Miehen käytös kun vaimo on kipeänä/raskaana

Pakko avautua johonkin kun raivostuttaa, turhauttaa ja hämmentää. Onko muidenkin miehet tavallisesti näin itsekeskeisiä? Tuntuu, ettei enää ole muita sairauksia kun korona, jotka voi tehdä kipeäksi ja väsyneeksi.

Olen nyt 8. vuorokautta kamalassa räkätaudissa ja laskettuun aikaan on 3 kk, mikä tarkoittaa sitä että keuhkojen kapasiteetti alkaa olemaan ilman flunssaakin rajallinen anemian kanssa ja lisäksi on muut raskausajan vaivat, mutta silti tässä on jaksettu hyvällä mielellä porskuttaa. Siitä huolimatta, että loppuraskaus häämöttää ja olen kovassa taudissa, vastuulleni jää lapsen hoito koko päivän ja iltatoimet, ruoanlaitto ja siivoaminen. Välillä huomautan miestä hoitamaan omat sovitut hommansa, koska ei muuten niitä muista ja silloin asiat alkavat kasautumaan kotona ja omien hommien hoitokin vaikeutuu. Mutta tuntuu, että nyt mies ei kestä yhtään sitä, että joutuisi ottamaan vetovastuuta asioista ja riidan aiheita tulee yksinkertaisista asioista.

Esim.
- Mies loukkaantuu ja jättää menemättä pyynnöstäni huolimatta kauppaan, joten en voi tehdä kotona ruokaa perheelle. Mies itse syö päivällä työpaikalla ja pärjää illan leivällä. Itse en haluaisi mennä kauppaan tässä räkätaudissa, painavien ostosten kantaminen alkaa olemaan raskasta varsinkin näillä helteillä ja maski päässä varsinkin kun olo on voipunut lähtökohtaisestikin. Miehen käytöksen vuoksi olen joutunut pakosti menemään kipeänä kauppaan ostamaan välttämättömiä asioita ja apteekkiin hakemaan lääkärin määräämän kortisonilääkkeen. Mies ei suostunut menemään apteekkiin, koska olisi joutunut hakemaan työpäivän jälkeen kotoa Kela-korttini, mikä oli liian raskasta. Sen vuoksi en saanut kahteen päivään haettua lääkettäni.
- Mies haluaa mielummin jäädä ylitöihin ensi maanantaina ja on sitä mieltä, että kipeänä voin hakea lapsen parin kilometrin päästä päivystyspäiväkodista. Mies suuttuu kun sanon, että en voi mennä kipeänä tartuttamaan muita. Ihmettelee miksi hänen on pitänyt jaksaa silloin kun kantapää oli kipeä tai häntä väsytti kroonisen poskiontelontulehduksen vuoksi. Huomautin, että akuutti tauti on eri asia ja kantapääkipu johtui lihasjumeista, mikä on täysin eri asia kuin nyt. Sitten loukkaantuu ja menee mököttämään ja kauppareissu jää taas väliin.
- Mies muutenkin tekee mitä itse haluaa, töistä tullessa menee nukkumaan vaikka olisi itsekin kiva välillä levähtää. Aamulla pelaa ja antaa lapsen tulla herättämään minut. Jättää tahalteen makuuhuoneen oven auki aamuisin, vaikka tietää että olen herkkä valolle. Torkuttaa tunnin ajan ennen töihin lähtöä, herään aina ensimmäiseen herätykseen, ja se on minun vikani kun ei pääse sängystä ylös jos ei torkuta sitä tuntia.

Muutenkin vaikuttaa, että 3,5 vuoden yhdessäolon aikana mies nauttii niistä hetkistä kun jaksaa itse paremmin kuin minä. Ja sanookin sen ääneen silloin. Itse kuitenkin kaipaisin välillä jeesiä ja yhteispeliä, varsinkin silloin kun on itse huonovointinen. Edellisen raskauden lopulla miehen käytös oli samanlaista, lähti yöllä autoon nukkumaan ja vetäytyi. Toisaalta yritän ymmärtää, ettei parisuhteessa ja tavallisessa arjessa aina ole helppoa, toisaalta vituttaa olla itse aina se, joka näitä asioita haluaa ymmärtää ja sovitella, ja jonka pinnaa venytetään. Väistämättä tulee mieleen myös kannattaako omaa elämäänsä panostaa tämän tasoisen arjen ylläpitämiseen vai onko se vaan niin, että jokainen valitsee myös omat ongelmansa?