Kummit ei muistaneet lapsen synttäreitä.

Lapsieni kummeilta odotan ennen kaikkea että he antavat kummilapselleen aikaansa. Osoittavat kiinnostusta lapsen asioihin. Siihen kuuluu, että muistetaan lapsen syntymäpäivä. Lahjasta ei ole suuria odotuksia mutta että soitetaan. Tullaan käymään. Lapsen oppii tuntemaan ja lapsen luottamuksen saa vain jos on kasvotusten tekemisissä.

Kyllä, myös kummilasten vanhempien tulisi pitää yllä suhteita kummiin. Mutta kummina en istu odottamassa kutsua kummilapseni synttäreille. Otan puhelimen käteen ja soitan vanhemmille, kysyn milloin voin tulla käymään. Minulla on myös kummilapsi, jota näen vain kerran, pari vuodessa, ja yhteydenpito vanhempiin siinä välissä on vähäistä. Lapsen ei kuitenkaan tarvitse sen takia olla kokonaan näkemättä kummiaan.

Ja jälleen kerran olen tyytyväinen, ettei lapsiamme ole kastettu. Ei tarvitse valittaa kummien tekemisistä ja tekemättä jättämisistä.

Kutsuitko kummit synttäreille?

Ei meilläkään. Keskimmäinen lapsi eikä kumpikaan kummi muistanut lapsen 13 v. synttäreitä. Eikun sori, toinen onnitteli facebookissa.

Toinen kummi ei edes ota itse yhteyttä. Pari joulua sitten me ajettiin 100 kilsaa kummin luokse viemään lahja eikä hän ollut edes kotona. No, välillä sitä tekee virhearvioita ja kuvittelee vääristä tyypeistä ihan vääriä asioita. Harmittaa vain lapsen puolesta. Etenkin kun hänen sisarten kummit muistavat usein ja osoittavat olevansa kiinnostuneita kummilapsistaan.

Olen oikeasti miettinyt mitä teen ensi kesän rippijuhlien kanssa. Hieman noloa pyytää kummia sinne, joka ei selvästikään halua olla lapsen kanssa tekemisissä v

Eivät halunneet tulla. Piipahtivat kahvilla kaksi viikkoa ennen synttäreitä, eivät tuoneet mitään, ja sanoivat että tulevat käymään kesäkuussa, eivät tulleet kyllä silloinkaan. Synttärit olivat toukokuussa eikä mitään muistoa tullut siis. Lapsi täytti 2.

Oletteko kummien kanssa tekemisissä muutenkin, vai onko kummit pyydetty vain lahja-automaatiksi?

En minäkään muistaisi kummilasteni synttäreitä, jos ei tulisi kutsua synttäreille. Muistan suunnilleen missä kuussa ovat syntyneet, mutten päivää enkä tarkkaa vuottakaan. Saa kivittää. 

[quote author="Vierailija" time="21.07.2014 klo 09:13"]

Eivät halunneet tulla. Piipahtivat kahvilla kaksi viikkoa ennen synttäreitä, eivät tuoneet mitään, ja sanoivat että tulevat käymään kesäkuussa, eivät tulleet kyllä silloinkaan. Synttärit olivat toukokuussa eikä mitään muistoa tullut siis. Lapsi täytti 2.

[/quote]

Eli lahjoja odotetaan kieli pitkänä.

Mä en muista yhdenkään kummilapsen synttäreitä.

Heidän kahden lapsensa kaikki synttärit on muistettu (teinejä jo). Tämä on oikeudenmukaisuuskysymys.

ap

Minä muistan molempien synttärit mutta aika vastenmielistä on se kummivelvollisuuden täyttäminen. Yhteyttä otetaan tasan synttärikutsun verran. Ei mitään muuta. Vielä joitakin vuosia sitten vein kummilasta ja hänen sisaruksiaankin vaikka minne, mutta kun mitään vastavuoroisuutta ei koskaan ollut, ei edes näiden käyntien jälkeen kutsuttu kahville, niin nekin olen nyt lopettanut. Lapsen synttäreiden aikoihin oltiin itse häissä toisella paikkakunnalla, ja nyt onkin mennyt pari kuukautta niin, että  lahja nököttää vaatehuoneessa odottamassa, koska sen veisin. Vien toki, kun lapsi varmaan sitä odottaa, mutta viime aikoina olen miettinyt, johtuuko nuiva yhteydenpito siitä, ettei lapsikaan enää halua näitä lahjoja ja yhteisiä tapaamisia.

Ikävä velvollisuus, täytyy sanoa. Enkä muuten ole ollut  mielestäni kehno kummi mutta vähän olen kyllästynyt pelkkään lahja-automaatin rooliin. Missään muussa roolissa en siinä perheessä ole.

En minäkään muista kummilasteni tarkkoja syntymäpäiviä, varsinkaan jos ei pyydetä ikinä synttäreille. Lahjan ostan silti joka vuosi ja pidän yhteyttä kun kerkeän.

[quote author="Vierailija" time="21.07.2014 klo 09:10"]

Ja jälleen kerran olen tyytyväinen, ettei lapsiamme ole kastettu. Ei tarvitse valittaa kummien tekemisistä ja tekemättä jättämisistä.

[/quote]

Noh, noh, suurin osa lapsensa kastaneista ei valita kummien tekemisistä ja tekemättä jättämisistä. Tämä ap taitaa olla poikkeus...

Kummipoika täyttä 5 syyskuulla ja en ole saanut enää kahteen vuoteen kutsua synttäreille. Lähetän pelkän kortin, se saa riittää.

Minusta tuossa ei ole ihmeellistä, jos mukana ei olevadtavuoroisuutta. Itse lopetin yksipuolisesti kummiuden, koska olo oli kuin lahja-automaatilla. Ostin joulu- ja synttärilahjat tunnollisesti, mutta jälkeenpäin en saanut edes kiitostekstaria. Muutaman kerran jouduin siis laittamaan lahjan postiin, koska asumme eri paikkakunnalla. Synttäreille ei kutsua herunut, joten mitäs sitä paikalle tuppautumaan.

Oletko itse huomioinut kummin, vai pidätkö tätä itsestään selvyytenä? Mieheni kummilapsen vanhemmat lähettävät hänelle aina tarhakuvan ja kortteja reissuista. Tämän vuoksi miehenikin lähettää aina reissuiltaan postikortin ja tapaa lasta muutenkin. Jäyhästäkin miehestä löytyy herkkiä puolia, kun niitä vähän herättelee... :)

Minun kummilapseni vanhemmat eivät huomioineet minua mitenkään, joten lahjojen ostokin oli aina tuskaa, koska en mitenkään tiennyt, mistä lapsi pitää tai miten hän on kehittynyt. Synttäreillä, jossa on 10 muutakin lasta ja villi meno päällä, ei synttärisankariin saa mitenkään luotua suhdetta.

Vanhempien osalta olis se vastavuoroisuus suotavaa mutta itsestä on kurja kun jotkut kummit sitten "kostaa" lapselle sen jos vanhempansa ovat typeriä :/ Lapselle kuitenkin se rajattu määrä kummeja kasteessa nimetään ja kun siihen suostuu niin suostuu minusta muuhunkin kun laajennettuun ystävyyteen lapsen vanhempien kanssa, velvollisuutta niille vanhemmille ei niinkään ole mihinkään mutta sille lapselle kyllä on. 

Enkä puhu mistään lahjoista nyt vaan ajasta ja suhteesta lapseen. On tapauksia jossa nuokaan eivät ole mahdollisia mutta yleisesti ottaen minusta on noloa murjottaa omassa nurkassaan maristen että en minä kun ei nekään ja sen seurauksena lapsi sitten menettää kummin. 

Siis jos vanhemmat on typeriä ja valinneet kummin lahja-automaatiksi niin eikö se kummi voisi olla aikuinen ja ymmärtää mitä kummina oleminen on? Mitään oikeuksiahan kummilla ei ole joten jos vanhemmat kieltää lapsen tapaamisen niin sille ei mitään voi mutta sen ainaisen loukkaantumisen ja laskemisen (minä viimeksikin soitin ja ehdotin tapaamista niin nyt on niiden vuoro, jouluna annoin kalliin lahjan enkä saanut edes korttia, kutsuin heidät oman lapseni juhliin mutta minua ei kutsuttu häihin..) sijaan voisi kuitenkin muistaa että ei lapsi ole syyllinen vanhempiensa typeryyteen ja reippaasti vaan soittaa ja kysyä että millonkas voisi kummilasta tavata. 

Oho, me taidetaan olla ainoita joilla menee niin päin, että kummeille syydetään vaikka mitä, mutta sieltä ei tule mitään takaisin. Esikoisen kummi taitaa tälläkin hetkellä olla miehelle useita satasia velkaa, kun aina on rahat loppu.
Joten kyllä, odottaisin sitä ehkäpä noin 10 euron lahjaa ja "lahja-automaattina" oloa, koska mekin lainaamme kummille vuodessa varmaankin lähemmäs tuhat euroa rahaa...
Saahan kummikin lahjan lapselta omana syntympäivänään, niin miksi se kummi ei ostaisi lahjaa lapselle?

[quote author="Vierailija" time="21.07.2014 klo 10:00"]Oho, me taidetaan olla ainoita joilla menee niin päin, että kummeille syydetään vaikka mitä, mutta sieltä ei tule mitään takaisin. Esikoisen kummi taitaa tälläkin hetkellä olla miehelle useita satasia velkaa, kun aina on rahat loppu.

Joten kyllä, odottaisin sitä ehkäpä noin 10 euron lahjaa ja "lahja-automaattina" oloa, koska mekin lainaamme kummille vuodessa varmaankin lähemmäs tuhat euroa rahaa...

Saahan kummikin lahjan lapselta omana syntympäivänään, niin miksi se kummi ei ostaisi lahjaa lapselle? [/quote]

Ei pahalla, mutta kaikesta omasta kokemuksesta ja muilta kuulleilta, te saatatte olla ainoita. :)

Teidän ei ainakaan tarvitse miettiä, oletteko tehneet tarpeeksi. Tässä tilanteessa pitäisi kummin katsoa peiliin...

Monenlaista kummia sitä onkin.. Minulla on kaksi kummitätiä, toinen on isän ja toinen äidin sisko. Kumpikaan ei mitään maailman osallistuvimpia kummitätejä ole olleet, toinen sentään oli rippijuhlissa, on muistanut kun oon saanut omia lapsia ja käynyt kylässä minun ollessani aikuinenkin. Toinen sen sijaan ei ole sanoilla tai teoilla viitannut edes muistavansan olevansa kummini varmaan sen jälkeen kun täytin 6 vuotta :D Tapaamme suvun juhlissa toisinaan mutta ei hän minua erityisesti huomioi tai sano koskaan mitään kummiudesta, käytös on samaa kun muilla tädeillä. 

Ainoan lapsemme kummeista toinen on "kadonnut" elämästämme. Ja kun kirjoitan kadonnut todellakin tarkoitan sitä.. Hän muutti helsinkiin vuosia sitten, alkuun olimme yhteydessä ja hän lähetti uuden osoitteen muuttaessaan mutta sitten yhteys katkesi. Hän muutti jälleen, puhelinnumero vaihtunut eikä hän ole esim facebookissa lainkaan. Epäilemme että on uusien ystävien kautta sekaantunut päihteisiin, sellaisesta oli viitteitä kun vielä olimme yhteydessä. Joskus olen hänen veljeltään kysynyt että onko heillä tietoa missä hän on, kuulemma asuu helsingissä mutta enempää hekään eivät taida tietää. Lapsen toinen kummi on tunnollinen, käy muulloinkin kun jouluna ja synttäreillä ja me myös käymme heillä. Mielestäni suhteemme on hyvin vastavuoroinen, hänellä ei ole vielä lapsia joten niitä emme voi muistaa mutta muistamme kummia aina jouluna ja synttäreillään ja lähettelemme viestejä kuulumisista. Hänkään ei kuitenkaan ole innostunut tekemään mitään ns ylimääräistä, olemme koittaneet ehdottaa että menisivät lapsen kanssa kahdestaan joskus vaikka leffaan (lapsi on jo 11 v) mutta kummi ei halua, mennään porukalla hän ehdottaa. Ei se haittaa silti, ymmärrän ettei sellainen kaikkia kiinnosta ja hyvä kummi hän on :)

Itse olen kahden lapsen kummi, molempien äiti on vanha ystäväni. Yhteys on molempiin perheisiin ja muistan lapsia ne "pakolliset", pidän yhteyttä muulloinkin ja kyselen kummilasten kuulumisia. Toinen äiti ei selvästikään halua mitään sen kummempaa kuin kaveruuden jonka osana olen myös lapsensa kummi, ei ota vastaan tarjouksia että voisin ottaa pojan meille hoitoon joskus tai lähteä vaikka puistoon. Heillä on monta lasta ja äiti on kyllä sanonut että olen kaikkien lasten kummeista varmaan eniten heidän elämässään, aika moni on muuttanut toiseen kaupunkiin tai perutanut oman perheen ja on niin kiireinen sitten. Toisen kummilapseni äiti taas odottaa minulta kummina lähes vanhemmuuden jakamista! On puhunut lapsen syntymästä asti että n kerran kuukaudessa lapsi menee jollekin kummeista viikonlopuksi kylään (kun vähän kasvaa, ei nyt vuoden vanhana vielä tietenkään) ja tehdään siitä sellanen kiertosysteemi niin jokaiselle lapsi menee kerran kuukaudessa :D Sen lisäksi jouluna ja synttäreille laittaa aina joukkoviestin jossa kertoo mitä kummit voi ostaa, ollut siis joka kerta sellainen isompi lahja joka on kimpassa hommattu. Heille kummi on lapsenhoitoautomaatti enemmän kuin muuta, toki vietämme aikaa sitenkin että kaikki on paikalla mutta aika usein pyydetään vain lapsenvahdiksi ja yökyläänkin on tuputtamassa melkein tuon kuukausittain jo. 

19 korjaa typerää virhettä, "kun olen saanut omia lapsia.." niin niitä lapsia on vain yksi eli muisti kun sain oman lapsen :)