Vanhempien parisuhde vs omasi?

Mun mies ei ole alkoholisti joka hakkaa, nöyryyttää ja pettää mua koko ajan. Mun vanhempien olisi pitänyt erota ajoissa.

Itse en kyllä pystyisi kuvitella seksiä vanhempieni parisuhteeseen. En sen "kylmyyden" ja ilmapiirin jälkeen, joka heillä vallitsee ja on vallinnut kymmeniä vuosia :(

Vanhempani ovat vuosien varrella hioutuneet yhteen toimivaksi yksiköksi. Kinaa on, on aina ollut vähäsen, mutta se johtuu vain siitä, että kaikista läheisimmille kykenee huomauttamaan pienimmistä ja typerimmistä asioista, jotka ärsyttävät. Oma suhteeni on vielä paljon nuorempi, mutta samaa tavoittelen.

Mua hämmentää vanhempieni suhde. Usein on kylmä tunnelma ja hoidetaan omat ongelmat purkamalla ne toiseen ja niitä ei käsitellä koskaan mitenkään. Sanotaan ja pomotetaan vähän pahasti.

Sitten yhtäkkiä ollaan yhdessä nairetaan ihan katketakseen. Yleensä syynä joku hölmö kuten se kun isä pistää syömäpuikot mursun hampaiksi. Sitten isä tekee skumppa ja mansikka aamiaisen äidille, ihan vaan siksi. Äiti käy välillä kaupassa vähän kauempana kun isä tykkää heidän juustosta yms.

Kai 45 vuodessa syntyy sellainen juttu ettei kukaan muu pysty käsittämään miten se toimii.

Aina olleet hyviä vanhempia ja isovanhempia. Ja silti edelleen tekee kaiken aina yhdessä,

Vanhempieni suhteessa harmittaa eniten kotitöiden epätasajako: äiti tekee lähes kaiken. Molemmat ovat vastaavankaltaisissa työtehtävissä, joten mitään sellaistakaan ei ole taustalla, että toisen työ veisi enemmän mehuja. Isä vain odottaa pääsyä valmiiseen pöytään, puhtaan pyykin ilmestymistä kaappiin ja kehtaa jopa kysyä "onko kahvit jo keitetty" kun itse makaa sohvalla. Äiti käy yksin kaupassa ja joutuu ostamaan jopa isän vaatteet ja tietysti palautella ne hutiostokset takaisin kauppaan. Tuntuu välillä, että äiti on isän kotiorja. Äiti tekee kuuliaisesti osansa, eikä tunnu edes tajuavan kuinka epäreilua meininki on. Omassa parisuhteessani kotityöt menee pääsääntöisesti tasan, vaikkemme kiinnittäkään asiaan erityistä huomiota.

Minun vanhempani käyvät kyllä yhdessä lomailemassa ja tekevät yhdessä myös arkisisa juttuja, kuten käyvät katsomassa urheilumatseja, joista molemmat pitävät. Kun minä olin lapsi, he eivät tehneet juuri mitään yhdessä, mutta nyt kun kaikki lapset ovat muuttaneet omilleen, vanhempien on ollut pakko keksiä yhteistä tekemistä. Vanhempien suhteessa on myös eräänlaista puolin ja toisin tapahtuvaa pilkkaamista, esimerkiksi isä saattaa haukkua äitiä idiootiksi ja äiti isää lihavaksi juopoksi ihan tosissaan. Minun parisuhteessani tuollainen ei tulisi kuuloonkaan. Pikku piikittely kyllä, muttei tuollainen röyhkeä pilkkaus.

Jatkokysymykseen vastaan, että harrastavat edelleen varmasti seksiä.

Isä on ollut pihi tyranni ja aika itsekäskin. Äiti onaina myötäillyt,tehnyt kotityöt ja alistunut. Missään eivät ole matkustelleet koska Se maksaa,äiti olisi varmaan halunnut. Nyt ovat molemmat jääneet eläkkeet ja sopeutumisvaikeuksia on kotonaolemiseen. Tuskin puhuvat enää mistään yhdessä,ovat tavan ja tottumuksen vuoksi. Heidän sisaruksensa matkailevat ja harrastavat yhdessä,osallistuvat tapahtumiin ja käyvät teatterissa ja konserteissa. Mun vanhemmat jäkittävät kotona puhumattomina. Surullista.

Isäni ei ole vuosiin käynyt ruokakaupassa eikä tehnyt mitään kotihommia. Jos äiti esim.nyt joutuisi sairaalaan niin isä olisi aika avuton. Matkustelevat ja golffaavat yhdessä. Isä on melkoinen päällepäsmäri. Itse en ole halunnut samanlaista mallia ja olen todella paljon tehnyt töitä etten toista sokeana kotona opittuja käyttäytymismalleja.

Toivottavasti minusta ei kuoriudu 25v päästä lesboa kuten äidistäni. Kaikki kunnia kuitenkin äidille, joka teki niin kuin sydän oikeaksi sanoi...

Mun vanhemmilla "täydellinen" liitto ollut aina. Itse haluaisin samanlaista elämää mutta elän kylmässä ja tunteettomassa liitossa :(

Iskä on mökkiintynyt eläkkeellä ollessaan täysin,hän on perusterve. Hän ei halua harrastaa mitään eikä käydä missään. Hän on kotona 24/7. Se vaikuttaa jo ajatus maailmaan ja aivoihin kun mitään ei tapahdu. Äiti ei onneksi ole vaipunut samalle tasolle. Äiti on innokas eläkeläistapahtumiin osallistuja. Käy retkillä ja matkoilla. Lisäksi vesijumppa ja pilatesta kerta viikkoon. On sanomattakin selvää että äiti on iloinen ja pirteä ja ajatus kulkee. Heidän suhteensa on erikoinen mutta eivät kai viitsi enää erotakkaan. Minä ja mieheni ja lapset olemme aktiivisia,harrastamme ja matkailemme.

Musta mun vanhempien suhde on todella hyvä ja aivan satavarmasti seksielämäkin aktiivista (ovat päälle 60). Molemmat tuntee toisensa hyvin eivätkä pahemmin riitele. Erimielisyyksiä toki on, mutta osaavat hoitaa ongelmatilanteet fiksusti ja toisensa huomioiden. Omakin suhde mielestäni hyvä, mutta jos jotain vanhempieni suhteesta toivoisin "siirtää" omaani, olisi se sujuva kommunikaatio, sillä juttelemme aika vähän miehen kanssa yhtään mistään (esim. vanhempani ovat aina keskustelleet paljon politiikasta ja milloin mistäkin aiheesta). 

Toisaalta luulen, että jos vanhempieni suhteessa jotain ongelmia onkin niin tarkoituksella eivät halua lapsiaan niihin sotkea (eli en ehkä tiedä kaikkea..). Miehen vanhempien suhde taas on selvästi paljon kolkompi ja ainakin mun näkökulmasta katsottuna epätasa-arvoinen esim. kotitöiden suhteen. Tuntuu, että appi ei arvosta anoppia kovinkaan paljon tai ei ainakaan osaa sitä osoittaa. Nämä ongelmakohdat mieskin huomaa vanhempiensa suhteessa, eivätkä ole onneksi siirtyneet eteenpäin.

Mielenkiintoisia vastauksia - kiitos! Mukava lukea tällaisia tällä palstalta vaihteeksi :)

Kysymyksen kirvoitti viime viikkojen tapahtumat. Koin huonoa omaa tuntoa siitä, että onko äitini "alistunut" ja hiljaa hyväksynyt elämänsä meidän lapsien takia. Nyt äitini sairastui vakavasti ja joutunut olemaan sairaalassa. Ensimmäisen kerran 36v aikana olen nähnyt isässäni jotain, mitä en olo ikinä nähnyt. Sen hädän ja huolehtimisen - ehkä sen miehen, johon äitini on aikoinaan rakastunut. Harmi vaan, että isälläni on ilmeisesti lähes 40 vuotta mennyt ilman, että on osannut (uskaltanut?) näyttää tunteitaan :(

Äitini on masennukseen taipuvainen ja alakuloinen. Raskas kaveri siis. Murehtii ja hautoo mitä kummallisempia asioita. Isä on onneksi säilyttänyt omat harrastukset ja on ulospäin suuntauneempi. Kun äidillä on pahin vaihe menossa niin ei näe muuta kuin itsensä ja se itsesäälissä rypeminen on todella rasittavaa. Itselläni täysi työ kolmessa lapsessa ja heidän harrastuksissaan. Äitini on täysin jämähtänyt kotiin niin se ei myöskään paranna tilaa vaan siellä kotona on liikaakin aikaa miettiä ja kieriskellä itsesäälissä. En ole koskaan ymmärtänyt vanhempieni avioliittoa enkä halua siitä mitään mallia itselleni.

Todella mielenkiintoinen ketju! :)

Minun vanhempieni liitto on aina ollut mielestäni aika ihanteellinen. Rakastavat selvästi toisiaan, viettävät paljon aikaa yhdessä, keskustelevat, välillä jopa hassuttelevat. Lapsena olen nähnyt, kun äiti silittelee isän selkää ja joskus halaavat/pussaavat. Tiedän, ettei kaikkissa perheissä näin ole.

Olen toivonut itselleni samansuuntaista parisuhdetta ja pari vuotta sitten sen onnekseni sainkin :') meidän suhteessa on mielestäni paljon samaa kuin vanhemmillani ja toisaalta myös mieheni vanhemmilla. Molempien lapsuudenperheet ovat hämmästyttävän samanlaiset. Pidän tätä vahvuutena.

Toki vannhempieni suhteessa on asioita, joita en halua siirtää omaani, mutta näin pääpiirteittäin asiat ovat meillä kaikilla aikas hyvin. (Tiedostan myös, niin kuin joku aikaisemminkin sanoi, ettenv välttämättä tiedä kaikkea vanhempieni suhteessa mutta tuskin heillä mitään sen suurempia salaisuuksia on).

Ja kyllä, uskon vahvasti että seksiäkin vielä on.

Olisi mielenkiintoista saada myös miesten näkemyksiä :)