Helteiden aikana huomattua: kyllä suomalaisilla on paljon järkyttävän

Tuo "Pieni perhonen lanteilla" naurattaa vieläkin :D :D

Itse taas olen kiinnittänyt huomiota nimenomaan kauniisti ja taitavasti tehtyihin kuviin. Oman mieheni linnatatuointeihin tottuneena silmä menee muidenkin rumien tatskojen ohi automaattisesti. Olen tänä kesänä kehunutkin parin tuntemattoman ihmisen kuvia, kun ovat niin taidokkaasti ja elävästi tehtyjä.

Mun mielestä kaikki tatuoinnit, oli ne Beckhamilla tai jollain Crocsi-ponttoonilla, on aina rumia. Ne vaan ei sovi ihmisiholle. Ja kun ne ei kerran sovi, niin ne antaa vaikutelman arvostelukyvyttömyydestä ja tyhjäpäisestä trendien seurailusta. Toki tatuoidut ihmiset voi olla yhtä mukavia ja fiksuja kuin tatuoimattomat JA jopa suvaitsevaisempia ja rennompia, mutta huonon vaikutelman tatuointi minulle joka tapauksessa antaa.

Ja sitten kun keskusteluun on tuotu se lihavuus...tottakai jos jollain ihmisellä on useita sellaisia ulkoisia piirteitä, joita yleisesti pidetään kielteisinä, niin yhdessä ne oikein korostuu. Juuri eilen tuota mietin kun näin kaupungilla todella lihavan nuoren tytön, joka oli värjännyt ohuen rasvaisen tukkansa mustaksi ja vaaleanpunaiseksi, ja jolla oli naamassa lävistyksiä ja keho täynnä tatuointeja. Ei ne kaikki tehdyt toimenpiteet ainakaan yhtään kokonaisvaikutelmaa parantaneet, mutta oma on toki valintansa ja kenties hän oli niistä jotain henkistä boostia saanut.

Ja mielestäni tatuoinnit nimenomaan kertovat ihmisestä ja hänen persoonallisuudestaan. Enkä nyt tarkoita mitään perhosia ja tribaaleja. Tarkoitan moniulotteisia kuvia, joista löytyy vaikka ja mitä, kun niitä alkaa tarkastelemaan. Tarkoin harkitut ja mietityt tatuoinnit ovat nimenomaan persoonallisia, jota ei keneltäkään muulta varmasti löydy. Tälläisen tatuoinnin tekemiseen tosin tarvitaan myös todella taidokas tatskaaja, niitä ei montaa Suomesta löydy. Siksi niin monet tatuoinnit ovatkin rumia ja yksiulotteisia. Haluaisin itsellenikin tatuoinnin, mutta en tiedä tuleeko sellainen huomenna, vuoden taikka kymmenen vuoden päästä. Voi olla, etten tule koskaan löytämään sellaista tarinaa, jonka haluaisin ikuistaa itseeni.

Joskus kävin "kaverilla" ottamassa rauhanmerkin ranteeseen ja siinä se epäsymmetrisenä pönöttää. Voi luoja että hävettää jälkeenpäin mutta tehty mikä tehty.

Näin tässä lomalla eräällä espanjalaisella naisella itseäni ensimmäisen kerran sykähdyttävän tatuoinnin; kaunis viiva. Se lähti jostain hiusten alta niskasta ja laskeutui selkärangan vasenta puolta jonnekin topin uumeniin. Yksinkertainen, hillitty, mutta kuitenkin 'elävä'. yksivärinen ja n. 5mm levyinen (hieman vaihteli). Kuin japanilaista modernia kalligrafiaa.

Täällä haukutaan taas toisia puolin ja toisin sujuvasti. Tämä jos mikä on sitä wt-tyyliä, paljon enemmän kuin mikään tatuointi.

Itselläni ei ole tatuointeja, mutta haluan ainakin kaksi. Yksi idea on ollut jo nelisen vuotta, mutta en ole vielä onnistunut toteuttamaan sitä rahan takia, koska kalliin tatuoinnin lisäksi hommassa maksaa se että tahdon tatuoinnin tehtävän paikassa, jonka tiedän hyväksi, ja se on ulkomailla. Itselläni lähtökohta ei ole "haluan tatuoinnin, mitähän kivaa keksis", vaan joku asia on mulle niin tärkee, niin iso osa mun persoonaa - oli se sit muiden mielestä wt - että haluan sen mun iholle. Toki plussana on se, että pidän hyvin tehtyjä tatuointeja hienoina, enhän mä muuten sellaista ottais. Ihailen monesti muiden tatuointeja. Mutta en halua mitä tahansa kuvaa katalogista, vaan mulla on ihan omat ideani, ja jos en niitä jostain syystä saisi ottaa niin en sitten ottaisi mitään, koska se on se juttu, ei se että "mulla on hei tatuointi, oon kova tyyppi!"

Mulle on ihan sama mitä te täällä siitä ajatuksesta tykkäätte. Mutta ihmettelen tätä halveksunnan määrää...

Niin ja ei tatuointi välttämättä tee naisesta maskuliinisempaa. Onhan niitä paljonkin erittäin naisellisia tauointeja. Omani tulee olemaan aika sukupuolineutraali, mutta ihan söpö omasta mielestäni. :)

Olen myös sitä mieltä, että tatoinnin koko ja paikka merkitsevät paljonkin. Joku pienen pieni kuva vaikka käsivarren yläosassa tuntuu itsestäni vähän hassulta, mutta vaikka kyljessä, niskassa tai ranteessa voisikin olla kiva. Mutta nämähän on ihan makukysymyksiä.

Yhtään hyvännäköistä tatuointia ei ole ikinä tullut vastaan. Pahinta oli tribaali ihan risukätisellä laihalla miehellä oletetun hauiksen ympäri. Myös jumpassa tunnen myötöhäpeää kun yksi täystatuoitu muija jumppaa mahdollisimman pienissä vaatteissa että hänen järkyt kuvansa hyppäävät silmiin.

Olen huomannut saman. Paras varmaan tähän astisista on ollut tökerösti tehty "fuck" -teksti kaljamahaisen miehen vatsassa.

En usko. Nämä tatuoidut kuvittelevat olevansa kauniita ja yksilöllisiä kun niillä on tatska.

On se vaan järkyttävää... taitaisit viihtyä paremmin Afganistanin muslimina.

Samaan olen kiinnittänyt huomiota.

Itselläni on pari pientä tatskaa ehkä vähän piilossa. Mutta olen samaa mieltä! Nähnyt rannalla pari siiderimasua joilla on puolet vatsasta tatuoitu jollain karmeella tribaalikukkatatskalla. Mmm, seksikästä.

Sama. 20-40 -vuotiailla lähes kaikilla. Suttuisia ja rumia. Niin wt.

Poistaminen on jo nyt isompi bisnes kuin tatuointien tekeminen ja kasvaa vaan. Kerralla tehty tatuointi voi vaatia 10-15 käyntiä kun sitä yritetään poistaa ja jotain jää jäljelle kumminkin.

Tästä oli tehty tutkimustakin, enemmistö tatuoiduista haluaisi tatuoinnistaan eroon, monelle rahakysymys on suurin este poistoon.

Ja onhan niitä tatuointeihin hurahtaneitakin vielä paljon, haluttaisiin se neljäs- tai viideskymmenestatuointi, mutta vapaa iho alkaa loppua.

Samaa mieltä. Sanoisin, että maltti olis valttia tuossakin hommassa. Todella rumia näkyjä on lompsinut vastaan. Sinänsä en vastusta tatskoja, mutta vastustan rumia ja övereitä tatskoja.

Se on jo hyvä bisnes, varsinkin nyt kun niitä ei enää saa tehdä kuin koulutetut henkilöt.

Itse poistattelen parhaillaan omiani. Yhden jätän, koska se on kohtalaisen pieni ja selkäpuolella. Inhoan tatuointejani, enkä todellakaan ole ylpeä niistä, kuten en muistakaan tekemistäni virheistä.

Musta on hyvä että tatuoinneissa on nykyään ikärajat. Kun mä oli teini 80-90-luvuilla niin yleisin tapa oli juoda päänsä täyteen jossain kesäfestareille ja päätyä jonnekin pakettiautoon tatuoitavaksi. Hirveää jälkeä, jota moni katui jo samantien ei vasta aikuistuttuaan. Mutta kasvot piti aina säilyttää.

Ei ikinä tatuointeja. Rumaa.