Miksi kehuskelet pitkällä avioliitollasi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä tarkoitat kehuskelulla? Vanhempani ovat olleet yhdessä yli 50 vuotta ja mainitsevat kyllä joka vuosi kihlajais- ja hääpäivänsä. He ovat 70-80+ vuotiaita eivätkä käy tällä palstalla. En tiedä käykö täällä niin iäkkäitä ihmisiä, jotka olisivat noihin lukuihin yltäneet. Itse olen pariutunut nuorena ja ollut vasta 33 vuotta saman miehen kanssa. Se että on löytynyt hyvä ja sopiva on onnen ja ilon aihe, jotkut voivat tietysti sen ilmaisemisen kokea kehuskeluna.

Tänä kesänä tulee täyteen 50 vuotta siitä, kun tapasin puolisoni. 46 vuotta namisissa.

En kehuskele, mutta kerron, jos joku kysyy.

Mieti mistä kaikesta olet jäänyt paitsi kun olet pakkomielteisesti jumittunut tunteettomaan suhteeseen.. ihastumisen huumat, rakastumiset,kiihkeät seksikokemukset erilaisten naisten kanssa, vapaus jne.. olen surullinen puolestasi

Mistä päättelet että kirjoittaja elää tunteettomassa liitossa? Sinulla on selvästi itselläsi ajatus olla tuhlaamatta tunteita kehenkään liikaa etteivät vain kulu, joten ehkä tapanasi on juhlistaa määriä joihin onnistut tunteesi (jos niitä on) jakamaan, esim. 10:ttä tai 100:tta kertakäyttösuhdettasi?

Vierailija kirjoitti:

Fakta on että jokaisessa pitkässä suhteessa mies katselee muita naisia seksi mielessään ja harmittelee kun omasta naisesta tullut muodoton haiseva möykky. Yhdessä ollaan vaan lasten tai rahan takia tai mies siitä syystä ettei muitakaan saisi. Surullisia ihmiskohtaloita

M38

Jos joku naisparka on erehtynyt ottamaan kaltaisesi miehen, ei ihme että turvautuu lohtusyömiseen. En usko että hänelläkään on seksi mielessä sinun kanssasi, toivottavasti älyää lähteä.

Vierailija kirjoitti:

Fakta on että jokaisessa pitkässä suhteessa mies katselee muita naisia seksi mielessään ja harmittelee kun omasta naisesta tullut muodoton haiseva möykky. Yhdessä ollaan vaan lasten tai rahan takia tai mies siitä syystä ettei muitakaan saisi. Surullisia ihmiskohtaloita

M38

Kyllä kuule naisetkin katselevat. Kukapa ei viehättyisi kiinnostavista ja kauniista ihmisistä. Oli suhteessa tai ei. Omassa suhteessani tästäkin aiheesta voidaan puhua avoimesti. Pieni flirttailu on ok ja joitain ihastuksiakin on ollut. Niitä ei vain ruokita. Kuten joku jo aiemmin sanoi: avainsana on puhuminen.

Vierailija kirjoitti:

Fakta on että jokaisessa pitkässä suhteessa mies katselee muita naisia seksi mielessään ja harmittelee kun omasta naisesta tullut muodoton haiseva möykky. Yhdessä ollaan vaan lasten tai rahan takia tai mies siitä syystä ettei muitakaan saisi. Surullisia ihmiskohtaloita

M38

Todellinen surullinen ihmiskohtalo on se, ettet sinä raukka ole koskaan kokenut (etkä tekstistäsi päätellen tule koskaan kokemaankaan) aitoa rakkautta ja toiselle omistautumista. Koska olet itse tunnekylmä elukka, joka ei ymmärrä muun kuin seksuaalisen himon päälle, niin kuvittelet kaikkien muidenkin miesten olevan samanlaisia. Onneksi et itse tiedä, mistä jäät paitsi, joten voit jatkaa tinderpanojesi parissa ja kuvitella olevasi onnekkaampi kuin pariutuneet miehet.

Itse olen hyvin onnellinen siitä, että löysin nuorena hienon ihmisen, jonka kanssa olen ollut onnellisessa ja seesteisessä parisuhteessa vuosikymmeniä, ja lapsiakin olemme saaneet.

Sovimme hyvin yhteen, ja asiat toimii. Parisuhde tuo paljon hyviä asioita elämään, enkä missään nimessä vaihtaisi tätä lyhyisiin suhteisiin, joissa on sellaisia ongelmia että aina tulisi ero. En myöskään olisi halunnut jäädä lapsettomaksi, tai saada lapsia ja erota tai sinnitellä lasten takia huonossa liitossa.

Meillä on paljon yhteisiä muistoja ja kokemuksia, ja olemme kasvaneet yhdessä ja yhteen. En koe että jäisin mistään paitsi, minua ei kiinnosta mikään satunnainen seksi tuntemattomien kanssa, eikä mikään muukaan ”säätö” milloin kenenkin kanssa.

Asialla ei tarvitse kehuskella, mutta olen enemmän kuin tyytyväinen että meillä on hyvä, ongelmaton ja rakastava liitto vuodesta toiseen.

Parisuhdetta voit verrata matkaan. Toki voit käydä lähiseutumatkailulla päivän-parin reissuja (verrattavissa kokemuksina tavoitellisiin lyhyisiin suhteisiin - aina seuraavaa jo suunnittelet kun edellinen on vielä kesken)

Pitkä parisuhde on kuin maailmanympäri matka. Sinne mahtuu jännittäviä hetkiä ja paljon tylsää pusikkoväliäkin.

Lienee ap kohtuullista uuden suhteen alussa kertoa, että ei tavoittele pitkää suhdetta. Narsistina toki et sitä tee.

Yleensä ne kehuskelee, joiden liitto on ollut onneton... Pettämistä, riitoja ym. Pitävät saavutuksena, että ovat kestäneet ja ulkopuolinen tietty miettii, että miksi ihmeessä. Ne joiden liitto on ollut onnellinen, ei sillä kehu, kun suhde itsessään tuo hyvän olon eikä tarvii sille niin huomiota.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä tarkoitat kehuskelulla? Vanhempani ovat olleet yhdessä yli 50 vuotta ja mainitsevat kyllä joka vuosi kihlajais- ja hääpäivänsä. He ovat 70-80+ vuotiaita eivätkä käy tällä palstalla. En tiedä käykö täällä niin iäkkäitä ihmisiä, jotka olisivat noihin lukuihin yltäneet. Itse olen pariutunut nuorena ja ollut vasta 33 vuotta saman miehen kanssa. Se että on löytynyt hyvä ja sopiva on onnen ja ilon aihe, jotkut voivat tietysti sen ilmaisemisen kokea kehuskeluna.

Tänä kesänä tulee täyteen 50 vuotta siitä, kun tapasin puolisoni. 46 vuotta namisissa.

En kehuskele, mutta kerron, jos joku kysyy.

Mieti mistä kaikesta olet jäänyt paitsi kun olet pakkomielteisesti jumittunut tunteettomaan suhteeseen.. ihastumisen huumat, rakastumiset,kiihkeät seksikokemukset erilaisten naisten kanssa, vapaus jne.. olen surullinen puolestasi

Mistä päättelet, että suhde on tunteeton? Tunteet on pelissä kaiken aikaa. Uudelleen rakastumme toisiimme muutaman vuoden välein. - Kuten joku tuolla aiemmin totesi, olisi aika rankkaa tutustua vähän väliä uuteen ihmiseen. Meille parisuhde on se perusta, joka antaa voimaa ja energiaa tehdä uusia asioita, voi jakaa huolet luotettavan ihmisen kanssa, voi jakaa ilot ja onnistumisen kokemukset.

Tutun kumppanin kanssa seksuaalisuutta voi kehittää ja luoda yhdessä siihen sellaisia ulottuvuuksia, joihin lyhyissä suhteissa ei kenties koskaan ole aikaa ja tilaa. Hyvä ystäväni vuosikymmenten takaa muistutti aina, että "rakkaus ei ole mikään peruna, sillä se ei nahistu".

Kukin elää tavallaan. Hukkaan menee surullisuutesi puolestani - käytä sinäkin tunteesi johonkin hyödyllisempään kuin mukasuruun tuntemattoman ihmisen pitkän (ja onnellisen) parisuhteen vuoksi.

Vierailija kirjoitti:

Ihmettelen myös. Se on lähinnä hyvin surullista. Tuhlannut oman koko elämänsä saman ihmisen kanssa. Elämän koko nautinto hukattuna

M38

Kymmeniä vuosia Tinderissä on hyvin surullista.

Sanoimme toisillemme "tahdon" 30 vuotta sitten. Ei sillä kehuskella, vaan nöyränä otamme jokaisen myötä- ja vastamäen, joka tiellemme osuu.

Kyllä nämä kymmenillä aviovuosilla kehuskelevat katsovat nenänvartta pitkin niitä jotka eivät ole "osanneet sitoutua" eli joilla on ollut vain alle kymmenen vuoden suhteita. Myöntäkää pois, ylpeilette sillä.

Vierailija kirjoitti:

Jos ei ole sun mielestä hienoa . Oletko kateellinen?

Samaa minä ajatelin,onko kysyjä kateelinen? Hienoa jos ihmiset avioliitossa yhdessä hautaan asti.Myös kunnioitetavaa.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä nämä kymmenillä aviovuosilla kehuskelevat katsovat nenänvartta pitkin niitä jotka eivät ole "osanneet sitoutua" eli joilla on ollut vain alle kymmenen vuoden suhteita. Myöntäkää pois, ylpeilette sillä.

Älä luule kuvittele.On monta syytä miksi avioerot . On monta syytä jotkut eivät halua koskaan solmia avioliittoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meidän yhteiskunnassa on jostain syystä arvo ja nähdään tavoiteltavana että ollaan yhden ihmisen kanssa koko elämä (ensin on tietysti hyvä kokeilla muutamaa, mutta sitten kun asetutaan aloilleen niin on soveliasta jumittaa sen yhden kanssa). Se on joku kunnon ihmisen merkki. Sillä voi sitten kehuskella kun voi ajatella olevansa jotenkin parempi kuin moni muu, jolla on ollut monia parisuhteita.

Siksi siis.

Tuttavapiirissäni on monta pitkässä parisuhteessa olevaa, mutta en ole vielä kertaakaan kuullut kenenkään heistä kehuskelevan asialla, saati, että pitäisivät itseään parempina ihmisinä. Outo asenne, että koetaan jumittamisena, jos on saman ihmisen kanssa pitkässä liitossa. Itsekin olen, enkä ole asialla kehuskellut vielä koskaan, juhlistamme keskenämme vuosittain, ja aika ajoin ihmetellään, miten kaikesta ikävistäkin matkalla sattuneista asioista huolimatta tunteet ovat edelleen samat.

Se on toisaalta fakta, että jos vaihtaa kumppania vähän väliä, saa tietyn leiman, sukupuolesta riippumatta. Sellainen ihminen voisi myös kysyä itseltään, onko vika minussa, vai haksahdanko kerta toisensa jälkeen vääränlaiseen kumppaniin. Tämä siis ilman sarvia ja hampaita.

Viestissäsi huomaa nimenomaan sen miten pitkä parisuhde koetaan arvona tai kunnon ihmisen merkkinä. "sellainen ihminen voi myös kysyä itseltään, onko VIKA minussa - -".

Olisiko aivan mahdotonta alkaa näkemään asia niin, että on rikkaus jos on saanut elää ja oppia eri ihmisten kanssa? Eikä niin että pitää kysellä mitä vikaa on. Onko parisuhteen tavoite aina oltava automaattisesti se loppuelämä? Näinhän tässäkin viestissä ymmärrettävästi on sisään rakennettu ajatus.

Puhummeko nyt siis parisuhteista vai avioliitosta? Avioliittoon kun tosiaan mennään sillä ajatuksella, että sen ajattelee kestävän loppuelämän. Sitä varten allekirjoitetaan ”sopimus”.

Joten onhan se silloin saavutus, että on onnistunut olemaan rikkomatta sitä sopimustaan. Kaikenlaiset asiat ovat rikkauksia ja moni on avioliittonsa myötä kokenut vaikka millaista opettavaa ihmissuhdetta. On ehkä niitä lapsia, anoppia, appea, puolison sisaruksia ym. Joten vaikeaa jonkun suhteiden rikkautta on vertailla.

Jos menee avioliittoon, niin joku meni pieleen, jos siitä eroaa. Jos taas on parisuhteessa muuten vaan, niin siinä ei ole suunniteltu mitään selkää laillisesti, jota muutkin tietäisivät. Joku parisuhde on voitu suunnitella vaikka siksi ajaksi kun asuu ulkomailla ja kun muuttaa muualle eroaa ja silloin se on saattanut olla oikein onnistunut parisuhde.

Mutta koska otsikossa oli selkeästi mainittu avioliitto, niin puhutaan siitä, eikä parisuhteista noin yleisesti.

En ole kyllä kehuskellut. Paremminkin vaivaannuttaa jos liiton pituus tulee jossain puheeksi ja ihmiset ihastelevat. Ei ne tiedä, että on tässä ollut välillä melkoista vastamäkeä ja eroakin mietitty moneen kertaan. Mutta jos jostain voin olla ylpeä niin siitä, että vaikeuksista on selvitty voittoon siinä missä moni muu olisi jo antanut periksi.

Mä oon nyt ollu naimisissa 23 vuotta.

En kehuskele, totean.

Vierailija kirjoitti:

Yleensä ne kehuskelee, joiden liitto on ollut onneton... Pettämistä, riitoja ym. Pitävät saavutuksena, että ovat kestäneet ja ulkopuolinen tietty miettii, että miksi ihmeessä. Ne joiden liitto on ollut onnellinen, ei sillä kehu, kun suhde itsessään tuo hyvän olon eikä tarvii sille niin huomiota.

Eikö se päde vähän kaikkeen? Mitä raskaampi taival sitä ylpeämpi on kun siitä selviää. On se sitten pitkä opiskeluputki tai pyöräretki etelästä Lappiin tai 30 päivän helleputkesta selviäminen.

Eikö se ole vain postiivista, että joku on ylpeä ja tyytyväinen itseensä?

Vierailija kirjoitti:

En ole kyllä kehuskellut. Paremminkin vaivaannuttaa jos liiton pituus tulee jossain puheeksi ja ihmiset ihastelevat. Ei ne tiedä, että on tässä ollut välillä melkoista vastamäkeä ja eroakin mietitty moneen kertaan. Mutta jos jostain voin olla ylpeä niin siitä, että vaikeuksista on selvitty voittoon siinä missä moni muu olisi jo antanut periksi.

Ymmärrän mitä sanot, mutta tämä oli mielestäni juuri apn pointti että miksi se periksi antaminen on joillekin niin hirveää? En puhu nyt sinusta vaan yleensäkin. Että hammasta purren pysytään yhdessä vain että voisi sanoa ettei erottu?

Oma avioliittoni on kestänyt yli 20 vuotta ja mielestäni ainoastaan koska sattumalta sovimme niin hyvin yhteen. En ole mitenkään "hyvä avioliittoilija", elämän ongelmat vain ovat osuneet muille alueille.

Aivan sairaan ärsyttävä oli sekin viesti, joka kiersi facessa joitakin päiviä sitten ja jossa juuri oli piiiitkä sepustus siitä, miten henkilö ei ole luovuttanut vaan on jatkanur puolisonsa kanssa niin ja niin kauan, toisin kuin ne, jotka ovat ”luovuttaneet ensimmäisten vaikeuksien kohdalla”.

Sitä sitten jakoivat ne kaverit, joilla tuntuu okevan juuri noita ”vaikeuksia” mutta jotka eivät osaa lähteä suhteesta (näin sivullisen huomiona). Tai muut syistä, joita en oikein tajua. Kyllähän siinä ihmisen arvoa mitattiin sillä, onko pitkässä parisuhteessa, vaikka jokainen varmaan ymmärtää, että suhteet saattavat päättyä monesta muustakin syystä kuin ”luovuttamisen” takia.

Eihän se tarkoita, että pitkä liitto olisi ollut huono valinta jos matkalle on mahtunut isojakin koettelemuksia. Elämästä ei selviä hengissä, mutta ei myöskään ilman vastoinkäymisiä.