Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Alkuhuuma vs. huumaton alku
21.07.2014 |
Kysymys kuuluu: tuleeko alkuhuumallisesta vai alkuhuumattomasta parisuhteesta kestävämpi?
Itse olen kokenut yhden kerran jäätävän rakkauden huuman. Tiesimme heti, että toisessa on sitä jotain ja rakastuimme tulisesti muutaman tapaamiskerran jälkeen. Mies kuitenkin muutti muutama kk tapaamisemme jälkeen jenkkeihin opiskelemaan, joten suhde ei tietenkään kestänyt. Minun elämäni on ollut rankkaa, mutta tämän miehen kanssa oli tunne, ettei mikään elämäni kolhu merkkaa enää mitään, koska olen päätynyt hänen viereensä.
Nyt olen eronnut pari kk sitten seuraavasta suhteesta. Alusta asti natsasi heti ja tuntui, että olemme olleet jo 10 vuotta suhteessa. Missään vaiheessa emme kuitenkaan tunteneet palavaa rakkautta, tai sitä jumalatonta kaipausta toisen ollessa parikin päivää poissa. Minulle tämä olisi "riittänyt" (koska taisin lopulta rakastaa aidosti), jos mies olisi ollut samoilla linjoilla ja osoittanut minulle että hän välittää ja tykkää ja haluaa olla kanssani. Hän odotti vuoden "että tunteet olisivat lähteneet" minua kohtaan, mutta koska näin ei käynyt, haluisi hän luovuttaa ja lähteä etsimään sitä alkuhuumaa. Mies ei myöskään koskaan uskaltanut heittäytyä rakastamaan minua.
Mitäpä olette arvon av-raati siis mieltä, kumpi suhde olisi alkun perusteella ollut se kestävämpi (jos siis tälle toiselle olisi kelvannut "hidas rakastuminen")?
Ja sanottakoon, ettei tuon huumallisen suhteen loppuminen harmittanut läheskään yhtä paljon kun tämä toinen.
Kommentit (24)
Mieletön alkuhuuma päättyi avioeroon. Ystävyyden syventyminen rakkaudeksi kestänyt <3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No kauan sitä rakastumista sitten pitäisi odottaa? Jos vuosikaan ei riitä siihen tunteeseen, että "tuon kanssa haluan olla".
Itse en kyllä enää edes haluaisi kokea hullua rakkautta.
-ap
[quote author="Vierailija" time="21.07.2014 klo 01:17"]
Mieletön alkuhuuma päättyi avioeroon. Ystävyyden syventyminen rakkaudeksi kestänyt <3
[/quote]
Kai teilläkin oli jotain huumaa siinä vaiheessa, kun tajusitte rakastuneenne?
-ap
[quote author="Vierailija" time="21.07.2014 klo 01:19"]
No kauan sitä rakastumista sitten pitäisi odottaa? Jos vuosikaan ei riitä siihen tunteeseen, että "tuon kanssa haluan olla".
Itse en kyllä enää edes haluaisi kokea hullua rakkautta.
-ap
[/quote]
Ei se välttämättä tule koskaan. Mä olen ollut mieheni kanssa 7 vuotta, eikä sitä ole tullut. Suhde on silti syventynyt ja mies paras mulle. Kaipaan joskus ajatusta mielettömästä, tunteita polttavasta alkuhuumarakkaudesta, mutta oikea rakkaus pelottaa minua ja tämä mitä mulla on mieheni kanssa on minusta kestävämpää. En sano, etteikö tämäkin olisi oikeaa rakkautta, mutta en ole ollut missään vaiheessa tunteineni tässä all-in joten en pelkää polttavani siipiänikään. Mieheni ei näköjään halua hylätä minua vaikka välillä kipuilen ja tempoilen pahaa oloani (juontuu lapsuudesta) ja siksi hän on hyvä mies minulle, koska en pystyisi olemaan sellaisen kanssa, joka hermostuisi minuun :(
Tietty alkuhuumarakkausihminenkään ei ehkä hermostuisi, mutta en ole tavannut sellaista. Olin jo 34 v. kun menin yhteen mieheni kanssa. En jaksanut vanhemmaksi odottaa.
Niin ja kyllä minusta tuntui alusta asti, että tuon kanssa haluan olla. Olihan siinä sellainen rakastumisvaihe, mutta olen sittemmin kokenut yhden (ei edenneen) rakkaushuuman, joka oli ihan toista kuin mieheni kanssa. Mutta se kohde oli ihan mahdoton mt-tapaus, joka ei pystynyt olemaan kenenkään kanssa, joten se siitä. Eikä hän olis se mies, joka mua kestää, tiedän sen.
6
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ollaanpas sitä romanttisia. Kyllä se alkuhuuma on paras. Haluan, että mies vie multa jalat alta. Muuten se jää kaverisuhteeksi. Kokemusta on
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jouduin lopettamaan alkuhuumattoman suhteen, vaikka sovimme toisillemme ja rakastin miestä. Mutta ilman alkuhuumaa jotain jää puuttumaan ja rakkaudessa on ystävyysfiilistö enemmän kuin himoa.
Nyt olen naimisissa alkuhuumatapauksen kanssa. Huuma on mennyt mutta se loi mielettömän pohjan ja siteen ja tunteen siitä oikeasta.
Sanoisin että ihmistyyppikysymys. Joku tosi rauhallinen ja tasainen ihminen on tyytyväinen huumattomaan. Minä en.
Huuma tulee varmaankin 2-3 viikon tapailun aikana viimeistään. Itselleni se tuli ensimmäisenä päivänä. Huuma ei odotuta itseään kovin kauan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kumpikaa alku ei takaa mitään. Kaikki on kiinni siitä, millaisilla ihmissuhdetaidoilla sinä ja kumppanisi olette varustetut. Pitkässä suhteessa koetaan aina ongelmia ja ristiriitoja. Se ratkaisee, millä tavoin niitä käsitellään.
suhteen keston suhteen ei ole merkitystä miten suhde alkoi, huumalla vai ilman. Molemmat voi kestää tai olla kestämättä. Ihmisistä on kyse ja heidän yksilöllisestä rakkaudesta ja suhteesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="21.07.2014 klo 01:23"][quote author="Vierailija" time="21.07.2014 klo 01:17"]
Mieletön alkuhuuma päättyi avioeroon. Ystävyyden syventyminen rakkaudeksi kestänyt <3
[/quote]
Kai teilläkin oli jotain huumaa siinä vaiheessa, kun tajusitte rakastuneenne?
-ap
[/quote]
Tottakai oli, mutta ei ihan sellaista päätöntä menoa, kuin ensimmäisessä suhteessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos mielipiteistä.
Kai minua tässä kaivelee se, että tämä josta juuri erosin, halusi lähteä etsimään sitä huumaa. Tosin ei sekään varmaan auta, jos ihmnen ei ole muutenkaan valmis sitoutumaan (ei halua muuttaa yhteen asumaan, hankkia ikinä lapsia tai mennä naimisiin).
Sanokaa nyt minulle, suurelle idiootille, että miehen, joka ei minua suhteen aikana rakastanut, ei ole haikailemisen arvoinen!!!!
-ap
En ole koskaan päätynyt yhteen miehen kanssa johon olisin hulluna huumaantunut. Edellinen oli 90% järkisuhde, tällä hetkellä koen jotain huumaa ja kiihkoa deittailukumppaniani kohtaan. Riittää minulle, koska nuo huumatyypit ovat olleet aina sellaisia sekopäitä joiden kanssa sitä tasapainoista suhdetta ei voisi syntyä koskaan.
[quote author="Vierailija" time="21.07.2014 klo 15:33"]
En ole koskaan päätynyt yhteen miehen kanssa johon olisin hulluna huumaantunut. Edellinen oli 90% järkisuhde, tällä hetkellä koen jotain huumaa ja kiihkoa deittailukumppaniani kohtaan. Riittää minulle, koska nuo huumatyypit ovat olleet aina sellaisia sekopäitä joiden kanssa sitä tasapainoista suhdetta ei voisi syntyä koskaan.
[/quote]
jotkut ihmiset hakee sitä humaa, ja sitten käyttäytyvät sen mukaisesti. kun toinen osapuoli aistii jotain mitä kaipaa muuten tasaisessa elämässä, voi syntyä tuo molemminpuolinen palo. näin itse olen kokenut.
eräs yli nelikymppinen mies sanoi, että tasaista elämää ja 15-vuotiaasta asti saman kumppanin kanssa olleet on helppo houkutella sänkyyn ja lyhyisiin suhteisiin. eli saa kyllä varoa, ettei se huuma ole tuollaista suunnitelmallista hyväksikäyttöä .
Olen kokenut elokuvamaisen huuman. Suhde ei vaan kestänyt.
T. Toinen mies
Alue: Aihe vapaa
Molempi parempi? Hidas alku ja sitten huumaava rakastuminen. Kyllä näitäkin tapahtuu. Ei ensi silmäyksellä, vaan vähän myöhemmin. Niin kävi minulle ja miehelleni, kun sammakosta yhtäkkiä paljastui prinssi. Äkkiä vaan näin hänet toisin silmin, ja hän kai minut. Emme voineet pitää käsiä erossa toisistamme. Yhä yhdessä. (Emme siis seurustelleet kun rakastuimme, mutta olimme tuttavia, ja jutelleet usein.)