsi innosta maksaa tulevia isovanhempien ja vanhempien välisiä oikeustaisteluja lasten tapaamisoikeuksista. Nytkin ärsyttää eronneet jotka jatkaa loputonta tappelua yhteiskunnan varoilla muutenkin ruuhkautuneessa oikeuslaitoksessa. Sen lisäksi että niiden omat lapset kärsii näistä taisteluista. Eli jos ei meitä muita ajattele niin voisivat edes yrittää ajatella niitä omia lapsiaan ja lopettaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on aika etäinen suhde mun vanhempiini, pitkälti heidän itsensä tahdosta. Nähdään pari kertaa vuodessa, soitellaan pari kertaa kuussa, that's it. Minusta se on harmi, olisi mahtavaa, jos isovanhemmat olisivat kiinnostuneita lapsenlapsistaan. Minusta lapsilla ei Suomessa ole liikaa niitä välittäviä aikuisia.
Minun on vaikea kuvitella syytä, jonka vuoksi kategorisesti katkaisisin suhteet vanhempiini. Kyllä heissä on vikansa ja välillä yhteydenpito rassaa aika lailla, mutta veri on vettä sakeampaa, ja aikuisen pitää sietää jonkin verran tuollaistakin. Aika yksinäiseksi kävisi elämä, jos kanssakäyminen rajoittuisi ihmisiin, jotka ovat aina ihanaa seuraa ja samaa mieltä kuin minä kaikessa...
Mutta jos oma mielenterveys ja lasten hyvinvointi olisivat oikeasti vaakalaudalla, niin ei kai siinä muutakaan vaihtoehtoa olisi.
Joo, luin molemmat ja tuli olo, että herra yksin tietää, mikä on totuus noissa. Ehkä nykyajannuoret naiset on vähän liian itsekkäitä, ja ajattelee, että suhteiden katkaiseminen on vain aikuseksi kasvamiseen kuuluvaa napanuoran katkaisemista. Täälläkin monta kertaa keskusteluissa korostetaan, että on muka jotenkin "lapsellista" pitää tiiviisti yhteyttä vanhempiin. Minusta taas on lapsellista se, että sukusiteitä ei osata ja uskalleta arvostaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muutaman syyn kyllä keksisin, että katkaisisin välit isovanhempiin.
Isäni on narsisti ja kohdellut sekä meitä lapsia että äitiäni inhottavalla tavalla ihan aina. Nyt välit ovat ihan hyvät eikä kohtele minua eikä lapsiani huonosti. Jos kuitenkin kohtelisi samalla tavalla kuin minua lapsena niin voisin kyllä katkaista välit.
Anoppini on tyttölasten suosija ja puhuu usein kovaan ääneen siitä, miten tytöt ovat paljon ihanampia kuin pojat. Nyt lapseni ovat jo isoja ja ymmärtävät tuollaisen puheen, mutta onneksi anoppi ei enää heidän kuullensa asiaa hehkuttele. Jos hehkuttelee, niin voisin katkaista välit.
Ilman muuta molemmissa tapauksissa antaisin siis varoituksen ensin ja keskusteltaisiiin asiasta.
Itselleni olisi huomattavasti helpompaa että katkaisisin välit mun narsistiseen isään, mutta jotenkin vaan lasten takia yritän kestää tätä, nytkin hän on pilannut painostuksellaan ja häirinnällään kesälomani. En suosittele kenellekään, olis pitänyt katkaista välit ennen lapsia. Nyt olisin vaan se joka estää papan tapaamasta lapsenlapsiaan jos välit katkeis.
Appiukkoa nähdään häissä ja hautajaisissa kun hän on kännissä pääasiassa joka päivä, anoppi taas on masennuksessa ties monettako vuotta. Lapset haluaisi mummulle, yritetään kutsua häntä meille tai ehdottaa jos mentäisiin sinne tms niin ei onnistu.
Eli aika todennäköistä että näissä "en saa tavata lapsenlapsiani"-jutuissa useat on jollainlailla narsistisia tai muuten sairaita ja halutaan suojella omia lapsia isovanhemmilta. Ikävä tietenkin sen pienen prosentin puolesta joka ei ole tehnyt mitään väärää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos isovanhemmat tekee vahinkoa lapselle, mollaavat, lyövät itsetuntoa alas tai aiheuttavat pelkoa, en näe mitään syytä olla tekemisissä sellaisten ihmisten kanssa. Paljon pystyn katsomaan sormien läpi, mutten todellakaan lapsen vaurioittamista.
Meillä on lapsilla yhdet isovanhemmat ja ollaan väleissä ja nähdään säännöllisesti. Pyytelevät lapsia välillä yökylään ja hoitoon mihin ei aiota suostua eikä lapset edes halua.
Syyt:
tissuttelevat usein
mummo hermostuu helposti ja aloittaa käsittämättömän syyllistämisen (myös pienelle lapselle). Esim. meidän superkiltti esikoinen kerran kutsui mummoa etunimellä ja mummo veti käsittämättömät kilarit ja sai lapsen itkemään.
[quote author="Vierailija" time="27.07.2014 klo 20:55"]
[quote author="Vierailija" time="27.07.2014 klo 20:47"]
"Tuskinpa nuo mummot lehdessä valittaisivat kohtaloaan, jos todella tietäisivät, miten ovat itse asian aiheuttaneet. Jotain on jäänyt pahasti käsittelemättä ja selvittelemättä."
On ihmisiä, jotka eivät oikeasti ymmärrä. Selittäminen ei auta. Tosiasioita ei hyväksytä eikä muisteta. Yksinkertaisesti ei muisteta. Ihan sama mitä puhut, sillä ei ole mitään merkitystä. Vaikka kuinka monta kertaa selität, selitystä ei ole saatu, ei sitten minkäänlaista. Normaali logiikka ei toimi. Sitä on vaikea käsittää, ennenkuin itse tapaat tällaisen ihmisen. Vaikka kuinka rautalangasta väännät ehdot ja säännöt niitä ei noudateta. (Ja ne säännöt ja ehdot ovat ihan normaaleja perussääntöjä, joita terveelle ihmiselle ei tule mieleenkään esim. "kun tulet kylään meille, et voi mennä vaatekaapilleni ja viedä sieltä roskiin niitä vaatteita, jotka eivät miellytä sinua".) Tällainen ihminen ei ymmärrä, hänhän vain auttaa ja tarkoittaa hyvää. Toisella kun ei ole tyylitajua, siksi hänen on vietävä toisen vaatekaapista roskiin ne vaatteet, joita ei sovi käyttää. Miten tällaisesta voi suuttua? Hän suuttuu takaisin, koska häntä on loukattu, hän vain hyvää hyvyyttään auttoi. Ja auttaa jatkossakin. Toinen saa kuulla kunniansa (törkeää haukkumista), kun ei kiitä avusta.
[/quote]
Mulla stressi kesti vierailujen monta viikkoa. Ja lisäksi vuositolkulla olin puhelinyhteydessä, joka niin ikään tuotti stressiä, terveys alkaa olla mennyttä. Vasta nyt tajuan miksi mä olin joka päivä niin stressaantunut. Jokapäiväiset paska puhelut.......Oireet helpottivat, kun vähensin kontakteja, mutta ehkä liian myöhään.
]
Tiedän kaksi tapausta. Toisessa syy on 95% häijyn miniän, joka haluaa katkaista välit kaikkiin miehen sukulaisiin ja miehen kavereihin, jotta mies elää vain hänelle. Ensimmäisestä hetkestä alkoi kehittää ongelmaa suvun ja kavereiden kanssa. Keksi asioita, joilla häntä on loukattu jne. No, myöhemmin kävi ilmi, että oli sama ongelma ollut ex-miehen kanssa eli välit poikki koko miehen sukuun ja kaveripiiriin. Osaa vedota toisen miehiseen puoleen ja on tosi kova täti. Etsii nynnyjä miehiä.
Toinen tapaus taas liittyy siihen, että naisella on tosi kovat traumat lapsuudesta ja haluaa nyt kostaa niitä äidilleen. Siis äiti ei varsinaisesti tehnyt mitään, mutta antoi yli 10 vuotta isäpuolen hakata itseään ja tätä naista siskon kanssa. Mies yritti jopa tappaa nämä lapset, mutta äiti vaan roikkui siinä miehessä, vaikka se välillä kävi vankilassakin... 70-luvulla ei huostaanotettu niin helposti. Nyt 45-vuotiaana on pikkuhiljaa katkeroitunut niin pahasti, että katkaisi välit äitiinsä kokonaan ja lapset ei nää enää mummua.
Tuo 95 % miniä on meidänkin suvussa. On tosi narskutapaus, mutta miehelle riittää, että pillua on ilmaiseksi tarjolla sekä siivous- ja ruuanlaitto onnistuu (ontuen) . Mukavuudenhaluinen mies siis. Ei ole koskaan elänyt yksin. Ei edes huomannut, kun nainen asettui lapsineen kotiinsa ja "hääti" omat lähes aikuiset lapset pois. Nämä ihmeissään. Manipuloi tossukan vanhemmat ja sisaruksiaa yritti, mutta huonolla menestyksellä. Nyt on joku tohvelisankari. Kaikki välit riekaleina ja vanhemmat yrittävät palasia koota. Tämä yksi kenties nauttii vielä piöllupalvelusta ja siivouksesta sekä ruuantarjoamisesta ja talon pystyssä pitämisestä, kun itse on reissutöissä.
[quote author="Vierailija" time="27.07.2014 klo 20:12"]
Miten pitäisi suhtautua isovanhempiin, jotka haukkuvat lastenlastaa näpäräksi (joka kuulee) mikä ei edes pidä paikkaansa. Tai antavat toiselle lapsenlapselle (serkulle) esim. 300 euroa ja toiselle 10 euroa ja siten, että kumpikin tietävät. Ottavat onkireisulle yms.vain toisen. Eivät muista lastenslasten syntymäpäiviä eikä esim. rippijuhlia. Korttikin olisi riittänyt. Tuolle 10 euron lapselle vinoilevat ylipainosta, joka on lievä. Ainoa "äpärä" on kultamussukan lapsi, määritelmän mukaisesti. Kun lapsi kertoo, että sai todistuksesta esim. 3 kymppiä ja loput ysejä niin tuumataan sarkastisesti, että pitäiskö asiasta tehdä lehtijuttu...........Ja kaikkea muuta, mitä en voi kirjoittaa.Ja nyt vingutaan kylään. Ja samantyyppistä koko ajan, ei todellakaan vain nämä tilanteet. Kun lapset syntyivät ei edes kortteja eikä kukkia, kuten muille. Muut sukulaiset kyllä muistivat. Mitä mieltä?
[/quote]
aika kauhealta kuulostaa. Eikö isovanhemmilla ole mitään positiivista antia lapsillesi, onko se pelkästään tuollaista henkistä latistamista? Jos on, niin varmaan pitäisin itse kanssakäymisen minimissä.
ap