Mitä mieltä Hesarin isovanhemmat/lapsenlapset -keskustelusta?
Hesarissa oli torstaina juttu isoäideistä, jotka ovat menettäneet kontaktin lapsenlapsiinsa, kun tytär on katkaissut suhteen äitiinsä. Tutkijan mielestä isovanhemmilla voisi olla tapaamisoikeus lapsenlapsiinsa.
Tänään lehdessä oli mielipidekirjoitus tyttäreltä, joka on katkaissut välit äitiinsä. Kokee, että se oli ainoa keino säilyttää mielenterveys ja parisuhde, koska äitinsä on niin dominoiva ja manipuloiva.
Tunnetteko tuollaisia tapauksia? Onko teidän käsityksenne se, että suhde on katkaistu ns. hyvästä syystä vai joutavasta pikkusyystä? Tietenkin sivullinen ei tunne koko tilannetta ja asianosaiset puolestaan ovat subjektiivisia tulkinnassaan,mutta mikä on teidän mielipiteenne?
Ja peruskysymys: kuinka tärkeänä pidätte isovanhempien ja lastenlasten suhdetta ja sen säilyttämistä?
Kommentit (42)
Tämän ilmiön käytännön kokemuksia puidaan "70-luvulla syntyneiden äidit" -ketjussa. Siellä on jo 50-90-luvuilla syntyneitä naisia kertomassa, miten heillä on ollut kauhea lapsuus tunnekylmän äidin takia. Nyt sitten kun äidistä on tullut mummo, hän on jälleen kerran tunnekylmästi kävelemässä tyttärensä yli ja omimassa tämän lapset itselleen sillä perustelulla, että "mummolla on OIKEUS lapsenlapsiin".
Hyvät isovanhemmat toistavat usein kolmea elämänohjettaan:
isovanhemmuus on ansaittava: hyvällä vanhemmuudella ansaitsee myöhemmin isovanhemmuuden
isovanhemmuus on kunnia ja etuoikeus, ja siksi se velvoittaa käyttäytymään hyvin
lasten ja lastenlasten elämään ei tungeta väkisin, vaan sinne mennään kutsuttaessa.
Huonot isovanhemmat eivät näitä noudata. Hesarin jutussa esimerkiksi ensimmäinen mummo vei tyttäreltään isänperinnön ja sen jälkeen halusi omia tyttären lapsenkin. Lähetteli tyttärelleen ilmeisesti tappouhkaus-tasoisia tekstiviestejä, koska tuomittiin niiden perusteella vuoden lähestymiskieltoon. Toinen mummo taas meni omin luvin tutkimaan tyttären kotia ja siirtelemään tämän tavaroita, siis järjestelemään toisen ihmisen kotia itselleen mieleiseksi. Kun häntä kiellettiin, hän veti hurjan marttyyrikohtauksen Ja niin edespäin.
Lehtiä tilaa Suomessa suuri ikäluokka, isovanhempi-ikäiset. Siksi en ihmettele, että kesätoimittajat ovat revitelleet myyviä juttuja "hylätyistä" mummoista ja "itsekkäistä" tyttäristä. Hesarin mummojuttu oli omituinen nyyhkystoori. Tyttären mielipidekirjoitus taas oli toimitettu tunteettomakso robotin kirjoitukseksi. Kovasti siellä lietsotaan ajatusta, että mummoilla vain on tunteet ja tyttärillä ei. Ne mummot olisivat voineet kaivaa ne rakkaudentunteet esiin silloin, kun tytär oli pieni. Eipä ne mummojen rakkaudentunteet vieläkään aidoilta vaikuta, "OIKEUS lapsenlapseen" on hirveä kylmä ilmaus, kuin puhuttaisiin rahasta.
Lapsenlapsilta voisi kysyä, onko kivaa, kun mummo haukkuu äitiä.
Voin kuvitella, että ex-anoppi on marttyyrinä tilittänyt samaa ympäri kyliä.. Toinen puoli tarinasta on taatusti pidetty piilossa: narsismi, alkoholi, väkivalta jne. Tosin meidän tapauksessa isovanhempien ja lastenlasten välejä ei katkaistu, vaan välejä ei koskaan annettu syntyäkään.
Biologia ei riitä. Pitää olla sosiaalinen mummo.
Oletetaan, että sulla on ollut traumaattinen lapsuus kylmän äitisi takia. Kuitenkin sulla on ollut lämmin täti, isäsi sisko. Hän on sulle todellisempi äitihahmo kuin biologinen äitisi. Hän on sun sosiaalinen, sinut naiseksi kasvattanut äitisi. Ei sillä "verellä" ole väliä kuin insestiä vältellessä ja perinnönjakoa selviteltäess, aika harvassa kulttuurissa maailmassa biologia määrää yli sosiaalisen, lapsen 'vanhempia' ovat ne, jotka parhaiten tukevat ja kannustavat häntä ja kasvattavat hänet aikuiseksi.
Oletetaan, että sun kylmä äitisi vaatii sinun lapset itselleen, koska on niiden biologinen isoäiti. Se ei vain toimi. Et voi luottaa häneen, eihän hän vieläkään kunnioita sinua mitenkään. Tätisi sen sijaan tunnet hyvin ja häneen luotat. Te olette vieläkin tosi läheiset. Hän on elänyt läpi odotusaikasi ja auttanut vauvan kanssa, on hyvissä väleissä miehesi kanssa. On teille rakas ihminen ja te hänelle. Hän on sun lastesi oikea, sosiaalinen mummo. Lapset näkee, että olette mummo-äiti-pari. Heillä on turvallinen olo tätisi kanssa.
Näissä tapauksissa äiti-täti 0-1.
Anteeksi pyytävä, katuva äiti, joka suostuu puhumaan asiat avoimesti halki, voi kasvaa mummouteen. Mutta ellei hän niin tee, en kyllä itse uskaltaisi jättää pikkuisia hoitoonsa. Tässä ketjussa on jo sivuttu sitä, mitä voi tapahtua. Ja lapsen kokemushan on silloin, että äiti on jättän hänet munmon armoille.
Jos välit on poikki, kuka on suurin menettäjä? Vanhemmat! Lastenhoitoapu tai kodinhoitoapu on korvaamatonta. Kun isovanhempi tulee ja lähtee lasten kanssa ulos, että vanhemmat saavat siivota. Ja ottaa lapset luokseen yökylään, että vanhemmat pääsevät elokuviin.
Itsellä välit poikki toiseen vanhempaan. Joskus on vain pakko. Lukemattomia kertoja keskusteltiin, mutta mikään ei mene perille. "Mummi" ei vieläkään ymmärrä miksi. Ei varmaan ymmärrä koskaan.
Kukaan ei itke hankalan ihmisen perään! Jos oma lapsi olisi todella hankala, isovanhempi olisi helpottunut päästessään eroon. Hankala ihminen (häirikkö) on se, joka jää välirikossa itkemään ihmissuhteen perään. Toinen osapuoli on vain helpottunut. Mikään ihmissuhde ei ole niin tärkeä, että oma elämä kannattaa pilata sen vuoksi.
Hyvin hyvin vaikea uskoa että kukaan tytär estäisi kunnollista mummia tutustumasta lapsiinsa. Nämä mummit vaan unohtavat kertoa millaisia ihmisiä ovat, tai ovat niin häiriintyneitä että eivät edes käsitä sitä...
Ei kukaan poika sulje äitinsä nenän edestä ovea ja sano että et ole tervetullut enää tänne jos ei ole painavia syitä.
[quote author="Vierailija" time="27.07.2014 klo 15:15"]
Hyvin hyvin vaikea uskoa että kukaan tytär estäisi kunnollista mummia tutustumasta lapsiinsa. Nämä mummit vaan unohtavat kertoa millaisia ihmisiä ovat, tai ovat niin häiriintyneitä että eivät edes käsitä sitä...
Ei kukaan poika sulje äitinsä nenän edestä ovea ja sano että et ole tervetullut enää tänne jos ei ole painavia syitä.
[/quote]
Kyllähän täältäkin saa lukea, kun ihmiset eivät halua mennä mummolaan (yleensä miniät anoppilaan), koska mummolla on tylsät jutut/pahaa ruokaa/lapsille annetaan mehua/niillä on hölmöt tavat... Siis ihan vain siksi, että toinen puoli koetaan jollain tavalla ärsyttäväksi, mutta mitään oikeaa ongelmaa ei ole... Toivottavasti näitä ei oikeasti ole paljon :/
Äitini on tuollainen mummo, joka valittaa ihmisille, miten häneen on katkaistu välit ja lapsenlapset kärsii jne.
Todellisuudessa kyseessä on sadisti, joka on mm. yrittänyt leikata sisarukseltani pään irti leipäveitsellä tämän ollessa vauva, isäni ehti estämään sen, katkaisin välit lopullisesti, kun kyseinen hullu yritti humalassa tappaa toisen sisarukseni kuristamalla tämän kuoliaaksi, onneksi siinäkin ehti ihmisiä väliin.
On tehnyt kaikkea muutakin sairasta, ja pahoinpidellyt lapsiaan fyysisesti, sekä henkisesti.
Tuollaiselle pitäisi antaa tapaamisoikeus lapsenlapsiin.....
Yhdessä perheessä sen mummon "viran" on saanut isomummo. Mummo itse on tehnyt paljon pahaa lapsilleen, joten ei ihme, ettei lapset halua yhteyttä pitää. Isomummo on otettu mummoksi lasten taholta. Harmi vain, että isomummo on jo niin iäkäs, ettei enää jaksa isoihin juhliin osallistua.
10, et muista kovinkaan hyvin sitä mummojuttua. Ekan mummon tytär katkaisi välit, kun mummo ei halunnut myydä taloaan. Siihen hänellä on täysi oikeus, asuntoaan ei kenekään tarvitse myydä lapsen perintöosuuden maksamiseksi. Ei siis huijannut perintöä, ei vaan hypännyt heti tyttären käskystä.
Tekstareista sai lähestymiskiellon, mutta kuka tietää, minkä tasoisia tekstareita se tytär oli äidilleen lähettänyt.
Toinen mummo oli siivonnut tyttärensä keittiön, häntä auttaakseen. Jännästi tulkitsit sen tyttären kodin tutkimiseksi.... Aika kova tulkinta jpstain, jonka enemmistö tulkitsisi ystävälliseksi avuksi. Joka tapauksessa hirvittää, että tytär ei ensin vaikka kieltänyt äitiään siivoamasta, vaan katkaisi kertaheitolla välit.
Toki noissa kertomuksissa oli vain isoäidin versio tapahtumista, ja olisikin ollut hyvä kuulla myös tytärtä. Eivät ehkä halunneet antaa haastattelua, kun välit ovat poikki.
ap
Hesarin jutussa eka "mummo" sai lähestysmiskiellon, joka maassamme annetaan lähisukulaiselle vain silloin, kun on uhattu henkeä ja terveyttä ihan tosissaan. Melkein mahdoton saada, tarvitaan tosi psyko, eli "mummolla" varmasti päävika aikamoinen. Toka "mummo" kuulosti ihan peruskyylältä, joka ei kunniota toisten kotia eikä edes käskettäessä -tuossahan terapeutti sanoi hänelle niin- pyydä anteeksi. Jos kiva äiti menee ominpäin kaapeille siivoilemaan, ok, mutta kuulosti vain toi keissi pahasti siltä, että "mummo" on näitä päiväkirjanlukijoita taustaltaan ja "auttamisen" motiivina sama itsemääräämisoikeuden ja yksityisyyden mitätöinti. Kukaan vanhempi ei kiellä lapselta mummoa huvikseen, se on äärimmäisen kova veto, jossa taustalla tarvii olla jotain raskauttavaa, mitä" mummo" aiemmin tehnyt. Noi "mummot" vois kasvaa mummoiksi tunnustamalla ensin, millaisia äitejä ja ihmisiä olivat. Aika inttämistä, kun HS:n mielipiteissä juuri yksi "mummo" kertoi että poika pani välit poikki "tapaturman" jälkeen. Olisi kertonut suoraan mikä tapaturma, oliko rattijuopumus vai tankojuopumus vai pameissa toikkaroinut ostarilla. Ei ole mitään muuta tapaturman lajia jonka takia lapsi pelkäisi antaa omat lapsensa mummin hoitoon. Sori mummi mut niin se menee.
[quote author="Vierailija" time="27.07.2014 klo 15:13"]Jos välit on poikki, kuka on suurin menettäjä? Vanhemmat! Lastenhoitoapu tai kodinhoitoapu on korvaamatonta. Kun isovanhempi tulee ja lähtee lasten kanssa ulos, että vanhemmat saavat siivota. Ja ottaa lapset luokseen yökylään, että vanhemmat pääsevät elokuviin.
Itsellä välit poikki toiseen vanhempaan. Joskus on vain pakko. Lukemattomia kertoja keskusteltiin, mutta mikään ei mene perille. "Mummi" ei vieläkään ymmärrä miksi. Ei varmaan ymmärrä koskaan.
Kukaan ei itke hankalan ihmisen perään! Jos oma lapsi olisi todella hankala, isovanhempi olisi helpottunut päästessään eroon. Hankala ihminen (häirikkö) on se, joka jää välirikossa itkemään ihmissuhteen perään. Toinen osapuoli on vain helpottunut. Mikään ihmissuhde ei ole niin tärkeä, että oma elämä kannattaa pilata sen vuoksi.
[/quote]
Psykopaatin logiikalla kirjoitettua tekstiä: kaikilla ihmisillä on vain väline- ja käyttöarvoa. Isovanhempi on vain lastenhoitoapua - ei tärkeä läheinen itsessään. Sureva ihminen on vain huono/tyhmä ja syyllinen - se tunteeton hylkääjä on hyvä jne.
Se, että eri muuta pois kodistaan, johon on lainkin mukaan asumisoikeus, ei ole isän perinnön viemistä. Lakikin siis turvaa lesken oikeuden jäädä asumaan kotiinsa.
Saatiinhan me nämä narskumummelit av-palstalle.
Mummoja ja toista vaaria ei enää ole alkoholismin vuoksi. Ainoa elossa oleva on insestiä harjoittanut isäni. Itseäni hyväksikäyttänyttä pedofiiliä en todellakaan päästä lasteni läheisyyteen.
Isäni laittoi uskovaisen tätini meille jauhamaan kuinka vanhat synnit pitäisi antaa anteeksi koska jumalakin on ne antanut anteeksi ja minun lapseni pitäisi antaa isälleni seuraaviksi uhreiksi. Vain kuolleen ruumiini yli!
"Psykopaatin logiikalla kirjoitettua tekstiä: kaikilla ihmisillä on vain väline- ja käyttöarvoa. Isovanhempi on vain lastenhoitoapua - ei tärkeä läheinen itsessään. Sureva ihminen on vain huono/tyhmä ja syyllinen - se tunteeton hylkääjä on hyvä jne."
Ihmisen arvo muodostuu sen perusteella, miten hän kohtelee toisia. Arvo ei muodostu aseman perusteella. Ja mitä suremiseen tulee, pitää olla jotain hyvää, mitä surra. Joskus ei vain ole mitään surtavaa, menetys on helpotus. Suru kertoo, että jotain hyvää oli. Ei tarvitse olla psykopaatti ymmärtääkseen, että väkivaltaisen suhteen katkeaminen on helpotus kaikille muille paitsi väkivaltaiselle ihmiselle itselleen, joka jää suremaan sitä, että ei ole enää ketään, johon tunteensa purkaisi. Ja on todellakin ihmisiä, joita ei kaipaa heidän itsensä vuoksi.
[quote author="Vierailija" time="27.07.2014 klo 18:35"]
[quote author="Vierailija" time="27.07.2014 klo 15:13"]Jos välit on poikki, kuka on suurin menettäjä? Vanhemmat! Lastenhoitoapu tai kodinhoitoapu on korvaamatonta. Kun isovanhempi tulee ja lähtee lasten kanssa ulos, että vanhemmat saavat siivota. Ja ottaa lapset luokseen yökylään, että vanhemmat pääsevät elokuviin.
Itsellä välit poikki toiseen vanhempaan. Joskus on vain pakko. Lukemattomia kertoja keskusteltiin, mutta mikään ei mene perille. "Mummi" ei vieläkään ymmärrä miksi. Ei varmaan ymmärrä koskaan.
Kukaan ei itke hankalan ihmisen perään! Jos oma lapsi olisi todella hankala, isovanhempi olisi helpottunut päästessään eroon. Hankala ihminen (häirikkö) on se, joka jää välirikossa itkemään ihmissuhteen perään. Toinen osapuoli on vain helpottunut. Mikään ihmissuhde ei ole niin tärkeä, että oma elämä kannattaa pilata sen vuoksi.
[/quote]
Psykopaatin logiikalla kirjoitettua tekstiä: kaikilla ihmisillä on vain väline- ja käyttöarvoa. Isovanhempi on vain lastenhoitoapua - ei tärkeä läheinen itsessään. Sureva ihminen on vain huono/tyhmä ja syyllinen - se tunteeton hylkääjä on hyvä jne.
[/quote]
Sama minulle tuli mieleen tuota lainaamaasi kommenttia lukiessani. Järkyttävän tunnekylmää porukkaa.
Miten pitäisi suhtautua isovanhempiin, jotka haukkuvat lastenlastaa näpäräksi (joka kuulee) mikä ei edes pidä paikkaansa. Tai antavat toiselle lapsenlapselle (serkulle) esim. 300 euroa ja toiselle 10 euroa ja siten, että kumpikin tietävät. Ottavat onkireisulle yms.vain toisen. Eivät muista lastenslasten syntymäpäiviä eikä esim. rippijuhlia. Korttikin olisi riittänyt. Tuolle 10 euron lapselle vinoilevat ylipainosta, joka on lievä. Ainoa "äpärä" on kultamussukan lapsi, määritelmän mukaisesti. Kun lapsi kertoo, että sai todistuksesta esim. 3 kymppiä ja loput ysejä niin tuumataan sarkastisesti, että pitäiskö asiasta tehdä lehtijuttu...........Ja kaikkea muuta, mitä en voi kirjoittaa.Ja nyt vingutaan kylään. Ja samantyyppistä koko ajan, ei todellakaan vain nämä tilanteet. Kun lapset syntyivät ei edes kortteja eikä kukkia, kuten muille. Muut sukulaiset kyllä muistivat. Mitä mieltä?
[quote author="Vierailija" time="27.07.2014 klo 18:18"]
Hesarin jutussa eka "mummo" sai lähestysmiskiellon, joka maassamme annetaan lähisukulaiselle vain silloin, kun on uhattu henkeä ja terveyttä ihan tosissaan. Melkein mahdoton saada, tarvitaan tosi psyko, eli "mummolla" varmasti päävika aikamoinen. Toka "mummo" kuulosti ihan peruskyylältä, joka ei kunniota toisten kotia eikä edes käskettäessä -tuossahan terapeutti sanoi hänelle niin- pyydä anteeksi. Jos kiva äiti menee ominpäin kaapeille siivoilemaan, ok, mutta kuulosti vain toi keissi pahasti siltä, että "mummo" on näitä päiväkirjanlukijoita taustaltaan ja "auttamisen" motiivina sama itsemääräämisoikeuden ja yksityisyyden mitätöinti. Kukaan vanhempi ei kiellä lapselta mummoa huvikseen, se on äärimmäisen kova veto, jossa taustalla tarvii olla jotain raskauttavaa, mitä" mummo" aiemmin tehnyt. Noi "mummot" vois kasvaa mummoiksi tunnustamalla ensin, millaisia äitejä ja ihmisiä olivat. Aika inttämistä, kun HS:n mielipiteissä juuri yksi "mummo" kertoi että poika pani välit poikki "tapaturman" jälkeen. Olisi kertonut suoraan mikä tapaturma, oliko rattijuopumus vai tankojuopumus vai pameissa toikkaroinut ostarilla. Ei ole mitään muuta tapaturman lajia jonka takia lapsi pelkäisi antaa omat lapsensa mummin hoitoon. Sori mummi mut niin se menee.
[/quote]
niinhän sitä luulisi, että välejä ei pikkuasioista katkota, mutta ei se valitettavasti ole aina niin. Täälläkin saa lukea jatkuvasti todella katkeria kirjoituksia anoppien tekemisistä, kun tosiasiassa usein kyse on erilaisista suvuista ja sukuken tavoista. Todellakin puuttuu sellaista sietokykyä, että hyväksytään PUOLIN JA TOISIN toisen oikeus elää eri tavalla ja määrittää itse mielipiteensä ja valintansa. Mummon pitää kunnioittaa sitä oikeutta lapsellaan, mutta myös lapsen äidillään/anopillaan.
Jokainen miettiköön itse sitä, että kasvatat lapsesi mahdollisimman hyvin ja rakastaen, mutta silti välit katkeavat aikanaan jostain syystä, jota itse et ymmärrä lainkaan. Kauhea skenaario. Tuskinpa nuo mummot lehdessä valittaisivat kohtaloaan, jos todella tietäisivät, miten ovat itse asian aiheuttaneet. Jotain on jäänyt pahasti käsittelemättä ja selvittelemättä.
Pidän isovanhempien ja lastenlasten suhdetta ensiarvoisen tärkeänä. Ihanaa, että lapsilla on ihmisiä, jotka rakastavat ja tarjoavat hyviä kokemuksia, vaikka esimerkiksi itse en kaikkien isovanhempien kanssa itse olisi erityisen hyvissä väleissä. En tarkoita, että olisi riitaa, vaan ollaan vaan ihan erilaisia, eikä ilman lapsia oltaisi kovin paljon tekemisissä. Isovanhempien kanssa yhteydenpitoa on syytä mielestäni rajoittaa siinä vaiheessa, jos heidän käytöksestä on lapsille haittaa (ollaan humalassa, haukutaan vanhempia lapsille tmv.). Se, että anoppi tai oma isä ärsyttää, ei ole syy estää heitä tapaamasta lastenlapsiaan.
En kuitenkaan automaattisesti olisi antamassa isovanhemmille mitään oikeuksia. Johan monilla eronneilla vanhemmillakin on ongelmia, kun etällä on "oikeus tavata lapsia" mutta ei mitään velvollisuuksia, ja näillä tapaamisilla ja niiden viimehetken perumisilla yritetään tehdä kiusaa ja hallita. Jos soppaan lisäisi vielä kaikki isovanhemmat "oikeuksineen", voisi perhe olla tukalassa tilanteessa, jos yhteistyö ei onnistu. Tapauskohtaisesti, kuten hesarin jutussa sen sijoitetun lapsen kohdalla, voi olla oikein hyväkin asia antaa isovanhemmille tapaamisoikeus.