14 vuotias tyttäreni

Up

Koira voi olla hyvä idea ja auttaa moneen asiaan. Pitäisikö kuitenkin ottaa yhteyttä johonki auttavaan tahoon, esim. nuorisoneuvolaan. Tuskin tyttö itsekään on tyytyväinen tilanteeseen. Onko ehkä tullut kiusatuksi ja siksi eristäytynyt? Tai aina ollut ujo ja nyt vielä enemmän? Voisitte saada hyviä vinkkejä ja tytöllekin apua tilanteeseen.

Kuulostaa minulta sillä erotuksella, että olen 16-vuotias, mulla on poikaystävä, huolehdin hygieniani vähän paremmin ja kuntoilen kotona, omassa huoneessani, viitenä päivänä viikossa. Kavereita ei juuri ole, poikaystävä kyllä, viihdyn useitakin päiviä samoissa päällysvaatteissa, meikeistä en ole koskaan pahemmin välittänyt, olen tosi ujo yms. Punkero en sentään, kuntoilun vuoksi.

Koira oikeasti voisi olla hyvä hankinta, multa löytyy kaks. Toinen on terrieri, tosi aktiivinen ja jaksaa mennä päälle kymmenen kilsan lenkkejä ja toinen vägän isompi, ei-niin-aktiivinen, mutta ihana otus.

t. 16-v

Masentunut?

Kilpirauhasen vajaatoiminta. Tilatkaa tutkimuksille aika.

Miten tuosta ap.n kirjoituksesta tulee sellainen kuva, ettei vanhemmat ole koskaan tyttären kanssa?!

Mulla on kanssa 14v tyttö ja me mennään milloin minnekkin yhdessä!!

On sillä kavereitakin, mutta minusta vanhempien on "uhrattava" aikaansa noille teineille. Todella ihana ja hyvätapainen teini meillä ja ei ujostele, kun on ihan pienestä pitäen ollut joka paikassa mukana ja saanut vanhemman läsnä ollessa hoidella omat asiansa.

En voisi sanoa sille, että nyt meet ulos, yksin siis, jos se olisi vaikeaa. Menisin kaveriksi lenkille.

[quote author="Vierailija" time="18.07.2014 klo 22:42"]Miten tuosta ap.n kirjoituksesta tulee sellainen kuva, ettei vanhemmat ole koskaan tyttären kanssa?!

Mulla on kanssa 14v tyttö ja me mennään milloin minnekkin yhdessä!!

On sillä kavereitakin, mutta minusta vanhempien on "uhrattava" aikaansa noille teineille. Todella ihana ja hyvätapainen teini meillä ja ei ujostele, kun on ihan pienestä pitäen ollut joka paikassa mukana ja saanut vanhemman läsnä ollessa hoidella omat asiansa.

En voisi sanoa sille, että nyt meet ulos, yksin siis, jos se olisi vaikeaa. Menisin kaveriksi lenkille.

[/quote]

Me kyllä ehdotetaan kaikkea, että mentäisi syömään perheen kanssa, elokuviin,kahville, kaikkea on yritetty. Tyttö ei vaan lähde mihinkään. Lihonut on siksi että ei liiku kuin arkena koulusta kotiin ja syö sitten paljon karkkia ja muuta, kun maksaa pikkusiskollensa että hän menisi kauppaan. Pikkusiskolle olen sanonut että ei menisi mutta on niin rahan perään. Ja hänen mielestä on noloa kulkea vanhempien kanssa, ei suostu siihen. Siksi ollaan yritetty katsoa niitä harrastuksia että jos sieltä saisi edes jonkun.

ap

En tajua. Ensinnäkin, pikkusisko ei mene ostamaan isosiskolle karkkia, kun se kielletään. Toiseksi, tyttö lähtee kanssasi kävelylle, kun sinä sanot, että nyt lähdet kanssani kävelylle. Tyttö ei syö karkkia, kun sinä sanot, ettei syö. Lapsi on 14 vuotias, asuu kotona ja tottelee sinua. Jos sinä patistelet ja ehdottelet jotakin tekemistä, että mene mene, osta, tee, liikkuisit jne, niin lapselle tulee sellainen olo, ettei hän kelpaa, että hän on jotenkin viallinen kun ei niin ole tehnyt eikä halua tehdä. Ratkaisu on se, että sinä sanot mitä tehdään, vaihtoehtoja ei ole, ja hoidat asian täysin rauhallisesti ja ystävällisesti.

Mitä tulee vaatteiden vaihtoon ja hygieniaan niin herranen aika: lapsi tarvitsee selkeät ohjeet siitä, kuinka toimitaan. Sinä sanot, että vaatteet vaihtoon joka päivä, joka päivä suihkuun ja hiusten pesu useammin. Sinä sanot lapselle, että tänään on sinun hiustenpesupäiväsi.

Lapsesi kuulostaa masentuneelta ja yksinäiseltä ja tarvitsee nyt tehostetusti sinun aikaasi. Älä patista ja pyytele, vaan otat vakavasti roolisi auktoriteettina ja näytät kädestä pitäen, miten elämää eletään ja miten siitä nautitaan. Lähdet joka ilta lapsen kanssa kävelylle, siellä on hyvää aikaa alkaa rupatella elämästä. Sinun pitää olla mukana lapsen elämässä näyttämässä, miten rutiinit hoidetaan, kunnes lapsi ne kunnolla omaksuu.

Kun olette viikon verran kävelleet yhdessä iltaisin, voit kysyä häneltä kiinnostusta siihen koiraan. 

Muista kiittää lasta joka kerta siitä, että hän on lähtenyt sinun kaveriksesi lenkille, kerro, että nautit hänen seurastaan ja odotat innolla, mihin keksittekään huomenillalla kävellä.

Mitä tyttäresi mahtaa sitten päivät tehdä kotona?

[quote author="Vierailija" time="19.07.2014 klo 10:48"]En tajua. Ensinnäkin, pikkusisko ei mene ostamaan isosiskolle karkkia, kun se kielletään. Toiseksi, tyttö lähtee kanssasi kävelylle, kun sinä sanot, että nyt lähdet kanssani kävelylle. Tyttö ei syö karkkia, kun sinä sanot, ettei syö. Lapsi on 14 vuotias, asuu kotona ja tottelee sinua. Jos sinä patistelet ja ehdottelet jotakin tekemistä, että mene mene, osta, tee, liikkuisit jne, niin lapselle tulee sellainen olo, ettei hän kelpaa, että hän on jotenkin viallinen kun ei niin ole tehnyt eikä halua tehdä. Ratkaisu on se, että sinä sanot mitä tehdään, vaihtoehtoja ei ole, ja hoidat asian täysin rauhallisesti ja ystävällisesti.

Mitä tulee vaatteiden vaihtoon ja hygieniaan niin herranen aika: lapsi tarvitsee selkeät ohjeet siitä, kuinka toimitaan. Sinä sanot, että vaatteet vaihtoon joka päivä, joka päivä suihkuun ja hiusten pesu useammin. Sinä sanot lapselle, että tänään on sinun hiustenpesupäiväsi.

Lapsesi kuulostaa masentuneelta ja yksinäiseltä ja tarvitsee nyt tehostetusti sinun aikaasi. Älä patista ja pyytele, vaan otat vakavasti roolisi auktoriteettina ja näytät kädestä pitäen, miten elämää eletään ja miten siitä nautitaan. Lähdet joka ilta lapsen kanssa kävelylle, siellä on hyvää aikaa alkaa rupatella elämästä. Sinun pitää olla mukana lapsen elämässä näyttämässä, miten rutiinit hoidetaan, kunnes lapsi ne kunnolla omaksuu.

Kun olette viikon verran kävelleet yhdessä iltaisin, voit kysyä häneltä kiinnostusta siihen koiraan. 

Muista kiittää lasta joka kerta siitä, että hän on lähtenyt sinun kaveriksesi lenkille, kerro, että nautit hänen seurastaan ja odotat innolla, mihin keksittekään huomenillalla kävellä.

[/quote]

Hmm...itse olen 15 v. ja minua on hankala pakottaa mihinkään. Pakottamisella saat luultavasti aikaan vain passiivis-agressiivisen reaktion.

Kyllä se menee ohi. Itsekin olin sulkeutunut murkkuna ja senkin jälkeen ja ei ole ollut mitään mt ongelmia ja puhelias oon mutta tarvin omaa aikaa, hiljaisuutta.

[quote author="Vierailija" time="18.07.2014 klo 22:03"]Hän istuu kotona, ei omista ainuttakaan ystävää, ei meikkaa, käyttää samoja vaatteita joka päivä ja ei harjaa hiuksia, pesee kerran viikossa. Joskus hengailee pikkusiskonsa kavereiden kanssa, mutta hyvin harvoin.

Koitan aina rohkaista hänet kaupungille ostamaan meikkejä tai tekemään jotain mitä tykkää, ja menemään kahville jonnekin, mutta ei suostu. Tulee joskus kauppaan mukaani mutta kulkee aina selkäni takana koska on todella ujo persoona.

tyttö on ruvennut lihomaan ihan kunnolla, on nykyään vähän punkero. Ei lähde kävelylenkille ei millään, katsellaan kaikkia kivoja harrastuksia mutta ei suostu.

Yksi vaihtoehto on koira, ehkä tyttö innostuisi lähtemään lenkille kun mukana on karvakaveri, tyttö on todella eläinrakas. Mutta onko sekään mikään syy ottaa koira perheeseen,että tytär lähtisi lenkille...

Neuvot alkaa olla loppu, tyttö on niin eristäytynyt ja ujo että en tiedä mitä tehdä..

[/quote]Selvä provo... Aika harva vanhempi oikein toivoo tyttärensä menevän yksin kaupungille ostamaan meikkejä, tulittekos ajatelleeksi?

[quote author="Vierailija" time="19.07.2014 klo 11:06"][quote author="Vierailija" time="18.07.2014 klo 22:03"]Hän istuu kotona, ei omista ainuttakaan ystävää, ei meikkaa, käyttää samoja vaatteita joka päivä ja ei harjaa hiuksia, pesee kerran viikossa. Joskus hengailee pikkusiskonsa kavereiden kanssa, mutta hyvin harvoin.

Koitan aina rohkaista hänet kaupungille ostamaan meikkejä tai tekemään jotain mitä tykkää, ja menemään kahville jonnekin, mutta ei suostu. Tulee joskus kauppaan mukaani mutta kulkee aina selkäni takana koska on todella ujo persoona.

tyttö on ruvennut lihomaan ihan kunnolla, on nykyään vähän punkero. Ei lähde kävelylenkille ei millään, katsellaan kaikkia kivoja harrastuksia mutta ei suostu.

Yksi vaihtoehto on koira, ehkä tyttö innostuisi lähtemään lenkille kun mukana on karvakaveri, tyttö on todella eläinrakas. Mutta onko sekään mikään syy ottaa koira perheeseen,että tytär lähtisi lenkille...

Neuvot alkaa olla loppu, tyttö on niin eristäytynyt ja ujo että en tiedä mitä tehdä..

[/quote]Selvä provo... Aika harva vanhempi oikein toivoo tyttärensä menevän yksin kaupungille ostamaan meikkejä, tulittekos ajatelleeksi?

[/quote]miksi alapeukkua? Toivotteko te lapsienne meikkaavan ja saavan itsestään aivan väärän kuvan muille? Meikkaavat lapset näyttävät halvalta.

Ja jos viesti olisi totta, sanoisin että anna olla.