Haluaisin erota, mutten ole varma, löydänkö uutta miestä
Onko muita samassa tilanteessa? Tai aiemmin olleita? Oma rohkeus ei riitä.
Kommentit (29)
Vierailija kirjoitti:
Suurin osa pariskunnista elää surkeassa liitossa mutta ei uskalla erota mainitsemastasi syystä. Ja mitä enemmän ikää tulee sitä suurempi on kynnys erolle. Huonokin liitto on parempi kuin vanhuuden vuosikymmenet ypöyksin.
On minusta kovin surullista, jos oma kumppani on ainoa läheinen ja merkittävä ihmissude.
Vaikka elän toiveissa, että mahd- vielä joskus löytäisin ja kohtaisin ja saisin itselleni parisuhdekumppanin, jonka kanssa eloa yhdessä, niin toivon mukaan voin olla hänen rinnallaan niin hyvässä kunnossa, että pystyn ylläpitämään myös muita arvokkaiksi ja rakkaiksi kokemiani ihmissuhteita.
Olisi myös todenäköisesti erinomaisen raskasta olla mahd. kumppanille "koko maailma" e. se hänen ainoa ja merkitävä ihmissuhde. - - Omaishoitajan toimiminen on kunnioitettavaa ja arvokasta mutta sekin käy(nee) hyvin raskaaksi, jos tai kun pitäisi olla päivästä toiseen, viikosta kuukausiin mahd. jopa vuosiin aina toisen vierellä; tai ainakin huuto etäsiyydellä tai puhelimella tavoitettavissa.
Sinkkumies
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei toimimattomaan suhteeseen voi jäädä vain siksi, että pelkää olla yksin. Jos ihan totta puhutaan, niin kaltaisesi ihmiset ovat raivostuttavia. Etkö pysty olemaan oma itsesi ilman seurustelusuhdetta? Elämässä on muutakin kuin joku mies.
Tämä. Elämä menee hukkaan kun roikkuu jossain epämiellyttävässä tyypissä. Ei pidä aliarvioida kuinka totaalisesti huono parisuhde voi pilata elämän.
Silti suurin osa ihmisistä toimii juuri noin.
Etkö ap reppana osaa olla ja elää itsenäisesti ilman miestä? On 1950-luvun ajatus että pitää olla mies, jota ilman elämä ei ole elämisen arvoista. Ja jos tulee prinsessoille ero niin heti ollaan uutta katsomassa kun on niiiin ihkua olla taas ihastunut (lue läheisriippuvainen). T. M39
Mitä pidempään kituuttelet siinä suhteessa sitä huonommat mahdollisuudet sinulla on löytää uusi. Huonoiosta suhteista eronneet naiset alkavat usein kukoistamaan eron jälkeen, kun henkisesti voivat paremmin.
Vierailija kirjoitti:
Mitä pidempään kituuttelet siinä suhteessa sitä huonommat mahdollisuudet sinulla on löytää uusi. Huonoiosta suhteista eronneet naiset alkavat usein kukoistamaan eron jälkeen, kun henkisesti voivat paremmin.
Jos kärjisää niin moni "jopa" niin hyvin, että huomaavat, etteivät oikeasti enää tarviksekaan parisuhdekumppania rinnalleen. Sen sijaan osa miehistä taas ei tohdi erota, kosk tulevat toimeen yksin erinomaisen huonosti, koska kumppani on usein vuosia huolehtinut tavanomaisen arjen sujumisesta ja mies on voinut tehdä niitä "perinteisiä miesten" töitä.
Suhde on saattanu jossain maaseutumaisessa ja agraalikulttuurisssa toimiakin mutta kovin huonosti siiä vaiheessa kun mies huomaa jääkaapin tyhjenneen ja kuinka ei enää löydä puhdasta paitaa päällensä. Koska myös vastaavanlanen työnjako on saattanu myös urbaanimmassa olosuhteissa, mies on voinut oikeasti uskoa olevansa hyvä kumppani naiselle kun on aina ollu se, joka ansaitsee huomaavasi paremmin kuin nainen ja mahd näin monia hankintoja, joita on ostettu yhteiseen kotiin.
Mutta syysä tai oisesta suhde päättyykin eroon. Vaikkapa siksi, että mies ihastuu palavasi työpaikkansa pikkujouluissa kolleegansa. Mies ei kuitenkaan uskalla erota ennen kuin hän voi olla vrma, etä hän voi muuttaa uuuden ihasuksensa luo, koska tedostaa, että oman arkensa jatkumien yksin olsi hänelle vaikeaa.
Toisaalta mies on myös jo aiemman suhteensa aikana huomannut, etä naiset ova jostain syystä vuosien saatossa lähestyeneet häntä paljon enemmän kuin silloin kun hän eleli poikamiehenä. Syynä mies arvelee tähän olevan se, että naiset ovat kaeellsisia hänen kumppanilleen, joten jos hän vain vastasuudessakin esittää olevansa parisuhteessa, niin kumppanin saamien olisi hänelle helpompaa kuin jos olisi -kuten mies aattelee, joku reppana- sinkku, koska tosimiehellä on aina kainalossaan nainen.
Sen sijaan, etä mies hahmottaisi, että naiset ova lähestyneet yleensä vain siksi, että ovat jakanee samantyö -ympäristön, joka silloin kun mies aloitti oli paljon mies -valtaisempi mutta muutamassa vuosikymmenessä tilanne on muutunut huomattavasti aiemmasta.
En ymmärrä miksi, jotkut haluavat välttämättä parisuhteen.
Ettekö pärjää yksin vai mv?
Vierailija kirjoitti:
Etkö ap reppana osaa olla ja elää itsenäisesti ilman miestä? On 1950-luvun ajatus että pitää olla mies, jota ilman elämä ei ole elämisen arvoista. Ja jos tulee prinsessoille ero niin heti ollaan uutta katsomassa kun on niiiin ihkua olla taas ihastunut (lue läheisriippuvainen). T. M39
Poikkeus vahvistaa säännön. - Pääsääntöisesti yksin asuvat naiset voivat useimmiten paremmin kuin yksin asuvat ja elävät miehet. - Tai itseasiassa tässä kohtaa oikeastaan miehillä on kyseenalainen kunnia olla janan molemmissa päissä. Yksin asuvat miehet ovat sekä heitä joilla menee eritavoin todella hyvin että heitä joilla menee eritavoin kaikkein surkeiten. - kun taas naiset ovat paljon yhtenäisempi ryhmä; yksinasuvilla ja elävllä naisilla menee yleisesti "ihan kivasti" ei erittäin hyvin mutta ei myöskään, mitenkään erityisen huonostikaan....
Yliopisto-opiskelija
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei toimimattomaan suhteeseen voi jäädä vain siksi, että pelkää olla yksin. Jos ihan totta puhutaan, niin kaltaisesi ihmiset ovat raivostuttavia. Etkö pysty olemaan oma itsesi ilman seurustelusuhdetta? Elämässä on muutakin kuin joku mies.
Tämä. Elämä menee hukkaan kun roikkuu jossain epämiellyttävässä tyypissä. Ei pidä aliarvioida kuinka totaalisesti huono parisuhde voi pilata elämän.
Silti suurin osa ihmisistä toimii juuri noin.
mutta kun sen rahoilla on kiva elää. Muuten pitäisi itse mennä töihin
Tuollaisia kommentteja ei kannata ottaa liian tosissaan. Jotkut ihmiset haluavat erotilanteessa satuttaa toista ja siksi sanovat mitä vain, minkä tietävät satuttavan eniten.