Lue keskustelun säännöt.
Haluatko kovasti tutustua johonkuhun ihmiseen, muttet jostakin syystä voi?
23.07.2014 |
Itsellä tuollainen tilanne. Eräs ihminen pyörii jatkuvasti mielessä ja haluaisin tutustua häneen paremmin, mutta tietyistä syistä minkäänlainen syvempi tuttavuus hänen kanssaan ei ole oikein sopivaa. En siis edes yritä. Surettaa...hän on niin ihana!
Kommentit (46)
[quote author="Vierailija" time="23.07.2014 klo 09:18"]
[quote author="Vierailija" time="23.07.2014 klo 09:16"]
[quote author="Vierailija" time="23.07.2014 klo 09:09"]
Kyllä. Olen intohimoisen rakastunut erääseen ihmiseen, mutta hän tuntuu mahdottomalta kohteelta. Olen päättänyt tehdä silti aloitteen, koska olen elämässäni katunut enemmän tekemättömiä asioita, kuin niitä, jotka olen tehnyt. Yhteiskunta antaa omat norminsa, mutta ne ovat sopimuksenvaraisia.
On aivan liikaa tekemättömiä asioita ja sanomattomia sanoja, joita kadun. En halua niitä yhtään lisää. Tästä lähtien aion olla rohkea. :) Ehdotan, että sinäkin, ap, oli tilanteesi mikä tahansa. Älä anna toisten kertoa sinulle, mikä on ok, vaan seuraa sydäntäsi. <3
[/quote]
Jännästi sitten kun oma puoliso päättää unohtaa yhteiskunnan normit ja mennä tunteiden mukana tuuliviirinä, se ei tunnukaan näistä "kun mun vaan täytyy saada tehdä mitä haluan" ihmisistä yhtään kivalta. Kun puolison pitäisi sun tyyppisten ihmisten mielestä kuitenkin noudattaa näitä yhteiskunnan päättömiä normeja.
[/quote]
En viitannut avioliittoon, vaikken siihen instituutiona uskokaan. Oletko ehkä hiukan katkera?
[/quote]
En ole katkera. Kaltaisesi itsekkäät ihmiset, jotka eivät ajattele omien tekojensa seurauksia muille ihmisille ottavat kyllä rajusti päähän. Etenkin, kun kyseinen ihmistyyppi vaatii läheisiltään kuitenkin itsensä huomioonottavaa käytöstä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tutustuin viime kesänä yhteen mieheen ja ihastuin, hän ilmoitti ihastumisestaan minua aikaisemmin. Olen parisuhteessa ja minulla on kaksi lasta joten en voinut jatkaa tuttavuuttamme, tai tapailua. (näimme sattumalta välillä kaupungilla tai baarissa) emme ole pitäneet mitään yhteyttä muuten kuin nuo tapaamiset jotka ovat olleet sattumien summaa. Tämä mies on pyörinyt nyt vuoden mielessäni, hän on ihana! Aijon ottaa häneen yhteyttä kunhan ero on selvä. Avopuoliso muuttaa poissa syyskuussa, sitä ennen en aio pitää yhteyttä ihastukseeni koska Se tuntuisi väärältä exääni kohtaan koska sama talous vielä minun ja lasten kanssa.
[quote author="Vierailija" time="23.07.2014 klo 01:28"]Mulla on kans sellainen tilanne. Mäkin haluaisin olla vain kaveri, mutta mies pelästyi, että haluan enemmän (no, tavallaan haluankin, mutta haluan muutakin joten rakkauden voi jättää pois tai romanttisuuden) ja asia on silläkin tavalla hankala, että mä olen perheellinen (avoliitossa). En osaa sanoa tälle miehelle, että haluan olla vain ystävä, kun hän on melkein sellainen erakko muutenkin ja pelkään, että hän tulisi loukanneeksi minua tai siis satuttaisin itseäni vain lisää, jos toivon enää mitään.
Tutustuin häneen jo 10 vuotta sitten ja silloin alunperin häneen rakastuin ja sen hänelle kerroin. Häntä kai pelotti mennä suhteeseen ja siitä ei tullut mitään. Sitten emme nähneet aikoihin ja minä perheellistyin. Nyt kun näimme uudelleen, rakastuin taas ja vaikka nyt en ole sanonut sitä hänelle, pelottaa lähestyä sen enempää, mitä hänkään lähestyy, koska olen jo yhdet (tai tavallaan kahdet) sydänsurut hänen takiaan saanut. Ikävää vain, ettei hänellä ole edelleenkään ollut ketään, eli se pelko on tosi vahvaa. Ennen kuin tunsimme hän oli seurustellut kerran, ja se oli kai mennyt jotenkin niin että tämä hyvin herkkä mies oli kokenut ettei hän riitä tai jotain ja pakenee nykyäänkin vaan.
Koen, että mä sit vaan ahdistelen häntä ja kun mulla on vielä mieskin niin aivan kuin olisin etsimässä sivusuhdetta, vaikka ei tämä sitä oo. Voisin olla pelkkä ystävä, mutta en kai sit osaa.
Ja lisään vielä, että todella paljon haluaisin tutustua häneen ja ajattelen häntä paljon, mutta teen tavallaan surutyötä sen asian kanssa, mitä tunteita ja ajatuksia tämä menetys minussa nostattaa. En ole päättänyt mitä teen jatkossa. Epätietoisuus on raastavaa (siis ettei päätä, että en enää yritä vaan unohdan), mutta it's not over 'til it's over, eli katson asiaa niin kauan, kunnes se oikeasti on mahdotonta (tai etenee jonnekin!)
[/quote]
Uskomatonta! Mulla liki identtinen tilanne!
Tai tämä "minun" mies on reippaasti itseäni vanhempi, joten pelkään että yhteinen aika ei riitä ikinä :(
[quote author="Vierailija" time="23.07.2014 klo 09:45"]
[quote author="Vierailija" time="23.07.2014 klo 01:28"]Mulla on kans sellainen tilanne. Mäkin haluaisin olla vain kaveri, mutta mies pelästyi, että haluan enemmän (no, tavallaan haluankin, mutta haluan muutakin joten rakkauden voi jättää pois tai romanttisuuden) ja asia on silläkin tavalla hankala, että mä olen perheellinen (avoliitossa). En osaa sanoa tälle miehelle, että haluan olla vain ystävä, kun hän on melkein sellainen erakko muutenkin ja pelkään, että hän tulisi loukanneeksi minua tai siis satuttaisin itseäni vain lisää, jos toivon enää mitään.
Tutustuin häneen jo 10 vuotta sitten ja silloin alunperin häneen rakastuin ja sen hänelle kerroin. Häntä kai pelotti mennä suhteeseen ja siitä ei tullut mitään. Sitten emme nähneet aikoihin ja minä perheellistyin. Nyt kun näimme uudelleen, rakastuin taas ja vaikka nyt en ole sanonut sitä hänelle, pelottaa lähestyä sen enempää, mitä hänkään lähestyy, koska olen jo yhdet (tai tavallaan kahdet) sydänsurut hänen takiaan saanut. Ikävää vain, ettei hänellä ole edelleenkään ollut ketään, eli se pelko on tosi vahvaa. Ennen kuin tunsimme hän oli seurustellut kerran, ja se oli kai mennyt jotenkin niin että tämä hyvin herkkä mies oli kokenut ettei hän riitä tai jotain ja pakenee nykyäänkin vaan.
Koen, että mä sit vaan ahdistelen häntä ja kun mulla on vielä mieskin niin aivan kuin olisin etsimässä sivusuhdetta, vaikka ei tämä sitä oo. Voisin olla pelkkä ystävä, mutta en kai sit osaa.
Ja lisään vielä, että todella paljon haluaisin tutustua häneen ja ajattelen häntä paljon, mutta teen tavallaan surutyötä sen asian kanssa, mitä tunteita ja ajatuksia tämä menetys minussa nostattaa. En ole päättänyt mitä teen jatkossa. Epätietoisuus on raastavaa (siis ettei päätä, että en enää yritä vaan unohdan), mutta it's not over 'til it's over, eli katson asiaa niin kauan, kunnes se oikeasti on mahdotonta (tai etenee jonnekin!)
[/quote]
Uskomatonta! Mulla liki identtinen tilanne!
Tai tämä "minun" mies on reippaasti itseäni vanhempi, joten pelkään että yhteinen aika ei riitä ikinä :(
[/quote]
Olisi kiva kuulla, minkälainen sun tilanteesi on? :)
t. Se kohtalotoveri (en muista numeroani)
Jännä juttu, miten jätetyt naiset aina olettavat, että joka ketjussa on kyse pettämisestä. Projektiolla on valtava voima. Kannattaisi työstää sitä katkeruutta, koska katkeruuden tunteminen toista kohtaan on kuin joisi myrkkyä, ja toivoisi toisen kuolevan. (Nelson Mandela)