Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Alkuhuuma vs. huumaton alku
21.07.2014 |
Kysymys kuuluu: tuleeko alkuhuumallisesta vai alkuhuumattomasta parisuhteesta kestävämpi?
Itse olen kokenut yhden kerran jäätävän rakkauden huuman. Tiesimme heti, että toisessa on sitä jotain ja rakastuimme tulisesti muutaman tapaamiskerran jälkeen. Mies kuitenkin muutti muutama kk tapaamisemme jälkeen jenkkeihin opiskelemaan, joten suhde ei tietenkään kestänyt. Minun elämäni on ollut rankkaa, mutta tämän miehen kanssa oli tunne, ettei mikään elämäni kolhu merkkaa enää mitään, koska olen päätynyt hänen viereensä.
Nyt olen eronnut pari kk sitten seuraavasta suhteesta. Alusta asti natsasi heti ja tuntui, että olemme olleet jo 10 vuotta suhteessa. Missään vaiheessa emme kuitenkaan tunteneet palavaa rakkautta, tai sitä jumalatonta kaipausta toisen ollessa parikin päivää poissa. Minulle tämä olisi "riittänyt" (koska taisin lopulta rakastaa aidosti), jos mies olisi ollut samoilla linjoilla ja osoittanut minulle että hän välittää ja tykkää ja haluaa olla kanssani. Hän odotti vuoden "että tunteet olisivat lähteneet" minua kohtaan, mutta koska näin ei käynyt, haluisi hän luovuttaa ja lähteä etsimään sitä alkuhuumaa. Mies ei myöskään koskaan uskaltanut heittäytyä rakastamaan minua.
Mitäpä olette arvon av-raati siis mieltä, kumpi suhde olisi alkun perusteella ollut se kestävämpi (jos siis tälle toiselle olisi kelvannut "hidas rakastuminen")?
Ja sanottakoon, ettei tuon huumallisen suhteen loppuminen harmittanut läheskään yhtä paljon kun tämä toinen.
Kommentit (24)
Meillä oli hidas alku ilman mitään huumaa. Nyt seitsemän vuotta yhdessä. Vieläkään ei ole mitään huumaa vaan jatkuvasti syvenevä arvostus toista kohtaan. Olen kokenut tuon sekopäisen rakastumisenki, ja siitä sydänsurusta jäi lopulta vain ikävät muistot. Tällainen hiljainen rakkaus on paljon parempaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="21.07.2014 klo 15:49"]
Meillä oli hidas alku ilman mitään huumaa. Nyt seitsemän vuotta yhdessä. Vieläkään ei ole mitään huumaa vaan jatkuvasti syvenevä arvostus toista kohtaan. Olen kokenut tuon sekopäisen rakastumisenki, ja siitä sydänsurusta jäi lopulta vain ikävät muistot. Tällainen hiljainen rakkaus on paljon parempaa.
[/quote]
Niin, ja olen tosiaan rauhallinen ja tasainen ihminen. Suuret tunnekokemukset eivät ole minusta mitenkään itseisarvoisia. Ne voivat johdattaa ihmisen yhtä lailla hyvään kuin huonoonkin suuntaan, tuntua hyvältä tai pahalta. Tunteet ovat kuitenkin vain tunteita, eikä niillä ole sen kummempaa merkitystä.
Alkuhuuma on tuonut elämäni rakkauden. Ja se huuma ja tunne on edelleen olemassa. Yhdessä olemme olleet 18v. Vieläkin on se kaipuu toista kohtaan. Päivän pari poissa ja ikävä on kova. Se miten kaipaa toisen läheisyyttä ja kosketusta. Meidän rakkaus alkoi hyvin nopeasti.
Edellisissä suhteissa ei sitä huumaa ole ollut. Ja tässä nykyisessä suhteessa ollessa niin olen jäänyt pohtimaan olenko aikaisemmin ollut edes rakastunut. Ennen ollut ehkä se ihan ookoo, kun ei nyt muutakaan ole. Joo ja ne kaikki suhteet on kariutuneet.
Alue: Aihe vapaa
Alkuhuumaton. Rakkaus on lisääntynyt vuosien varrella ja nyt kun lapset elää omaa elämää, ollaan ihan sekopäinä toisiin. Huumallisten miesten kanssa ei tullut mitään, joten aloin etsiä hyvää miestä. Sain sellaisen ja nykyään olemme ihan sekopäisen rakastuneita toisiimme