Lue keskustelun säännöt.
Lasten muuttaminen kotoa opiskelemaan, tyhjyys
16.07.2021 |
Vanhin lapsemme lähti opiskelemaan viime vuonna mutta Koronan vuoksi oli paljon etäopetuksessa ja kotona. Nyt on lähdössä nuorempikin. He etsivät innolla asuntoja ja valmistautuvat tulevaan elämään. Ennen tässä on pyörinyt kavereita ja tyttöystäviä, parin viikon päästä talo tyhjenee.
Nyt jo tyhjä olo. Toki olen onnellinen että lapsistamme on tullut pärjääviä ja itsenäisiä, mutta tyhjään kotiin jääminen kauhistuttaa. Mieskin on, mutta omat menot ja harrastukset, eikä miestä lapsien pois muuttaminen näytä paljon liikuttavan. En saa hänestä tähän keskustelukumppania.
Miten muut olette tämän elämäntilanteen ratkaisseet?
Kommentit (39)
Voi kuule, äkkiä siihen tottuu. Meillä lapset muuttivat muutama vuosi sitten ja ainakin minä nautin nyt elämästä. Kotitöiden määrä romahti, mitään ei ole pakko tehdä ja rahaa jää säästöön. Mieskin alkaa tottua, että palvelu ei pelaa kuten ennen. Kun lapsille oli pakko tehdä ruokaa, siitä söi mieskin. Nyt aikaa vaikka mihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä lasken jo vuosia tuohon!
Noin kolme vuotta enää!
Meillä on kivat lapset, mutta aika aikansa kutakin.
Aloin harrastaa enemmän jo silloin, kun lapset tulivat teini-ikään. Ysätävät ja kaverit ovat säilyneet ja uusia tullut lisäksi. Minä nautin, kun saa olla itsekseen ja tehdä mitä milloinkin huvittaa. Ei tarvitse miettiä, onko jääkaapissa riittävästi ruokaa vaan voi mennä vaikka ravintolaan syömään tai tilata Subwaysta patongin tai salaatin.
Esikoinen muuttaa ensikuussa opiskelukämppäänsä, viimeksi tänään itkin asiaa.
Tulen ikävöimään aivan julmetusti, tuntuu kuin sydän revittäisiin rinnasta ulos.
Joku psykologinen kirja sanoikin osuvasti, että äidistä lapsen irtaantuminen kotoa tuntuu siltä kuin revittäisiin raaja irti. Allekirjoitan toteamuksen 100%sti.
Molemmat lapset ovat lähteneet. Aivan h.. tin pahalta tuntui. Mutta pakko siihen on sopeutua kun ei muuta voi. Eikä ole edes miestä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on nyt esikoinen lähdössä. Kuopus onneksi menossa vasta lukioon. Ja todennäköisesti jää opiskelemaan Helsinkiin ja ainakin aluksi asuu kotona. Esikoinen menee ulkomaille.
Puoli vuotta sen jälkeen kun kuopus muutti pois alkoi vanhempani sairastella. Muistelen kaiheudella noita 6 kuukautta jolloin sain olla ja tulla oman aikataulun mukaan. Toki autan vanhempiani mielelläni, mutta olisin toivonut että hoivavapaita vuosia olisi ollut tuossa välissä useampia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ratkaisin sen niin, että minulla oli tasapaino perheen, työn, harrastusten ja ystävien kanssa, enkä elänyt vain lasteni kanssa ja annoin myös isälle ja lapsille oma tilaa ja aikaa, enkä ominut lapsia kokonaan itselleni.
Niin siinä käy, kun käyttää oman nuoruutensa lisääntymiseen eikä elämänsisällön hankkimiseen. Sitten ripustaudutaan lapsiin ja syyllistetään heitä kun eivät käy vaan saattavat muuttaa ulkomaillekin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aloin harrastaa enemmän jo silloin, kun lapset tulivat teini-ikään. Ysätävät ja kaverit ovat säilyneet ja uusia tullut lisäksi. Minä nautin, kun saa olla itsekseen ja tehdä mitä milloinkin huvittaa. Ei tarvitse miettiä, onko jääkaapissa riittävästi ruokaa vaan voi mennä vaikka ravintolaan syömään tai tilata Subwaysta patongin tai salaatin.
Hyvä että sinulla on kavereita. Joillain äideillä menee nuppi sekaisin siitä kun lapsesta ei saa enää viihdykettä elämään.
Suren sitä joka kerta, kun luen tämän tyyppisiä aloituksia millainen taakka lapsille on äiti, jolla ei ole mitään omaa ja hän jää tyhjän päälle, kun ne lapset lähtee? Osaako he antaa lapsille sen tilan itsenäistyä ja aikuistua? Eikö sinulla ole tyttökavereita?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuolla on tavaton määrä lapsia ja nuoria, joilta puuttuu se kodin turva ja hoiva. Esim tukihenkilöistä on huutava pula. Tässä voisi olla sinulle hyvä harrastus?
Ei kai koko elämä lapsiin perustunut? Nyt voit tutkia avaruutta tai manipuloida perimää, suunnitella siltoja tai ydinvoimaloita, lentokoneita tai tietokoneita.
Osoittaa että naisista on muuhunkin kuin vauvan hyysäämiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
MITEN tähänkin taas tuli noita paskaviestejä?
On aina suuri muutos kun lapsi muuttaa kotoa. Minulle on ihan vaihtarienkin lähdöt olleet rankkoja. Vaikka he on vain vuoden lainassa.
Se ei mitenkään tarkoita, etteikö olisi muutakin elämää tai se tilanne ei taas muuttuisi.
Vierailija kirjoitti:
Suren sitä joka kerta, kun luen tämän tyyppisiä aloituksia millainen taakka lapsille on äiti, jolla ei ole mitään omaa ja hän jää tyhjän päälle, kun ne lapset lähtee? Osaako he antaa lapsille sen tilan itsenäistyä ja aikuistua? Eikö sinulla ole tyttökavereita?
Muuten samaa mieltä mutta miksi määrittelet sukupuolen kavereille?
Olin yksinhuoltaja (isä) ja kun lapset lähti maailmalle niin ajatus yksin jäämisestä kauhistutti etukäteen. Mutta melko pian löytyi tyttöystävä josta tuli vaimoni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloin harrastaa enemmän jo silloin, kun lapset tulivat teini-ikään. Ysätävät ja kaverit ovat säilyneet ja uusia tullut lisäksi. Minä nautin, kun saa olla itsekseen ja tehdä mitä milloinkin huvittaa. Ei tarvitse miettiä, onko jääkaapissa riittävästi ruokaa vaan voi mennä vaikka ravintolaan syömään tai tilata Subwaysta patongin tai salaatin.
Hyvä että sinulla on kavereita. Joillain äideillä menee nuppi sekaisin siitä kun lapsesta ei saa enää viihdykettä elämään.
Niin, lapsi on ollut se joka on poistanut sitä yksinäisyyden pelkoa ja läheisyyden kaipuuta. Nyt näistä omista narsistisista tarpeista pitäisi luopua ja nostaa katse se peiliin ja miettiä millaista elämää haluaa elää.
Vierailija kirjoitti:
Minä lasken jo vuosia tuohon!
Noin kolme vuotta enää!
Meillä on kivat lapset, mutta aika aikansa kutakin.
Sama täällä, pian on omaa rauhaa ja saan keskittyä täysillä omiin harrastuksiini.
Vierailija kirjoitti:
MITEN tähänkin taas tuli noita paskaviestejä?
On aina suuri muutos kun lapsi muuttaa kotoa. Minulle on ihan vaihtarienkin lähdöt olleet rankkoja. Vaikka he on vain vuoden lainassa.
Se ei mitenkään tarkoita, etteikö olisi muutakin elämää tai se tilanne ei taas muuttuisi.
Tuli niitä ikäviä vastauksia mullekin kun pari vuotta sitten itkin ja surin lasteni aikuistumista ja kotoa muuttoa. Olin sydän syrjälläni kun poika meni inttiin. Mitä sain täältä? Pelkkä pilkkaamista ja haukkumista.
Joillakin on kova tarve lytätä ja masentaa toisia jos vaan saavat pienenkin mahdollisuuden ja tekevät sitä silloinkin vaikka varsinaista aihettakaan ei olisi.
Välillä sitä oikein ihmettelee miksi yleensäkään koskaan kertoo mitään täällä ....
Lähdin itsekin menemään, miestä ei ole seurani kiinnostanut enää vuosikausiin.