Lue keskustelun säännöt.
Miksi kehuskelet pitkällä avioliitollasi?
18.07.2021 |
Sinä joka olet ollut 40v-50v saman miehen kanssa naimisissa? Miksi se on sinusta hienoa?
Kommentit (76)
Tiedätkö mikä on vielä oudompaa? Se kun työkaverini (35-vuotias nainen) kehuskelee somessa säännöllisesti sillä että vanhempansa ovat yhä naimisissa.
"Äitin ja isän 40 v hääpäivä, niin ihanaa kun on jaettu ilot ja surut vuosikymmeniä"
"Jaksan ihailla näitä tyyppejä kun ovat olleet sitoutuneita toisiinsa jo 41 vuoden ajan"
"Äiti ja iskä Rhodoksella, tältä rakkauden kuuluu näyttää"
Huhhuh.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meidän yhteiskunnassa on jostain syystä arvo ja nähdään tavoiteltavana että ollaan yhden ihmisen kanssa koko elämä (ensin on tietysti hyvä kokeilla muutamaa, mutta sitten kun asetutaan aloilleen niin on soveliasta jumittaa sen yhden kanssa). Se on joku kunnon ihmisen merkki. Sillä voi sitten kehuskella kun voi ajatella olevansa jotenkin parempi kuin moni muu, jolla on ollut monia parisuhteita.
Siksi siis.
Tuttavapiirissäni on monta pitkässä parisuhteessa olevaa, mutta en ole vielä kertaakaan kuullut kenenkään heistä kehuskelevan asialla, saati, että pitäisivät itseään parempina ihmisinä. Outo asenne, että koetaan jumittamisena, jos on saman ihmisen kanssa pitkässä liitossa. Itsekin olen, enkä ole asialla kehuskellut vielä koskaan, juhlistamme keskenämme vuosittain, ja aika ajoin ihmetellään, miten kaikesta ikävistäkin matkalla sattuneista asioista huolimatta tunteet ovat edelleen samat.
Se on toisaalta fakta, että jos vaihtaa kumppania vähän väliä, saa tietyn leiman, sukupuolesta riippumatta. Sellainen ihminen voisi myös kysyä itseltään, onko vika minussa, vai haksahdanko kerta toisensa jälkeen vääränlaiseen kumppaniin. Tämä siis ilman sarvia ja hampaita.Viestissäsi huomaa nimenomaan sen miten pitkä parisuhde koetaan arvona tai kunnon ihmisen merkkinä. "sellainen ihminen voi myös kysyä itseltään, onko VIKA minussa - -".
Olisiko aivan mahdotonta alkaa näkemään asia niin, että on rikkaus jos on saanut elää ja oppia eri ihmisten kanssa? Eikä niin että pitää kysellä mitä vikaa on. Onko parisuhteen tavoite aina oltava automaattisesti se loppuelämä? Näinhän tässäkin viestissä ymmärrettävästi on sisään rakennettu ajatus.
Kuulostaa siltä ettet ole koskaan rakastanut ketään. Mutta jos pidät jotenkin tavoiteltavampana olla mahdollisimman monien kanssa ja kerätä näin kokemuksia suhteista erilaisten ihmisten kanssa, niin sehän on ihan vapaa valinta. Jos se tekee sinut onnelliseksi, niin elä sitten niin! Et varmasti voi ymmärtää miten joku ”jumittaa” yhdessä koko elämänsä, koska et pysty kokemaan heidän tunteitaan. Rakkautta, yhteenkuuluvuutta ja halua rakentaa elämää eteenpäin nimenomaan yhdessä, ei kenen kanssa tahansa.
En sano että näen toista tavoiteltavampana kuin toista, nimenomaan minä en arvota ihmisiä tai heidän parisuhteitaan niiden pituuden perusteella. Olen rakastanut aidosti kyllä, mutta joskus rakkaus loppuu joltakin osapuolelta tai molemmilta. Tarkoitin että useat parisuhteet voi nähdä myös positiivisena asiana elämän kulun kannalta, eikä ainoastaan sarjana epäonnistumisia.
Juu tuo jumittaa - sana ehkä oli vähän arvottava, en tarkoittanut sitä ihan sillä tavalla. Moni on pitkään yhdessä juuri siksi että rakastaa, mutta moni taas sosiaalisen paineen, taloudellisen aseman tai tottumuksen tai lasten takia. Pitkä liitto ei aina kerro siitä, että on suurta rakkautta. Joskus kyllä, ja sehän on hienoa ja onnekasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meidän yhteiskunnassa on jostain syystä arvo ja nähdään tavoiteltavana että ollaan yhden ihmisen kanssa koko elämä (ensin on tietysti hyvä kokeilla muutamaa, mutta sitten kun asetutaan aloilleen niin on soveliasta jumittaa sen yhden kanssa). Se on joku kunnon ihmisen merkki. Sillä voi sitten kehuskella kun voi ajatella olevansa jotenkin parempi kuin moni muu, jolla on ollut monia parisuhteita.
Siksi siis.
Mistä ihmeestä olet tuollaista keksinyt? Sitähän on tapana olla tietyn ihmisen kanssa yhdessä koska haluaa, ja niin kauan kuin yhdessä oleminen tuntuu hyvältä! Jos alkaa tuntua ettei yhdessä enää ole hyvä olla, pitää tietenkin erota, mutta jos sen yhden ja saman kanssa on hyvä olla vuosikymmenestä toiseen, niin tottakai silloin pysytään yhdessä! Ei kai nyt KUKAAN ole kenenkään kanssa jotta se olisi jotenkin ”soveliasta”. Ajatustapasi on todella kummallinen!
Onko oikeasti kummallinen? Eikö yleisesti ihmisiä jotka vaihtavat kumppaneita parin vuoden välein pidetä jotenkin vähän virheellisinä, sitoutumisKYVYTTÖMINÄ tai vastaavaa? Että ei PYSTY jostain syystä pitkään parisuhteeseen, koska sehän on normi. Mieti nyt rehellisesti eikö tämä muka ole ilmiö.
Sitä paitsi aivan varmasti monet ovat jonkun kanssa pitkään koska se on soveliasta, esimerkiksi jos on mennyt hankkimaan lapsia niin sosiaalinen paine voi olla kova pysyä yhdessä. Tiedän että eronneille on sukulaiset tai ystävät kääntäneet selän kun on erottu, koska nähdään se niin tuomittavana kun on lapsia.
On se kummallista. Ihan oikeasti. Eikö sinulle tule mieleen että onko ajatus sittenkin outo koska enemmistö ei noin ajattele. Ja kyllähän sitä voi sanoa vaikka sitoutumiskammoksi että ei halua sitoutua yhteen ja samaan ihmiseen. Vai mikä sitten on mielestäsi sitoutumiskammoa? Se että ei haluta olla yhdessä enää oikeasti, mutta ollaan päätetty lasten takia niin tehdä, on lasten edun ajattelemista, eikä sitä että olisi jotenkin sosiaalisesti tuomittavaa erota. Onko tällainen väkisin yhdessä oleminen sitten oikeasti järkevää lasten kannalta, onkin sitten toinen juttu. No jos aidosti pystyy elämään niin ettei vastentahtoinen yhdessä oleminen lasten näkökulmasta näy, niin ei kai siinä sitten mitään. Jatkuvasti riitelevät vanhemmat nyt eivät kuitenkaan ole lastenkaan etu. Eiköhän nämä tällaiset ihmiset sitten heti eroa kun lapset muuttavat omilleen, jos kerran ovat lasten vuoksi yhdessä pysyneet.
Kehuskelisin minäkin. Vaatii paljon enemmän luonnetta pysyä yhdessä vuosikymmeniä kuin vaihtaa joka kerta, kun on hankalaa.
Kertoohan se nyt ihmisestä jotain. Osaa tehdä päätöksiä, jotka pitää. Toisin kuin vuodessa eroavat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pitkissä liitoissa on yleensä tunteet laimenneet ja siihen jämähdetty.
Ei kannata todellakaa kehua.
Mieluummin useampi parisuhde joissa on hyvä olla ja kumpikin haluaa toista.
Siksi, että sun kaltaisia kertakäyttökulttuuri-ihmisiä veetuttais.
Oikeesti kyllä outoa, jos joku ottaa oikean, pitkän avioliiton kehuskeluna.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meidän yhteiskunnassa on jostain syystä arvo ja nähdään tavoiteltavana että ollaan yhden ihmisen kanssa koko elämä (ensin on tietysti hyvä kokeilla muutamaa, mutta sitten kun asetutaan aloilleen niin on soveliasta jumittaa sen yhden kanssa). Se on joku kunnon ihmisen merkki. Sillä voi sitten kehuskella kun voi ajatella olevansa jotenkin parempi kuin moni muu, jolla on ollut monia parisuhteita.
Siksi siis.
Mistä ihmeestä olet tuollaista keksinyt? Sitähän on tapana olla tietyn ihmisen kanssa yhdessä koska haluaa, ja niin kauan kuin yhdessä oleminen tuntuu hyvältä! Jos alkaa tuntua ettei yhdessä enää ole hyvä olla, pitää tietenkin erota, mutta jos sen yhden ja saman kanssa on hyvä olla vuosikymmenestä toiseen, niin tottakai silloin pysytään yhdessä! Ei kai nyt KUKAAN ole kenenkään kanssa jotta se olisi jotenkin ”soveliasta”. Ajatustapasi on todella kummallinen!
Sinä taas olet ihan pihalla siitä, miten yhteiskunta toimii! Luepa sosiaalipsykologiaa, sosiologiaa ja kulttuurihistoriaa, näin aluksi, tai vaikkapa kirjallisuutta.
Vierailija kirjoitti:
Pitkissä liitoissa on yleensä tunteet laimenneet ja siihen jämähdetty.
Ei kannata todellakaa kehua.
Mieluummin useampi parisuhde joissa on hyvä olla ja kumpikin haluaa toista.
Puhut nyt huumasta, himosta, kiihkosta ja vetovoimasta. Se on eri asia kuin tunteet. Syvä rakkaus on tunteista voimakkaimpia. Mielestäni ei ole mitään kauniimpaa kuin rakastaa toista ihmistä kaikkine virheineen, sen jälkeen kun tuntee toisen läpikotaisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meidän yhteiskunnassa on jostain syystä arvo ja nähdään tavoiteltavana että ollaan yhden ihmisen kanssa koko elämä (ensin on tietysti hyvä kokeilla muutamaa, mutta sitten kun asetutaan aloilleen niin on soveliasta jumittaa sen yhden kanssa). Se on joku kunnon ihmisen merkki. Sillä voi sitten kehuskella kun voi ajatella olevansa jotenkin parempi kuin moni muu, jolla on ollut monia parisuhteita.
Siksi siis.
Mistä ihmeestä olet tuollaista keksinyt? Sitähän on tapana olla tietyn ihmisen kanssa yhdessä koska haluaa, ja niin kauan kuin yhdessä oleminen tuntuu hyvältä! Jos alkaa tuntua ettei yhdessä enää ole hyvä olla, pitää tietenkin erota, mutta jos sen yhden ja saman kanssa on hyvä olla vuosikymmenestä toiseen, niin tottakai silloin pysytään yhdessä! Ei kai nyt KUKAAN ole kenenkään kanssa jotta se olisi jotenkin ”soveliasta”. Ajatustapasi on todella kummallinen!
Onko oikeasti kummallinen? Eikö yleisesti ihmisiä jotka vaihtavat kumppaneita parin vuoden välein pidetä jotenkin vähän virheellisinä, sitoutumisKYVYTTÖMINÄ tai vastaavaa? Että ei PYSTY jostain syystä pitkään parisuhteeseen, koska sehän on normi. Mieti nyt rehellisesti eikö tämä muka ole ilmiö.
Sitä paitsi aivan varmasti monet ovat jonkun kanssa pitkään koska se on soveliasta, esimerkiksi jos on mennyt hankkimaan lapsia niin sosiaalinen paine voi olla kova pysyä yhdessä. Tiedän että eronneille on sukulaiset tai ystävät kääntäneet selän kun on erottu, koska nähdään se niin tuomittavana kun on lapsia.
On se kummallista. Ihan oikeasti. Eikö sinulle tule mieleen että onko ajatus sittenkin outo koska enemmistö ei noin ajattele. Ja kyllähän sitä voi sanoa vaikka sitoutumiskammoksi että ei halua sitoutua yhteen ja samaan ihmiseen. Vai mikä sitten on mielestäsi sitoutumiskammoa? Se että ei haluta olla yhdessä enää oikeasti, mutta ollaan päätetty lasten takia niin tehdä, on lasten edun ajattelemista, eikä sitä että olisi jotenkin sosiaalisesti tuomittavaa erota. Onko tällainen väkisin yhdessä oleminen sitten oikeasti järkevää lasten kannalta, onkin sitten toinen juttu. No jos aidosti pystyy elämään niin ettei vastentahtoinen yhdessä oleminen lasten näkökulmasta näy, niin ei kai siinä sitten mitään. Jatkuvasti riitelevät vanhemmat nyt eivät kuitenkaan ole lastenkaan etu. Eiköhän nämä tällaiset ihmiset sitten heti eroa kun lapset muuttavat omilleen, jos kerran ovat lasten vuoksi yhdessä pysyneet.
No juu, pidä ajatuksesi enemmistön mielipiteestä, minä pidän omani.
Ihan vain esimerkkinä hieman myöhemmin tästä ketjusta mielestäni aika arvottava kommentti :
"Kertoohan se nyt ihmisestä jotain. Osaa tehdä päätöksiä, jotka pitää. Toisin kuin vuodessa eroavat."
Sitoutumiskammosta, ei se että on monia parisuhteita tarkoita sitoutumiskammoa yleisesti välttämättä, vaan että näiden kanssa ei ole toiminut eikä tyydy ihan mihin vain. Ei siis kaikki halua sitoutumista pelkän sitoutumisen takia. Myöskään se että ei halua sitoutua tarkoita välttämättä että on sitoutumiskammo, se voi olla myös valinta.
Onhan se vangeillakin sitä leuhkempi juttu mitä pidempi tuomio.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä tarkoitat kehuskelulla? Vanhempani ovat olleet yhdessä yli 50 vuotta ja mainitsevat kyllä joka vuosi kihlajais- ja hääpäivänsä. He ovat 70-80+ vuotiaita eivätkä käy tällä palstalla. En tiedä käykö täällä niin iäkkäitä ihmisiä, jotka olisivat noihin lukuihin yltäneet. Itse olen pariutunut nuorena ja ollut vasta 33 vuotta saman miehen kanssa. Se että on löytynyt hyvä ja sopiva on onnen ja ilon aihe, jotkut voivat tietysti sen ilmaisemisen kokea kehuskeluna.
Tänä kesänä tulee täyteen 50 vuotta siitä, kun tapasin puolisoni. 46 vuotta namisissa.
En kehuskele, mutta kerron, jos joku kysyy.
Vierailija kirjoitti:
Pitkissä liitoissa on yleensä tunteet laimenneet ja siihen jämähdetty.
Ei kannata todellakaa kehua.
Mieluummin useampi parisuhde joissa on hyvä olla ja kumpikin haluaa toista.
Puhu vaan omasta puolestasi.
Meillä on pitkä liitto miehen kanssa, on kestetty ylä ja alamäet ja tasaisuus, puhtaalla omalla vapaalla halulla olla toisen kanssa. Avainsana on puhuminen. Molemmilla on omia menoja sekä yhteisiä. Tuetaan toisiamme toteuttamaan haaveitamme, ne eivät ole parisuhteelta pois. Tuskin kenenkään liitto on yhtä ilotulitusta koko ajan, mutta me olemme valinneet toisemme, emme kärvistele emmekä ole jämähtäneet. Viihdymme hyvin yhdessä ja nautimme toistemme seurasta. Intiimipuolikin kukoistaa koska kumpikin haluaa toista. En kehu, kerron vain miten meillä on ja olen toki tyytyväinen.
Mielummin tämä suhde kun kuluttaa energiaa jatkuvaan uuteen kumppaniin tutustumiseen. Joka lyhyitä suhteita haluaa, on ihan fine mulle, mutta ei kannata arvostella jollei ole pitkää hyvää suhdetta kokenut. Jos itse olet kärvistellyt ja jämähtänyt pitkässä parisuhteessa, ei se tarkoita että kaikki niin tekisi. Toisilla voi oikeasti olla yhdessä hauskaa vielä kymmenien vuosien jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä tarkoitat kehuskelulla? Vanhempani ovat olleet yhdessä yli 50 vuotta ja mainitsevat kyllä joka vuosi kihlajais- ja hääpäivänsä. He ovat 70-80+ vuotiaita eivätkä käy tällä palstalla. En tiedä käykö täällä niin iäkkäitä ihmisiä, jotka olisivat noihin lukuihin yltäneet. Itse olen pariutunut nuorena ja ollut vasta 33 vuotta saman miehen kanssa. Se että on löytynyt hyvä ja sopiva on onnen ja ilon aihe, jotkut voivat tietysti sen ilmaisemisen kokea kehuskeluna.
Tänä kesänä tulee täyteen 50 vuotta siitä, kun tapasin puolisoni. 46 vuotta namisissa.
En kehuskele, mutta kerron, jos joku kysyy.
Mieti mistä kaikesta olet jäänyt paitsi kun olet pakkomielteisesti jumittunut tunteettomaan suhteeseen.. ihastumisen huumat, rakastumiset,kiihkeät seksikokemukset erilaisten naisten kanssa, vapaus jne.. olen surullinen puolestasi
Vietämme rubiinihääpäivää tänä kesänä. Ei ole tullut mieleen sillä erityisesti kehuskella kenellekään, mutta onhan se hienoa meistä itsestämme.
Mitä voisimme avioliitolta enempää toivoa, kuin 40 vuotta kestänyt ja syventynyt rakkaus, se, että tunnemme toisemme läpikotaisin ja rakastamme toisiamme sellaisina kuin olemme? Ei ole kovin pitkä aika siitä, kun mieheni sanoi minulle ihan vaan kotona ollessamme, että ”rakastan sinua niin paljon ja elämäni olisi tyhjää, jos sinua ei olisi” ja minusta se oli todella ihanaa näin monen vuosikymmenen jälkeen.
Kyllä pitkä ja onnellinen avioliitto on hieno saavutus.
En kehuskele leuhkien, mutta ei sitä tarvitse salaillakaan. Olen pitkästä liitostamme ylpeä ja saan ollakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä tarkoitat kehuskelulla? Vanhempani ovat olleet yhdessä yli 50 vuotta ja mainitsevat kyllä joka vuosi kihlajais- ja hääpäivänsä. He ovat 70-80+ vuotiaita eivätkä käy tällä palstalla. En tiedä käykö täällä niin iäkkäitä ihmisiä, jotka olisivat noihin lukuihin yltäneet. Itse olen pariutunut nuorena ja ollut vasta 33 vuotta saman miehen kanssa. Se että on löytynyt hyvä ja sopiva on onnen ja ilon aihe, jotkut voivat tietysti sen ilmaisemisen kokea kehuskeluna.
Tänä kesänä tulee täyteen 50 vuotta siitä, kun tapasin puolisoni. 46 vuotta namisissa.
En kehuskele, mutta kerron, jos joku kysyy.
Ja nytkö joku täällä kysyi?
Miksi ei saisi mainita ja tuntea iloa, että on ollut pitkään puolisonsa kanssa? Sehän kertoo rakkaudesta ja sitoutumiskyvystä, tahdosta pysyä yhdessä (enkä tarkoita mitään väkivalta- tai alistussuhteita) ja halusta tehdä suhteen ja perheen eteen myös töitä. Juhlikaa ihmeessä ja nauttikaa pitkästä suhteesta!
Fakta on että jokaisessa pitkässä suhteessa mies katselee muita naisia seksi mielessään ja harmittelee kun omasta naisesta tullut muodoton haiseva möykky. Yhdessä ollaan vaan lasten tai rahan takia tai mies siitä syystä ettei muitakaan saisi. Surullisia ihmiskohtaloita
M38
Onko oikeasti kummallinen? Eikö yleisesti ihmisiä jotka vaihtavat kumppaneita parin vuoden välein pidetä jotenkin vähän virheellisinä, sitoutumisKYVYTTÖMINÄ tai vastaavaa? Että ei PYSTY jostain syystä pitkään parisuhteeseen, koska sehän on normi. Mieti nyt rehellisesti eikö tämä muka ole ilmiö.
Sitä paitsi aivan varmasti monet ovat jonkun kanssa pitkään koska se on soveliasta, esimerkiksi jos on mennyt hankkimaan lapsia niin sosiaalinen paine voi olla kova pysyä yhdessä. Tiedän että eronneille on sukulaiset tai ystävät kääntäneet selän kun on erottu, koska nähdään se niin tuomittavana kun on lapsia.