IL: Jos olet "aikuinen lapsi", sinulla on haava sydämessäsi, näin se vaikuttaa"
Voisko joku, joka pääsee lukemaan artikkelin kopsailla siitä tänne tärkeimmät asiat? Kiinnostaisi kovasti tietää, mitä tuo juttu sisältää.
Kommentit (25)
En pysty avaamaan juttua, koska en ole plus tilaaja, mutta tulin vaan sanomaan, että voi luoja kun v#tuttaa toi iltalehden plus pelleily nykyään. Olen siirtynyt lähes kokonaan iltasanomien lukijaksi tuon takia.
Vierailija kirjoitti:
En pysty avaamaan juttua, koska en ole plus tilaaja, mutta tulin vaan sanomaan, että voi luoja kun v#tuttaa toi iltalehden plus pelleily nykyään. Olen siirtynyt lähes kokonaan iltasanomien lukijaksi tuon takia.
Näkee, että sinä et ole niitä haavoja pystynyt hoitamaan…
eri
Minulla on haava lapsuudesta sydämessäni, äitini tekemä. Hän ei laittanut koskaan tikkua ristiin osatakseen ymmärtää minua vaan päin vastoin ymmärsi minusta kaikkea p*skaa, mitä minussa ei ole. Jos minulla oli vaativa ystävä, joka vaati, että häntä ymmärretään, äitini ei tehnyt mitään auttaakseen minua, että tilanne olisi vastabävuoroinen ja että sen toisen olisi ymmärrettävä minua, ei! Sen sijaan hän haukkui minua kaikessa, missä sen toisen olisi kuulunut ymmärtää minua, jotta alistuisin täysin. Koska halusi sitä itseensäkin päin, alistujia muista itselleen. Olen täysin särkynyt, koska en edes ymmärtänyt, että minua tarvitsisi muiden ymmärtää, että en voi hyvin muutoin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En pysty avaamaan juttua, koska en ole plus tilaaja, mutta tulin vaan sanomaan, että voi luoja kun v#tuttaa toi iltalehden plus pelleily nykyään. Olen siirtynyt lähes kokonaan iltasanomien lukijaksi tuon takia.
Näkee, että sinä et ole niitä haavoja pystynyt hoitamaan…
eri
🤣
Kiinnostaisi myös tietää, millainen määritelmä tuolle "aikuiselle lapselle" on. Itse koen olevani yhä 35-vuotiaana ihan kakara, toki hoidan aikuisuuden velvollisuudet ja takana pitkä ja vakaa parisuhde, mutta olen ihan pentu mieleltäni edelleen. Lapsuuteni sitä vastoin oli kuitenkin tosi onnellinen ja vanhempienikin kanssa olen yhä aikuisiällä todella läheinen, enkä koe että minulla olisi mitään haavoja.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on haava lapsuudesta sydämessäni, äitini tekemä. Hän ei laittanut koskaan tikkua ristiin osatakseen ymmärtää minua vaan päin vastoin ymmärsi minusta kaikkea p*skaa, mitä minussa ei ole. Jos minulla oli vaativa ystävä, joka vaati, että häntä ymmärretään, äitini ei tehnyt mitään auttaakseen minua, että tilanne olisi vastabävuoroinen ja että sen toisen olisi ymmärrettävä minua, ei! Sen sijaan hän haukkui minua kaikessa, missä sen toisen olisi kuulunut ymmärtää minua, jotta alistuisin täysin. Koska halusi sitä itseensäkin päin, alistujia muista itselleen. Olen täysin särkynyt, koska en edes ymmärtänyt, että minua tarvitsisi muiden ymmärtää, että en voi hyvin muutoin.
Äitisi ei ymmärtänyt että olet autismin kirjolla (kuten lapsesikin on) ja yritti opettaa sinua pärjäämään neurotyypillisten maailmassa. Kaverisi käytös ns normaalia, sinun ei. Äitisi oli sinun puolellasi vaikka muuta luulet.
Näkyykö muilla tuo järkyttävä kuva naisen päästä jossain pöydällä?
Mietin tarkoitetaanko tässä sitä, että ei ole lapsenakaan saanut olla tarvitseva ja sellainen, jota on tuettu. Itse olen vasta aikuisena ymmärtänyt, miten vähän minuun on kiinnitetty huomiota. Lapsena sitä vaan ajatteli, että tämmöistä se kai on ja kuuluukin olla.
Vierailija kirjoitti:
En pysty avaamaan juttua, koska en ole plus tilaaja, mutta tulin vaan sanomaan, että voi luoja kun v#tuttaa toi iltalehden plus pelleily nykyään. Olen siirtynyt lähes kokonaan iltasanomien lukijaksi tuon takia.
Kohta iltasanomat tekee saman perässä. Ilmaiseksiko pitäis saada nauttia toisten tekemästä työstä?
Vierailija kirjoitti:
Näkyykö muilla tuo järkyttävä kuva naisen päästä jossain pöydällä?
Joo, joku neropatti on spämmännyt sitä eri ketjuihin koko aamun ajan. Ilmoita vaan asiattomaksi, niin minäkin teen.
Ohiksena: miksi ihmeessä näiden videolinkkien liittäminen viesteihin päätettiin sallia täällä? Lisää vain trollausta plus muuta ketjujen häirintää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on haava lapsuudesta sydämessäni, äitini tekemä. Hän ei laittanut koskaan tikkua ristiin osatakseen ymmärtää minua vaan päin vastoin ymmärsi minusta kaikkea p*skaa, mitä minussa ei ole. Jos minulla oli vaativa ystävä, joka vaati, että häntä ymmärretään, äitini ei tehnyt mitään auttaakseen minua, että tilanne olisi vastabävuoroinen ja että sen toisen olisi ymmärrettävä minua, ei! Sen sijaan hän haukkui minua kaikessa, missä sen toisen olisi kuulunut ymmärtää minua, jotta alistuisin täysin. Koska halusi sitä itseensäkin päin, alistujia muista itselleen. Olen täysin särkynyt, koska en edes ymmärtänyt, että minua tarvitsisi muiden ymmärtää, että en voi hyvin muutoin.
Äitisi ei ymmärtänyt että olet autismin kirjolla (kuten lapsesikin on) ja yritti opettaa sinua pärjäämään neurotyypillisten maailmassa. Kaverisi käytös ns normaalia, sinun ei. Äitisi oli sinun puolellasi vaikka muuta luulet.
Mistä ihmeestä sinä tuommoista tulkitset?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En pysty avaamaan juttua, koska en ole plus tilaaja, mutta tulin vaan sanomaan, että voi luoja kun v#tuttaa toi iltalehden plus pelleily nykyään. Olen siirtynyt lähes kokonaan iltasanomien lukijaksi tuon takia.
Kohta iltasanomat tekee saman perässä. Ilmaiseksiko pitäis saada nauttia toisten tekemästä työstä?
Sitten ne mainokset h e l vettiin jos on muuten maksullista.
En todellakaan maksa mainoslehtisestä
Tarkottaako aikuinen lapsi sitä, ettei osaa käsitellä tunteitaan? Että ne on jääneet lapsena tuntematta jostain syystä eikä niitä aikuisenakaan osaa tuntea. Niitä pitäs käsitellä, mutta kuinka?? Mistä voin tietää onko mulla sellaisia tunteita piilossa.
Sieltä ehkä kumpuaa hieman lapsellinen käytös, ei oteta toista ihmistä huomioon, halutaan kaikki heti ja kiukutellaan kun on vastoinkäymisiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on haava lapsuudesta sydämessäni, äitini tekemä. Hän ei laittanut koskaan tikkua ristiin osatakseen ymmärtää minua vaan päin vastoin ymmärsi minusta kaikkea p*skaa, mitä minussa ei ole. Jos minulla oli vaativa ystävä, joka vaati, että häntä ymmärretään, äitini ei tehnyt mitään auttaakseen minua, että tilanne olisi vastabävuoroinen ja että sen toisen olisi ymmärrettävä minua, ei! Sen sijaan hän haukkui minua kaikessa, missä sen toisen olisi kuulunut ymmärtää minua, jotta alistuisin täysin. Koska halusi sitä itseensäkin päin, alistujia muista itselleen. Olen täysin särkynyt, koska en edes ymmärtänyt, että minua tarvitsisi muiden ymmärtää, että en voi hyvin muutoin.
Äitisi ei ymmärtänyt että olet autismin kirjolla (kuten lapsesikin on) ja yritti opettaa sinua pärjäämään neurotyypillisten maailmassa. Kaverisi käytös ns normaalia, sinun ei. Äitisi oli sinun puolellasi vaikka muuta luulet.
Mistä ihmeestä sinä tuommoista tulkitset?
Hän ilmeisesti olettaa, että lainaamansa kirjoittaja on täällä kivikissahulluna/äitihulluna tunnettu nainen. Syyttää äitiään elämänsä pilaamisesta ja kohtelee samalla yhtä omista lapsistaan vihamielisesti ja ymmärtämättömästi. Tällä kyseisellä lapsella on muistaakseni diagnosoitu asperger ja myös kivikissa-/äitihullulla on samoja piirteitä. Saman asian jankkaus vuodesta (kyllä!) toiseen sekä lähes olematon kyky asettua toisen asemaan. Toki varmasti hänellä jokin persoonallisuushäiriökin on.
Onko silloin aikuislapsi jos odottaa että oma mies lohduttaa jos on paha mieli jostain asiasta?
Vierailija kirjoitti:
Tarkottaako aikuinen lapsi sitä, ettei osaa käsitellä tunteitaan? Että ne on jääneet lapsena tuntematta jostain syystä eikä niitä aikuisenakaan osaa tuntea. Niitä pitäs käsitellä, mutta kuinka?? Mistä voin tietää onko mulla sellaisia tunteita piilossa.
Sieltä ehkä kumpuaa hieman lapsellinen käytös, ei oteta toista ihmistä huomioon, halutaan kaikki heti ja kiukutellaan kun on vastoinkäymisiä.
Olen tuo muutama viesti taakse päin kirjoittanut 35v. "aikuislapsi". En tunnista noita mainitsemiasi piirteitä itsessäni. Edes lapsena en ollut tuollainen, vaikka teininä hieman toki kapinoinkin Silloinkaan en tosin paljoa, koska kunnioitettiin vanhempiamme, vaikka meillä ei niinkään ihmeempiä sääntöjä ollut. En todellakaan saanut kaikkia nyt ja heti, lapsuus oli köyhä kiitos laman joten en saanut juuri mitään, mutta rakkautta oli senkin edestä. Sai koko lapsuuden käyttää omaa päätänsä ja tehdä ratkaisut - joskus ratkaisu oli oikea, joskus sain kärsiä tyhmästä päästä ja sitä kautta sitä oppi. Ei toki mitään fyysisiä kuritusjuttuja, mutta kun luuli tekevänsä hyvän ratkaisun asian x tiimoilta ja pääsevänsä helpolla (esim. valehteli), edessä olikin sitten sotku selvitettäväksi ja ihan itse se piti sitten selvittää ja niellä tappio sekä pyytää anteeksi. Kotiin sai silti aina tulla, vaikka pakkasi kerran jos toisenkin kamat kaverin luokse ja vannotti ettei tule koskaan takaisin, mutta yhä tänäkin päivänä sinne saa palata aina. Koti ja vanhemmat on kuin turvasatama edelleen, mutta meidän puolesta ei koskaan tehty asioita, vaan ihan itse itsestään oli vastuussa. Elämä opetti ja opettaa edelleen, helppo ei ole polku ollut, mutta sitä tietynlaista lapsellisuutta en ole ikinä menettänyt itsessäni.
Jos pitäisi kuvailla itseäni, olen hieman kuin Peter Pan - joskus jopa leikkisämpi kuin itse lapset, olen aina valmis vaikka lumisotaan ja edelleen teen erilaisia lumiukkoja talvisin. En halua kasvaa aikuiseksi, sellaiseksi vakavaksi, vaikka seuraankin esim. politiikkaa ja olen kiinnostunut globaaleista asioista. Olen todella empaattinen (joskus tosin rasittavuuteen saakka), en puhu koskaan kenenkään päälle (ja siksi jää usein suunvuoro saamatta kokonaan, kun en hallitse tätä päälle puhumista ja minut leimataan herkästi ihan väärin perustein ujoksi), olen ahkera ja puolustan vääryyttää kynsin ja hampain. Minä puhun tunteistani, en osaa enkä edes halua padota niitä, mutta ennemmin olen silti kuuntelija kuin omista asioistani puhuva.
Siksi kiinnostaisi kyllä tuo aikuislapsen määritelmä, mutta en viitsi tuota plussaa ostaa itselleni vian yhden jutun takia.
laita googleen aikuislapsi hakuun. Tuo ei ehkä niinkään leikkisyyteen viittaa vaan osaako aikuinen käsitellä tunteita/riitoja aikuismaisesti.
Minusta kumppanin ollessa surullinen niin toisen kuuluisi lohduttaa, mutta näissä aikuislapsi uutisissa sanotaan aina että ei saa antaa toisen ihmisen surun tai ärtymyksen vaikuttaa omaan mielentilaan, mikä on minusta vähän outoa kun on kyse rakkaasta ihmisestä.
Jo otsikko kertoo ettå täyttä paskaa lässyttäjille.