IL: Jos olet "aikuinen lapsi", sinulla on haava sydämessäsi, näin se vaikuttaa"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tarkottaako aikuinen lapsi sitä, ettei osaa käsitellä tunteitaan? Että ne on jääneet lapsena tuntematta jostain syystä eikä niitä aikuisenakaan osaa tuntea. Niitä pitäs käsitellä, mutta kuinka?? Mistä voin tietää onko mulla sellaisia tunteita piilossa.

Sieltä ehkä kumpuaa hieman lapsellinen käytös, ei oteta toista ihmistä huomioon, halutaan kaikki heti ja kiukutellaan kun on vastoinkäymisiä.

Olen tuo muutama viesti taakse päin kirjoittanut 35v. "aikuislapsi". En tunnista noita mainitsemiasi piirteitä itsessäni. Edes lapsena en ollut tuollainen, vaikka teininä hieman toki kapinoinkin Silloinkaan en tosin paljoa, koska kunnioitettiin vanhempiamme, vaikka meillä ei niinkään ihmeempiä sääntöjä ollut. En todellakaan saanut kaikkia nyt ja heti, lapsuus oli köyhä kiitos laman joten en saanut juuri mitään, mutta rakkautta oli senkin edestä. Sai koko lapsuuden käyttää omaa päätänsä ja tehdä ratkaisut - joskus ratkaisu oli oikea, joskus sain kärsiä tyhmästä päästä ja sitä kautta sitä oppi. Ei toki mitään fyysisiä kuritusjuttuja, mutta kun luuli tekevänsä hyvän ratkaisun asian x tiimoilta ja pääsevänsä helpolla (esim. valehteli), edessä olikin sitten sotku selvitettäväksi ja ihan itse se piti sitten selvittää ja niellä tappio sekä pyytää anteeksi. Kotiin sai silti aina tulla, vaikka pakkasi kerran jos toisenkin kamat kaverin luokse ja vannotti ettei tule koskaan takaisin, mutta yhä tänäkin päivänä sinne saa palata aina. Koti ja vanhemmat on kuin turvasatama edelleen, mutta meidän puolesta ei koskaan tehty asioita, vaan ihan itse itsestään oli vastuussa. Elämä opetti ja opettaa edelleen, helppo ei ole polku ollut, mutta sitä tietynlaista lapsellisuutta en ole ikinä menettänyt itsessäni.

Jos pitäisi kuvailla itseäni, olen hieman kuin Peter Pan - joskus jopa leikkisämpi kuin itse lapset, olen aina valmis vaikka lumisotaan ja edelleen teen erilaisia lumiukkoja talvisin. En halua kasvaa aikuiseksi, sellaiseksi vakavaksi, vaikka seuraankin esim. politiikkaa ja olen kiinnostunut globaaleista asioista. Olen todella empaattinen (joskus tosin rasittavuuteen saakka), en puhu koskaan kenenkään päälle (ja siksi jää usein suunvuoro saamatta kokonaan, kun en hallitse tätä päälle puhumista ja minut leimataan herkästi ihan väärin perustein ujoksi), olen ahkera ja puolustan vääryyttää kynsin ja hampain. Minä puhun tunteistani, en osaa enkä edes halua padota niitä, mutta ennemmin olen silti kuuntelija kuin omista asioistani puhuva.

Siksi kiinnostaisi kyllä tuo aikuislapsen määritelmä, mutta en viitsi tuota plussaa ostaa itselleni vian yhden jutun takia. 

Et ole aikuislapsi.

Luulisin että se liittyy enemmän tunteiden käsittelyyn, kykyyn ottaa vastuuta ja hoitaa velvollisuuksia, itsenäistymiseen ja oman elämän rakentamiseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tarkottaako aikuinen lapsi sitä, ettei osaa käsitellä tunteitaan? Että ne on jääneet lapsena tuntematta jostain syystä eikä niitä aikuisenakaan osaa tuntea. Niitä pitäs käsitellä, mutta kuinka?? Mistä voin tietää onko mulla sellaisia tunteita piilossa.

Sieltä ehkä kumpuaa hieman lapsellinen käytös, ei oteta toista ihmistä huomioon, halutaan kaikki heti ja kiukutellaan kun on vastoinkäymisiä.

Olen tuo muutama viesti taakse päin kirjoittanut 35v. "aikuislapsi". En tunnista noita mainitsemiasi piirteitä itsessäni. Edes lapsena en ollut tuollainen, vaikka teininä hieman toki kapinoinkin Silloinkaan en tosin paljoa, koska kunnioitettiin vanhempiamme, vaikka meillä ei niinkään ihmeempiä sääntöjä ollut. En todellakaan saanut kaikkia nyt ja heti, lapsuus oli köyhä kiitos laman joten en saanut juuri mitään, mutta rakkautta oli senkin edestä. Sai koko lapsuuden käyttää omaa päätänsä ja tehdä ratkaisut - joskus ratkaisu oli oikea, joskus sain kärsiä tyhmästä päästä ja sitä kautta sitä oppi. Ei toki mitään fyysisiä kuritusjuttuja, mutta kun luuli tekevänsä hyvän ratkaisun asian x tiimoilta ja pääsevänsä helpolla (esim. valehteli), edessä olikin sitten sotku selvitettäväksi ja ihan itse se piti sitten selvittää ja niellä tappio sekä pyytää anteeksi. Kotiin sai silti aina tulla, vaikka pakkasi kerran jos toisenkin kamat kaverin luokse ja vannotti ettei tule koskaan takaisin, mutta yhä tänäkin päivänä sinne saa palata aina. Koti ja vanhemmat on kuin turvasatama edelleen, mutta meidän puolesta ei koskaan tehty asioita, vaan ihan itse itsestään oli vastuussa. Elämä opetti ja opettaa edelleen, helppo ei ole polku ollut, mutta sitä tietynlaista lapsellisuutta en ole ikinä menettänyt itsessäni.

Jos pitäisi kuvailla itseäni, olen hieman kuin Peter Pan - joskus jopa leikkisämpi kuin itse lapset, olen aina valmis vaikka lumisotaan ja edelleen teen erilaisia lumiukkoja talvisin. En halua kasvaa aikuiseksi, sellaiseksi vakavaksi, vaikka seuraankin esim. politiikkaa ja olen kiinnostunut globaaleista asioista. Olen todella empaattinen (joskus tosin rasittavuuteen saakka), en puhu koskaan kenenkään päälle (ja siksi jää usein suunvuoro saamatta kokonaan, kun en hallitse tätä päälle puhumista ja minut leimataan herkästi ihan väärin perustein ujoksi), olen ahkera ja puolustan vääryyttää kynsin ja hampain. Minä puhun tunteistani, en osaa enkä edes halua padota niitä, mutta ennemmin olen silti kuuntelija kuin omista asioistani puhuva.

Siksi kiinnostaisi kyllä tuo aikuislapsen määritelmä, mutta en viitsi tuota plussaa ostaa itselleni vian yhden jutun takia. 

Et ole aikuislapsi.

Luulisin että se liittyy enemmän tunteiden käsittelyyn, kykyyn ottaa vastuuta ja hoitaa velvollisuuksia, itsenäistymiseen ja oman elämän rakentamiseen.

Tämä

Vierailija kirjoitti:

Onko silloin aikuislapsi jos odottaa että oma mies lohduttaa jos on paha mieli jostain asiasta?

tämä minua kiinnostaa, onko kellään tähän vastausta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko silloin aikuislapsi jos odottaa että oma mies lohduttaa jos on paha mieli jostain asiasta?

tämä minua kiinnostaa, onko kellään tähän vastausta

Ei tietenkään, jos on ihan oikeasti paha mieli jostain, niin lohdutus on ihan ansaittua.

Jos taas draamailee tuon tuostakin niin sitten on omssa tekemisissä tarkastamisen aihetta.

Eikö kukaan voi kopsata tuota juttua tänne?