Vieläkö kannattaa opiskella lääkäriksi?
Olen 29-vuotias sairaanhoitaja, hoitoalalta minulla on kokemusta noin 1,5 vuotta. Olen tällä hetkellä hoitovapaalla. Ajatus lääkäriksi lukemisesta syttyi viimeisenä opintovuotena, kun innostuin enemmän silloisista opinnoistani. Töissä sitten itsetunto kasvoi sen verran, että uskallan tätä nyt tosissani miettiä.
Lukiosta kirjoitin aikoinaan M:n paperit lyhyellä matikalla. Silloin humanistiset tieteet olivat tavoitteena. Kannattaako vielä siis opiskella lääkäriksi kun siinä menee monta vuotta ja vielä pitäisi yksi lapsikin tehdä? Ja sitten vielä erikoistumisopinnot päälle jos niin haluaa. Onko joku lähtenyt samassa tilanteessa opiskelemaan? Oliko hyvä päätös?
Kommentit (31)
Lääkärinä vastaan:
Ainoa haasteeksi on päästä sisälle! Sen jälkeen tulet pärjäämään varmasti. Pääsykokeissa on KIIRE! Eli silloin pitää laskurutiinin olla hyvässä Hangossa ja tulla selkärangasta. Sinulla on lukiosta tavattoman pitkä aika. Eli varaa valmistautumiseen 1-2 vuotta. Ja sekään ei valitettavasti takaa sisällepääsyä... Mutta kannustan kokeilemaan! Unelmia täytyy olla, muuten niitä ei pysty saavuttamaan! Itse kirjoitin aikoinaan 6 Laudaturia ja minulla oli pitkä matematiikka ja fysiikka. Menin itsevarmana pääsykokeeseen... Pisteen päähän jäi. Seuraavan vuoden opiskelin yliopistolla kemiaa ja laskin ja luin kaikki illat n. 6 tuntia illassa 10kk ajan. Ja sitten pääsin onneksi sisälle. Mutta kannattaa varautua siihen, että hyviä, osaavia hakijoita on aivan valtavasti ja vaikka laskurutiini olisi täysin hanskassa, niin sisäänpääsy on siinäkin tilanteessa pitkälti kiinni tuurista... Toivotan sinulle onnea ja kestäviä perslihaksia!
Lääkäreillä ei ole kilpailua, joten mene vain. Kovemmilla aloilla et pääsisi edes harkkariksi taustallasi.
[quote author="Vierailija" time="25.07.2014 klo 19:40"]
Kannattaa, mutta sisäänpääseminen on hyvin vaikeaa ja vaatii sinulta paljon töitä. Pääsykoe pohjautuu pääosin lukion ma-fy-ke-bi oppimäriin, jotka sinun tulee ennen hakemista opiskella. Aikuislukio lienee ainut järkevä vaihtoehto, toki nettilukio tai itsenäinen opiskelukin voi onnistua jos olet todella pitkäjänteinen. Tarvittavan lähtötiedon opiskelemiseen tulee joka tapauksessa menemään hyvin kauan, joten esimerkiksi ensi keväänä hakeminen ei ole realistinen tavoite. Aikaisintaan kahden vuoden päästä voit olla valmis hakemaan, jos silloinkaan. Moni ei saavuta riittäviä taitoja vaikka olisivat lukiossa olleet kympin oppilaita ja kirjoittaneet L-rivin. Kilpailu opiskelupaikoista on todellakin niin kovaa. Jos olet valmis tekemään muutaman vuoden töitä ja olet vielä 32-33-vuotiaanakin valmis hakemaan, niin erittäin hyvä vaihtoehto tulevaisuudellesi.
[/quote]
Kiitos tästä! Koin tämän erittäin hyödylliseksi. Hetken mielijohteesta en tässä elämäntilanteessa aio tehdä päätöksiä.
t.ap
Jos haluat opiskella lääkäriksi niin aloita intensiivinen pääsykokeisiin opiskelu. Koska olet hoitaja, tiedät enemmän mihin olet ryhtymässä ja työnjaot kuin valtaosa hakijoista.Mutta, lääkäreitä koulutetaan nyt suuret määrät, kannattaa varustautua tulevaisuudessa työttömyysriskiin ja siihen, että työt ovat syrjäseudulla. Keskinäinen kilpailu on suurempaa. Voi olla, että palkkoihin tulee entistä suurempaa vaihtelua.
Puolisoni päätti 28-vuotiaana , että haluaa lääkäriksi. Aloitti saman tien lukemisen seuraavan vuoden pääsykokeeseen päätöksen tehtyään. Lukemiseen käytti todella paljon aikaa, koska YO-tutkinnon suorittamisesta oli kulunut melkein kymmenen vuotta. Yhteensä luki yli vuoden, joista kaksi viimeistä kuukautta täysipäiväisesti aamusta iltaan. Ei käynyt valmennuskurssilla, vaan lainasi kirjastosta lukiokurssien kirjoja ja etsi internetistä aiempien vuosien tehtäviä. Pääsi ensimmäisellä yrityksellä sisään "heittämällä". Lukiosta hänellä on M:n paperit. Hän koki tärkeimmäksi vahvan laskurutiinin sekä koetilanteessa taktikoinnin. Kokeesta kannattaa poimia varmat ja suht nopeasti laskettavissa/kirjoitettavissa olevat tehtävät. Puolisoni jätti tyhjäksi pari tehtävää, joista olisi saanut eniten pisteitä. Tietysti siitäkin oli hyötyä, että pysyi koetilanteessa rauhallisena ja luotti osaamiseensa. Kolmikymppinen ei todellakaan ole liian vanha lääkikseen, aloittajina on helposti viisikymppisiäkin. Kolmikymppisellä on kuitenkin valmistumisensa jälkeen työikää vielä mittavasti jäljellä. Lukemisessa ja laskemisessa kannattaa keskittyä ehdottomasti niihin heikkoihin kohtiin.
[quote author="Vierailija" time="25.07.2014 klo 19:26"]kannattaa, varsinkin jos psykiatria kiinnostaa! lisäksi hoitoalan työkekemus auttaa käytännön työssä paljon (ymmärtää kuinka osastotyöskentely toimii, lääkkeiden annostelu, lääkemuodot jne). itsellä ikää 31v, kyseessä toinen akateeminen tutkinto, lapsia kaksi. toivottavasti isä tukee opintoja esim hoitamalla lapsen ja kotityöt, päivät ovat usein pitkiä ja huonoilla unilla ulkoluku on piinaa.
[/quote]
Jos psykiatria kiinnostaa, ei mun mielestä kannata opiskella lääkäriksi. Näet potilaita hyvin harvoin, etkä siinä pääse oikeasti hoitamaan potilaita, paitsi lääkkein. Toki hoitovastuu on sulla, mutta muut pääsevät tekemään ne "kivat työt". Psykologiksi kouluttautuminen olisi järkevämpää.
Vierailija kirjoitti:
Lyhyestä matikasta M? Voi kulta pieni ei taida osaaminen ihan riittää lääkikseen. Säästä ittes pettymyksiltä ja mielipahalta, ja keskity kehittymään nykyisessö työssäsi.
Kommenttisi kertovat vain omista rajoituksistasi, eivät toisten.
Tytär opiskelemassa lääkäriksi.Toinen vuosi menossa opinnoissa.
Kannattaa hakea. Aikuislukiolle nopeampi vaihtoehto löytyy valmennuskursseista. Kannattaa valita paras. Se on sellainen joka tarjoaa parhaat laatutakuut. Nuo valmennuskurssit ovat täsmäharjoittelua pääsykokeisiin ja säästät aikaa. Varaudu siihen, että toisella kerralla sisään. Päästyäsi sisään pärjäät mainiosti. Kovin kilpailu on muita hakijoita vastaan ja siksi tarvitaan nappisuoritus. Sama muissa yliopisto-opinnoissa.
Vierailija kirjoitti:
Tuskin kannattaa. Hoitsuilla tuskin riittää kapasiteetti.
Ihana. Tuolla asenteella olet tainnut pärjätä elämässäsi hienosti? Not!
[quote author="Vierailija" time="25.07.2014 klo 19:26"]
kannattaa, varsinkin jos psykiatria kiinnostaa! lisäksi hoitoalan työkekemus auttaa käytännön työssä paljon (ymmärtää kuinka osastotyöskentely toimii, lääkkeiden annostelu, lääkemuodot jne). itsellä ikää 31v, kyseessä toinen akateeminen tutkinto, lapsia kaksi. toivottavasti isä tukee opintoja esim hoitamalla lapsen ja kotityöt, päivät ovat usein pitkiä ja huonoilla unilla ulkoluku on piinaa.
[/quote]
Se oli jonkun muun kommentti, joka halusi psykiatriaan. Olen ollut töissä kiireisellä toimenpideosastolla, jossa paljon akuuttitilanteita. Siinä kohtaa tajusin, että olisin ehkä voinut lukea pidemmällekin.
Mieheni tukee kullä minua, jos haluan tavoitella uutta uraa. :)
Muihin kommentteihin liittyen: Aloitin lukion aikanani 10:n pitkällä matikalla usean kurssin verran, mutta humanistiset aatteet veivät minut mukanaan ja siirryin niihin. Kirjoituksiin en juurikaan lukenut, ainakaan matikkaa. Hoitoala oli minullekin yllätys. :) Mitkään herjaavat kommentit täällä eivät vähennä kunnioitustani vanhempia kaiken kokeneita kollegoja kohtaan.
t.ap