Suostutteko siihen, että poikanne asioista keskustellaan moniammattilisessa ryhmässä?
Poikani asioista aiotaan kuulemma keskustella moniammatillisesti ja en ole siellä paikalla kun työpaikan sisällä. En oikein ymmärrä mitä tämä tarkoittaa? Vatvooko ne siellä kaikki pojan terveystiedot läpi ja sitten tekevät päätöksiä?
Kommentit (73)
Kerrotko tarkemmin poikasi psyykkisestä oireilusta?
Esim anoreksiaa on nykyään pojillakin
Vierailija kirjoitti:
En suostuisi
Työttömyys, huumet/alkoholi, naisettomuus
Siinä on sellainen vyyhti jonka purkaminen on jopa ammattilaisille vaikeaa
Vierailija kirjoitti:
Työttömyys, huumet/alkoholi, naisettomuus
Siinä on sellainen vyyhti jonka purkaminen on jopa ammattilaisille vaikeaa
Poika pitäisi ihan ensin saada TÖIHIN!
En koskaan päästäisi lastani tai edes vanhempiani yksin mihinkään terveydenhuollon tapaamiseen tai toimenpiteeseen.
Vierailija kirjoitti:
En koskaan päästäisi lastani tai edes vanhempiani yksin mihinkään terveydenhuollon tapaamiseen tai toimenpiteeseen.
Mikset?
Vierailija kirjoitti:
Siis onko se tämä, kun peruskoulussa on paikalla luokanvalvoja, erityisopettaja, rehtori, kuraattori ja psykologi, terveydenhoitaja yms. vissiin kouluisäntäkin? Oppilashuoltoryhmä se nimi tais olla.
He sitten keskustelevat, että mikähän sitä mattia nyt oikein vaivaa, kun koulumenestys ei ole ollut tasaisen nousevaa. Myöhästykin eilen ja toissapäivänä sillä oli eriparia sukat.
Poikani asiat ovat kahdesti olleet tuollaisessa neuvottelussa. Siitä pitää ilmoittaa vanhemmille etukäteen ja vanhemmilla olisi mahdollisuus osallistua kuunteluoppilaana. Tästä velvoitetaan ilmoittamaan vanhemmille, muttei sitä tapaamista voi estääkään. Olet siellä tai et, niin he kyllä käyvät asiat läpi.
Ekalla kerralla mulle ilmoitettiin keskiviikko iltana, että huomenna kello 10.00 käymme lapsenne asioita läpi. Ei saatu järjestettyä vapaata, kun pikkasen viime tippaan jäi tuo ilmoitus. Vaikka kyllähän opettaja on asiasta tiennyt jo koulupäivän aikana. Pyysin, että seuraavalla kerralla asiasta ilmoitettaisiin edes vuorokautta etukäteen, että on mahdollisuus järjestää mukaan pääsy.
Toisella kerralla sama toistui ilmoituksen kanssa. Miehellä onneksi (?) oli saikkua silloin ja pääsi mukaan. Siellä oli todella pöllähtänyttä ammattilaista rivissä, kun mies menikin paikalle. Joku oli sanonutkin, että ekaa kertaa joku vanhempi tuli.
Kävi mielessä, ettei ne oikeasti edes halua, että siellä on vanhempia läsnä. Joutuko ne sitten tekemäänkin ykskaks töitään vai eikö ne oikeasti puhu siellä kuin jotain diipadaapaa.
Tehtiin valitus aluerehtorille paristakin vinkkelistä. Saatiin pahoittelut. Eikä meidän lasten asioita enää ruodittu moisessa paneelissa, ainakaan "virallisesta".
Tämä kirjoitus puhukoon puolestaan.
Omassa lapsessahan ei tietenkään voi olla koskaan mitään syytä. Varmaan ihan vaan etsimällä etsivät kiusattavia viattomista perheistä. Ei muuta kun lapsi kotiin yksityisopetukseen, säästyy kaikelta katalalta juonittelulta!
Melkoisen hyvä huumorintaju täytyy löytyä näiltä jotka esim kouluissa jaksavat lasten vointeja pohtia. Luonnehäiriöiset kun kääntävät mustan just valkoiseksi. Siinä voikin joutua nostamaan kädet pystyyn.
No se tarkoittaa vaan sitä, että ammattilaiset yhdessä miettivät miten voisivat parhaiten auttaa henkilöä. Tästä voi toki kieltäytyä, mutta sitten on turha valittaa, kun ei saa oikeanlaista apua. Voi myös itse osallistua kokoukseen (jos olet huoltaja).
Vierailija kirjoitti:
Työttömyys, huumet/alkoholi, naisettomuus
Siinä on sellainen vyyhti jonka purkaminen on jopa ammattilaisille vaikeaa
Ja mikähän on kyseisen tyypin oma osuus ongelmiensa ratkaisussa? 😅
Eikähän suurin haaste ole siinä kun sitä kurjuutta ei oikeasti haluta edes muuttaa. Liian tuttua, liian turvallista.
Kaikenlainen päihdekoukku on kuin muuri josta syystä vähänkin tiivimmän terapian edellytys on kyky kestää olemista selvinpäin. Tottakai auttajillakin on kriteerinsä niille jotka voivat apua ottaa vastaan ja oikeasti haluavat parempaa elämää.
Tutustuin ystävääni, kun hänen pieni poikansa oli viiden. Meistä tuli nopeasti hyvät ystävät ja poika oli ystäväni perheen kautta osa elämääni. Muistan hänet iloisena vesselinä, joka keräsi elokuussa pihan viinimarjapensaat tyhjiksi ja rakasti lennättää kirjavasta silkkipaperista rakentamaansa leijaa. Pojan tulevaisuus näytti kirkkaalta... Koulu sujui hienosti, poika rakasti tarinoita historiasta ja kaukaisten maiden eläimistä. Muistan kuin eilisen sen kauniin alkusyksyisen päivän kauan sitten, kun ystäväni uskoutui minulle suuren salaisuuden: Poika oli kertonut haaveilevansa omasta tyttöystävästä, jonka kanssa pelata koulun jälkeen videopelejä ja lähteä hieman vanhempana kiertämään Eurooppaa. Ne sanat saivat minut hymyilemään sisäisesti... Pojasta saisi joku ihana tyttö vielä hienon poikaystävän! Pojan vanhemmilla ei ollut varaa mopoon tai mopoautoon, joten yläasteella hän oli vielä saanut seurata sivusta, kuinka pärinäpojat kyyditsivät kylän tyttöjä. Poika varttui ja tultiin vuoteen jolloin lukio alkoi, hänestä tuli muutoksen seurauksena hiljainen ja varautunut. Poika opiskeli edelleen yhteiskuntaoppia loistavin arvosanoin, mutta ilo hänen silmistään oli kadonnut. Olimme huolesta suunniltamme... Laitoimme toiveen armeija vuoden ja opiskelemaan lähdön vaikutukseen, kenties poika tarvitsi ainoastaan uusia ympäristöjä. Poika pääsikin ensimmäisellä hakukerralla opiskelemaan valtio-oppia, mutta palattuaan kesäksi kotiin opiskelu vuoden jälkeen, seurasi romahdus... Nyt tuo ennen niin iloinen poika on elänyt jo vuosia vuoteen omana. Niin se elämä voi muuttua...
Vierailija kirjoitti:
En suostuisi
Ei tässä ollut kyse autismista vaan masennuksesta ja persoonillisuushäiriöstä