Keskustelu - Miten te voitte antaa tukenne pettäjille? | Aihe vapaa

2014-07-23T09:06:37

Pidän itseäni aika korkean moraalin ihmisenä. Siihen kuuluu toisen ihmisen kunnioitus ja arvostus. Ja se auttamatta johtaa siihen, että en halua toimia tarkoituksenhakuisesti siten, että loukkaan toisia ihmisiä. Aviorikos on nyt ihan ensimmäinen sellainen asia, johon en koskaan sortuisi. Jos kumppanini tekisi aviorikoksen, menettäisin kunnioituksen häntä kohtaan enkä kykenisi enää luottamaa häneen. En yksinkertaisesti luota missään muussakaan asiassa ihmisiin jotka eivät kykene pitämään lupauksiaan. Ihmisten moraalikäsitykset ovat kuitenkin venyviä, ja viime vuosina olen havainnut että pettämisestä aloitettu uusi suhde on täysin normaali asia. "Maailma muuttuu, älä stressaa"..? Siis koska tähän on tultu? Facebookin myötä tämä pettämisilmiö on saanut entistä irvokkaammat mittasuhteet, kun "salarakkaat" voivat laitella salamyhkäisiä hotelliotoksia, ja elää salasuhdetta Facebookissa. Varattu poikaystävä vilahtaa kuvissa, mutta siten että häntä ei tunnista. Profiili pidetään julkisena, että periaatteessa vaimolla on mahdollisuus nähdä kuvat. Halu julkistaa suhde on kova, mutta sitä ei voida vielä tehdä. On jännittävää kun ystävät tietävät asian ja antavat sille tukensa. Se on tietyllä tavalla kuvottavaa.. Minä en halua ystäviä, jotka eivät niin kutsutusti palauttaisi minua maan pinnalle jos haihattelisin muita miehiä kuin aviomieheni. En halua olla tekemisissä ihmisten kanssa jotka hyväksyvät pettämisen missään mielessä. Kuinka voitte pitää ystävänänne ihmistä joka on tietoisesti aloittanut suhteen avioliitossa olevan ihmisen kanssa? Minun hyvä ystäväni ei välittänyt harrastiko hän seksiä varattujen kanssa,vai olivatko miehet sinkkuja. Hän sanoi että häntä ei kiinnosta toisten parisuhteet. Ystäväni oli melko kyvytön ymmärtämään aiheuttamaansa tuskaa, eikä kokenut velvollisuudekseen välittääkään. Ystäväni käytös teki minut aina hyvin surulliseksi, ja mietinkin että kuinka voisin luottaa häneen kun hän on niin pohjattoman itsekäs? Millainen ihminen sanoo, että ei välitä toisesta ihmisestä koska ei tunne sitä? Olemmeko velvollisia välittämään toisista vain silloin kun tunnemme hänet? Eipä ihme, että maailmasta on tullut niin moraaliton ja paha. Emme ole enää ystäviä tuon ihmisen kanssa. Asiaan ei liity dramatiikkaa, mutta välimme viilenivät koska ystäväni koki sanomiseni tuomitsemisena. Tottakai tuomitsen pettämisen, aina, mutta yritin aina tehdä sen hyvällä. Yritin tehdä ystäväni kanssa asioita jotka kohottaisivat hänen itsetuntoaan, sillä se oli hänellä pohjalla. Tyydytystä hän sai seksistä, ihan sama kenen kanssa sitä harrasti. Oli kauheaa katsoa miten itseään vihaava ihminen tuhoaa myös toisia ihmisiä. Yritin saada ystäväni näkemään, että hänkin on arvokkaampi, että pettämisen suhteen sai olla itsekäs siinä mielessä että ei mahdollistaisi omalta osaltaan pettämisiä. Jos ihminen on valmis irtosuhteisiin vaikka on parisuhteessa, ihminen ei silloin kunnioita toista ihmistä. Ei hän silloin kunnioita seksikumppaniakaan, eikä sellaisen ihmisen kanssa kannata olla tekemisissä. Vapaita ihmisiä on paljon, eronneita ja leskeksi jääneitä. Ei aina vaan käy niin, että rakastutaan, vaan pettämisestä aiheutuva jännitys mielletään rakkaudeksi. Sen vuoksi pettämisestä alkaneet suhteet eivät aina kestä, tai ainakaan eivät ole aitoja koska ne eivät perustu keskinäiseen luottamukseen ja kunnioitukseen. Aina on taustalla se tosiasia, että toinen suhteen osapuolista on pettäjä. Tätä asiaa ei saada pois, ja se kummittelee taustalla. Syy ei ole se, että nuo ihmiset sattuivat rakastumaan. Jos syy olisi se, pariskunta ei tekisi mitään kolmatta osapuolta ( tässä tapauksessa aviomiestä/vaimoa) loukkaavaa ja he kunnioittaisivat tuota ihmistä aloittamalla suhteen vasta avioeron astuttua voimaan. Mutta ihmiset eivät toimi niin, vaan pohjattoman itsekkäästi ryntäävät suhteeseen vaikka avioeroa ei ole vielä edes laitettu vireille. Aivan hyvin voidaan ajatella asiaa niin, että hups aviossa oleva ihmine rakastuu toiseen. Siinä tapauksessa hän punnitsee vaihtoehtojaan, ja kertoo kumppanilleen että on rakastunut toiseen eikä halua jatkaa enää avioliittoa. Mistä tuota ihmistä silloin syytetään? Mielestäni rakkaudesta ei voi tuomita, mutta teoista voi. Jos aviopuoliso kokee että suhde olisi vielä pelastettavissa, hän voi ehdottaa parisuhdeterapiaa tai sitten sitä eroa, jos se on itselläkin käynyt mielessä. Mikä siinä on niin vaikeaa? Jos todella rakastuu, ei halua loukata sen hetkistä kumppaniaan. Tottakai se satuttaa kun puoliso haluaa eron, mutta menettelemällä näin uusi rakkauden kohdekin voi säilyttää ihmisarvonsa. Jos aloittaa suhteen aviopuolison selän takana, on menetellyt itsekkäästi ja ei ole ansainnut toisten hyväksyntää. Olen nähnyt sivusta miten raastavaa voi olla, kun pettämisestä alkanut salasuhde johtaa avioeroon, ja kuinka halvalla entistä puolisoa laitetaan. Useimmiten juurikin vaimo on se, joka saa törkeää kohtelua tullessaan petetyksi. Syyksi inholle uudelle kumppanille riittää se, että vaimo on KUULEMA ollut aivan kauhea miesparkaa kohtaan. Uuden rakkaan ystävätkin ovat kuulleet vaimosta ties mitä, ja pahat kellot kalkattavat joka suuntaan. Mitä enemmän pariskunta on nk. piireissä, sitä varmemmin heidän ympärilleen ilmaantuu joukko ihmisiä jotka kannustavat heitä suhteeseen. Syntyy uusia kuvioita. Miten ihmiset oikeuttavat tuollaisen kohtelun? Miten naiset hyväksyvät puolisokseen miehen, joka on tietoisesti pettämässä vaimoaan? Mikään selitys maailmassa ei ole riittävä. Rakkaus ja rakastuminen eivät ole riittäviä syitä. Onhan mies rakastanut vaimoaankin, rakastaa kenties yhä? Salasuhteesta saatava hurmio ja adrenaliini (jälkimmäinen kiinnijäämisen pelon vuoksi) ruokkii ihmisiä, ja tekee heistä itsekkäitä. On vain minun tunteeni, minun haluni, eikä siinä ole aikaa ajatella satuttaako joku itsensä. Osittain se entisen kumppanin haukkuminen myös toimii lohdutuksena sille pelolle, että on loukannut toista ihmistä. On helpompaa inhota kuin tuntea sympatiaa. Ja aitoa sympatiaa ei voi tuntea, jos on samaan aikaan suhteessa tuon sympatian kohteen puolison kanssa. Älkää hyväksykö pettämistä, missään mielessä. Te voitte valita ystäväpiirinne ja päättää kenelle annatte tukenne. Minä annan sen aina petetyille ja jätetyille, en koskaan ihmisille jotka tietoisesti satuttavat toisia ihmisiä. Kerronpa vielä yhden esimerkin: Haastattelen työhaastattelussa kolmea ehdokasta. Kaikilla tarvittava pätevyys, kaikki samaa sukupuolta. Henkilökemiat ratkaisevat. Tiedän varmuudella että yksi heistä pettää kumppaniaan. Jos hän on valmis pettämään kumppaniaan, hän voi pettää myös minut.

Vierailija

41/71 |

23.07.2014 | 11:15

Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="23.07.2014 klo 11:05"]

[quote author="Vierailija" time="23.07.2014 klo 10:57"]

No voitko ap vastata siihen mikä tekee juuri pettämisestä sen käänteen tekevän seikan ystävyyssuhdetta punnittaessa?

Vaikka munkin mielestä pettäminen on AINA väärin ja oma valinta, eikä joku asia mihin ajaudutaan, niin olen sitä mieltä että pettämisessäkin on eri törkeysasteita. On esimerkiksi eri asia, jos puoliso, jota ei koskaan huomioida ja kohdellaan paskamaisesti pettää sii syystä että kokee tulleensa hyväksytyksi ja katuu syvästi jälkeenpäin, kuin sellainen petturi joka ei tunne mitään huonoa omatuntoa tekemisistään.

Ylipäätään mua kiinnostaa miten ihminen kokee ja näkee oman vastuunsa rajat, ei niinkään ne yksittäiset teot.

[/quote]

Kyllä siihen vaikuttaa ihan kokonaisuus, ei pelkkä pettäminen. Ihan todella usein taustalla on muutakin kuin epärehellisyys, usein masennusta, lapsuuden traumoja tai itse petetyksi tulemista. Kaikki vaikuttaa kaikkeen, ja pettäminen on merkki siitä että ihminen ei voi hyvin. Ja sellaisen ihmisen kanssa suhdetta rakentava ihminen ei voi olla tasapainoisessa tilassa, jotain kompleksia sillä täytetään. Se on tapauskohtaista sitten että mitä sillä haetaan. Aidosta rakkaudesta ei voida kuitenkaan puhua, jos suhteen maaperä on mätä. Syyt suhteen aloittamiseen ovat muualla kuin aidossa rakastamisessa.

Siinä vaiheessa kun ihminen on itse sokaistunut teoilleen, ei siinä voi auttaa ystäväkään vaikka sanoisi mitä. Ihmisten tulisi kantaa vastuu tekemisistään, ja ymmärtää että kaiken lähtökohta on toisen ihmisen kunnioittaminen. Jos ystäväni on valmis suhteeseen varatun miehen kanssa, osoittaa se mitä suurinta piittaamattomuutta toisista ihmisistä. Itsekkyys on luotaantyötävää. Kauhistuttava ajatus, että lähelläni on ihminen joka hyväksyy esimerkiksi pettämisen.

Yhteenvetona: hankala vastata tyhjentävästi, muuten kuin että ihminen ei koskaan petä rakkaudesta.

ap

[/quote]

Et sä kyllä oikeastaan vastannut ollenkaan siihen mitä kysyin. Mikä tekee juuri pettämisestä sen asian? Itsekäs ja epäluotettava voi olla ilman pettämistäkin. Onko sulla muita tiukkoja moraalisääntöjä joita ystävien tulee läpäistä, että pääsee nauttimaan sun ystävyydestä?

Vastaa

Tapahtumat

Miten te voitte antaa tukenne pettäjille?

Kommentit (71)