Kummit ei muistaneet lapsen synttäreitä.

[quote author="Vierailija" time="21.07.2014 klo 09:59"]

Vanhempien osalta olis se vastavuoroisuus suotavaa mutta itsestä on kurja kun jotkut kummit sitten "kostaa" lapselle sen jos vanhempansa ovat typeriä :/ Lapselle kuitenkin se rajattu määrä kummeja kasteessa nimetään ja kun siihen suostuu niin suostuu minusta muuhunkin kun laajennettuun ystävyyteen lapsen vanhempien kanssa, velvollisuutta niille vanhemmille ei niinkään ole mihinkään mutta sille lapselle kyllä on. 

Enkä puhu mistään lahjoista nyt vaan ajasta ja suhteesta lapseen. On tapauksia jossa nuokaan eivät ole mahdollisia mutta yleisesti ottaen minusta on noloa murjottaa omassa nurkassaan maristen että en minä kun ei nekään ja sen seurauksena lapsi sitten menettää kummin. 

Siis jos vanhemmat on typeriä ja valinneet kummin lahja-automaatiksi niin eikö se kummi voisi olla aikuinen ja ymmärtää mitä kummina oleminen on? Mitään oikeuksiahan kummilla ei ole joten jos vanhemmat kieltää lapsen tapaamisen niin sille ei mitään voi mutta sen ainaisen loukkaantumisen ja laskemisen (minä viimeksikin soitin ja ehdotin tapaamista niin nyt on niiden vuoro, jouluna annoin kalliin lahjan enkä saanut edes korttia, kutsuin heidät oman lapseni juhliin mutta minua ei kutsuttu häihin..) sijaan voisi kuitenkin muistaa että ei lapsi ole syyllinen vanhempiensa typeryyteen ja reippaasti vaan soittaa ja kysyä että millonkas voisi kummilasta tavata. 

[/quote]Ehkä näissä tapauksissa se kummin ja kummmilapsen yhteys vois löytyä sitten taas kun lapsi on isompi eikä suhde kulje vain hänen vanhempiensa kautta? Toivoisin ainakin niin koska muuten on tyhmää edes suostua kummiksi jos se on sitten tuollaista vähän lapsellista kisailua siitä kummat pitää enemmän yhteyttä ja kumman syy on että välit katkesi. 

Siis kutsuitteko synttäreille, mutta ilmoittivat etteivät halua tulla? Siinä tapauksessa vetäisin herneen nenään ja tekisin sitten jotain vastaavaa oharia heille. Ymmärtäisin jos olisi joku hyvä syy esteenä ettei pääse synttäreille ja silloinkin on normaalia sitten sopia joku muu päivä. Eipä meilläkään ole ollut tapana kummien touhuta lasten kanssa mitään erikoista, mutta ollaan kuitenkin tekemisissä aina silloin tällöin ja synttäreille mennään ja kutsutaan. Minusta ihan normaalia enkä koe että me olisimme tai meidän lasten kummit olisivat mitään lahja-automaatteja.

[quote author="Vierailija" time="21.07.2014 klo 09:36"]

[quote author="Vierailija" time="21.07.2014 klo 09:10"]

Ja jälleen kerran olen tyytyväinen, ettei lapsiamme ole kastettu. Ei tarvitse valittaa kummien tekemisistä ja tekemättä jättämisistä.

[/quote]

Noh, noh, suurin osa lapsensa kastaneista ei valita kummien tekemisistä ja tekemättä jättämisistä. Tämä ap taitaa olla poikkeus...

[/quote]

Täältä näitä valituksia saa lukea tämän tästä. Ja samaa valitusta olen kuullut ihan live-elämässäkin.

Ihme porukkaa kyllä. Meille tärkeintä on se, että kummit tulevat juhliin ja lapsillekin on opetettu että paras lahja on se kun ihmiset jakavat tärkeän päivän lasten kanssa.

Kummien syntymäpäivinä muistamme kummia, tasavuosina lahjan kanssa, muutoin lasten tekemillä korteilla tms. Jouluna teemme lahjat kummeille.

Ja tapaamme kummeja myös muulloin, teemme yhdessä mökkireissuja, käymmä huvipuistoissa, hoidamme tarvittaessa heidän lapsia ja he meidän, kahvittelemme jne.

Omasta asenteesta lähtee aika paljon. Jos ei edes halua ottaa yhteyttä lapsen kummeihin muulloin kun syntymäpäivinä, voi ehkä mennä peilin eteen kysymään miksi kummia ei kiinnosta.

Kyllä me muistettiin, lahjakin oli varattu jo hyvissä ajoin, mutta eipä tullut kutsua synttäreille. Lähditte matkalle varsinaisten synttärien aikana ja piditte näköjään vain kaverisynttärit etukäteen.

Muistuttaisin kummien perimmäisestä tehtävästä, joka on lapsen puolesta rukoilu ja tarpeen mukaan vanhempien tukeminen kristillisessä kasvatustyössä. Kummilupaus ei sisällä lupausta lahjoista tai synttärimuistamisista.

Minä en ole vuosiin muistanut kummilapsiani. Kummiksi suostuin vain siksi, että saivat lapsensa kastettua. Myöhemmin erosin kirkosta, joten ei ole mitään velvollisuuksia, koska kummin tehtävähän on tukea kristillisessä kasvatuksessa.

Jos kummilapset haluavat joskus tulla luokseni keskustelmaan uskonasioista, täytän kummivelvollisuuteni ilolla. Mutta en ole lupautunut lahjaautomaatiksi, kun suostuin kummiksi. 

Mun kummit on pummeja. kumi-pumi, kummi-pummi :-)

Tämän siitä saa, kun nykyään lapselle otetaan se viisi kuusi kummia lahja-automaateiksi. Odotetaan vaan että aina synttäreitä ja jouluna kummit tuovat lapsille hienot ja kalliit lahjat, muuta ei sitten lapsen kanssa tarvitsekaan olla tekemisissä. Ehkä voisi vähän harkita ketä lapsen kummiksi pyytää ja erityisesti kuinka monta kummia lapsi oikeasti tarvitsee ja onko henkilö oikeasti koko perheelle läheinen ihminen.

Ap:n tapauksessa ymmärrän suuttumuksen vain jos kummeja on kutsuttu juhliin, mutta eivät ole halunneet tulla tai ovat keksineet tekosyyn. Kummius ei ole mikään velvoite ostaa lahjoja, vaan kummin tehtävä on tukea vanhempia lapsen kasvatuksessa ja olla lapselle läsnä turvallisena aikuisena lapsen vanhempien lisäksi. Monilla ihmisillä on eri näkemys kummiudesta kuten täälläkin on tullut esille ja se on usein sellainen, mitä on kotoa opittu. Tosille kummi on todella läheinen toisissa perheissä vaan yksi sukulainen tai ystävä muiden joukossa.

Itse kyllä muistan kummilastani jouluna ja syntymäpäivänä pienellä lahjalla ja välillä voin tuoda vaikka reissusta pienen tuliaisen. Tärkeämpää minulle on kuitenkin se, että saan olla mukana lapsen elämässä läheisemmin kuin jos en olisi kummi. Yritän nähdä kummilastani mahdollisimman usein ja välillä olen lapsenvahtina, että vanhemmat pääsevät vaikka elokuviin tai ravintolaan kaksin. Itse ainakin haluan olla omalle kummilapselleni juuri sellainen välittävä kummi kuin mitä oma kummitätini on ollut minulle.

Ostin ennen kummilapselle lahjoja (äiti on työkaveri, ja annoin sitten töissä lahjat, kun kutsua ei kuulunut). Nyt lopetin: jos ei tule kutsua ei tule lahjoja. Kortin lähetin.

Keitä ihmeitä kissan-kaiman-serkkujen-naapureita teillä on kummeina? Meidän perheessämme kummit on valittu niin, että he ovat läsnä elämässämme, yhteyttä pidetään jatkuvasti ja toisia nähdään usein. Ei niitä kummeja tarvitse olla 8 kappaletta...

Itse olen väsynyt ''muistamaan'', kun ei ole enää mitään yhteyttä. Moniin vuosiin ei ole tullut syntymäpäiville kutsua, joten olen lähettänyt vain jonkun pienen muistamisen.

Jouduin itse monen vaikeuden keskelle   - taloudelliseen ahdinkoon ja sairastuin - eipä ole kuulunut ''ystävästäni'' mitään, kun itse jouduin ongelmiin. Sitä ennen oli monen monta vuotta hänen olkapäänään alituisissa ongelmissa. Aina kuuntelin, mutta vastavuoroisesti ei näköjään asiat aina toimi. Kun en itse suostunut johonkin hänen ongelman ''ratkaisuun'', uhkasi laittaa ystävyyden poikki.

Tajusin, että olikin pelkkä hyväksikäyttäjä. Ja onhan se nähty, että vain omat onglmansa oli merkittäviä ja oma aikani/apuni kelpasi.

Kaduttaa kummiksi suostuminen, koska on hyvin teennäistä pitää yllä jotain suhdetta - kun se on huteralla pohjalla muutenkin. Tosiaan ei sitä viitsi tuppautua kenenkään synttäreille, jos vain  tietyille lähetetään ne kutsut. Että peiliinkin kannattaa katsoa, miksi kaikki lahja-automaati ei jaksa toimia enää sellaisina.

Monet ottaa kummit ilmeisesti vain lahjomistarkoituksessa. Se yhteydenpito pitää tulla myös kummiperheestä, mikäli aitoa yhteyttä halutaan. Lahjomiset sivuseikka.

Meidän kummit muistivat 2 ja 4 vuotiaiden syntymäpävät ja kutsuttiinkin, mutta ei hetkauttanut. Toinen näki viimeksi 3 vuotta sitten kumminsa ja toinen ristiäisissä.

Kummitäti lopetti kummityttöönsä yhteydenpidon kun hänen oma lapsi syntyi. Tuli niin kiire ettei kylästelykään enää onnistunut. Mitä ihmeellisempiä syitä kerta toisensa jälkeen. Jätettiin omaan arvoonsa. Lapsi pahoitti mielensä, mutta ihana ystäväni "adoptoi" lapsen itselleen kummilapseksi. Viis siitä mitä kummitodistuksessa lukee. Lahjat ovat tietenkin pienelle lapselle synttäreiden kohokohta, mutta mitä vanhemmaksi tulee, sitä enemmän voi viettää aikaa lapsen kanssa.
Ja "adoptiokummitäti" oli siunaamassa rippijuhlassa, toista ei edes kutsuttu.

Ja "adoptiokummitäti" oli siunaamassa rippijuhlassa, toista ei edes kutsuttu.
 
Että silleen ja ihmetellään kun ei kummit muista..

8 vuotta kutsuja takana, ei kiinnostanut kertaakaan -miksi nyt olisi yht´äkkiä kiinnostunut?
Tokihan myös muut kummit ovat enemmän ja vähemmän lapsen/lasten elämässä. Hyvä tietää että tukiverkosto löytyy myös silloin jos vanhemmille sattuu jotain ikävää.

No minä ainakin tiedän, miksi meidät välttämättä haluttiin yhden lapsen kummeiksi, vaikkei olla edes kirkon jäseniä kumpikaan enää. Ollaan perheen vanhemman lapsen kummeja ja nyt on toinen avioliitto menossa ja äiti haluaa omalle silmäterälleen yhtä hyvät edut kuin isoveikka aikoinaan sai.  

[quote author="Vierailija" time="21.07.2014 klo 09:14"]

En minäkään muistaisi kummilasteni synttäreitä, jos ei tulisi kutsua synttäreille. Muistan suunnilleen missä kuussa ovat syntyneet, mutten päivää enkä tarkkaa vuottakaan. Saa kivittää. 

[/quote]

Olen samaa mieltä. Jos juhliin kutsutaan, on kohteliaisuutta viedä lahja. Jos taas juhliin ei kutsuta, ei lahjaakaan kyseiseltä ihmiseltä voi odottaa. Kahden kummilapsen juhliin onkin kutsuttu, joten lahjankin saavat. Tapaamme myös muutenkin useita kertoja vuodessa ja yhteydessä ollaan vähintään kuukausittain.

Yksi kummilapsi ilmeisimmin ei ole viettänyt koskaan synttäreitä tai ainakaan niin, että minä tietäisin. Tai onhan sekin vaihtoehto, ettei minua kutsuttu. Hänelle postitin lahjan synntymäpäiväkseen ja jouluna useina vuosina. Lopetin sen. Alkoi vain tuntua yksipuolinen yhteydenpito kuulumisten kyselyineen ja lahjojen lähettelemisineen aika kiusallliselta. Luultavasti kummilapsen perhekin tunsi yhtä suurta kiusaantuneisuutta, sillä kai he muuten olisivat minuun yhteydessä.

Tosin kummin tehtävähän ei ole lapsen lahjominen, kuten varmasti kaikki kirkkoon kuuluvat tietävätkin... 

Aika moni kuvittelee kummin olevan se lahjojen tuoja. Vanhempien oma vika, kun ottavat puolituttuja lasten kummeiksi. Ellei se yhteydenpito ole luonnollista muutenkin, niin ei se lapsikaan niitä kummeja näe koskaan. Turha silloin on odottaa lahjojakaan.