Ei enää koskaan vastasyntyntttä vauvaa :(
Eilen iski kunnolla se realiteetti, etten enää koskaan saa kokea sitä alkua vastasyntyneen vauvan kanssa. Vauvani on jo kuukauden ikäinen ja kasvaa kohisten, mikä tietenkin on hienoa. Meillä on lapsiluku täynnä, ja tuntuu vähän haikealta.
Kommentit (25)
Mä ottaisin lapset mielummin semmosena pari vuotiaana. Vauvat on ihania, mutta elämä niiden kanssa ei ole ihanaa. Muistot vaan kultaantuu. Ensimmäinen vuosi kummankin lapsen kanssa oli pelkkää selviytymistä päivästä toiseen.
Sama juttu, vauva 3vkoa. Niissä ekoissa päivissä vaan on jotain ihmeellistä. En halua enempää lapsia enkä raskauksia, mutta tulen aina kaipaamaan ensihetkiä molempien lasteni kanssa. Niin haikeaa, vaikea selittää.
[quote author="Vierailija" time="19.07.2014 klo 23:39"]
Mulla on ihan sama juttu,paitsi vauvani on nyt 6kk. Mulla on kyllä ikävä vauvamahaakin ja sitä tunnetta mikä oli silloin kun odotti vauvaa. Tänään lajittelin myyntiin pieniä vauvanvaatteita ja kyllä sitä piti hieman itkeä sitä haikeutta,että tähän taloon ei enää tule yhtään,joka mahtuisi niihin pieniin bodeihin ja housuihin..
[/quote]
Mulla oli ihan karsea raskaus, mutta niin vain huomasin tuntevani haikeutta jopa siitä, etten ole enää koskaan raskaana, kun vauva oli vasta KAKSI VIIKKOA VANHA. Ja siis mun raskaus oli oikeasti karsea.
Tuntuu myös siltä, että olen ollut niin hölmä, etten ole jotenkin tajunnut ottaa kaikkea mahdollista irti siitä ajasta, kun vauva on ihan ihan pieni. Hölmöjä ajatuksia, mut ei voi mitään.
Ap
Ap
Onko luku ap varmasti täynnä? Itselläni on ja en juuri tuntenut haikeutta hänen vaatteitaan myydessä. Enkä kaihoile vastasyntyneen perään :)
Niin mullakin. Paitsi minun nuorimmainen täyttää kaksi kuukautta jo pian. Toivottavasti tämä on vain jotain synnytyksen jälkeistä hormonihuurua vielä ja haikeus menee ohi. Rakastan vauva-aikaa ja sydäntä särkee, kun en saa sitä enää tämän jälkeen kokea. Nuuhkin vauvaa ja yritän painaa kaiken mieleeni tietäen, ettei se onnistu kuitenkaan :( Pikkuvauva-aika on niin lyhyt...
Joinain päivinä leikittelen jatkuvasti ajatuksella, mitäpä jos vielä... Mutta ei enää, vauva on vauva vain hetken ja sitten siitä vauvasta kasvaa lapsi, jolla on omat tarpeet ja murheet. Itkettää, mutta kyllä tämä on tässä. Lapsiluku on täynnä ja surutyö viimeisestä vauvasta olisi edessä kuitenkin, olen lukenut kaiken kroonisesta vauvakuumeesta ja diagnoosi on selvä... Tsemppiä, tiedän miltä se tuntuu. Yritän kuitenkin miettiä, kuinka itsekäs olen. Itseni takiahan minä vauvan haluaisin. Toiset eivät saa edes sitä ensimmäistäkään...
[quote author="Vierailija" time="19.07.2014 klo 23:42"]
Sama juttu, vauva 3vkoa. Niissä ekoissa päivissä vaan on jotain ihmeellistä. En halua enempää lapsia enkä raskauksia, mutta tulen aina kaipaamaan ensihetkiä molempien lasteni kanssa. Niin haikeaa, vaikea selittää.
[/quote]
Ei tarvitse selittää :)
Ap
[quote author="Vierailija" time="19.07.2014 klo 23:43"]
Onko luku ap varmasti täynnä? Itselläni on ja en juuri tuntenut haikeutta hänen vaatteitaan myydessä. Enkä kaihoile vastasyntyneen perään :)
[/quote]
Taloudelliset syyt rajoittavat. En myöskään usko jaksavani enempää lapsia henkisesti tai fyysisesti.
Ap
Muistelen monesti vauva aikoja ja yleensä pikkulapsi aikoja suurella haikeudella. Mulla yksi lapsi ja kohta täysi-ikäinen.
[quote author="Vierailija" time="19.07.2014 klo 23:44"]
Niin mullakin. Paitsi minun nuorimmainen täyttää kaksi kuukautta jo pian. Toivottavasti tämä on vain jotain synnytyksen jälkeistä hormonihuurua vielä ja haikeus menee ohi. Rakastan vauva-aikaa ja sydäntä särkee, kun en saa sitä enää tämän jälkeen kokea. Nuuhkin vauvaa ja yritän painaa kaiken mieleeni tietäen, ettei se onnistu kuitenkaan :( Pikkuvauva-aika on niin lyhyt...
Joinain päivinä leikittelen jatkuvasti ajatuksella, mitäpä jos vielä... Mutta ei enää, vauva on vauva vain hetken ja sitten siitä vauvasta kasvaa lapsi, jolla on omat tarpeet ja murheet. Itkettää, mutta kyllä tämä on tässä. Lapsiluku on täynnä ja surutyö viimeisestä vauvasta olisi edessä kuitenkin, olen lukenut kaiken kroonisesta vauvakuumeesta ja diagnoosi on selvä... Tsemppiä, tiedän miltä se tuntuu. Yritän kuitenkin miettiä, kuinka itsekäs olen. Itseni takiahan minä vauvan haluaisin. Toiset eivät saa edes sitä ensimmäistäkään...
[/quote]
Mulla on ainoat vauvakuumeet olleet näköjään pikkuvauva-aikana :)
Ap
Mulla viimeinen (neljäs) vauva täyttää kohta vuoden. Ja koko vuoden ollut samat tuntemukset. ;( kaikki raskaudet ovat olleet ihan hirveitä. Viimeisimmän oli osastolla rv 18 alkaen loppuun asti. Oli ikävä lapsia ja laskin päiviä kuinka kauan kärsimys kestää. En todellakan enää halua raskaaksi.
Mun nuorimmainen on 6,5 vuotta ja silti tuo iskee välillä. En tosiaankaan enää halua lapsia, mutta biologinen kello muistuttelee... onneksi Se menee aina myös ohi.
Pitää vain elää elämää ja osata olla kiitollinen kaikesta hyvästä, mitä saa.
Oma vauva on ihmeellisintä ja rakkainta maailmassa. Sitä ei voita mikään.
Äidin tehtävä on hoitaa vauvansa; antaa ravintoa, hoivaa, puhtautta, turvaa, hellyyttä ja rakkautta. Autaa lapsensa kasvamaan ja kehittymään. Antaa ihmissuhteille vakaa ja turvallinen pohja. Jokainen päivä on tärkeä. Niin vauvalle, taaperolle, leikki-ikäiselle kuin isommallekin lapselle.
Lapset tuntuvat kasvavan niin vauhdilla ja joskus aika tuntuu menevän liian nopeasti.
Oma lapseni on jo kolmevuotias. Hän ymmärtää jo sen, ettei ole enää vauva. Hän on jo "iso tyttö", vaikka oikeasti ihan pieni vielä. Katsellaan yhdessä vauvakuvia ja tutkitaan vauva-ajan tavaroita. On ihanaa kertoa omalle lapselle siitä, kun hän oli ihan pieni vauva. Lapsestakin tämä on huisin mielenkiintoista! Joskus hän pohtii sitä ääneen ja miettii, mitä kaikkea hän jo osaa. Ja joskus hän käpertyy syliini ja haluaa yhä olla vauva. Niin hän käy läpi tuota huimaa muutosta.
Minä sanon aina lapselleni, että "Sinä olet aina minun oma vauvani, vaikka kasvaisit kuinka isoksi hyvänsä. Minä olen sinun äitisi ja pidän sinusta aina huolta. Rakastan sinua aina."
Sama juttu täällä! Ajattelin jo esikoisen vauva-aikana, että kunhan tästä ja seuraavasta raskaudesta selviän (halusin tuolloin jo kaksi lasta, en yhtään enempää) niin ei enää koskaan ala siihen. Ensimmäinen raskaus oli helppo. Toinen raskaus oli aivan kamalaa aikaa ja vannoin ettei koskaan enää. Nyt minun pitäisi tyhjentää ne pienimmät vauvan vaatteet pois kaappitilaa viemästä, mutta en millään haluaisi. Tuntuu todella haikealta ajatella, että vauvat olivat nyt tässä. En edes pidä erityiemmin vauvoista!
Koskaan en voisi tunnustaa tätä asiaa kenellekään ääneen. En edes miehelleni.
Onneksi lapset ovat aina parhaassa iässään!
nim. 3-lapsen äiti 30- vuoden kokemuksellaan
Täällä ei ole nyt vauvaa, mutta samat ajatukset pyörii päässä. Viimeinen raskaus menossa ja tuntuu aivan kamalalta, että tämä on viimeinen. :'( Aiemmat kaksi raskautta olleet ihan kauheita, mutta tästä aion nauttia täysin rinnoin vaikka kuinka sattuisi joka paikkaan ja oksettaisi.
Kuinka sitä ikinä pystyykään myymään niitä vauvan vaatteita. :'(
[quote author="Vierailija" time="19.07.2014 klo 23:52"]
[quote author="Vierailija" time="19.07.2014 klo 23:43"]
Onko luku ap varmasti täynnä? Itselläni on ja en juuri tuntenut haikeutta hänen vaatteitaan myydessä. Enkä kaihoile vastasyntyneen perään :)
[/quote]
Taloudelliset syyt rajoittavat. En myöskään usko jaksavani enempää lapsia henkisesti tai fyysisesti.
Ap
[/quote]
Minunkin lukuni täynnä, en itsekkään uskonut jaksavani, mutta nyt kun ei tarvitse enään herätä öisin on lapsiluku suunnitelmat uudessa valossa. Olen myös myynyt haikeudella kaiken, ei ehkä kannata ajatella että tämä oli tässä, jos vaikka sattuukin vahinko..ainakin tuntuu paremmalta kun ajattelee että tämä on tämän hetken päätös eikä välttämättä ikuista.
Alun perinhalusin 4 lasta, mutta sitten viime synnytys oli ihan helvettiä ja vastasyntyneen imetys sattui niin ja se yö herääminen ja se kätkyt kuoleman pelko ja se pelko että mitä jos itselle sattuukin jotain, kyllä se oli jotai ihan kamalaa, nyt 1,5v maailman ihanin ja söpöin poika, on ruvennut mieli muuttuun ja minulla ei varsinaisesti ole vielä vauvakuumetta, mutta on jotenkin vaikea kuvitella että perheeni on tälläinen 2 lasta, mies ja koirat.
Minä odotan ensimmäistä lastani ja mies, jolle lapsi on jo neljäs sanoi, että tämä on sitten hänen viimeinen lapsensa. Kauhea haikeus on, koska rakastan jo nyt tulevaa lasta hirmuisesti ja surettaa se, että tämä kaikki jää ainutkertaiseksi. Toisaalta yritän olla kiitollinen ja onnellinen siitä, että jos kaikki menee hyvin, saan vihdoinkin lapsen, josta olen niin pitkään haaveillut.
sama juttu. mun nuorimmainen täytti juuri kolme. haikeaa.
Luojan kiitos. Ainokainen täyttää kuusi, ja on aina ollut hyvä näin. :)
Mulla on ihan sama juttu,paitsi vauvani on nyt 6kk. Mulla on kyllä ikävä vauvamahaakin ja sitä tunnetta mikä oli silloin kun odotti vauvaa. Tänään lajittelin myyntiin pieniä vauvanvaatteita ja kyllä sitä piti hieman itkeä sitä haikeutta,että tähän taloon ei enää tule yhtään,joka mahtuisi niihin pieniin bodeihin ja housuihin..