Uskotko, että kaikella on tarkoituksensa?
Onko sanonta everything happens for a reason mielestäsi pätevä?
Kommentit (35)
Ei ole. Maailma ei ole tasa-arvoinen tai oikeudenmukainen. Joskus hyvät ihmiset saavat nenilleen ja pahat ihmiset elävät koko ikänsä tyytyväisinä. Ei siis aina käy näin mutta toisinaan.
[quote author="Vierailija" time="19.07.2014 klo 20:45"]
Kyllä uskon ja uskon iankaikkisuuteen. Ja nro 8, jos tarkoitus on ja Jumala, niin nämä kuvailemasi henkilöt eivät sure tai ole pahoillaan. He ovat paikassa, jossa ei tunneta surua. Jos heillä on omaisia, jotka ajattelevat, kuten sinä, niin he surevat lohduttomasti. Jos heillä on omaisia, jotka uskovat kuten minä, heillä on toivoa kaiken keskellä.
[/quote]
Et voi olla tosissas tän soopan suhteen!? Ei sillä ole _mitään_ tarkoitusta, että lapset kuolivat lentokoneessa. Lasten vanhemmat ovat loppuelämänsä katkeria ja surullisia tapahtuneesta. Ja tälläinen soopa on todella julmaa.
En usko. Kyllä negatiivisissa asioissa liika on liikaa, eikä sillä ole mitään tarkoitusta. Esimerkiksi joku sairaus, joka rajoittaa elämää.
Mutta sitten taas huonot asiat voi kääntää itselleen hyviksikin, voi olla tukena sellaisille, jotka ovat saman kokeneet. Että kysymykseen ei ole yksinkertaista vastausta.
Ajattelen, että tuo kaikella on tarkoitus on ennen kaikkea asennekysymys. Tuollainen tragedia mikä australialaisperhettä kohtasi on ilman muuta suuri vääryys. Silti heidän on jatkettava elämää asian kanssa ja tässä kohtaa asenne vaikuttaa. Jokainen on lopulta itse vastuussa onnestaan. Vaikka jäisi ihan yksin maailmaan, jostain elämän mielekkyys on revittävä. Ääh, en tiedä oliko tässä kommentissa mitään tolkkua, ymmärsikö kukaan mitä yritän sanoa mutta menkööt.
En usko. Maailma ei ole pohjimmiltaan hyvä ja kaunis, vaan täysin kylmä ja tunteeton, jollei jopa paha.
Kuitenkin yritän oppia kaikista kokemuksistani jotain, ja toteuttaa karman ajatusta omassa elämässäni antaen hyvän kiertää. "Good things come to good people" olisi hyvin lohdullinen ajatus, mutta kaikkihan me tiedetään, ettei se niin mene.
[quote author="Vierailija" time="21.07.2014 klo 11:22"]
Ajattelen, että tuo kaikella on tarkoitus on ennen kaikkea asennekysymys. Tuollainen tragedia mikä australialaisperhettä kohtasi on ilman muuta suuri vääryys. Silti heidän on jatkettava elämää asian kanssa ja tässä kohtaa asenne vaikuttaa. Jokainen on lopulta itse vastuussa onnestaan. Vaikka jäisi ihan yksin maailmaan, jostain elämän mielekkyys on revittävä. Ääh, en tiedä oliko tässä kommentissa mitään tolkkua, ymmärsikö kukaan mitä yritän sanoa mutta menkööt.
[/quote]
Tuota "asennetta" on helppo peräänkuuluttaa siihen asti, kun elämässä tapahtuu niin isoja ikäviä asioita, joita ei ole voinut hallita ja joiden seurauksia ei myöskään voi hallita. Mutta keskivertolänsimaalainen ihminen voi nykyään ajatella, että kaikki hoituu "asenteella".
Asiat toki ei ole mustavalkoisia ja itsekin voi asioihin vaikuttaa, mutta se kaikkien samalla viivalla oleminen..no, se on toinen juttu.
Uskon, että kaikelle tapahtuvalle on tarkoitus elämässäni. Ennen sitä oli vaikea ymmärtää, mutta nykyisin olen paljon onnellisempi, kun tiedän, että vastoinkäymisillä on tarkoitus ja ne ovat vain osa elämän pitkää tapahtumasarjaa. Ennenpitkää kaikelle löytyy selitys.
En usko varsinaisesti siihen, että kaikella on tarkoituksensa - kuten täällä joku sanoikin, tapahtuu paljon asioita joihin tuota ajatusta on kiva sovitella, mutta koskaan ei voi ymmärtää miksi lapsen kuolemalla tai muulla traagisella tapahtumalla olisi jokin tarkoitus.
Sen sijaan uskon siihen, että meidän tulisi ottaa elämässämme tapahtuvat muutokset vastaan nöyrinä ja katsoa, mitä mahdollisuuksia ne voisivat avata meille sen sijaan, että katkerina taistelisimme vuosikausia niitä vastaan. Nyt en välttämättä puhu niin isoista asioista kuin juuri esim. lapsen kuolema (vaikka kyllä olen sitäkin mieltä, että kuollut ei enää kärsi, hän on saanut levon, ja suremaan jääneiden pitäisi jossain vaiheessa osata jatkaa elämäänsä surusta huolimatta).
Kyllä uskon. Elämän kuluessa olen saanut sen huomata. Joskus kestää vuosia, ennen kuin sen tarkoituksen näkee, mutta sitten loksahtaa taas yksi palanen paikalleen. Näin ovat jotkut vaikeatkin kokemukset olleet ikään kuin harjoitusta tulevaa varten.
N40
Kaikesta voi toki yrittää löytää tarkoitusta ja meidän persoonallisuutemme muokkaantuu erilaisten kokemuksien myötä. Huonoistakin asioista voi oppia ja saada voimaa. Ihmisillä on myös normaalisti niin kova tarve elää, että selviämme yleensä ajan kanssa myös monista aivan hirvittävistä tapahtumista. Meillä on myös selvästikin suuri tarve uskoa johonkin meitä suurempaan sillä se auttaa meitä hyväksymään maailman epätäydellisyyden sekä karut ihmiskohtalot.
Kaikella ei kuitenkaan ole mitään tarkoitusta. Elämä päättyy liian monien kohdalla ennen kuin se on oikein alkanutkaan eivätkä he saa mitään mahdollisuutta ottaa opikseen tai kasvaa ihmisinä.
Olen 40- vuotias ja olen kohdannut elämässäni paljon järkyttäviä asioita. Uskon että asiat tapahtuvat vain sattumalta. Niille ei ole mitään tarkoitusta. Kun tapahtuu jotain järkyttävää ja sellaista mikä on vaikea uskoa todeksi, niin ihminen yrittää jotenkin järkiperäistää sen, ns että sille on joku tarkoitus. Toki tällaiset asiat laittavat asioita oikeille mittapuille elämässä että jos joku haluaa nöhdä sen sitten tarkoituksena niin sitten. Luulen kyllä että olisin onnellisempi jos en olisi läpikäynyt tiettyjä asioita elämässäni.
Mikä "tarkoitus"? Mitä ajatellen??
[quote author="Vierailija" time="21.07.2014 klo 12:08"]
Olen 40- vuotias ja olen kohdannut elämässäni paljon järkyttäviä asioita. Uskon että asiat tapahtuvat vain sattumalta. Niille ei ole mitään tarkoitusta. Kun tapahtuu jotain järkyttävää ja sellaista mikä on vaikea uskoa todeksi, niin ihminen yrittää jotenkin järkiperäistää sen, ns että sille on joku tarkoitus. Toki tällaiset asiat laittavat asioita oikeille mittapuille elämässä että jos joku haluaa nöhdä sen sitten tarkoituksena niin sitten. Luulen kyllä että olisin onnellisempi jos en olisi läpikäynyt tiettyjä asioita elämässäni.
[/quote]
Olen samoilla linjoilla.
Ei todellakaan. Itse olen ylikiltti ja en halua loukata ketään. Mutta kuinkas ollakkaan mies on pettänyt minkä ehtinyt ja en saanut edes lapsia ilokseni. Olenkin katkeroitunut ja nykyään lähinnä syvästi masentunut pessimisti
Uskon ennalta määrättyyn elämään.Lapsen raaka kuolema voi tuntua väärältä, mutta uskon että me kuolemme tänne maan päälle ja synnymme taivaaseen tai sielujen kotiin takaisin.En kuitenkaan ole mikään uskovainen niinkuin se täällä käsitetään.Näin olen kokenut.
En usko. Yhden arvion mukaan maapallolla on elänyt tähän mennessä noin 170 miljardia ihmistä. Näihin ihmiskohtaloihin kun sovitat miljoonia tappaneet kulkutaudit, sodat ja kansanmurhat, on vaikea ajatella että kaikki olisi tapahtunut jonkun suuren suunnitelman mukaan.
[quote author="Vierailija" time="19.07.2014 klo 20:45"]
Kyllä uskon ja uskon iankaikkisuuteen. Ja nro 8, jos tarkoitus on ja Jumala, niin nämä kuvailemasi henkilöt eivät sure tai ole pahoillaan. He ovat paikassa, jossa ei tunneta surua. Jos heillä on omaisia, jotka ajattelevat, kuten sinä, niin he surevat lohduttomasti. Jos heillä on omaisia, jotka uskovat kuten minä, heillä on toivoa kaiken keskellä.
[/quote]
Voi hitto mitä paskaa, siis oikeasti. Sillä, että joku menettää kaikki kolme lastaan joidenkin sotahullujen arvottomien hirviöiden takia, ei ole mitään tarkoitusta! Ei sillä vaan ole! Niiden ihmisten koko loppuelämä on surun painavan taakan kantamista enemmän tai vähemmän, ja voisin kuvitella että tuollaisen soopan kuuleminen tuntuisi heistä kuin ivalliselta lyönniltä kovaa vasten kasvoja.