Lue keskustelun säännöt.
Miten te voitte antaa tukenne pettäjille?
23.07.2014 |
Pidän itseäni aika korkean moraalin ihmisenä. Siihen kuuluu toisen ihmisen kunnioitus ja arvostus. Ja se auttamatta johtaa siihen, että en halua toimia tarkoituksenhakuisesti siten, että loukkaan toisia ihmisiä. Aviorikos on nyt ihan ensimmäinen sellainen asia, johon en koskaan sortuisi. Jos kumppanini tekisi aviorikoksen, menettäisin kunnioituksen häntä kohtaan enkä kykenisi enää luottamaa häneen. En yksinkertaisesti luota missään muussakaan asiassa ihmisiin jotka eivät kykene pitämään lupauksiaan.
Ihmisten moraalikäsitykset ovat kuitenkin venyviä, ja viime vuosina olen havainnut että pettämisestä aloitettu uusi suhde on täysin normaali asia. "Maailma muuttuu, älä stressaa"..? Siis koska tähän on tultu?
Facebookin myötä tämä pettämisilmiö on saanut entistä irvokkaammat mittasuhteet, kun "salarakkaat" voivat laitella salamyhkäisiä hotelliotoksia, ja elää salasuhdetta Facebookissa. Varattu poikaystävä vilahtaa kuvissa, mutta siten että häntä ei tunnista. Profiili pidetään julkisena, että periaatteessa vaimolla on mahdollisuus nähdä kuvat. Halu julkistaa suhde on kova, mutta sitä ei voida vielä tehdä.
On jännittävää kun ystävät tietävät asian ja antavat sille tukensa. Se on tietyllä tavalla kuvottavaa.. Minä en halua ystäviä, jotka eivät niin kutsutusti palauttaisi minua maan pinnalle jos haihattelisin muita miehiä kuin aviomieheni. En halua olla tekemisissä ihmisten kanssa jotka hyväksyvät pettämisen missään mielessä. Kuinka voitte pitää ystävänänne ihmistä joka on tietoisesti aloittanut suhteen avioliitossa olevan ihmisen kanssa? Minun hyvä ystäväni ei välittänyt harrastiko hän seksiä varattujen kanssa,vai olivatko miehet sinkkuja. Hän sanoi että häntä ei kiinnosta toisten parisuhteet. Ystäväni oli melko kyvytön ymmärtämään aiheuttamaansa tuskaa, eikä kokenut velvollisuudekseen välittääkään. Ystäväni käytös teki minut aina hyvin surulliseksi, ja mietinkin että kuinka voisin luottaa häneen kun hän on niin pohjattoman itsekäs? Millainen ihminen sanoo, että ei välitä toisesta ihmisestä koska ei tunne sitä? Olemmeko velvollisia välittämään toisista vain silloin kun tunnemme hänet? Eipä ihme, että maailmasta on tullut niin moraaliton ja paha. Emme ole enää ystäviä tuon ihmisen kanssa. Asiaan ei liity dramatiikkaa, mutta välimme viilenivät koska ystäväni koki sanomiseni tuomitsemisena. Tottakai tuomitsen pettämisen, aina, mutta yritin aina tehdä sen hyvällä. Yritin tehdä ystäväni kanssa asioita jotka kohottaisivat hänen itsetuntoaan, sillä se oli hänellä pohjalla. Tyydytystä hän sai seksistä, ihan sama kenen kanssa sitä harrasti. Oli kauheaa katsoa miten itseään vihaava ihminen tuhoaa myös toisia ihmisiä.
Yritin saada ystäväni näkemään, että hänkin on arvokkaampi, että pettämisen suhteen sai olla itsekäs siinä mielessä että ei mahdollistaisi omalta osaltaan pettämisiä. Jos ihminen on valmis irtosuhteisiin vaikka on parisuhteessa, ihminen ei silloin kunnioita toista ihmistä. Ei hän silloin kunnioita seksikumppaniakaan, eikä sellaisen ihmisen kanssa kannata olla tekemisissä. Vapaita ihmisiä on paljon, eronneita ja leskeksi jääneitä. Ei aina vaan käy niin, että rakastutaan, vaan pettämisestä aiheutuva jännitys mielletään rakkaudeksi. Sen vuoksi pettämisestä alkaneet suhteet eivät aina kestä, tai ainakaan eivät ole aitoja koska ne eivät perustu keskinäiseen luottamukseen ja kunnioitukseen. Aina on taustalla se tosiasia, että toinen suhteen osapuolista on pettäjä. Tätä asiaa ei saada pois, ja se kummittelee taustalla.
Syy ei ole se, että nuo ihmiset sattuivat rakastumaan. Jos syy olisi se, pariskunta ei tekisi mitään kolmatta osapuolta ( tässä tapauksessa aviomiestä/vaimoa) loukkaavaa ja he kunnioittaisivat tuota ihmistä aloittamalla suhteen vasta avioeron astuttua voimaan. Mutta ihmiset eivät toimi niin, vaan pohjattoman itsekkäästi ryntäävät suhteeseen vaikka avioeroa ei ole vielä edes laitettu vireille. Aivan hyvin voidaan ajatella asiaa niin, että hups aviossa oleva ihmine rakastuu toiseen. Siinä tapauksessa hän punnitsee vaihtoehtojaan, ja kertoo kumppanilleen että on rakastunut toiseen eikä halua jatkaa enää avioliittoa. Mistä tuota ihmistä silloin syytetään? Mielestäni rakkaudesta ei voi tuomita, mutta teoista voi. Jos aviopuoliso kokee että suhde olisi vielä pelastettavissa, hän voi ehdottaa parisuhdeterapiaa tai sitten sitä eroa, jos se on itselläkin käynyt mielessä. Mikä siinä on niin vaikeaa? Jos todella rakastuu, ei halua loukata sen hetkistä kumppaniaan. Tottakai se satuttaa kun puoliso haluaa eron, mutta menettelemällä näin uusi rakkauden kohdekin voi säilyttää ihmisarvonsa. Jos aloittaa suhteen aviopuolison selän takana, on menetellyt itsekkäästi ja ei ole ansainnut toisten hyväksyntää.
Olen nähnyt sivusta miten raastavaa voi olla, kun pettämisestä alkanut salasuhde johtaa avioeroon, ja kuinka halvalla entistä puolisoa laitetaan. Useimmiten juurikin vaimo on se, joka saa törkeää kohtelua tullessaan petetyksi. Syyksi inholle uudelle kumppanille riittää se, että vaimo on KUULEMA ollut aivan kauhea miesparkaa kohtaan. Uuden rakkaan ystävätkin ovat kuulleet vaimosta ties mitä, ja pahat kellot kalkattavat joka suuntaan. Mitä enemmän pariskunta on nk. piireissä, sitä varmemmin heidän ympärilleen ilmaantuu joukko ihmisiä jotka kannustavat heitä suhteeseen. Syntyy uusia kuvioita.
Miten ihmiset oikeuttavat tuollaisen kohtelun? Miten naiset hyväksyvät puolisokseen miehen, joka on tietoisesti pettämässä vaimoaan? Mikään selitys maailmassa ei ole riittävä. Rakkaus ja rakastuminen eivät ole riittäviä syitä. Onhan mies rakastanut vaimoaankin, rakastaa kenties yhä? Salasuhteesta saatava hurmio ja adrenaliini (jälkimmäinen kiinnijäämisen pelon vuoksi) ruokkii ihmisiä, ja tekee heistä itsekkäitä. On vain minun tunteeni, minun haluni, eikä siinä ole aikaa ajatella satuttaako joku itsensä. Osittain se entisen kumppanin haukkuminen myös toimii lohdutuksena sille pelolle, että on loukannut toista ihmistä. On helpompaa inhota kuin tuntea sympatiaa. Ja aitoa sympatiaa ei voi tuntea, jos on samaan aikaan suhteessa tuon sympatian kohteen puolison kanssa.
Älkää hyväksykö pettämistä, missään mielessä. Te voitte valita ystäväpiirinne ja päättää kenelle annatte tukenne. Minä annan sen aina petetyille ja jätetyille, en koskaan ihmisille jotka tietoisesti satuttavat toisia ihmisiä. Kerronpa vielä yhden esimerkin:
Haastattelen työhaastattelussa kolmea ehdokasta. Kaikilla tarvittava pätevyys, kaikki samaa sukupuolta. Henkilökemiat ratkaisevat. Tiedän varmuudella että yksi heistä pettää kumppaniaan. Jos hän on valmis pettämään kumppaniaan, hän voi pettää myös minut.
Kommentit (71)
Juuri näin.Nälkä tyydytetään.
Nainen joka jää varatun satimeen on ilmainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="23.07.2014 klo 11:32"]
[quote author="Vierailija" time="23.07.2014 klo 11:21"]
[quote author="Vierailija" time="23.07.2014 klo 10:47"]
[quote author="Vierailija" time="23.07.2014 klo 10:41"]
Pettämiset sekä muut jutut ovat vain seurausta sille että olemme niin innokkaasti eronneet kirkosta ja hyljänneet kristilliset arvot. Se on niiden syytä, jotka masinoivat noita asioita sekä levittävät arvoja, jotka ovat vastoin kristillisiä arvoja. Samat tahot, jotka ajavat homoille oikeutta viralliseen parisuhteeseen. Pian aikaa se ei ole nainen jonka kanssa mies pettää, vaan voi aivan hyvin olla myös mies.
Tähän olemme tulleet ja itse tätä ilosanomaa levittäneet. Turha oikeastaan itkeä seurauksia.
[/quote]
Minä luokittelisin itseni agnostikoksi, enemmän kuin kristityksi. Moraalikäsitykseni eivät nojaudu niinkään Raamattuun, kuin mitä ne nojaavat ihmisen kunnioittamiseen. Ihmistä tulisi kunnioittaa ja arvostaa itsessään, ilman asettumista toisen yläpuolelle. Mutta kun "tuomitsee" pettämisen, pidetään sellaista ihmistä "jeesustelijana" tai itseään ylentävänä. Miksi? Se että ei hyväksy toisen ihmisen pettämistä ja luottamuksen menettämistä, ei mielestäni ylennä minua mihinkään. Vai meneekö se niin, että jos hyväksyn pettämisen, olen tasavertainen kuin muut tai heitä yläpuolella?
Ja miksi te puhutte ja kirjoitatte täällä niin vihamielisesti..? Jos joku kykenee esittämään perustellun argumentin sille, että pettäminen olisi jossain tapauksessa sallittua eikä loukkaa toista ihmistä, kuulisin sen mielelläni.
ap
[/quote]
Sä ylennät itsesi kun valikoit ystäviä. Jotkut eivät kelpaa sulle, koska eivät elä samalla tavalla. Olis mielenkiintoista nähdä millainen täydellisyys siellä kirjoittaa.. Oletko tehnyt virheitä koskaan? Oletko koskaan ollut epäluotettava tai itsekäs? Miksi sun epätäydellinen käytös olisi vähäpätöisempää kuin muiden?
[/quote]
Eiköa ap juuri aloituksessa kertonut että tämä ystävä juuri viilensi välejään ap:hen eikä päinvastoin?
[/quote]
Ei sillä esimerkillä ole väliä, vaan sillä että ap:n mielestä tuollainen ideologia on oikein, siis että hylätään pettävä ystävä. Senhän ap on itse sanonut.
Ikuisuus aihe, mutta itse sanoisin näin, että pettäjällä on joku syy pettää. En sano, että syy on välttämättä edes hyvä, mutta jokin siihen kuitenkin ajaa. Yleisin syy on varmasti seksin puute. Olen ollut itse joskus toisena naisena ja tämä oli syy, jonka varattu mies minulle sanoi. Nyt saan varmasti kuulla kuinka kamala ihminen olen ja kyllä tiedän, että mahdollistin pettämisen, mutta en koe olevani syyllinen. En minä ole varattu. Ja ei mukana ei ollut rakkautta vaan pelkkää seksiä, joten kun suhde loppui niin thats it. Ei tuntunut pahalta tai oikeastaan miltään. Ja kun kirjoitit Ap, että "Aviorikos on nyt ihan ensimmäinen sellainen asia, johon en koskaan sortuisi." En minäkään ajatellut ikinä, että pystyisin makaamaan varatun kanssa, mutta niin kuitenkin tein. Kaikkea tapahtuu.
[quote author="Vierailija" time="23.07.2014 klo 12:19"]
[quote author="Vierailija" time="23.07.2014 klo 11:30"]
[quote author="Vierailija" time="23.07.2014 klo 11:21"]
[quote author="Vierailija" time="23.07.2014 klo 10:47"]
[quote author="Vierailija" time="23.07.2014 klo 10:41"]
Pettämiset sekä muut jutut ovat vain seurausta sille että olemme niin innokkaasti eronneet kirkosta ja hyljänneet kristilliset arvot. Se on niiden syytä, jotka masinoivat noita asioita sekä levittävät arvoja, jotka ovat vastoin kristillisiä arvoja. Samat tahot, jotka ajavat homoille oikeutta viralliseen parisuhteeseen. Pian aikaa se ei ole nainen jonka kanssa mies pettää, vaan voi aivan hyvin olla myös mies.
Tähän olemme tulleet ja itse tätä ilosanomaa levittäneet. Turha oikeastaan itkeä seurauksia.
[/quote]
Minä luokittelisin itseni agnostikoksi, enemmän kuin kristityksi. Moraalikäsitykseni eivät nojaudu niinkään Raamattuun, kuin mitä ne nojaavat ihmisen kunnioittamiseen. Ihmistä tulisi kunnioittaa ja arvostaa itsessään, ilman asettumista toisen yläpuolelle. Mutta kun "tuomitsee" pettämisen, pidetään sellaista ihmistä "jeesustelijana" tai itseään ylentävänä. Miksi? Se että ei hyväksy toisen ihmisen pettämistä ja luottamuksen menettämistä, ei mielestäni ylennä minua mihinkään. Vai meneekö se niin, että jos hyväksyn pettämisen, olen tasavertainen kuin muut tai heitä yläpuolella?
Ja miksi te puhutte ja kirjoitatte täällä niin vihamielisesti..? Jos joku kykenee esittämään perustellun argumentin sille, että pettäminen olisi jossain tapauksessa sallittua eikä loukkaa toista ihmistä, kuulisin sen mielelläni.
ap
[/quote]
Sä ylennät itsesi kun valikoit ystäviä. Jotkut eivät kelpaa sulle, koska eivät elä samalla tavalla. Olis mielenkiintoista nähdä millainen täydellisyys siellä kirjoittaa.. Oletko tehnyt virheitä koskaan? Oletko koskaan ollut epäluotettava tai itsekäs? Miksi sun epätäydellinen käytös olisi vähäpätöisempää kuin muiden?
[/quote]
En ylennä itseäni. Sinä saat kirjoituksistani sellaisen vaikutelman, miksi?
ap
[/quote]
Johan sanoin! Etkö osaa kommunikoida. Et tajua kun sulle vastataan, etkä itse vastaa siihen mitä kysytään. Mun kommenti alkaa sillä vastauksella. Se on ihan ensimmäinen virke. Ja siitä eteenpäin. Ei ihminen, joka kokee olevansa tasavertainen muiden kanssa koe tarvetta hyljeksiä toista ihmistä tämän tekojen perusteella.
[/quote]
Eli arvostat pedofiilejä, murhaajia, valehtelijoita, selkäänpuukottajia, kiusaajia, hakkaajia, narsisteja? Kaikkia pitää ymmärtää ja kaikkien kanssa on oltava kaveri?
Kyllä minun ystävieni teot vaikuttavat siihen, voinko olla heidän kanssaan edelleen läheisesti tekemisissä.
Eräs ystäväni oli todella ilkeä yhteiselle ystävällemme ja laittoi välit poikki ilman mitään syytä. Minulle hän sitten kertoi valheita, väitti tämän ystävämme tehneen hänelle asioita, joita ei ollut tehnyt. Tiesin, ettei ollut tehnyt, koska tämä toista haukkuva väitti niitä tekoja olleen silloinkin kun olin ollut paikalla itse (esim. väitti, ettei hänelle ollut tarjottu ruokaa ja että ystävä oli kieltänyt häntä jäämästä yöksi ,vaikka itse kuulin aivan toisin). Jaksoin vuoden verran kuunnella ja vängätä, että näin ei ollut tapahtunut. Hän kuittasi erin versioni tapahtumista sillä, etten vain ollut huomannut. Lopulta en voinut jatkaa läheistä ystävyyttä henkilön kanssa, joka selvästi valehteli ja haukkui toista.
Miksi minun olisi oltava ystävä sellaiselle, joka aiheuttaa minulle pahaa mieltä ja ahdistusta? Onko ystävyys jotain sellaista, jonka on kestettävä, vaikka mitä tapahtuisi?
Olen itse viilentänyt välejä pettäjään. Olimme ystäviä mutta jo pettämisjupakan alettua (en tiennyt tästä heti) ystäväni alkoi etääntyä eikä tullut tapaamisiin, perui viime tingassa ja käytti myös minua tekosyynä miehelleen (oli muka minun kanssani kun olikin tämän toisen miehen). Kun sain lopulta kuulla pettämisestä, yritin reilun vuoden verran ymmärtää, kuunnella ja ajoittain neuvoakin mutta ystäväni oli todella kärkäs asian suhteen, piti tilannetta täysin oikeutettuna, koska mies ei huomioinut tarpeeksi häntä eikä suostunut kuulemaan yhtään poikkipuolista sanaa esim. siitä, miten tilanne vaikuttaa lapsiin. Molemmat varmaan olemme helpottuneita, kun yhteydenpito on jäänyt satunnaisiin viesteihin kerran tai kaksi vuodessa.
Ei ole pakko ymmärtää ystävän tekoja eikä ole pakko niitä hyväksyä.
Ap, ihanaa tietää että sinunlaisiasi ihmisiä, joilla on minun näkökulmastani selkäranka paikallaan, on olemassa - vaikka aika eri sukupolvea edustammekin (itse olen 19-vuotias).
Minä kärsin hirveästi seuratessani maailmanmenoa ja vallitsevia moraalinormeja. Olen aika kiltti ihminen itse, ja tunnollinen, siispä kaikki teot, jotka todennäköisesti loukkaisivat toista ihmistä, edellyttävät mielessäni suurta harkintaa ennen mahdollista toimeenpanoa. Siksi tiedän, että ainakaan täysissä mielen ja ruumiin voimissani en todennäköisesti koskaan pettäisi - minulla on se mekanismi aivoissa, joka ylikuumentaa autonomisen hermostoni ihan jo suurta petosta tai pientä huijausta ajatellessanikin.
Ainut vaan, ettei tämä ole se muodikas tapa elää, olla ja tuntea. Nyt on pinnalla tämä "vahva ja itsenäinen nainen" - eli siis yksilö, joka tekee mitä haluaa sen kummemmin toisten tuntemuksia miettimättä. Siksi ei ole mikään ihme, että niin usea puolustelee pettämistä - sehän kertoo vain siitä, että arvostat itseäsi! Mutta koska minä en tahdo itseäni pompoteltavan enkä myöskään suostu siihen, valitsen ystäväni tarkoin. Sitoudun rakastamiini ihmisiin hyvin vilpittömällä intensiteetillä, jolloin yksi ehdottomista kriteereistä on luotettavuus, selkäranka, enhän tahdo tulla petetyksi.
Mutta mitä pettämiseen tulee, sanottakoon, että varmaan itse "kiltin tytön syndroomasta" kärsivänä jätän pettämisen näiden "vahvojen ja itsenäisten" naisten heiniksi...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla ei ole tapana tuomita ketään tekojensa perusteella. Pettäminen ei ole laitonta. Moraalitonta ehkä, mutta ei laitonta. Ihmiset tekevät välillä vääriä valintoja, mutta se on elämää. Tosi ystävä ei hylkää kaveriaan valintojen takia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="23.07.2014 klo 11:16"]
[quote author="Vierailija" time="23.07.2014 klo 11:02"]
Rakastajan ottaminen on ikiaikainen traditio ja täysin luonnollista. Ihminen ei ole yksiavioinen kuin joutsen vaan moniavioinen kuin läheisimmät kädelliset sukulaisemme.
[/quote]
Itseasiassa tämä kirjoituksesi ei liity pettämiseen lainkaan. Ihminen voi avioitua useamman kerran, ja vaihtaa kumppania. Vaihto ei edellytä kuitenkaan pettämistä. Pettäminen on valinta, joka tehdään tietoisesti. Jos minä kokisin rakastumisen tunnetta toiseen mieheen, ei se tarkoita että pettäisin aviomiestäni. On täysin mahdollista hakea avioeroa, ja erota loukkaamatta toista osapuolta niin syvällisesti mitä loukkaisi, jos pettäisi. Näin kumppanini säilyttäisi ihmisarvonsa ja kokisi että kaikesta huolimatta kunnioitan häntä ihmisenä, vaikka liittomme päättyisikin. Hän ei ole ansainnut petetyksi tulemista.
ap
[/quote]
On tosiaan olemassa toisenlainenkin, perusteltu intuitio, joka tosin saastuu siitä, että välinpitämättömät ja ilkeätkin pääsevät ratsastamaan sillä. Aiemmin yläluokassa oli tapana, että rakkausjutut olivat yksityisasia, ja moraali vaati sen, että puoliso nauttii asemaansa kuuluvaa arvostusta, häntä saati lapsia ei tarpeettomasti loukata, yöt ollaan kotona ja perhettä ei rikota. Asiaan liittyi epäilemättä ongelmia, mutta siinä kuitenkin yritettiin luoda suojelevia pelisääntöjä. Näiden miesten silloinen status varmasti teki epärealismiksi ajatella, että muut kuin rakastuneimmat, kypsimmät tai moraalisimmat olisivat pysyneet uskollisina. Kristinuskon asema ei siis selitä kaikkea, vaikka olisikin ehkä ollut niin, että noissa piireissä sitä ei niin hartaasti harjoitettu.
Nykypäivänäkin on paljon ihmisiä, joiden intuitio sanoo, että jos nyt pitää perhettä lähteä rikkomaan, sitä ei ainakaan pidä tehdä romanttisten kaasujen valtaamin päin. Tuollainen kaavamainen moraali joka johtaa sarjamonogamiaan niinkuin joku kuvasikin, vie juurikin siihen, että himo, ihastuminen ja rakastuminen kaikki johtavat turhiin ja ennenaikaisiin eroihin ja vaillinaiseen sitoutumiseen kaikin puolin - monikaan ei ole niin rohkea, että uskaltaisi avata koko sielunsa ja sydämensä ihmiselle, joka saattaa koska tahansa ilmoittaa, että sori kun nyt vaikuttaa siltä, että tykkään työpaikan Villestä enemmän, vaikka en tietenkään voikaan tietää, onko se totta - ja sitten toinen lähtee, kylmästi, koska hänelle oma ohjelmallinen moraalivakaumus on tärkeämpi kuin mikään epäröinti tai puolison näkemys. Vaikka sellainen moraali osuisi täydellisen oikeaan, se on kuitenkin moraalia, joka mahdollistaa kaikenlaisen fanatismin ja suojaavan itsekeskeisyyden. Puolison toive saattaa olla se, että toinen mieluummin lähtee kuin altistaa tuskalle, mutta yhtä moni taitaa ajatella, että tuskaa on luvassa joka tapauksessa, joten katsotaan kortit loppuun eikä luovuta kaikesta ilman viimeistä voimainkoitosta. Joskus tämä johtaa surulliseen roikkumiseen ja soutaahuopaa-tilanteisiin, mutta ei näissä tilanteissa loppuun asti tyylikästä ja riskitöntä tapaa taida ollakaan.
Ei ole mahdollista tietää etukäteen, onko rakastuminen edes totta, saati sitten aiheellista. Kaikkein pahin vaihtoehto minun mielestäni on se, jos romanttisen rakkauden käsitteellä pyhitetään tuollainen, että kun vähänkään luulet rakastuneesi toiseen, mene ja eroa. Tai että ensin kärvistele platonisesti niin kauan kuin jaksat jotta himo syvenee sietämättömäksi ja haavekuvat värittyvät ruusunpunaisella joka päivä enemmän, ja sitten mene ja eroa. Itse olen kerran rakastunut pitkässä suhteessa toiseen, ja väitän edelleen, että se oli aitoa rakkautta. Siitä huolimatta vasta joidenkin kuukausien intensiivisen kirjeenvaihdon ja viikkojen yhteiselämäpätkien jälkeen alkoi paljastua, minkälainen ihminen tämä tunteiden kohde sitten kokonaisuudessaan olikaan. Parisuhde hänen kanssaan olisi ollut mahdottomuus, olivat olosuhteet mitkä hyvänsä. Olin rakastunut tiettyihin piirteisiin ja reaktiotapoihin, erityisesti niihin, jotka muistuttivat omiani ja olivat vastakkaisia niille, jotka puolisossa aiheuttivat ongelmia liittoon. Biologia hoiti sen, että en kyennyt piittaamaan varoitusmerkeistä. Jos ihminen olisi pelkästään agapen vallassa, ei taitaisi tulla parinvaihtoa ollenkaan.
Esittämäsi vertaus hometalon lisäsiivestä on yllättävän loukkaava. Kaavamaisella tasolla ajateltuna se on ymmärrettävä, mutta reaalimaailmassa melkein jokaisessa talossa on hometta enemmän tai vähemmän, eikä sitä kaikkea voida korjata tai poistaa. Joskus liitot myös paranevat pettämisen kautta, vaikka lääke onkin myrkyllistä. Yleensä ihmiset tietävät tämän, eivätkä halua rikkoa toisten liittoja kertomalla, koska eivät voi tietää mitä siellä on meneillään. Ehkä yksi ongelma on siinä, että krooniset ympäriinsäpaneksijat olisi joka tapauksessa syytä antaa ilmi samasta syystä kuin muutkin addiktit käräytetään, ennenkuin ehtivät tuhoamaan kaiken ympäriltään.
En mä jaksanut edes lukea koko tekstiä, mutta lopussa ollut vertaus työhönottoon on aika hyytävää. Vittuakos se sulle kuuluu mitä parisuhteiden sisällä tapahtuu, sun ei kuulu olla huolissasi kuin siitä että työntekijä tekee työnsä hyvin.
Ap on tyyppiesimerkki ihmisestä joka tunkee nokkansa asioihin jotka ei sille kuulu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="23.07.2014 klo 12:01"]
[quote author="Vierailija" time="23.07.2014 klo 11:02"]
Rakastajan ottaminen on ikiaikainen traditio ja täysin luonnollista. Ihminen ei ole yksiavioinen kuin joutsen vaan moniavioinen kuin läheisimmät kädelliset sukulaisemme.
[/quote]
Jumala loi ihmiset ihmisiksi ja eläimet eläimiksi. Emme ole sukua eläimille :)
Tuosta anteeksiannosta..vääryydet on hyvä antaa anteeksi, jotta itse ei katkeroidu ja pääsee asian yli. Se vaatii tietoista asian käsittelyä ja se tekee kipeää... mutta anteeksianto ei ole sama asia kuin antaa uusi mahdollisuus. Jos mun mies pettäisi mua, niin lentäisi kerrasta pellolle :) Anteeksi antaisin jossain vaiheessa, jotta pääsisin itse yli ja en katkeroituisi. Mutta takaisin en ottaisi. Vaikka meillä on lapsia. Tunnen itseni sen verran hyvin, että uutta mahdollisuutta en pystyisi antamaan.
[/quote]
Jumalalla ei ole mitään tekemistä ihmisen kehittymisen kanssa.
[quote author="Vierailija" time="23.07.2014 klo 11:30"]
[quote author="Vierailija" time="23.07.2014 klo 11:21"]
[quote author="Vierailija" time="23.07.2014 klo 10:47"]
[quote author="Vierailija" time="23.07.2014 klo 10:41"]
Pettämiset sekä muut jutut ovat vain seurausta sille että olemme niin innokkaasti eronneet kirkosta ja hyljänneet kristilliset arvot. Se on niiden syytä, jotka masinoivat noita asioita sekä levittävät arvoja, jotka ovat vastoin kristillisiä arvoja. Samat tahot, jotka ajavat homoille oikeutta viralliseen parisuhteeseen. Pian aikaa se ei ole nainen jonka kanssa mies pettää, vaan voi aivan hyvin olla myös mies.
Tähän olemme tulleet ja itse tätä ilosanomaa levittäneet. Turha oikeastaan itkeä seurauksia.
[/quote]
Minä luokittelisin itseni agnostikoksi, enemmän kuin kristityksi. Moraalikäsitykseni eivät nojaudu niinkään Raamattuun, kuin mitä ne nojaavat ihmisen kunnioittamiseen. Ihmistä tulisi kunnioittaa ja arvostaa itsessään, ilman asettumista toisen yläpuolelle. Mutta kun "tuomitsee" pettämisen, pidetään sellaista ihmistä "jeesustelijana" tai itseään ylentävänä. Miksi? Se että ei hyväksy toisen ihmisen pettämistä ja luottamuksen menettämistä, ei mielestäni ylennä minua mihinkään. Vai meneekö se niin, että jos hyväksyn pettämisen, olen tasavertainen kuin muut tai heitä yläpuolella?
Ja miksi te puhutte ja kirjoitatte täällä niin vihamielisesti..? Jos joku kykenee esittämään perustellun argumentin sille, että pettäminen olisi jossain tapauksessa sallittua eikä loukkaa toista ihmistä, kuulisin sen mielelläni.
ap
[/quote]
Sä ylennät itsesi kun valikoit ystäviä. Jotkut eivät kelpaa sulle, koska eivät elä samalla tavalla. Olis mielenkiintoista nähdä millainen täydellisyys siellä kirjoittaa.. Oletko tehnyt virheitä koskaan? Oletko koskaan ollut epäluotettava tai itsekäs? Miksi sun epätäydellinen käytös olisi vähäpätöisempää kuin muiden?
[/quote]
En ylennä itseäni. Sinä saat kirjoituksistani sellaisen vaikutelman, miksi?
ap
[/quote]
Johan sanoin! Etkö osaa kommunikoida. Et tajua kun sulle vastataan, etkä itse vastaa siihen mitä kysytään. Mun kommenti alkaa sillä vastauksella. Se on ihan ensimmäinen virke. Ja siitä eteenpäin. Ei ihminen, joka kokee olevansa tasavertainen muiden kanssa koe tarvetta hyljeksiä toista ihmistä tämän tekojen perusteella.