Olenko kohtuuton?

Miehen kanssa oli sovittu, että hän voi mennä oluelle perjantaina treenien jälkeen. Kerroin kuitenkin olevani menossa lauantaina heti aamusta herättyäni ylitöihin, jotta saan työpöydän tyhjäksi ja voin aloittaa kesäloman maanantaina. 

No, mitä tää sankari tekee? Hoippuu kotiin neljältä yöllä ihan hirveässä kaatokännissä (ihme, että edes pääsi kotiin) ja aamulla ei todellaakaan ole missään kuosissa hoitamaan lastamme (1,5 v.), jotta minä pääsisin töihin. 

No, hoidin lapsen ja soitin miehen äidille sitten, kun en tota äijää saanut heräämään ja kerroin, että hänen kultimussunsa ei ole kunnossa hoitaakseen lastamme ja kysyin, voinko tuoda lapsen päivällä mummolaan leikkimään, jotta itse pääsen töihin. No, mummo oli vähän että öööh, mutta toki lapsi saa sinne mennä, kun ei hänellä nyt mitään muutakaan ollut. 

Äijä sitten kömpi vihdoin ja viimein ylös, kun olin juuri laittamassa lasta lähtökuntoon ja kävi kitisemään, että kyllä hän hoitaa ja miksi minä olen niin vihainen. No miksiköhän, stn. Mun ois pitänyt olla töissä jo klo 8:00, mutta pääsin sinne vasta kahdeksitoista. Mikä tarkoittaa, että pääsen myöskin myöhemmin pois ja joudun luultavasti vielä sunnuntainakin toimistolle. 

Joo, tää avautuminen täällä on ehkä turhaa tähän väliin, kun on kiire muutenkin, mutta johonkin pitää purkaa. 

Miehen mielestä mä ylireagoin ja olen kohtuuton, kun olen sille ihan raivona. Ylireagoinko todella? Mun mielestä toi on sopimuksen rikkomista ja epäkunnioittavaa suhtautumista mun työssäkäymiseeni. Lisäksi toi kaatokännäily jätkien kanssa ei enää todellakaan kuulu omasta mielestäni tähän elämänvaiheeseen. Joo, ei tartte sylkeä kuppiin ja voi nähdä kavereita ja näin, mutta pitää kyllä ilmoittaa etukäteen, jos aikoo jäädä jonnekin pitkäksi aikaa ja lapsen edessä ei kyllä pitäisi maata äksänä olkkarin lattialla silmät ristissä. Enkä todellakaan jätä lastani jonkun vanhalle viinalle haisevan kännikalan hoteisiin. 

Vihastuttaa vieläkin. Onko kenekään muun mies näin perseestä?