Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Äidin ja isän vanhemmat
23.07.2014 |
Toisessa keskustelussa tuli esille että äidin äiti on suhteessa lapsenlapsiinsa tärkeämpi kuin isän äiti, koska perheessä lasten äiti saa määrätä ketkä lapsia kulloinkin saavat tavata tai hoitaa. Isällä ei ole asiaan sananvaltaa vaikka lapset ovat aivan yhtä paljon myös hänen.
Onko teidänkin perheessä näin, vai ovatko isovanhemmat ns. tasa-arvoisia?
Kiinnostaa koska olen kahden pojan äiti ja joskus minullakin niitä lapsenlapsia kenties on.. :)
Kommentit (51)
Olen ajatellut niin et isovanhemmat auttavat kykyjensä mukaan lasten hoidossa, mäkin oon sanonu anopille et me huolehditaan heistä kun vanhenevat.Toisten auttamiben in vastavuoroista kohtuuden rajoissa eivät isovanhemmat mitään yleisiä lastenhoitajia ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="23.07.2014 klo 22:31"]
Kyllä on opetettu ja kyllä todellakin tiedän mitä ne suuret ikäluokat on. Sä et taida tietää tai sitten sulla on aika onneton matikkapää.
Mun ei siltikään tarvitse sairaana kotiini päästää ketään joten voin kaikella kunnioituksella sen kertoa sinne pyrkiville
[/quote] ai miksi en tietäisi? eikä mun matikkapäässä ole mitään vikaa. omat vanhemmat juuri tätä suurta ikäluokkaa ja aivan hyvin voisivat jo olla iso isovanhempia, mutta eivät sitä ihan viellä ole.
Jos neiti on 15 v. ei voi vaatia häneltä kypsää käytöstä ja yhteydenpitoa biologiseen sukuun. Neidin biologisen isän ja äidin vastuulla on suhteiden säilyminen. Inhottavaa moittia lasta aikuisten virheistä.
Mieheni vanhempia tapaamme monta kertaa viikossa, omiani n.kerran kk.
mieheni vanhemmat asuvat naapurissa ja omani noin sadan km päässä.
kumpiakaan en haluaisi nähdä joka päivä, enkä kyllä muitakaan vieraita halua päivittäin.
Ehkä kallistuu miehen vanhempien "eduksi", jos voi niin sanoa.
[quote author="Vierailija" time="23.07.2014 klo 23:34"][quote author="Vierailija" time="23.07.2014 klo 22:31"]
Kyllä on opetettu ja kyllä todellakin tiedän mitä ne suuret ikäluokat on. Sä et taida tietää tai sitten sulla on aika onneton matikkapää.
Mun ei siltikään tarvitse sairaana kotiini päästää ketään joten voin kaikella kunnioituksella sen kertoa sinne pyrkiville
[/quote] ai miksi en tietäisi? eikä mun matikkapäässä ole mitään vikaa. omat vanhemmat juuri tätä suurta ikäluokkaa ja aivan hyvin voisivat jo olla iso isovanhempia, mutta eivät sitä ihan viellä ole.
[/quote]
Ja aika monet muutkaan eivät sitä ole, ellei niitä lapsia polvesta toiseen ole tehty tosi nuorena. Joten kyllä musta tuntuu että sulla nyt oli vaan tarve tarttua epäolennaiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla kanssa kaksi poikaa ja todella toivon, että saan jonain päivänä olla mummo ; )
Omaa anoppia ei lapsenlapset ole kiinnostaneet koskaan mitenkään, asuu 200 metrin päässä, eikä häntä ole siksi myöskään häiritty. Sen vuoksi oma äitini on läheisempi, koska on myös ollut kiinnostunut ja haluaa osallistua lastenlasten elämän.
Jokainen valitsee itse oman roolinsa suhteessa muihin ; )
Meillä miehen vanhemmat ovat läheisempiä, koska asuvat naapurissa, ja omat vanhempani satojen kilometrien päässä, ihan välimatkan takia siis näin. En usko että muutenkaan "suosisin" omia vanhempiani, vaan jos kummankin vanhemmilla olisi halua ja mahdollisuus kyläillä yhtä usein puolin tai toisin, niin vuoroteltaisiin tasapuolisesti. Vaikka anoppi/appi esimerkiksi ärsyttäisi mua jostain syystä, samalla tavalla he ovat mun lasten isovanhempia kuin omat vanhempani. Ymmärrän yhteydenpidon rajoittamisen isovanhempiin vain siinä tapauksessa, jos siellä käyttäydytään niin että lasten on paha olla (alkoholistit, joiden on pakko ottaa vaikka lastenlapset ovat paikalla, haukkuminen ja riitely).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä kummankin puolen isovanhemmat ovat olleet tasan samalla viivalla. Minulla kaksi synnytystä takana joista toinen oli vaikea, toinen suoraan oppikirjasta. Ei olisi tullut mieleenkään sulkea pois toista isovanhempaa. Kummatkin ovat auttaneet omalla tavallaan mistä olen kiitollinen.
Itselläni on sekä tyttö että poika ja toivon että jos joskus tulee lapsenlapsia, olen yhtä tärkeä kaikille.
Me olemme enemmän tekemisissä mieheni perheen kanssa. Minulla on aivan ihana anoppi. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="23.07.2014 klo 19:59"]En ole nähnyt tuota ketjua, mutta omassa lapsuudenperheessäni äitini hoiti kaiken sosiaalisen yhteydenpidon. Isäni vain passiivisesti osallistui, oli kyseessä sitten äitini tai isäni suku, äitini tai isäni peruja alkujaan olleet ystävät. Tämä ei ollut heille ongelma, mutta kieltämättä äitini oli motivoituneempi hoitamaan suhteita omiin kavereihinsa ja vanhempiinsa. Isäni olisi milloin hyvänsä voinut nostaa pikkusormensa ollakseen enemmän yhteydessä vanhempiinsa, mutta hän valitsi jättää sen kaiken äitini varaan. En mitenkään voi soimata äitiäni siitä että olen läheisempi hänen sukunsa kanssa.
Omassa perheessäni en ole ottanut tuota sosiaalisen vastuuhenkilön roolia, meillä on ihan sattumalta se tilanne että anoppia ei lapsenlapset kiinnosta. Hän on siinä käsittääkseni aivan tasapuolinen mieheni lapsia ja hänen sisarensa lapsia kohtaan.
[/quote]
Tämä on muuten tärkeä syy. Meillä minä hoidan kaiken yhteydenpidon sukulaisiin, ystäviin... Jopa "pakotan" miehen terassille tai baariin kavereidensa kanssa. :) ja valitettavasti mieheni on perinyt erakkomaisuutensa kotoaan. Tästä syystä miehen suku on jäämässä lapsillemme vieraammaksi vaikka ihan oikeasti teen paljon työtä sen eteen ettei niin kävisi. :(
Alue: Aihe vapaa
[quote author="Vierailija" time="23.07.2014 klo 23:20"]
[quote author="Vierailija" time="23.07.2014 klo 23:11"][quote author="Vierailija" time="23.07.2014 klo 22:46"]juuri näin. Olin samaa kirjoittamassa, että miniän lapsista ei voi koskaan olla varma, kenelle ne on tehty. Ja tiedän tosi paljon tosielämän tarinoita, kuinka ex-miniä katkaisee lapsen välit isän puolen sukulaisiin, mutta perinnönjaossa on ekana haukkana vaatimassa lapselleen suurinta osuutta
[/quote]
Meillä ihan hiljattain tilanne se, että isäpuoli ei kuoltuaan jättänytkään latin latia "tyttärelleen", joka oikeasti olikin äitinsä edellesen avioliiton hedelmiä. Kun muut sisarukset saivat perinnön, alkoi tietty tätä nuorta naista kiinnostaa oma biologinen isänsä. Tytöllä olisi ollut aikaa miltei 15 vuotta pitää yhteyttä biologiseen isäänsä ja biologiseen pikkuveljeensä (pikkuveli oli tuolloin 10 v), mutta Neiti Näppärää ei kiinnostanut kuin oma napa ja rakennekynnet. Neiti Näppärä kirjoitti taannoin julkisesti facebookissa todella ilkeästi niin bioisästään kuin pikkuveljestäänkin ja nyt sitten ihmettelee, kun aikuiseksi kasvanut pikkuveli ei ole siskopuolestaan tippaakaan kiinnostunut eikä halua siskopuoltaan omaan elämäänsä.
Kunpa kaikki muistaisivat, että sitä saa, mitä tilaa.
[/quote]
On varmaan aika yleistä, että nuorena ajatellaan enemmän itseään tai nähdään asiat mustavalkoisina. En kyllä muutenkaan tajunnut juttusi pointtia. Paitsi että neiti näppärä on sinusta tietenkin ansainnut kohtalonsa
[/quote]
Tottakai Neitti Näppärä ansaitsi kohtalonsa. Mitäs piti isänään miestä, joka ei ollut isä. Tosin yhtä lailla voi syyttääå Neiti Näppärän äitiä, kun moista tyttärelleen edes uskotteli. Surullistahan se toki on, jos ihminen yks kaks huomaakin, ettö on eriarvoinen kuin sisaruksensa. Mutta niin se vaan uusperheissä menee. Monet väittää, ettei sukulaisuussuhteilla ole väliä, mutta kummasti niillä alkaa olla väliä, kun aletaan puhua perinnöistä.