Enää ei kestä. Vanhempani ja Alzheimer.

[quote author="Vierailija" time="18.07.2014 klo 21:15"]

[quote author="Vierailija" time="18.07.2014 klo 19:40"]Laitos. Eikai sitä kukaan jaksa. Ja kun menee vielä pahemmaksi katoilu on kaikille vaarallista.

[/quote] juu laitokseen ja sitten voi haukkua, kun isälle on määrätty yöksi unilääkettä, kunyksi l

Ähihpitaja ei pysty tasppelemaan väkivaltaisen aikuisen miehen kanssas. Ja kun tauti etenee, voi haukkuya laiskoja hoitajia, kun panevat isälle vasipan

[/quote]

Mitä? Kannattaisi tarkistaa kirjoitusvirheet ennenkuin lähettää viestin.

Uusien mielipiteiden toivossa nostan tämän ketjun. Asiat mutkistuvat meillä yhden puhelun aikana eikä tätä enää kerta kaikkiaan jaksa. 

Omaishoitajaksi voi ryhtyä ja saada siitä pientä korvausta, vaikka hoidettavalla olisi ajokortti jos muuten edellytykset täyttyvät.

Tsemppiä!

[quote author="Vierailija" time="19.07.2014 klo 06:33"]Uusien mielipiteiden toivossa nostan tämän ketjun. Asiat mutkistuvat meillä yhden puhelun aikana eikä tätä enää kerta kaikkiaan jaksa. 

[/quote]

Ap, ei tässä mitään mielipiteitä tarvita: yhteys hoitavaan tahoon heti. Kerrot ongelmat, huolen äidistäsi ja kysyt mitä tehdä.

Vaarillani oli alzheimer, mutta kuoli lopulta muuhun ja asui kotonaan loppuun asti. Oli toimintakykyinen ja esim. tunnisti läheiset, mutta välillä myös sekava, vihainen, karkaileva ja muutama onnettomuuskin oli lähellä. Kävi päivähoitopaikassa kerran viikossa ja kotihoito kylvetti sekä huolehti lääkkeet. Se helpotti mummonikin tilannetta kun lääkkeet ja pesut olivat ne suurimmat taistelun aiheet heillä, apu räätälöitiin mummoni toiveiden mukaan. Myös lapset ja lapsenlapset auttoivat, joku meni vaarin seuraksi että mummo uskalsi lähteä kampaajalle jne. Rankkoja vuosia ne olivat ihan kaikille, valitettavasti myös vaarilleni sillä hän pysyi kärryillä tilanteestaan ja suri sitä paljon.

Käytöshäiriöt ovat kurjia, koska niistä kärsivät läheiset yhtä paljon tai jopa enemmänkin kuin sairastuneet. Alzheimeriin liittyy oiretiedostuksen puute eli sairastunut ei koe toimintakyvyssään olevan mitään vikaa ja myös siitä seuraa epäluuloisuutta ja syytöksiä muita kohtaan. Kuitenkin, äidilläsi on oikeus elää kotonaan pelkäämättä. Lääkityksen tarkistuttaisin ensimmäisenä ja jos siitä ei löydy apua, voitteko järjestää niin, että äitisi pääsisi välillä pois kotoa esim. lomalle ja joku muu huolehtisi sillä aikana isästäsi? En tiedä paikkakuntaa, jossa vanhempasi asuvat, mutta esim. jos paikkakunnalla on muistiyhdistyksen toimintaa, voisi tukea löytyä sitäkin kautta. Olen ymmärtänyt, että käytöshäiriöitä voi jossain vaiheessa sairautta tulle, mutta ne menevät myös ohi, kun sairaus etenee. Sehän on kuitenkin väistämätöntä. Jaksamista! 

Ap täällä taas.

Olemme huolehtineet siitä, että äitini saa ajoittain lomaa joko niin, että hän itse pääsee pois kotoa tai sitten niin, että isäni viettää esimerkiksi viikon muualla. Lisäksi äitini on  onneksi päässyt käymään omissa menoissaan vaikka sitten niistä parista tunnistakin on pitänyt kuunnella vinoilua loppupäivä. Nämä ovat kuitenkin olleet kullanarvoisia hetkiä, mutta arkeen suhteutettuna aivan liian harvinaisia. Nyt tämäkin "ilo" näyttää olevan ohi. Isäni keksi viikonloppuna, että nyt hän aikoo pitäytyä päätöksessään olla enää menemättä muistipolille. 

Ei tässä tunnu enää olevan mitään ulospääsyä tilanteesta. Edessä on entistäkin helvetillisempiä kuukausia äidilleni isän tilan huonontuessa, sitten ehkä jossain vaiheessa jokin taho isän suostuu laitoshoitoon ottamaan... Tämä on niin kamalaa. Toivon vain, ettei isästä ehdi kehkeytyä väkivaltaista. Se niin tärkeä ajokortti varmasti lähtee samalla hetkellä kun jättää lääkärille menemättä ja reseptit uusimatta - sen seurauksia en uskalla edes ajatella. Tekisi niin mieleni vain huutaa isälle, että ei hän olisi kyennyt sitä helvetin autoa ajamaan enää vuosiin, ellemme me hänen läheisensä olisi hänestä välittäneet niin paljon että taivuttelimme hänet muistipolille menemään!