Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Äidin ja isän vanhemmat
23.07.2014 |
Toisessa keskustelussa tuli esille että äidin äiti on suhteessa lapsenlapsiinsa tärkeämpi kuin isän äiti, koska perheessä lasten äiti saa määrätä ketkä lapsia kulloinkin saavat tavata tai hoitaa. Isällä ei ole asiaan sananvaltaa vaikka lapset ovat aivan yhtä paljon myös hänen.
Onko teidänkin perheessä näin, vai ovatko isovanhemmat ns. tasa-arvoisia?
Kiinnostaa koska olen kahden pojan äiti ja joskus minullakin niitä lapsenlapsia kenties on.. :)
Kommentit (51)
Jos tuohon vastasyntynyt -keskusteluun viittaat, niin siellähän ei kukaan väitö ettei isänpuolen sukulaiset saisi nähdä lasta koskaan ja vain äiti määrää että keitä lapset koskaan tulevat näkemään. Siellä puhutaan LAPSIVUODEAJASTA, jolloin äiti eli toipuva potilas voisi päättää kuka tulee auttamaan jos apua tarvitaan, tai ylipäänsä käymään kylässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No en minä mitenkään määrää asiasta, muttta isän äiti ön ihan itse "laiminlyönyt" mummiuttaan. Joten luonnollinen yökylä paikka on minun (äidin) vanhemmat. Isän isän perhe taas on muuten kiireinen, kahden ala-aste ikäisen kanssa, joten eivät ole kysyneet josko tyttö sinne menisi.
Itsellänikin on kolme poikaa ja vähän surulliseksi ja mietteliääksi teki tuo ketju.
Itsellänikin on kolme poikaa ja vähän surulliseksi ja mietteliääksi teki tuo ketju.
Meillä anoppi on lasten ainoa mummo, oma äitini on kuollut.
Hän ei valitettavasti tapaa lapsenlapsiaan kuin muutaman kerran vuodessa, välimatkaa on paljon :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asiaan voi itse vaikuttaa kohtelemalla miniää kunnioittavasti ja ystävällisesti. Jos miehen äiti on inhottava miehen rakkaalle ja lasten äidille, yleensä yhteydenpitoa rajoitetaan, koska todennäköisesti lapsille mustamaalataan äitiä. Jos anoppi on normaaliin kanssakäymiseen kykenevä ihminen, joka kunnioittaa esim. allergiadiagnooseja, ei pitäisi olla ongelmaa vaan useimmat varmaan mielellään haluavat hyvän suhteen lapsien ja mummon välille. Älä siis ole anoppivitsien lähde :)
[quote author="Vierailija" time="23.07.2014 klo 19:04"]Itsellänikin on kolme poikaa ja vähän surulliseksi ja mietteliääksi teki tuo ketju.
[/quote]
Vanha sanonta "niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan" että jos anoppi suuttuu verisesti siitä ettei heti ensimmäisistä päivistä lähtien ole punaista mattoa levitettynä häntä varten pojan kotiin ja tekee tästä sitten johtopäätökset että häntä ei tulla koskaan lapsenlapsen elämään kaipaamaan ja laittaa välit täysin poikki, niin ei kannata kyllä ihmetellä jos ei miniät jatkossa ole kutsumassa teitä kylään tai muuten pidä yhteyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole nähnyt tuota ketjua, mutta omassa lapsuudenperheessäni äitini hoiti kaiken sosiaalisen yhteydenpidon. Isäni vain passiivisesti osallistui, oli kyseessä sitten äitini tai isäni suku, äitini tai isäni peruja alkujaan olleet ystävät. Tämä ei ollut heille ongelma, mutta kieltämättä äitini oli motivoituneempi hoitamaan suhteita omiin kavereihinsa ja vanhempiinsa. Isäni olisi milloin hyvänsä voinut nostaa pikkusormensa ollakseen enemmän yhteydessä vanhempiinsa, mutta hän valitsi jättää sen kaiken äitini varaan. En mitenkään voi soimata äitiäni siitä että olen läheisempi hänen sukunsa kanssa.
Omassa perheessäni en ole ottanut tuota sosiaalisen vastuuhenkilön roolia, meillä on ihan sattumalta se tilanne että anoppia ei lapsenlapset kiinnosta. Hän on siinä käsittääkseni aivan tasapuolinen mieheni lapsia ja hänen sisarensa lapsia kohtaan.
Kysehän on ap siitä miten lapsesi kasvatat. Jos olet se äiti joka aina jyrää miehensä, ei anna miehelle sananvaltaa ja pomottaa joka asiassa niin nähtävästi sellaisen vaimon etsivät myös poikasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On totta mitä nro. 10 kirjoitti, miehet ovat yleensäkin passiivisempia sosiaalisessa kanssakäymisessä. Ehkäpä sekin vaikuttaa tuohon että lapsille äidin lähisuku on tärkeämpi?
Veljeni lapset viettävät kaikki joulut ja juhlapyhät tämän vaimon lapsuudenkodissa, äitini on siitä pahoillaan mutta ei tilanteelle mitään voi koska kälyni on aika päättäväinen luonne ja veljeni tossun alla.. Hyvin harvoin käyvät äitiä katsomassa, ja silloinkin vain jos ovat ohikulkumatkalla. Säälittää!
mulle tuli kans paha olo sen ketjun lukemisen jälkeen. miksi monet naiset käyttäytyvät ylipäätään niin, että se lapsi on ainoastaan hänen. itse kun menin naimisiin, sain todella vit..maisen anopin. mut eipä vaan tullut mieleenkään alkaa miehelle latelemaan ehtoja, milloin hänen vanhempansa saavat meillä käydä. tottakai tajusin tasapelin minun ja miehen vanhempien välillä. olipa sitten lapsivuode aika tai mikä tahansa. joulut ym juhlat vietetty aina vuorotellen kummankin vanhemmilla (vaikka en todellakaan siitä pidä), mutta katsokaas nuoret naiset, parisuhde on tasapuolisuutta nöyrtymistä ja kompromisseja. melkein täysikäsen pojan äitinä se toinen ketju alkoi pelottaa ja asiasta poikani kanssa meinaan keskustella, en ole kynnysmatoksi poikaa kasvattanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on tasaista meno isovanhempien kanssa :)
Ei suosita ketään ja meille ovat kaikki tervetulleita :)
Minusta se ketju oli aika järkyttävä. Neljä lasta olen synnyttänyt, eka synnytys oli pitkä ja vaikea, ja imukupin takia repesin pahasti. Maitoakin tietysti valui runsaasti. Ei silti käynyt edes mielessä, että olisin ruvennut miehen sukulaisia kieltämään käymästä, tai asettamaan äitiäni miehen äidin edelle. Joku raja itsekkyydelläkin.
Itsellänikin on poikia, ja toivon, että he saavat olla lastensa isiä alusta asti, eikä vain jonkun draamakuningattaren palkollisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on lapsenlapsi, jota en ole koskaan nähnyt. Lapsen äidille ei ole koskaan sopinut. Toisaalta kun sitä lasta ei ole koskaan tavannut eikä pitänyt sylissä, niin ei sitä oikeastaan edes ole. En koe menettäneeni mitään, koska miten menettää sellainen, mitä ei ole?
Poika ei asu lapsen äidin kanssa, koska tämä on halusi lapsen, ei perhettä. Voin lohduttaa kaikkia poikien äitejä, että jos ei lapsenlapsen kanssa ole missään tekemisissä, ei sitä kaipaa eikä haikaile.
Kyllähän se äiti saa todellakin päättää kuka sinne kotiin tulee silloin kun itse on toipilaana.
Vai onko ihmisillä muutenkin tapana tuppautua kylään paikkaan missä sairastetaan kysymättä jaksaako vastaanottaa ketään.
Eihän tuo lapsivuodeaika määritä loppuelämää, kyse viikosta tai parista
[quote author="Vierailija" time="23.07.2014 klo 21:52"]
Kyllähän se äiti saa todellakin päättää kuka sinne kotiin tulee silloin kun itse on toipilaana.
Vai onko ihmisillä muutenkin tapana tuppautua kylään paikkaan missä sairastetaan kysymättä jaksaako vastaanottaa ketään.
Eihän tuo lapsivuodeaika määritä loppuelämää, kyse viikosta tai parista
[/quote]
Synnytys ei ole sairaus. Isovanhemmilla on omituinen kuvitelma siitä, että vauva on isän ja äidin yhdessä tekemä, mutta ei näköjään ole kuin äidin.
Synnytys ei ole sairaus. Taas tätä äiti-myyttiä.
Kyllä siinä vaan kummasti paikat on hellänä, ei välttämättä pysty istua, maito nousee, rinnat oikeasti kipeät, imetyksen alku yhtä helvettiä, kun nännit kipeänä. Voi pyörryttää jne.
Eiköhän tämä ole taas nämä suuret ikäluokat jotka jyräävät ja kuvittelevat heillä olevan oikeus ihan kaikkeen. Huh.
Onneksi olen saanut anopin ja apen jotka oikeasti ajattelevat muitakin kuin itseään.
Marttyyrianopit! Kyllä mulla on kamala miniä, kun ei päästänyt heti vastasyntynyttä katsomaan vaikka mähän vaan auttelen ja pikkuisen vaan nopeasti käyn.
Ei kuulkaa kenenkään ole pakko päästää kotiinsa ketään jos ei ole vielä siinä kunnossa. Ei se lapsi sieltä mihinkään ole karkaamassa.
Meillä on kaikki isovanhemmat tasa-arvoisia. Ajatella, lapsivuodeaikana (sovittu 2vko synnytyksestä) ketään niistä ei päästetä meille sylittelemään tulokasta. Tervetuloa tiskaamaan, kusettamaan koiraa, keittämään itse kahvinsa, pesemään pyykkiä, laittamaan ruokaa isommille lapsille ja hoitamaan niitä muutenkin... mut sehän ei kelpaa.
Synnytys ei ole sairaus, mutta synnyttänyt voi hyvinkin olla sairas. Voi olla sairaampi kuin kukaan äkkiä uskoisi.
Niinpä meille ei tule kummankaan vanhemmat. Jos jostain syystä tarvitsen apua, soitan hätiin pikkusiskoni, joka osaa pyörittää meidän perhettä ilman, että mä edes huomaan sen läsnäoloa. Sellaista apua vasta synnyttänyt nimittäin tarvitsee. Ei suinkaan vauvan sylittelijöitä.
Miehen vanhemmat hoitavat ihanasti isovanhemman hommia, ja kaikesta olen älyttömän kiitollinen. Meillä on uusperhe, ja he ovat "omineet" paitsi poikansa lapsen (eli meidän ensimmäisen yhteisen) myös minun isommat lapset. Mun vanhemmille kaikki lapset on samalla viivalla yhtälailla. Ja vieläpä ex-anopillekin, hänkin huomioi perheemme kaikki lapset ihan yhtälailla.
Kahden viikon säännöstä ovat toki valittaneet molempien miesteni äidit, omani sanoi jo esikoisesta, ettei tule kyllän eikä tunge avuksi ennen kuin pyydetään. Uusi perhe tarvitsee aina tilaa muotoutumiselle. Ja synnyttänyt hetken, että on taas sinut itsensä kanssa. Jotkut on sinut heti sairaalassa, toiset meistä vasta vähän myöhemmin.
Mulla on yhtälailla poikia ja tyttöjä, ja toivon, että osaan tulevaisuudessa ottaa miniöitten toiveet yksityisyyden säilyttämisestä huomioon. Voin mennä avuksi heti, jos pyydetään, mutta jos apua ei tarvita, en tunge toivottavasti itseäni kylään samoin tein. Toivon, että kutsutaan heti, kun miniä on siihen valmis.
Vauva pysyy kuitenkin vauvana pitempäänkin kuin ne ekat ratkaisevat pari viikkoa.
-äiti kohta x6
Alue: Aihe vapaa
Meille ovat molempien vanhemmat yhtä tervetulleita:) Minun äitini tosin asuu lähempänä, ja siksi nähdään häntä useammin. Sen sijaan isääni tapaan huomattavasti harvemmin kuin mieheni vanhempia.