Voisitko kuvitella suhteen itsesi kanssa jos olisit vastakkaista sukupuolta?
Olisitko että totta hitossa vai että no kai se menettelee..vai että no en todellakaan! Koita siis miettiä itsesi täysin neutraalisti vastakkaiseksi sukupuoleksi ja että tapaisit 'sinut'. Mikä olisi reaktio?
Kommentit (46)
[quote author="Vierailija" time="23.07.2014 klo 03:22"]
[quote author="Vierailija" time="23.07.2014 klo 03:20"]Olispa kiva tietää, mitä miehet tähän vastaisi. Varmaan äijillä on keskimäärin niin suuret luulot itsestään, että vastaukset olisivat ihan päinvastaisia...
[/quote]
Miehen vastine olisi yhtä seksihullu kuin mieskin, sehän riittää useimmille miehille.
[/quote]
No jaa... en ole vielä tavannut miestä, joka ei olisi ollut jotenkin hämillään tullessaan piestyksi kotikentällään. Ja hämillistä miestä ei välttämättä jaksa panettaa. Itse asiassa, olisi kiva löytää samalla tapaa seksuaalinen otus kuin itse olen. Ei maaninen seksinetsijä, mutta paneutuvaa sorttia, kun kerran toimeen tarttuu.
En voisi! En katsoisi päivääkään tällaista kiukuttelevaa, tuulellakäypää aikuista lasta. Plus että haluaisin umpiheteron partnerin, joka ei ole ikinä ollut lutka/pelimies.
En. En varmaankaan ole edustava otos miehistä, mutta omalta osaltani sanoisin etten usko. Sinkkuuteeni on varmaan syynsä, ja uskoisin että haluaisin kyllä olla itseni kaveri mutten sitoutua. Ja onhan maksalaatikkokin eroottinen, jos niin haluaa kokea. En vain taitaisi itse kokea.
Pidän paljon dokumenteista, ja samalla tavoin kuin jotkut haaveilevat kirjoittamisesta, haaveilen joskus dokumentin teosta itse. Voisin tehdä itsestäni pitkäveteisen, omituisen dokumentin jonka nähtyään katsojalla olisi typertynyt ja tympääntyneen kiusaantunut olo. Ei televisiolevitystä, mutta viiden vuoden päästä olisi Elävän Arkiston Kolmannessa Ulottuvuudessa.
M40
En sitten ikinä. Ahdistun omasta seurasta jo nyt ja jättäisin mielelläni itseni jos voisin joten thanks but no thanks.
Pakko sanoa EI. Minulla on aika jännä luonne ja olen todella, todella introvertti. Kaipaan rentoa, sosiaalista ihmistä vastapainokseni. Ja mua pitää liehitellä, itselläni sitä taitoa ei ole ollenkaan :/
Ai kauheeta! En kyllä olis, kun nyt noin kysyt. :D
Täytyy leipoa miehelle kakku heti tänään!
Minun täytyisi olla hyvin kärsivällinen ja intuitiivinen miehenä. Muuten ei kannattaisi. Eli riippuisi vähän omasta luonteesta, jaksaisiko tällaista naista kauan katsella.
Plussaa: urheilullinen kroppa, eläväinen, karismaattinen, pitää seksistä, pukeutuu hyvin ja naisellisesti, korkeasti koulutettu, älykäs, sivistynyt, osaa keskustella, kiinnostava ammatti, hyvät tulot.
Miinusta: pessimisti, suuttuu helposti, muutenkin mieliala vaihtelee paljon, ei säännöllistä tai jatkuvaa kiinnostusta kodinhoitoon tai ruuanlaittoon, nettiaddikti (ennen nettiä lukemisaddikti), usein omassa maailmassaan...
Eli enpä tiedä. Olen tavannut yhden miehen joka oli monessa asiassa kuin minä miehenä. Hänkin ilmeisesti jollain tasolla huomasi tämän ja välillämme oli aikamoinen lataus... Mutta tulin itse siihen tulokseen että kaksi tällaista ei olisi kovin hyvä yhdistelmä arkipäivän elämän kannalta. Itse tarvitsen enemmän jalat maassa olevan puolison kuin itse pystyn olemaan.
Kyllä luonteen perusteella mutta ulkonäön.. ääh, en vaan oo niin kaunis että sen takia lähestyttäisiin.
Kyllä voisin kuvitella seurustelevani itseni kanssa. Olen ihan hyvännäköinen ikäisekseni, olen luotettava, tulen kaikkien kanssa toimeen ja olen iloinen, positiivinen ja touhukas.
Vaikeuksia tulisi siinä, että parterini pitäisi pysyä perässäni ja kyllästyn helposti arkeen (pitäisi olla koko ajan jotain menoa ja suunnitelmia tulevista menoista). Lisäksi haluan, että puolisoni yllättää aina joskus minut jollain kivalla tavalla. En jaksa kauheasti pitää järjestystä kotona, sillä menoa on niin paljon, etten oikein ehdi.
[quote author="Vierailija" time="23.07.2014 klo 02:39"]
En pysty. Siksi en 27-vuotisen elämäni aikana olekaan ikinä seurustellut. En pysty keksimään yhtään syytä, miksi joku haluaisi suhteen kanssani. Hyi.
[/quote]
Sama täällä
t. 25v
Voisin. Olisin korviani myöten rakastunut vielä vuosienkin päästä, mutta samalla hakkaisin päätäni seinään ja repisin hiuksia kaikkien huonojen ja hankalien puolien takia. Eipähän olisi ainakaan tylsää :D
En tosiaan vois! Järki menis heti ensimmäisen tunnin sisään :D
Totta kai! Olen loistava tyttöystävä, kaunis, lojaali, kiltti ja eläinrakas. Pukeudun hyvin ja osaan käyttäytyä.
Nuorempana kyllä ulkonäöllisesti mutta muuten en ehkä.
Nyt taas toisinpäin :D
Joo ja en. Ailahtelevaisuutta en kestä muissa, tarviin tasoittajan, mutta muuten olen ihan ok.
Olen tehnytkin niin, rakastuin päättömästi kun halusin suojella toista niin kovasti. Hänen traumansa kun olivat samaa lajia kuin omani, ja olin haljeta myötätunnosta.
Olen jopa ihastunut samaan sukupuoleen, koska hänessäkin oli niin paljon samaa kuin itsessäni. Kunpa ei tulisi vastaan sitä täydellisen samanlaista yksilöä, viihdyn seurassani vähän liian hyvin.