Lue keskustelun säännöt.
Miksi jotkut ihmiset jäävät roikkumaan?
26.07.2014 |
Siis miksi jotkut ihmiset eivät tajua että EI merkitsee EI? Mulle on useammankin kerran käynyt niin, että rakastunut mies ei vaan hyväksy sitä, kun sanon, ettei kiinnosta. He jäävät sinne jonnekin kärkkymään, ja kysyvät uudestaan ja uudestaan. Se on aika säälittävää. Vaikka olisit kuinka rakastunut, niin kyllä se täytyy hyväksyä, että toista ei kiinnosta. En myöskään kaunistele asiaa tai selittele mitenkään, vaan sanon, että ei tule tapahtumaan.
Todella ärsyttävää, että tyyppi ei tajua kun ihastus ei vaan ole molemminpuolista.
Kommentit (83)
Mä lopetan parien treffien jälkeen tms. aina suoraan. Sanon että olet hieno ihminen mutta valitettavasti mun puolelta tässä ei ole aineksia rakkaussuhteeseen.
Mun mielestä siinä ei ole mitään väärää: päästän sen toisen vapaaksi, hän voi löytää itselleen sopivamman nopeammin kun ei jää roikkumaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pahinta on se, kun ollaan jatkettu ystävinä. :( Sitä elättelee toiveita...
Tosin kerran kävi niin, että palasimme kuitenkin yhteen. Se vetovoima oli vaan niin vahva.
[quote author="Vierailija" time="26.07.2014 klo 12:26"]Minulle antoi juuri mies, johon olen umpirakastunut, todell kylmät pakit. No, en jää roikkumaan, mutta en myöskään ikinä unohda, miltä ne pakit saivat minut tuntemaan. Se tavallaan pilasi meidän koko aiemman suhteemme, jossa oli paljon hienoja hetkiä ja mukavaa tapailua. Ei kiinnosta tavata ko. miestä enää koskaan, eikä ketään muutakaan vähään aikaan.
Asian olisi voinut ilmaista vähän kauniimminkin, ja se olisi silti mennyt perille. Nyt tunnen miestä kohtaan vain vihaa.
[/quote]
on aika eri asia onko
- tapailtu jo jonkin aikaa
- ollut seksiä
- käyty 1-2 treffeillä
- ei käyty treffeillä lainkaan vaan joku samasta ystäväpiiristä paukauttaa yllättävän rakkaudentunnustuksen.
[quote author="Vierailija" time="26.07.2014 klo 11:35"]
Läheisriippuvuus?
[/quote]
Sepä se.
[quote author="Vierailija" time="26.07.2014 klo 12:33"]
[quote author="Vierailija" time="26.07.2014 klo 12:26"]Minulle antoi juuri mies, johon olen umpirakastunut, todell kylmät pakit. No, en jää roikkumaan, mutta en myöskään ikinä unohda, miltä ne pakit saivat minut tuntemaan. Se tavallaan pilasi meidän koko aiemman suhteemme, jossa oli paljon hienoja hetkiä ja mukavaa tapailua. Ei kiinnosta tavata ko. miestä enää koskaan, eikä ketään muutakaan vähään aikaan.
Asian olisi voinut ilmaista vähän kauniimminkin, ja se olisi silti mennyt perille. Nyt tunnen miestä kohtaan vain vihaa.
[/quote]
on aika eri asia onko
- tapailtu jo jonkin aikaa
- ollut seksiä
- käyty 1-2 treffeillä
- ei käyty treffeillä lainkaan vaan joku samasta ystäväpiiristä paukauttaa yllättävän rakkaudentunnustuksen.
[/quote]
Miten tämä liittyy aiheeseen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun kaikki säädöt ja ex-seukat haluaa jäädä kavereiksi, yleensä bestiksiksi, riippumatta siitä, kuka antoi pakit/ jätti. Rasittavaa!
No en tosiaankaan jää roikkumaan. Mulla on sen verran itsekunnioitusta. Muutamat kylmät pakit olen saanut, muutamat hienotunteiset, ja antanut useampia itsekin. Jos mies ei ole kiinnostunut, niin sitten ei. Onneksi vuosi vuodelta kiinnostaa itseäkin vähemmän tämä riistävä, raastava rakkaus.
Elämässä on niin paljon muutakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen jäänyt ihmiseen roikkumaan, syystä että ei oli epäselvin ei ikinä. Se kaikki on vahingoittanut minua kai korjaamattomasti.
Minä olen joskus sanonut ein joillekin, ja ne tilanteet ovat päättyneet haikeaan hymyyn, osittaiseen tai kokonaiseen eroon, mutta kuitenkin aina selkeään ymmärrykseen puolin ja toisin. Kunnioitukseen. Minulle on sanottu myös joskus eit selkeästi ja vailla virhetulkintaa, ja silloin olen itkuni itkenyt (intiimi suhde, ystävyys tai kaveruus) ja sitten noussut ja jatkanut elämää.
Luojan kiitos ei tarvitse tuollaisia miettiä. Siitä on kauan, kun olen viimeksi rakastunut, puhumattakaan että SANOISIN siitä jotakin. Jos joskus vielä ihastun mieheen (vaikea kuvitella), pidän sen visusti omana tietonani. Eiköhän tuo mene ohi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on vahva taipumus läheistiippuvuuteen. Mutta jos mies minut torjuu, niin riuhtaisen itseni irti, vaikka kuinka kipeää tekisi, enkä enää koskaan lähesty. Se on vaikeaa, mutta... ei ole oikein vaihtoehtoa. Tämän vuoksi olen kuitenkin elänyt vuosia yksin, koska pelkään sitä hylkäämistä (juontaa juurensa lapsuudesta). Se kipu on niin syvä.
Parempi siis olla yksin.
Minulla on vahva taipumus läheistiippuvuuteen. Mutta jos mies minut torjuu, niin riuhtaisen itseni irti, vaikka kuinka kipeää tekisi, enkä enää koskaan lähesty. Se on vaikeaa, mutta... ei ole oikein vaihtoehtoa. Tämän vuoksi olen kuitenkin elänyt vuosia yksin, koska pelkään sitä hylkäämistä (juontaa juurensa lapsuudesta). Se kipu on niin syvä.
Parempi siis olla yksin. Liian monta kertaa kun potkitaan, niin tyhmempikin koira oppii.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="26.07.2014 klo 12:22"]
[quote author="Vierailija" time="26.07.2014 klo 12:20"]
Jos taas katkaiset suhteen rajusti ja toista pahasti loukaten, on suuri todennäköisyys sille, ettei loukattu osapuolikaan halua ikinä enää nähdä sinua.
[/quote]
Tuo se vasta sattuukin. Älä tee niin. :( Siitä jää ikuiset haavat.
[/quote]
Ensin voi toki kokeilla ystävällisemmin, koska valtaosa ihmisistähän nyt ymmärtää kerrasta. Mutta jos jätetty ei usko, niin sitten pitää ottaa järeämmät keinot käyttöön. Ei se sille jätetyllekään ole mukavaa elätellä toiveita, jotka eibvät koskaan tule täyttymään. Mieluummin nuolee haavansa ja lähtee etsimään jotain toista.
Kaikista typerintä on sanoa, että ei vika ole sinussa vaan minussa. Koska se jätettyhän huokaisee helpotuksesta ja koska tietää, että nytpä jättäjä onkin väärässä (jättäjähän on jätetyn mielestä hänelle mitä täydellisin), jätetyn tarvitsee enää vain todistaa asia jättäjälle. Ja siitähän se riippakivi vasta syntyy.
[quote author="Vierailija" time="26.07.2014 klo 12:37"]
Minä olen jäänyt ihmiseen roikkumaan, syystä että ei oli epäselvin ei ikinä. Se kaikki on vahingoittanut minua kai korjaamattomasti.
Minä olen joskus sanonut ein joillekin, ja ne tilanteet ovat päättyneet haikeaan hymyyn, osittaiseen tai kokonaiseen eroon, mutta kuitenkin aina selkeään ymmärrykseen puolin ja toisin. Kunnioitukseen. Minulle on sanottu myös joskus eit selkeästi ja vailla virhetulkintaa, ja silloin olen itkuni itkenyt (intiimi suhde, ystävyys tai kaveruus) ja sitten noussut ja jatkanut elämää.
[/quote]
Olispa omatkin kokemukset tuollaisia. Mutta ei. Suurin osa pakeista on ollut kylmiä ja sydämettömiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="26.07.2014 klo 12:44"]
Kaikista typerintä on sanoa, että ei vika ole sinussa vaan minussa. Koska se jätettyhän huokaisee helpotuksesta ja koska tietää, että nytpä jättäjä onkin väärässä (jättäjähän on jätetyn mielestä hänelle mitä täydellisin), jätetyn tarvitsee enää vain todistaa asia jättäjälle. Ja siitähän se riippakivi vasta syntyy.
[/quote]
Tuo on klisee. Ei kukaan sitä usko.
[quote author="Vierailija" time="26.07.2014 klo 12:35"][quote author="Vierailija" time="26.07.2014 klo 12:33"]
[quote author="Vierailija" time="26.07.2014 klo 12:26"]Minulle antoi juuri mies, johon olen umpirakastunut, todell kylmät pakit. No, en jää roikkumaan, mutta en myöskään ikinä unohda, miltä ne pakit saivat minut tuntemaan. Se tavallaan pilasi meidän koko aiemman suhteemme, jossa oli paljon hienoja hetkiä ja mukavaa tapailua. Ei kiinnosta tavata ko. miestä enää koskaan, eikä ketään muutakaan vähään aikaan.
Asian olisi voinut ilmaista vähän kauniimminkin, ja se olisi silti mennyt perille. Nyt tunnen miestä kohtaan vain vihaa.
[/quote]
on aika eri asia onko
- tapailtu jo jonkin aikaa
- ollut seksiä
- käyty 1-2 treffeillä
- ei käyty treffeillä lainkaan vaan joku samasta ystäväpiiristä paukauttaa yllättävän rakkaudentunnustuksen.
[/quote]
Miten tämä liittyy aiheeseen?
[/quote]
siis osa kertoo täällä pakeista suhteen päätyttyä, osa tilanteesta kun kiinnostus on alunperinkin 100%:sesti yksipuolista.
[quote author="Vierailija" time="26.07.2014 klo 12:33"]
Pahinta on se, kun ollaan jatkettu ystävinä. :( Sitä elättelee toiveita...
Tosin kerran kävi niin, että palasimme kuitenkin yhteen. Se vetovoima oli vaan niin vahva.
[/quote]
OT, mutta oletteko vielä yhdessä?
Varsinaiseen aiheeseen: on ihmisiä, jotka tarkoituksella yrittävät pitää toista roikkumassa. Vähän kuin varalla, tiedättehän. Silloin annetaan noita ristiriitaisia signaaleja, joita ei tulkitse meediokaan.
Ihmissuhteet ovat joillekin jännittävää peliä ja oman kokemukseni mukaan nuo tyypit ovat muussakin elämässä sellaisia living on the edge -tapauksia. Haetaan elämyksiä vauhdikkaista harrastuksista, uhkapelaamisesta, päihteistä jne.
Ja koska ihminen (sukupuolesta riippumatta) uskoo juuri sen mitä haluaa (vaikka järjen tasolla epäilisi), noille tyypeille tulee aina riittämään pelinappuloita.
[quote author="Vierailija" time="26.07.2014 klo 12:37"]
Minä olen jäänyt ihmiseen roikkumaan, syystä että ei oli epäselvin ei ikinä. Se kaikki on vahingoittanut minua kai korjaamattomasti.
Minä olen joskus sanonut ein joillekin, ja ne tilanteet ovat päättyneet haikeaan hymyyn, osittaiseen tai kokonaiseen eroon, mutta kuitenkin aina selkeään ymmärrykseen puolin ja toisin. Kunnioitukseen. Minulle on sanottu myös joskus eit selkeästi ja vailla virhetulkintaa, ja silloin olen itkuni itkenyt (intiimi suhde, ystävyys tai kaveruus) ja sitten noussut ja jatkanut elämää.
[/quote]
Ja lisään edelliseen, etten minä ole mikään läheisriippuvainen, vaan voimakastunteinen ja todella syvästi kiintyvä ja tunteva ihminen. Vituttaa tuo joidenkin taipumus tehdä kyökkipsykologiapaskaa lähinnä kaikesta. Mä en ole mikään kevytihminen. Kun tunnen jotain, todellakin sen tunnen. Mä en ole mikään satojen kavereiden seurapiiri-ihminen, jolle oikeastaan mikään ei merkitse kovinkaan paljoa. Jolle menetyskään ei ole menetys. Kun kiinnyn, niin todellakin kiinnyn. Sen voisi nähdä hyvänäkin asiana, koska se pohjimmiltaan kertoo jostain mikä joskus on mennyt oikeinkin.
[quote author="Vierailija" time="26.07.2014 klo 12:47"]
[quote author="Vierailija" time="26.07.2014 klo 12:35"][quote author="Vierailija" time="26.07.2014 klo 12:33"]
[quote author="Vierailija" time="26.07.2014 klo 12:26"]Minulle antoi juuri mies, johon olen umpirakastunut, todell kylmät pakit. No, en jää roikkumaan, mutta en myöskään ikinä unohda, miltä ne pakit saivat minut tuntemaan. Se tavallaan pilasi meidän koko aiemman suhteemme, jossa oli paljon hienoja hetkiä ja mukavaa tapailua. Ei kiinnosta tavata ko. miestä enää koskaan, eikä ketään muutakaan vähään aikaan.
Asian olisi voinut ilmaista vähän kauniimminkin, ja se olisi silti mennyt perille. Nyt tunnen miestä kohtaan vain vihaa.
[/quote]
on aika eri asia onko
- tapailtu jo jonkin aikaa
- ollut seksiä
- käyty 1-2 treffeillä
- ei käyty treffeillä lainkaan vaan joku samasta ystäväpiiristä paukauttaa yllättävän rakkaudentunnustuksen.
[/quote]
Miten tämä liittyy aiheeseen?
[/quote]
siis osa kertoo täällä pakeista suhteen päätyttyä, osa tilanteesta kun kiinnostus on alunperinkin 100%:sesti yksipuolista.
[/quote]
Mistä tiedät?
[quote author="Vierailija" time="26.07.2014 klo 12:46"][quote author="Vierailija" time="26.07.2014 klo 12:44"]
Kaikista typerintä on sanoa, että ei vika ole sinussa vaan minussa. Koska se jätettyhän huokaisee helpotuksesta ja koska tietää, että nytpä jättäjä onkin väärässä (jättäjähän on jätetyn mielestä hänelle mitä täydellisin), jätetyn tarvitsee enää vain todistaa asia jättäjälle. Ja siitähän se riippakivi vasta syntyy.
[/quote]
Tuo on klisee. Ei kukaan sitä usko.
[/quote]
siitä on vaiaatioita: "ole niin rikki avioerostani" (minä voin odottaa!!!!), "työ vie kaiken energiani" (voin tukea!!!!), "olen loneri" (voin parantaa!!!!)
Nolottaa niin mennyt roikkuminen. Rakkaus on mielenterveyden häiriö. Onneksi en tehnyt jotakin vielä päättömämpää. Toivottavasti en rakastu enää ikinä.