Lue keskustelun säännöt.
Lasten muuttaminen kotoa opiskelemaan, tyhjyys
16.07.2021 |
Vanhin lapsemme lähti opiskelemaan viime vuonna mutta Koronan vuoksi oli paljon etäopetuksessa ja kotona. Nyt on lähdössä nuorempikin. He etsivät innolla asuntoja ja valmistautuvat tulevaan elämään. Ennen tässä on pyörinyt kavereita ja tyttöystäviä, parin viikon päästä talo tyhjenee.
Nyt jo tyhjä olo. Toki olen onnellinen että lapsistamme on tullut pärjääviä ja itsenäisiä, mutta tyhjään kotiin jääminen kauhistuttaa. Mieskin on, mutta omat menot ja harrastukset, eikä miestä lapsien pois muuttaminen näytä paljon liikuttavan. En saa hänestä tähän keskustelukumppania.
Miten muut olette tämän elämäntilanteen ratkaisseet?
Kommentit (39)
Tuohan se just on, että kun ei tästä jaloista lähde vain omat vaan myös niiden kaverit. Meiltä on nyt kaksi lähtenyt ja kaksi on talossa. On nurkat hiljentynyt huomattavasti, vaikka nuorisoa pyörii jonkin verran.
Toihan korona omaa rauhottumistaan härdelliin, että sai pehmeän laskun.
Eipä ole enää jaloissa pyörinyt parikytä teiniä odotellen, että munkit valmistuu. Tää oli yksi mun juttu, että vappuisin tarjoon kaikille munkit ja simat. Sama juttu on heinäkuun 21. päivä - perinteinen mansikkakakkupäivä. Yleensä tehnyt kaksi pellin kokoista kakkua ja kahvit. Tänä vuonna muuttaneetkin lupas ottaa pari kaveria mukaan. Ihan kuin ennen vanhaan.
Miies käy nää asiat aivan toisella tavalla läpi. Hän näkee paljon valoisia puolia, kuten rahanmeno on vähentynyt. ;) Siivoaminen ja pyykkääminen ei sitäkään ole niin paljon. Ruokaahan mä teen yhä pataljoonalle, että pakkaset on jatkuvasti täynnä. Tässä on mun opin paikka. Vaikka kyllähän ne sapuskat sieltäkin tuntuu poissamuuttaneille kelpaavan. ;)
Kyllä mies mua kainalossa pitää, kun joskus ikävä itku tirahtaa. Sitten se kertoo juttuja, kun tehtiin sitä ja tätä kun lapset oli pieniä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä lasken jo vuosia tuohon!
Noin kolme vuotta enää!
Meillä on kivat lapset, mutta aika aikansa kutakin.
Sama täällä, pian on omaa rauhaa ja saan keskittyä täysillä omiin harrastuksiini.
Noin mäkin luulin. Ja sitten tulikin korona, joka sulki kaikki menopaikat ja harrastukset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
MITEN tähänkin taas tuli noita paskaviestejä?
On aina suuri muutos kun lapsi muuttaa kotoa. Minulle on ihan vaihtarienkin lähdöt olleet rankkoja. Vaikka he on vain vuoden lainassa.
Se ei mitenkään tarkoita, etteikö olisi muutakin elämää tai se tilanne ei taas muuttuisi.
Tuli niitä ikäviä vastauksia mullekin kun pari vuotta sitten itkin ja surin lasteni aikuistumista ja kotoa muuttoa. Olin sydän syrjälläni kun poika meni inttiin. Mitä sain täältä? Pelkkä pilkkaamista ja haukkumista.
Joillakin on kova tarve lytätä ja masentaa toisia jos vaan saavat pienenkin mahdollisuuden ja tekevät sitä silloinkin vaikka varsinaista aihettakaan ei olisi.
Välillä sitä oikein ihmettelee miksi yleensäkään koskaan kertoo mitään täällä ....
Vika on auttamatta muissa? Oletko koskaan miettinyt miksi erilainen mielipide on sinulle uhka?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä lasken jo vuosia tuohon!
Noin kolme vuotta enää!
Meillä on kivat lapset, mutta aika aikansa kutakin.
Sama täällä, pian on omaa rauhaa ja saan keskittyä täysillä omiin harrastuksiini.
Noin mäkin luulin. Ja sitten tulikin korona, joka sulki kaikki menopaikat ja harrastukset.
Meille esikoinen ilmoitti raskaudesta ja sairastui synnytyksen jälkeiseen masennukseen ja se lapsiperhe arki alkoi uudelleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
MITEN tähänkin taas tuli noita paskaviestejä?
On aina suuri muutos kun lapsi muuttaa kotoa. Minulle on ihan vaihtarienkin lähdöt olleet rankkoja. Vaikka he on vain vuoden lainassa.
Se ei mitenkään tarkoita, etteikö olisi muutakin elämää tai se tilanne ei taas muuttuisi.
Tuli niitä ikäviä vastauksia mullekin kun pari vuotta sitten itkin ja surin lasteni aikuistumista ja kotoa muuttoa. Olin sydän syrjälläni kun poika meni inttiin. Mitä sain täältä? Pelkkä pilkkaamista ja haukkumista.
Joillakin on kova tarve lytätä ja masentaa toisia jos vaan saavat pienenkin mahdollisuuden ja tekevät sitä silloinkin vaikka varsinaista aihettakaan ei olisi.
Välillä sitä oikein ihmettelee miksi yleensäkään koskaan kertoo mitään täällä ....
Kovin eri tavalla ihmiset näkee asiat. Ei minusta täällä nyt ainakaan mikään kovin paha ollut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ensin lähti mies, sitten yksitellen kolme lasta opiskelemaan. Ei tuntunut oikein miltään. Koirakin kuoli. Tyhjä iso koti, mutta onhan oma lupa eli saan tehdä mitä haluan tai olla tekemättä mitään. Siihen kuulkaas tottuu, että on oman kaukosäätimensä herra (rouva) ja saa istua aina sohvan parhaassa kulmassa. Herkut säilyy jääkaapissa ja ruokaa teen silloin kun huvittaa.
Lapsiin on hyvin läheiset välit ja kun he perheineen tulevat kylään, on se ihanaa, mutta todella raskasta. Kun perävalot häipyy, otan pari tanssiaskelta.
Tämä yksin kotona oleminen on luonnollinen osa elämänkaarta, ei mikään itkun paikka.
Onnellinen, että lapseni ovat omillaan toimeentulevia ja pärjääviä. Minä keskityn nyppimään rusinat pullasta eli pusuttelemaan pojanpoikaani.
No, nyt on tullut sinunkin aika itsenäistyä ja opetella se yksin olemisen taito.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suren sitä joka kerta, kun luen tämän tyyppisiä aloituksia millainen taakka lapsille on äiti, jolla ei ole mitään omaa ja hän jää tyhjän päälle, kun ne lapset lähtee? Osaako he antaa lapsille sen tilan itsenäistyä ja aikuistua? Eikö sinulla ole tyttökavereita?
Muuten samaa mieltä mutta miksi määrittelet sukupuolen kavereille?
Yleensä niiltä tyttökavereilta saa sitä sympatiaa.
Puhu vain omasta puolestasi :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä lasken jo vuosia tuohon!
Noin kolme vuotta enää!
Meillä on kivat lapset, mutta aika aikansa kutakin.
Sama täällä, pian on omaa rauhaa ja saan keskittyä täysillä omiin harrastuksiini.
Noin mäkin luulin. Ja sitten tulikin korona, joka sulki kaikki menopaikat ja harrastukset.
Meille esikoinen ilmoitti raskaudesta ja sairastui synnytyksen jälkeiseen masennukseen ja se lapsiperhe arki alkoi uudelleen.
Mies hoitaa, ette te. Ei kai kuitenkaan tuntemattomille ole heittäytynyt lettu leväälleen ja vieläpä ilman ehkäisyä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suren sitä joka kerta, kun luen tämän tyyppisiä aloituksia millainen taakka lapsille on äiti, jolla ei ole mitään omaa ja hän jää tyhjän päälle, kun ne lapset lähtee? Osaako he antaa lapsille sen tilan itsenäistyä ja aikuistua? Eikö sinulla ole tyttökavereita?
Muuten samaa mieltä mutta miksi määrittelet sukupuolen kavereille?
Yleensä niiltä tyttökavereilta saa sitä sympatiaa.
Mihin miestä sitten tarvitset?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
MITEN tähänkin taas tuli noita paskaviestejä?
On aina suuri muutos kun lapsi muuttaa kotoa. Minulle on ihan vaihtarienkin lähdöt olleet rankkoja. Vaikka he on vain vuoden lainassa.
Se ei mitenkään tarkoita, etteikö olisi muutakin elämää tai se tilanne ei taas muuttuisi.
Tuli niitä ikäviä vastauksia mullekin kun pari vuotta sitten itkin ja surin lasteni aikuistumista ja kotoa muuttoa. Olin sydän syrjälläni kun poika meni inttiin. Mitä sain täältä? Pelkkä pilkkaamista ja haukkumista.
Joillakin on kova tarve lytätä ja masentaa toisia jos vaan saavat pienenkin mahdollisuuden ja tekevät sitä silloinkin vaikka varsinaista aihettakaan ei olisi.
Välillä sitä oikein ihmettelee miksi yleensäkään koskaan kertoo mitään täällä ....
Vika on auttamatta muissa? Oletko koskaan miettinyt miksi erilainen mielipide on sinulle uhka?
Kyllä se vika on solvaajassa ja solvaus ei ole "erilainen mielipide". Se on solvaus.
Vierailija kirjoitti:
Niin siinä käy, kun käyttää oman nuoruutensa lisääntymiseen eikä elämänsisällön hankkimiseen. Sitten ripustaudutaan lapsiin ja syyllistetään heitä kun eivät käy vaan saattavat muuttaa ulkomaillekin.
Tietäisitpä miten paljon elämänsisältöä lasten ja perheen kanssa elämisestä saa.Vaikka onkin omaa aikaa,harrastus ja ystäviä.Siksi heidän muuttonsa tuntuu haikealta.Onneksi heistä ei tarvitse kokonaan luopua,vaan yhteyttä pidetään molemminpuolin,kun välit ovat hyvät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suren sitä joka kerta, kun luen tämän tyyppisiä aloituksia millainen taakka lapsille on äiti, jolla ei ole mitään omaa ja hän jää tyhjän päälle, kun ne lapset lähtee? Osaako he antaa lapsille sen tilan itsenäistyä ja aikuistua? Eikö sinulla ole tyttökavereita?
Äidillä voi olla vaikka kuinka paljon omaa,mutta onhan se selvää,että kun on asuttu yhdessä parikymmentä vuotta,tuntuu oudolta ja haikealta,kun lapset muuttavat omilleen.Vanhemmilla on aluksi vielä yleensä vähän huolta heidän pärjäämisestään.Aika tunteettomalta tuntuisi,jos ei yhtään haikailisi kotoa poismuuttaneiden perään.
Multa muuttaa nyt esikoinen, kuopus on vielä lukiossa. Sen lisäksi mulla on kaksi koiraa, jotka on 9 ja 10 eli todennäköisesti nekin kuolee samaan aikaan kun kuopuskin lähtee.
Tyhjältä tulee tuntumaan, kun aiemmin on ollut jatkuva vilske.
Vierailija kirjoitti:
Minä lasken jo vuosia tuohon!
Noin kolme vuotta enää!
Meillä on kivat lapset, mutta aika aikansa kutakin.
Samoin itselläni on mainiot lapset mutta viiden vuoden kuluttua on muutto Espanjaan edessä kun kuopus laittaa oven takanaan kiinni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
MITEN tähänkin taas tuli noita paskaviestejä?
On aina suuri muutos kun lapsi muuttaa kotoa. Minulle on ihan vaihtarienkin lähdöt olleet rankkoja. Vaikka he on vain vuoden lainassa.
Se ei mitenkään tarkoita, etteikö olisi muutakin elämää tai se tilanne ei taas muuttuisi.
Tuli niitä ikäviä vastauksia mullekin kun pari vuotta sitten itkin ja surin lasteni aikuistumista ja kotoa muuttoa. Olin sydän syrjälläni kun poika meni inttiin. Mitä sain täältä? Pelkkä pilkkaamista ja haukkumista.
Joillakin on kova tarve lytätä ja masentaa toisia jos vaan saavat pienenkin mahdollisuuden ja tekevät sitä silloinkin vaikka varsinaista aihettakaan ei olisi.
Välillä sitä oikein ihmettelee miksi yleensäkään koskaan kertoo mitään täällä ....
Moni kirjoittaja ei ehkä ole vielä kokenut asiaa.Minusta tuntuisi oudolta,lähes tunteettomalta,jos ei kokisi haikeana lasten poismuuttoa.Ei se tarkoita suinkaan mitään ripustautumista ja vie aikaa tottua uuteen elämäntilanteeseen.Pikkuhiljaa helpottaa,kun huomaa,että lapset pärjäävät omillaan ja ikävää helpottaa,kun tulevat käymään ja itselläkin on uusi kyläpaikka heidän luonaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin siinä käy, kun käyttää oman nuoruutensa lisääntymiseen eikä elämänsisällön hankkimiseen. Sitten ripustaudutaan lapsiin ja syyllistetään heitä kun eivät käy vaan saattavat muuttaa ulkomaillekin.
Tietäisitpä miten paljon elämänsisältöä lasten ja perheen kanssa elämisestä saa.Vaikka onkin omaa aikaa,harrastus ja ystäviä.Siksi heidän muuttonsa tuntuu haikealta.Onneksi heistä ei tarvitse kokonaan luopua,vaan yhteyttä pidetään molemminpuolin,kun välit ovat hyvät.
Todistit juuri sen mitä sanottiin lainaamassasi viestissä. Lapset ovat omaisuuttasi vain hetken, eivätkä todennäköisesti edes halua syntyä.
Yleensä niiltä tyttökavereilta saa sitä sympatiaa.