Lue keskustelun säännöt.
Ystävien tahaton lapsettomuus ja oma vaikea vanhemmuus
18.07.2021 |
Itseäni ärsyttää suunnattomasti kun tahattomasti lapsettomat ystäväni surevat lapsettomuuttaan. Molemmilla lapsettomuus johtuu siitä etteivät ole löytäneet sopivaa puolisoa ja siitä että sairaudet ovat vaikeuttaneet elämää. Molemmat olisivat olleet kykeneviä saamaan lapsia.
Ymmärrän heitä toisaalta mutta toisaalta ärsyttää kun he eivät tiedä mistä puhuvat eivätkä ymmärrä kuinka rankkaa vanhemmuus on. Tiedän että kumpikaan ei olisi sairauksiensa takia jaksanut äitiyttä. Siksi se loputon huokailu "kun en saanut lasta" ottaa välillä aivoon.
Heille ei voi koskaan valittaa vanhemmuuden raskautta koska asenne on että hehän niitä suurimpia kärsijöitä ovat ja kuinka edes kehtaan valittaa kun olen sentään saanut lapsen. En tiedä ymmärtääkö täällä kukaan vuodatustani mutta kiitos kun sain avautua.
Kommentit (29)
Miksi et kerro ystävillesi, että voisit vaihtaa osat heidän kanssaan?
Kerro kuinka raskasta on hoitaa ja huoltaa lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on sama tilanne erään sukulaisen kanssa joten ymmärrän tilanteesi ap. Tällä ihmisellä on vaikea perussairaus ja juuri ja juuri jaksaa hoitaa itsensä ja arkensa. Silti ainainen murhe tuntuu olevan lapsettomuus. Kun sivusta näen ja tiedän ettei hän olisi jaksanut vanhemmuuden vaatimuksia eikä lapsen tarvitsevuutta millään tasolla.
Selvästi kyseinen ihminen ihannoi vanhemmuutta ja sitä kuinka paljon se antaa. Vaikka tosiasiassa se usein ottaa enemmän kuin antaa. Vanhempi on lasta varten eikä toisinpäin.
Onpa taas tekstiä. Ei ihmiset tekisi lapsia, jos se "ottaisi enemmän kuin antaa". Luuletko todella olevasi jonkin hyväntekeväisyystyön tehnyt, kun olet tehnyt lapsen tähän maailmaan? Lapsen tekeminen on AINA ITSEKÄS teko, aina.
Ja kyllä, itsekin olen lapsen tehnyt.
Kommenttisi ei liity aiheeseen mitenkään. Kyse on sairaista ihmisistä jotka eivät käsitä vanhemmuuden raskautta ja sitä ettei heistä siihen olisi. Heidän kohdallaan se nimenomaan ottaisi enemmän kuin antaisi. Ja niin se on monen terveen vanhemmankin kohdalla. Lapsia todellakin tehdään tietämättä mitä se vanhemmuus todella vaatii. Ihmiset tekevät lapsia tietämättä mihin ryhtyvät. Vasta sen ensimmäisen lapsen saatuaan tietää ja sitten voi päättää haluaako ja jaksaako samaa lisää.
Niin, tämä on tätä ylellisyyttä kun normaali elämä tuntuu liian rankalta. HUOH. Sitä tosiaan on aika paljon vaikeampikin asioita elämässä kuin vanhemmuus.
Aina löytyy niitä joilla on rankempaa ja niitä, joiden mielestä toisilla ei olisi oikeutta valittaa. Minun lapselleni on keva+autismi, ja valehtelisin jos väittäisin, ettei kirpaisisi kun joku valittaa normaalia lapsen uhmaa, harrastusrumbaa (joka ei meille edes koskaan tule mahdolliseksi tavallaan) yms. Joskus pahimpina hetkinä olen asiasta huomauttanut kaverille, että voisi välillä miettiä mitä suustaan päästää. Sitten on kuitenkin pakko ymmärtää, että jokaisen kokemusmaailma on erilainen ja sen myötä se raskauden tunne määrittyy. Totta kai lapsettomuus tuntuu pahalta. Totta kai myös sinun arkesi on raskasta, ja sen saa sanoa ääneen. Puolin toisin ymmärrystä, siihenhän ystävyys perustuu.
Joskus sairaus ja menetykset tekevät ihmisestä katkeran ja itsekkään. Se voi johtaa siihen ettei enää kykene vastavuoroisuuteen ystävyydessä.
Vierailija kirjoitti:
Joskus sairaus ja menetykset tekevät ihmisestä katkeran ja itsekkään. Se voi johtaa siihen ettei enää kykene vastavuoroisuuteen ystävyydessä.
Joskus taas normaalisita elämäongelmista kärsivät eivät tajua, että heidän "ongelmansa" on luksusta muiden ongelmien rinnalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tahattomasti lapsettomat uhriutuvat. Se on sietämätöntä. Aina mediassa valittamassa. Kun oikeasti heillä on vain yksinkertaisesti helppo elämä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joskus sairaus ja menetykset tekevät ihmisestä katkeran ja itsekkään. Se voi johtaa siihen ettei enää kykene vastavuoroisuuteen ystävyydessä.
Joskus taas normaalisita elämäongelmista kärsivät eivät tajua, että heidän "ongelmansa" on luksusta muiden ongelmien rinnalla.
Toi juuri on sitä katkeruutta ja itsekkyyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joskus sairaus ja menetykset tekevät ihmisestä katkeran ja itsekkään. Se voi johtaa siihen ettei enää kykene vastavuoroisuuteen ystävyydessä.
Joskus taas normaalisita elämäongelmista kärsivät eivät tajua, että heidän "ongelmansa" on luksusta muiden ongelmien rinnalla.
Toi juuri on sitä katkeruutta ja itsekkyyttä.
Ei se ole katkeruutta ja itsekkyyttä vaan fakta. On ihan eri asia esim elää vakavasti toimintarajoitteisena kuin elää normaalia lapsiperhearkea. Raskaus on ihan eri luokkaa.
Pliis.
Ohis