Äidin ja isän vanhemmat

Loistava kirjoitus äskeiseltä. Juuri noin minäkin ajattelen

[quote author="Vierailija" time="23.07.2014 klo 22:00"]

Synnytys ei ole sairaus. Taas tätä äiti-myyttiä.

Kyllä siinä vaan kummasti paikat on hellänä, ei välttämättä pysty istua, maito nousee, rinnat oikeasti kipeät, imetyksen alku yhtä helvettiä, kun nännit kipeänä. Voi pyörryttää jne.

Eiköhän tämä ole taas nämä suuret ikäluokat jotka jyräävät ja kuvittelevat heillä olevan oikeus ihan kaikkeen. Huh.

Onneksi olen saanut anopin ja apen jotka oikeasti ajattelevat muitakin kuin itseään.

[/quote] kuule sä olet nyt pikkasen ajastas jäljessä. ne suuret ikäluokat alkaa olla jo iso isovanhempia, osa varmasti jo onkin. ja harvemmin kuvittelevat itsestään liikoja. eikö sua ole kotona opetettu vanhempaa ihmistä kunnioittamaan?

Meillä miehen isä kysyi kun vauva oli ollut viikon kotona, että milloin lähdetään hänen luonaan käymään ja tulokasta näyttämään. 5 viikkoisen keskosen, aikaa laskettuun aikaan vielä 3 viikkoa jäljellä, kanssa olis pitänyt lähteä ajaan 750km ;D

Aika hapan oli kun näki pojanpoikansa vasta 10kk iässä....mutta en mä osannut kuin nauraa koko tilanteelle.

Kyllä on opetettu ja kyllä todellakin tiedän mitä ne suuret ikäluokat on. Sä et taida tietää tai sitten sulla on aika onneton matikkapää.

Mun ei siltikään tarvitse sairaana kotiini päästää ketään joten voin kaikella kunnioituksella sen kertoa sinne pyrkiville

[quote author="Vierailija" time="23.07.2014 klo 18:58"]Toisessa keskustelussa tuli esille että äidin äiti on suhteessa lapsenlapsiinsa tärkeämpi kuin isän äiti, koska perheessä lasten äiti saa määrätä ketkä lapsia kulloinkin saavat tavata tai hoitaa. Isällä ei ole asiaan sananvaltaa vaikka lapset ovat aivan yhtä paljon myös hänen.

Onko teidänkin perheessä näin, vai ovatko isovanhemmat ns. tasa-arvoisia?

Kiinnostaa koska olen kahden pojan äiti ja joskus minullakin niitä lapsenlapsia kenties on.. :)

[/quote] minulla on kolme poikaa ja olen vain helpottunut, ettei tarvitse alkaa ilnaiseksi lapsenpiiaksi, kuten moni tuttuni on liukunut. Juuri kun olisi aikaa olla miehen kanssa, hemmotellut tyttäret vuoritellen vaativat lapsia hoitoon.

Minulla on myös poika ja toivon todella, että jos hänestä tulee isä, minusta ei tule katkeraa ja mustasukkaista anoppia. Siinä ketjussa ap tarvitsi apua miehensä työpäivän ajaksi. Hän koki, että oma äiti olisi luontevampaa pyytää apuun kuin anoppi. Mikä tässä voi olla väärin??? Anoppi voi tulla katsomaan vauvaa, kukaan ei ole sulkemassa häntä pois.

Paitsi että nimenomaan anoppi ei olisi saanut edes tulla katsomaan vauvaa, ei edes illalla miehen läsnäollessa.

Vain tyttären lapsista voi olla varma, että ovat verisukulaisia. Näin sanoi isomummoni aikoinaan. Ja niinhän se on. Eli ei todellakaan ole isovanhemmat tasa-arvoisia. Ja jos erokin tulee, niin ex-miniä voi hyvinkin paljon hankaloittaa lasten tapaamisia. Itse en edes halua kiintyä poikani lapsiin samalla tavalla kuin tyttäreni lapsiin, koska poikani lapset saatan menettää ainakin vuosikausien oikeustaisteluiden ajaksi, tyttäreni lapsia en menetä koskaan. 

[quote author="Vierailija" time="23.07.2014 klo 22:41"]Vain tyttären lapsista voi olla varma, että ovat verisukulaisia. Näin sanoi isomummoni aikoinaan. Ja niinhän se on. Eli ei todellakaan ole isovanhemmat tasa-arvoisia. Ja jos erokin tulee, niin ex-miniä voi hyvinkin paljon hankaloittaa lasten tapaamisia. Itse en edes halua kiintyä poikani lapsiin samalla tavalla kuin tyttäreni lapsiin, koska poikani lapset saatan menettää ainakin vuosikausien oikeustaisteluiden ajaksi, tyttäreni lapsia en menetä koskaan. 

[/quote]

Pessimisti ei pety vai miten se oli?

Juu älä missään nimessä vaihda asennetta

[quote author="Vierailija" time="23.07.2014 klo 22:41"]Vain tyttären lapsista voi olla varma, että ovat verisukulaisia. Näin sanoi isomummoni aikoinaan. Ja niinhän se on. Eli ei todellakaan ole isovanhemmat tasa-arvoisia. Ja jos erokin tulee, niin ex-miniä voi hyvinkin paljon hankaloittaa lasten tapaamisia. Itse en edes halua kiintyä poikani lapsiin samalla tavalla kuin tyttäreni lapsiin, koska poikani lapset saatan menettää ainakin vuosikausien oikeustaisteluiden ajaksi, tyttäreni lapsia en menetä koskaan. 

[/quote] juuri näin. Olin samaa kirjoittamassa, että miniän lapsista ei voi koskaan olla varma, kenelle ne on tehty. Ja tiedän tosi paljon tosielämän tarinoita, kuinka ex-miniä katkaisee lapsen välit isän puolen sukulaisiin, mutta perinnönjaossa on ekana haukkana vaatimassa lapselleen suurinta osuutta

[quote author="Vierailija" time="23.07.2014 klo 21:11"]

On totta mitä nro. 10 kirjoitti, miehet ovat yleensäkin passiivisempia sosiaalisessa kanssakäymisessä. Ehkäpä sekin vaikuttaa tuohon että lapsille äidin lähisuku on tärkeämpi?

Veljeni lapset viettävät kaikki joulut ja juhlapyhät tämän vaimon lapsuudenkodissa, äitini on siitä pahoillaan mutta ei tilanteelle mitään voi koska kälyni on aika päättäväinen luonne ja veljeni tossun alla.. Hyvin harvoin käyvät äitiä katsomassa, ja silloinkin vain jos ovat ohikulkumatkalla. Säälittää!

[/quote]

Tällainen kokemus minullakin on, omatkin veljeni ovat "imaistu" näiden vaimojen sukuihin. Veljet eivät soittele meille sisarille eikä myöskään äidille muuten kuin, jos on tärkeää asiaa.

Molemmat kälyt ovat myös jääneet sen verran vieraiksi itselleni, että en osaa heille soitella. Mitään riitoja ei ole koskaan ollut, mutta veljeni eivät soittele pelkästään kuulumisten vuoksi. Veljien lapset ovat myös jääneet vieraiksi, harvoin käyvät edes äitiäni katsomassa.

Tätä samaa piirrettä olen nähnyt myös lähipiirin nuoremmissa miehissä. Näiden nuorten miesten vaimot pitävät tiivistä yhteyttä oman puolensa sukulaisiin ja helposti ne miehen sukulaiset jäävät vähemmälle.

Eräs tuttavanainen kertoi, kuinka hänen pitää oikein painostaa miestään soittamaan vanhemmilleen edes kerran kuukaudessa. Ei kuulema ole oikein mitään juteltavaa, vaikka perheessä on kolme lasta. Nämäkin lapset ovat jääneet aika vieraiksi ko miehen vanhemmille.

Minäpä tiedän paljon enemmän niitä tarinoita missä eronkin jälkeen lapsilla säilyy suhde molempiin sukuihin.

Aika munattomia miehiä jos ei saada tapaamisoikeudesta taisteltua sitten vaikka käräjillä tarvittaessa

[quote author="Vierailija" time="23.07.2014 klo 22:33"]

[quote author="Vierailija" time="23.07.2014 klo 18:58"]Toisessa keskustelussa tuli esille että äidin äiti on suhteessa lapsenlapsiinsa tärkeämpi kuin isän äiti, koska perheessä lasten äiti saa määrätä ketkä lapsia kulloinkin saavat tavata tai hoitaa. Isällä ei ole asiaan sananvaltaa vaikka lapset ovat aivan yhtä paljon myös hänen.

Onko teidänkin perheessä näin, vai ovatko isovanhemmat ns. tasa-arvoisia?

Kiinnostaa koska olen kahden pojan äiti ja joskus minullakin niitä lapsenlapsia kenties on.. :)

[/quote] minulla on kolme poikaa ja olen vain helpottunut, ettei tarvitse alkaa ilnaiseksi lapsenpiiaksi, kuten moni tuttuni on liukunut. Juuri kun olisi aikaa olla miehen kanssa, hemmotellut tyttäret vuoritellen vaativat lapsia hoitoon.

[/quote]

Mekin nautimme siitä, että on vain poikia. Antaa miniöiden vanhempien huseerata miniän kotona ja olla lapsenvahtina. Pojat käy kyllä kotona kertomassa kuulumisia. En koe mitään tarvetta alkaa läheisempiin suhteisiin miniän tai lastenlasteni kanssa, eiköhän poikani osaa kantaa vastuun omista perheistään.

[quote author="Vierailija" time="23.07.2014 klo 22:52"]

[quote author="Vierailija" time="23.07.2014 klo 22:33"]

[quote author="Vierailija" time="23.07.2014 klo 18:58"]Toisessa keskustelussa tuli esille että äidin äiti on suhteessa lapsenlapsiinsa tärkeämpi kuin isän äiti, koska perheessä lasten äiti saa määrätä ketkä lapsia kulloinkin saavat tavata tai hoitaa. Isällä ei ole asiaan sananvaltaa vaikka lapset ovat aivan yhtä paljon myös hänen.

Onko teidänkin perheessä näin, vai ovatko isovanhemmat ns. tasa-arvoisia?

Kiinnostaa koska olen kahden pojan äiti ja joskus minullakin niitä lapsenlapsia kenties on.. :)

[/quote] minulla on kolme poikaa ja olen vain helpottunut, ettei tarvitse alkaa ilnaiseksi lapsenpiiaksi, kuten moni tuttuni on liukunut. Juuri kun olisi aikaa olla miehen kanssa, hemmotellut tyttäret vuoritellen vaativat lapsia hoitoon.

[/quote]

Mekin nautimme siitä, että on vain poikia. Antaa miniöiden vanhempien huseerata miniän kotona ja olla lapsenvahtina. Pojat käy kyllä kotona kertomassa kuulumisia. En koe mitään tarvetta alkaa läheisempiin suhteisiin miniän tai lastenlasteni kanssa, eiköhän poikani osaa kantaa vastuun omista perheistään.

[/quote]

Olen pojan äitinä ihan samaa mieltä siitä että on sitten joskus kyllä ihan pojan itsensä vastuulla hoitaa perhesuhteensa - jos ei kiinnosta nähdä sitä vaivaa että minä ja tuleva puolisonsa tutustuisimme läheisemmin niin ei se ole ensisijaisesti minun tai tulevan miniäni asia järjestellä sitä.

Sen sijaan ihmettelen kyllä tätä "en rupea ilmaiseksi lastenhoitajaksi" -asennetta. Lähtökohtaisestihan tilanne kai kuitenkin on se että läheisten ihmisten kanssa haluaa olla, olivat ne sitten aikuisia tai lapsia? Jos lapsista ei koskaan tule läheisiä siksi että suhteet omaan lapseen ja hänen perheeseensä ovat etäiset, silloin tällaista halua varmaankaan ei tule, mutta ihan niin pitkälle en osaa mennä että suorastaan aktiivisesti toivoisin ettei poikani aikuisena tule ottamaan minua osaksi perhepiiriään, jotta en joudu "ilmaiseksi" olemaan lastenlasten kanssa.

Jos olisin palkkaa odottanut jälkipolvista niin olisi jääneet omatkin lapset tekemättä, päinvastoin niistähän tulee paljon kustannuksia. Lapsenlapset ovat siihen nähden tosi halpaa riemua, ja ajatus siitä että heidän kanssaan olemisen pitäisi tuottaa minulle rahaa on todella vieras.

[quote author="Vierailija" time="23.07.2014 klo 22:51"]

Minäpä tiedän paljon enemmän niitä tarinoita missä eronkin jälkeen lapsilla säilyy suhde molempiin sukuihin.

Aika munattomia miehiä jos ei saada tapaamisoikeudesta taisteltua sitten vaikka käräjillä tarvittaessa

[/quote]

Meillä on säilynyt suhde ex-puolen sukuun, muttei suinkaan exän ansiosta. Hän kun ei tenavia tapaa (omasta tahdostaan). Ex-anoppi on pysynyt mukana, koska on lapsille tärkeä, ja antanut arvoa mun äitiydelle erosta huolimatta. Eli tämä ex-miniä on ihan itse huolehtinut mummon pysymisestä lasten elämässä, ei siihen lasten isää tarvittu.

-äiti kohta x6

tää alkaa olla jo todella surullista luettavaa. kertooko äitien suhteesta poikiinsa? kyllä minä ainakin haluan poikani elämään osallistua viellä senkin jälkeen, kun hän on kotoota lähtenyt ja perheen perustanut. en tuppaudu mutta pyydettäessä autan mielelläni, lastenhoidossa ja kaikessa muussakin. 

[quote author="Vierailija" time="23.07.2014 klo 22:46"]juuri näin. Olin samaa kirjoittamassa, että miniän lapsista ei voi koskaan olla varma, kenelle ne on tehty. Ja tiedän tosi paljon tosielämän tarinoita, kuinka ex-miniä katkaisee lapsen välit isän puolen sukulaisiin, mutta perinnönjaossa on ekana haukkana vaatimassa lapselleen suurinta osuutta

[/quote]

Meillä ihan hiljattain tilanne se, että isäpuoli ei kuoltuaan jättänytkään latin latia "tyttärelleen", joka oikeasti olikin äitinsä edellesen avioliiton hedelmiä. Kun muut sisarukset saivat perinnön, alkoi tietty tätä nuorta naista kiinnostaa oma biologinen isänsä. Tytöllä olisi ollut aikaa miltei 15 vuotta pitää yhteyttä biologiseen isäänsä ja biologiseen pikkuveljeensä (pikkuveli oli tuolloin 10 v), mutta Neiti Näppärää ei kiinnostanut kuin oma napa ja rakennekynnet. Neiti Näppärä kirjoitti taannoin julkisesti facebookissa todella ilkeästi niin bioisästään kuin pikkuveljestäänkin ja nyt sitten ihmettelee, kun aikuiseksi kasvanut pikkuveli ei ole siskopuolestaan tippaakaan kiinnostunut eikä halua siskopuoltaan omaan elämäänsä. 

Kunpa kaikki muistaisivat, että sitä saa, mitä tilaa.

Luen tässä ketjua miehelleni ja yhtä pöyristynyt on näitten poikien äitien kommenteista kuin minäkin. Meillä on 4 lasta ja suhteet kaikkiin isovanhempiin toimii.

Ei onneksi ole tuollaisia marttyyri-isovanhempia kyseessä

Mul on aivan mahtava anoppi.ekoja lapsia hoiti enemmän mun oma äiti 13v sitten ku jaksoi vielä vaikkei joutunukkaan hoitamaan kun silloin ku lapset sairasti jos oli tosi kiire töissä ja juhannuksena.Nykyisin anoppi hoitaa koska on jo eläkkeellä ekoken lapsien aikaan oli vielä työelämässä jaksaa paremmin kuin mun oma äiti.

[quote author="Vierailija" time="23.07.2014 klo 23:11"][quote author="Vierailija" time="23.07.2014 klo 22:46"]juuri näin. Olin samaa kirjoittamassa, että miniän lapsista ei voi koskaan olla varma, kenelle ne on tehty. Ja tiedän tosi paljon tosielämän tarinoita, kuinka ex-miniä katkaisee lapsen välit isän puolen sukulaisiin, mutta perinnönjaossa on ekana haukkana vaatimassa lapselleen suurinta osuutta

[/quote]

Meillä ihan hiljattain tilanne se, että isäpuoli ei kuoltuaan jättänytkään latin latia "tyttärelleen", joka oikeasti olikin äitinsä edellesen avioliiton hedelmiä. Kun muut sisarukset saivat perinnön, alkoi tietty tätä nuorta naista kiinnostaa oma biologinen isänsä. Tytöllä olisi ollut aikaa miltei 15 vuotta pitää yhteyttä biologiseen isäänsä ja biologiseen pikkuveljeensä (pikkuveli oli tuolloin 10 v), mutta Neiti Näppärää ei kiinnostanut kuin oma napa ja rakennekynnet. Neiti Näppärä kirjoitti taannoin julkisesti facebookissa todella ilkeästi niin bioisästään kuin pikkuveljestäänkin ja nyt sitten ihmettelee, kun aikuiseksi kasvanut pikkuveli ei ole siskopuolestaan tippaakaan kiinnostunut eikä halua siskopuoltaan omaan elämäänsä. 

Kunpa kaikki muistaisivat, että sitä saa, mitä tilaa.

[/quote]

On varmaan aika yleistä, että nuorena ajatellaan enemmän itseään tai nähdään asiat mustavalkoisina. En kyllä muutenkaan tajunnut juttusi pointtia. Paitsi että neiti näppärä on sinusta tietenkin ansainnut kohtalonsa