Lue keskustelun säännöt.
Olen 25 -vuotias, enkä koskaan seurustellut/käynyt treffeillä :(
20.07.2014 |
Ikä alkaa painaan, en ymmärrä mikä minussa on vikana, kun miehet eivät kiinnostu. Olen avoin, iloinen, normaalin näköinen/painoinen, hymyilen, mutta en tyrkky. Pukeudun siististi, nuoren naisen tavoin... Mikä minussa mättää, kun miehet eivät kiinnostu? Elämäni on kulkenut normaalia rataa kaikessa muussa, paitsi seurustelussa. Opiskelen, asun yksiössä, nyt töissä, kavereita, käyn ulkona.. Ei ymmärrä ei.
Kommentit (60)
39 jatkaa.
Itse asiassa tapasin mieheni täysin odottamatta - olin huonotuulisena baarissa, eikä mielessä ollut todellakaan miehet. Toisaalta olin jo lisännyt tapaamisen todennäköisyyttä: olin vaihdossa, eli eri liikuin eri piireissä kuin normaalisti, ja ulkona, eli sosiaalisessa tilanteessa. Jos tuntuu, että omassa elinpiirissä ikinä liiku ketään kiinnostusta herättävää, piiriä kannattaa rohkeasti laajentaa. Mitä enemmän tapaa ihmisiä, sitä todennäköisempää, että tapaa jonkun kiinnostavan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="20.07.2014 klo 19:41"]
Taas yksi ketju, jossa ei ap tai muutkaan samaa kokeneet tule vastaamaan, kun kysytään heidän omasta aktiivisuudestaan ongelmansa ratkaisuun.
[/quote]
Noh, minä olen yksi ketjuun vastanneista, joita onnisti ensimmäisen kerran vähn vanhemmalla iällä. Olin aktiivinen. Nettideittailin, lähestyin tapaamiani kiinnostavia ihmisiä. Ei vain napsahtanut kohdalle. Kuten joku jo totesi, se on varmaankin monen sattuman summa, aivan kuten sekin, kun se oikea osuu kohdalle.
[quote author="Vierailija" time="20.07.2014 klo 15:09"][quote author="Vierailija" time="20.07.2014 klo 15:05"][quote author="Vierailija" time="20.07.2014 klo 15:04"]
En ole kaunis, olen pitkä, hoikka, mutta pärstäkerroin ei keskivertoa erkoisempi. Olen aavistuksen epävarma, enkä juuri osoita miehen suuntaan mielenkiintoa.
[/quote]
Sieltähän se vikasi sitten löytyikin. Kannattaisiko yrittää itse tehdä aloitetta hieman enemmän?
[/quote]
Aa, okei. Enemmän panostusta omaan aloitteeseen, täytyy kokeilla. Mistä tietää, että mies on liikkeellä tositarkoituksella, eikä etsi panoa?
[/quote]
Muutama panokin voisi tehdä hyvää. Saisit vähän kokemusta. ..
[quote author="Vierailija" time="20.07.2014 klo 19:47"]
[quote author="Vierailija" time="20.07.2014 klo 19:41"]
Taas yksi ketju, jossa ei ap tai muutkaan samaa kokeneet tule vastaamaan, kun kysytään heidän omasta aktiivisuudestaan ongelmansa ratkaisuun.
[/quote]
Noh, minä olen yksi ketjuun vastanneista, joita onnisti ensimmäisen kerran vähn vanhemmalla iällä. Olin aktiivinen. Nettideittailin, lähestyin tapaamiani kiinnostavia ihmisiä. Ei vain napsahtanut kohdalle. Kuten joku jo totesi, se on varmaankin monen sattuman summa, aivan kuten sekin, kun se oikea osuu kohdalle.
[/quote]
Hyvä, että olit oma-aloitteinen. Se kun yleisesti ottaen auttaa pitkälle asiassa kuin asiassa.
[quote author="Vierailija" time="20.07.2014 klo 15:01"][quote author="Vierailija" time="20.07.2014 klo 14:58"][quote author="Vierailija" time="20.07.2014 klo 14:56"]Olet liian tasokas monelle junttiääliölle ehkä?
[/quote]
Mutta ei ne juntitkaan ole minusta kiinnostuneita.. ;D
[/quote]
Voi ne olla, mutta Suomessa on kulttuuri, jossa miehet eivät helposti lähesty naisia etenkään silloin jos kokevat, että nainen ei kuitenkaan kiinnostu heistä. Jos nainen on kovin kaunis se pelottaa miehiä.
[/quote] tämä on totta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse aloitin deittailun 24-vuotiaana, kun kiireet hellittivät ja tajusin, että miehiä ei tipu taivaasta edes hyvännäköisille typyille, jollaiseksi minua sanottiin. On itse hakeuduttava ihmisten seuraan. Nykyään onnellisesti aviossa. :)
Mieluummin on tuossa iässä kokematon mutta elämä muuten hanskassa kuin että kumppaneita paljon mutta ei esimerkiksi opiskelupaikkaa tai työtä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="20.07.2014 klo 20:05"]
Mieluummin on tuossa iässä kokematon mutta elämä muuten hanskassa kuin että kumppaneita paljon mutta ei esimerkiksi opiskelupaikkaa tai työtä.
[/quote]
Sulkevatko nuo muka toisensa pois?
Ladatkaapa se tinder puhelimeen ja sieltä sitten selaamaan valikoimaa ja katselemaan, tuleeko matcheja!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olin kuin ap 28-vuotiaaksi asti. Olin parin nettichat-tutun kanssa käynyt treffeillä, kun netissä juttu kulki, mutta ei tosielämässä natsannut. Olen maailman huonoin flirttailemaan, joten miesten iskeminen ei luonnistunut, eikä tuttavapiiriinkään sattunut sopivan oloista tyyppiä, vaikka opiskelijana piirit melko laajat olivatkin. Mulla ratkaisu löytyi nettideittipalvelusta. Tein ilmoituksen, kävin treffeillä ja jo toinen ilmoitukseeni vastannut kolahti. Luulin jo, etten osaisi rakastua tai varsinkaan saisi toista rakastumaan minuun, mutta niin vain kävi. Nyt ollaan naimisissa ja meillä on kaksi lasta.
Suosittelen kokeilemaan nettideittailua. Treffi-ilmon ja sähköpostin avulla voi karsia niitä itselle epäsopivimpia, jos tapaaminen "kenen kanssa tahansa" jännittää. Vaikka kauhutarinoita aina kuulee, itselläni ja ystävilläni vain normaaleja nettideittikokemuksia.
[quote author="Vierailija" time="20.07.2014 klo 19:41"]
Taas yksi ketju, jossa ei ap tai muutkaan samaa kokeneet tule vastaamaan, kun kysytään heidän omasta aktiivisuudestaan ongelmansa ratkaisuun.
[/quote]
Minä tein aloitteita hieman nuorempana, mikä johti yhdessä parisuhdekokemattomuuteni kanssa siihen, että minussa ajateltiin olevan jotakin vikaa. Aloitteellisuus puoleltani oli aina huono asia eikä koskaan johtanut mihinkään. Parin vuoden jälkeen en enää aloitteita tehnyt. Harvakseltaan vielä juttelen vieraille miehille esimerkiksi yökerhoissa, mutta ilman taka-ajatuksia. Lähes aina vähintään yksi mies lähestyy minua, mutta heidän motiivinsa käsitykseni mukaan on ollut harrastaa seksiä kanssani ja heittää minut sitten pois. Noin 18-vuotiaat antavat minulle mielestäni vihreää valoa parisuhteellekin, mutta en tiedä, lähtisinkö suhteeseen niin paljon nuoremman kanssa. Noissa tapauksissa olosuhteetkin ovat olleet esteenä eli ei ollut tarvetta ajatella vakavissaan suhteen mahdollisuutta. Olen melkein kokonaan jo vetäytynyt parisuhdemarkkinoilta, oma kiinnostukseni asiaan on hälvennyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="20.07.2014 klo 15:09"][quote author="Vierailija" time="20.07.2014 klo 15:05"][quote author="Vierailija" time="20.07.2014 klo 15:04"]
En ole kaunis, olen pitkä, hoikka, mutta pärstäkerroin ei keskivertoa erkoisempi. Olen aavistuksen epävarma, enkä juuri osoita miehen suuntaan mielenkiintoa.
[/quote]
Sieltähän se vikasi sitten löytyikin. Kannattaisiko yrittää itse tehdä aloitetta hieman enemmän?
[/quote]
Aa, okei. Enemmän panostusta omaan aloitteeseen, täytyy kokeilla. Mistä tietää, että mies on liikkeellä tositarkoituksella, eikä etsi panoa?
[/quote]
Ei mistään, siksi siihen ihmiseen kannattaa ensin tutustua.
Mitä sillä on väliä, löytääkö jonkun vai ei? Ei elämä ole pelkkää seksiä tai juhlaa parisuhteessa. Parempi olla yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinulla ei ikä paina tai edes ala painamaan vielä vuosiin, etkä ole ainoa, joka ei tuohon ikään mennessä ole koskaan seurustellut tai käynyt treffeillä. :)
Eihän tuo yleistä ole, mutta kyllä niitäkin ihmisiä kohtalaisen monta on, jotka eivät ole 25 ikävuoteen mennessä seurustelleet tai käyneet koskaan treffeillä eikä asiassa ole mielestäni mitään erityisen ihmeellistä. :)
[quote author="Vierailija" time="20.07.2014 klo 14:58"]
Oletko itse kiinnostunut monenlaisista miehistä, vai oletko nirso? Itsekin olin neitsyt melkein 26v asti, vaikka olen hyvännäköinen ja normaali nainen. En vaan kiinnostunut kenestäkään millään tavalla. Sitten tapasin nykyisen ja olen nyt melkein 27.
[/quote]
Kuulostaa tasan tarkkaan minun tarinaltani (lisää vain yksi vuosi). Minulla tosin oli enemmänkin syynä se, ettei minusta kiinnostuttu, eikä toisinpäin. Silloin se vähän korpesi, nyt olen tyytyväinen, koska eihän sitä enempää tarvitse kuin yhden, jos sattuu hyvä kerralla.
Se mr/ms Oikea saattaa tulla vastaan mistä tahansa. Jos olet jo "luopunut toivosta", se näkyy kehonkielessä. Ole iloinen oma itsesi, niin kaikki ovet ovat avoinna. :)
[quote author="Vierailija" time="20.07.2014 klo 14:59"]
Sillon sen löytää löytää, kun lakkaa etsimästä. :) Löydät vielä sen oikean, älä huoli.
[/quote]
Tämä on huonoin neuvo koskaan. Varsinaisesti seurustelin ensimmäisen kerran 27-vuotiaana, koska satuin tapaamaan seurusteluaddiktoituneen miehen. Seksin olin aloittanut 18-vuotiaana, mikä sekin on vanhana. Toisaalta tiedostin tuolloin myös itse, että elämä tapahtuu juuri nyt. Ei siis kannata jäädä odottamaan jotain suurta rakkautta. Toisaalta keskinkertaisuuksiinkaan ei tarvitse tyytyä eli osaan elää elämääni hyvin myös itsekseni. Matkan varrella kuitenkin aina sattuu ja tapahtuu.
[quote author="Vierailija" time="20.07.2014 klo 17:42"][quote author="Vierailija" time="20.07.2014 klo 14:59"]
Sillon sen löytää löytää, kun lakkaa etsimästä. :) Löydät vielä sen oikean, älä huoli.
[/quote]
Tämä on huonoin neuvo koskaan. Varsinaisesti seurustelin ensimmäisen kerran 27-vuotiaana, koska satuin tapaamaan seurusteluaddiktoituneen miehen. Seksin olin aloittanut 18-vuotiaana, mikä sekin on vanhana. Toisaalta tiedostin tuolloin myös itse, että elämä tapahtuu juuri nyt. Ei siis kannata jäädä odottamaan jotain suurta rakkautta. Toisaalta keskinkertaisuuksiinkaan ei tarvitse tyytyä eli osaan elää elämääni hyvin myös itsekseni. Matkan varrella kuitenkin aina sattuu ja tapahtuu.
[/quote]
Jos aloittaa seksielämäsnä 18 -vuotiaana, se on muka MYÖHÄÄN? Täh?!?! Minä olin 24 -vuotias, en uskovainen, mutta en kyläpyöräkään
[quote author="Vierailija" time="20.07.2014 klo 17:45"]Oletko ap tosissasi, ettet tiedä mikä mättää? - Mättää se saatanan kuvitelmasi, että joku mies tulee pyytämään sinua treffeille. Ja sitten tutustumisesta seuraisi seurustelua, jos hyvin käy. Nyt on aika herätä. Maailma, eikä kukaan mies odota sinua ja tule sinua ottamaan. Luultavasti kukaan ei sinuun vilkaise, koska et vaikuta kiinnostavalta, haluttavalta, avoimelta ja sun kanssasi ei helposti tule juttuun. Konkreettisesti siis. Et keksi kivaa ja hauskaa, vedä toisten huomiota puoleensa. Kyse ei nyt ole vaan viehättävyydestä, vaan sosiaalisista taidoista ja sisältörikkaasta elämästä. Myös sinun tulee olla kiinnostava.
Mä olen teitä naisia nähnyt, jotka miettivät, onko jotain vikaa. Mutta ei tajuta tätä, että sitä positiivista sisältöä, luonnetta, elämää ja meininkiä tulisi olla, mihin voi tarttua. Sitten on toi saatanan heteronaisen passiivisuus, joka tekee teistä huonoja panoja naisillekin. Että ei voi itse lähestyä ja pistää itsensä peliin: olen kiinnostunut, sinä oot kiva ja lähdettäiskö sinne?
Lue nyt vaikka joku opas. Kai niissä kerrotaan tosta aktiivisuudesta.
[/quote]
Puhut osittain totta, mutta vielä nykyäänkin vallitsee deittailukulttuuri, missä nainen on passiivisessa osassa. Ja jotkut ovat oikeasti ujoja, en ikinä kehtaisi mennä juttelemaan tuntemattomalle.
Taas yksi ketju, jossa ei ap tai muutkaan samaa kokeneet tule vastaamaan, kun kysytään heidän omasta aktiivisuudestaan ongelmansa ratkaisuun.