Onko noloa mennä yksin teatteriin? Siis ihan näytelmä, syksyllä olisi ensi-illassa kiinnostava aihe mutta ei mun kaverit ole kiinnostuneita :(

Vierailija kirjoitti:

Olen todella yksinäinen. Ystäväni asuvat kaukana ja näemme harvoin. Niinpä käyn yksin teatterissa, elokuvissa, konserteissa, festareilla, uimarannalla, ravintolassa, kahvilassa, museoissa, you name it. Ikinä ei ole tullut mieleeni että siinä olisi jotakin noloa. Surullista ehkä mutta ei noloa?

Etpähän ainakaan anna pelolle valtaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen todella yksinäinen. Ystäväni asuvat kaukana ja näemme harvoin. Niinpä käyn yksin teatterissa, elokuvissa, konserteissa, festareilla, uimarannalla, ravintolassa, kahvilassa, museoissa, you name it. Ikinä ei ole tullut mieleeni että siinä olisi jotakin noloa. Surullista ehkä mutta ei noloa?

Etpähän ainakaan anna pelolle valtaa. 

Mitä pitäisi pelätä?

Kun näen ihmisiä yksin kulttuurista nauttimassa, niin mulle tulee ensivaikutelma itsenäisestä, älykkäästä ja sivistyneestä ihmisestä. Lähde vaan, jos satun näkemään sut, niin katson ihaillen :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ilman seuralaista en käy tuollaisissa tilaisuuksissa. 

Miksi? Eikö se rajoita sinua kun aina pitää suunnitella tekemiset sen mukaan että on seuralainen?

Jonkin verran, muttei lamaannuttavasti. Töissä, kaupassa, uimassa, lenkillä ja kuntosalilla kehtaan käydä yksin. Joskus jopa baarissa, jos olen juonut alkoholia etukäteen. Urheilutapahtumat, taidenäyttelyt, leffat ja teatterit olenkin sitten suosiolla jättänyt vähemmälle (luonnollisestikin jo ennen tätä covid-aikaa) jos ja tässä iässä usein kun seuraa ei aina löydy. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen todella yksinäinen. Ystäväni asuvat kaukana ja näemme harvoin. Niinpä käyn yksin teatterissa, elokuvissa, konserteissa, festareilla, uimarannalla, ravintolassa, kahvilassa, museoissa, you name it. Ikinä ei ole tullut mieleeni että siinä olisi jotakin noloa. Surullista ehkä mutta ei noloa?

Etpähän ainakaan anna pelolle valtaa. 

Mitä pitäisi pelätä?

Hyvä kysymys. Minä en pelkää, mutta aika moni tuntuu pelkäävän, että se ja se on noloa ja siksi he jättävät tekemättä kivoja ja luonnollisia asioita. Lainaamani viestin henkilö tekee noita juttuja ja se on hyvä hänelle. Valitettavasti kaikki eivät välttämättä toimi samalla tavalla. 

Ei ole yhtään noloa. 

Miksi se olisi noloa? Itsekin käyn yksin monissakin paikoissa ja nautin siitä. En ymmärrä ihmisiä, jotka ovat niin toisista riippuvaisia, etteivät voi edes leffaan mennä yksin vaan tarvitsevat lauman ympärilleen ja joita kiinnostaa yoisten mahdolliset mielipiteet yksin huvituksissa käymisestä.

Ei ole. Ihan normaalia.

Ei ole noloa, minä käyn usein yksin. Mikä sinua näin kiinnostaa?

Noloa on, jos tarvitsee seuralaisen joka rientoon.

Ei tietenkään ole, noloa on lähinnä pohtia asiaa.

Ei ole noloa ja jos nyt saa seurueittain väliä muihin ihmisiin niin ei ole toista hikoilemassa kummallakaan puolella, joten bonusta siitä vain on.

Mä käyn yksin joka paikassa, enkä ole ajatellut että se olisi mitenkään noloa. Päinvastoin, olen löytänyt älyttömän paljon hyviä kavereita noin, kun me "yksinäiset" olemme kohdanneet. Ihmiset lähestyy helpommin kun ei ole tiiviissä seurueessa.

Miksi olisi noloa? Ei sillä ole mitään merkitystä mitä muut ajattelevat. Hitto näitä joitain aloituksia.

Minä käyn lähes aina yksin teatterissa, leffassa, oopperassa ja museoissakin. Käyn monta kertaa vuodessa enkä edes kysy ketään mukaan jos yhtäkkiä päätän mennä. Saan myös ystäviltä lippuja näytöksiin ja niitä on yleensä vain yksi. Miesystävää ei kiinnosta, on tasan 3 kertaa tullut mukaan vuosien aikana ja kerran niistä lähti kesken pois kun ei tykännyt. Teen kesäisin myös reissuja yksin, jos jossain päin on joku kiinnostava näytelmä menossa. Ei nolota eikä ole koskaan edes tylsää.

Joo tosi noloa. Voi Jeesus

Ei ole noloa jos o yksin joskus, mutta jos on aina yksin....se on noloa.

Itse olen aika harvoin käynyt muiden kanssa teatterissa. Useimmiten yksin. Ei se ketään kiinnosta onko minulla seuraa vai ei.

Mäkiin haluaisin mennä. Käviin viimeksi katsomassa Hirviniemen melomista näyytelmän ja en ollut koskaan nähnyt häntä livenä ns lauteilla. Mutta oli kylllä joo esiim miten otti yleisööön niin vahvaa kontaktia niiin kyllä tuli kylmät väreeet siiinä silleen positiivisella tavallaan.

Itse käyn tuollaisissa lähestulkoon aina yksin. Pystyy keskittymään itse asiaan, nauttimaan siitä eikä tarvitse seurustella ja multitaskata samaan aikaan.