Lue keskustelun säännöt.
Migreeni ja pienen lapsen hoitaminen. Neuvoja?
14.07.2021 |
Sain migreenin raskausaikana ja se on jatkunut lapsen syntymän jälkeen (lapsi on jo kolme). Lääkkeet auttaa vähän, mutta ei täysin. Ongelmana on se, että kun päänsärky tulee niin en kestä kovia ääniä eli esim. lapsen itkua ja kiukkuhuutoa. Mutta aina kun lapsi vähänkin minusta aistii, että olen väsynyt/poissaolevan oloinen (eli päänsärkyinen), niin lapsi viettää päivän itkien ja kiukutellen, saattaa huutaa ja karjua puoli tuntia putkeen. Enkä pääse minnekään pakoon sitä huutoa (mies on pitkät päivät töissä). Lapsi on siis kyllä päiväkodissa muuten mutta nyt kesälomalla koko heinäkuun ja tietysti tämä koskee viikonloppuja ja iltapäiviä ja iltojakin. Tuntuu että pää räjähtää sekunneissa kun lapsi huutaa ja minulla on migreeni.
Olisiko neuvoja miten selvitä lapsen hoitamisesta ja lapsen kanssa olemisesta päänsäryn kourissa? Miten saada huutaminen loppumaan? Olen yrittänyt selittää lapselle, että äiti on pipi ja silloin pitää olla hiljaa ja rauhassa, ja lapsi kyllä tietää siis asian mutta karjuu kahta kauheammin.
Kommentit (32)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ryhmä Hau tai Pipsa Possu pyörimään, näillä on meillä pelastettu yksi jos toinenkin sairaspäivä sekä vanhemmilla että lapsilla.
Hankit päivittäin otettavan migreenin estolääkkeen. Selität lääkärille tilanteen. Varaa aika jo nyt.
Pyydä uutta lääkitystä. Itselle eka merkki ei auttanut yhtään, mutta seuraavalla merkillä (Sumatriptan) oireet katosivat 95% kohtauksista puoli tuntia lääkkeen ottamisen jälkeen.
Hei, saako nuo migreenilääkkeet teekoosta? Mulla meni vuosia ilman montakaan kohtausta, mutta nyt stressi ja helle on johtanut siihen, että joka viikko meinaa iskeä. Nostan aiheen kun jäi eilen kysymättä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse asiassa tosi mielenkiintoista, että migreenipotilaan odotetaan selviytyvän lastenhoidosta. Mikä tätä maata vaivaa?
No lapsen joutuu hoitamaan aina vaikka itsellä olisi mikä sairaus. Ap
Ei se nyt ihan niinkään mene. Eikä sen etenkään pitäisi mennä. Kaikki kärsivät siitä, että on päätetty että näin sen kuuluu olla. Hulluahan tuo on, ympärillä ihmisiä jotka voisivat auttaa kun vain tietäisivät tilanteen, mutta kun tieto ei kulje.
Jossainhan se raja joka tapauksessa kulkee, jonka jälkeen et hoida itse vaikka mikä olisi. Muistan vieläkin kun joku yh leuhki sikainfluenssassa maanneensa keittiön lattialla ja syöneensä jauhoja pussista koska siihen ylettyi, ja oli kovin ylpeä kun hän siinäkin tilassa hoisi lapsensa. No onhan tuo jo lapsellekin pelottavaa. Ja mitäs sitten, jos ei enää olisi päässyt puhelimeen jos tila olisi heikentynyt lisää?
Jos olemme sitä mieltä, että migreenissä kuuluu hoitaa lapsensa itse, niin joku tulee saamaan aivoverenvuodon tai infarktin ja kuolemaan lapsensa eteen, koska kaikkien mielestä migreeniä se vain on ja kaikki muutkin kerta lapsensa itse hoitaa. Minä perustan kohta superäitiydenvastustusyhdistyksen, jonka päätehtävä on muuttaa ihmisten asenteet tässä asiassa ja opettaa kaikki uudelleen antamaan ja pyytämään apua. Kaikkien parhaaksi.
Vastamelukuulokkeet ja aurinkolasit sinulle, lapselle joku maailman mielenkiintoisin tutkimuskohde, riippuu tietysti lapsesta mikä se voisi olla.
Aika toimiva keino useimpien lasten kohdalla on maja jonnekin pöydän alle tms, patja mukaan. Lapselle pillimehua ja keksiä.
Itse lapsena viihdyin askartelemassa, piirtämässä, tutkien äidin koruja ja kokeillen hassuja vaatteita. Omaan lapseeni vetoaa enemmän vanhat radiot ja puhelimet ym. Näiden viehätys on siinä, että niitä ei saa katsoa muulloin kun hätätapauksissa tai juhlapäivinä. Jos lapsellesi löytyisi joku ihana ohjelma, mitä voisi tabletilta katsoa, sillä selviäisi monet migreenit.
Ja mitä tulee lastenhoitoon sairaana, niin kyllä se lähes pakollista on. Minulla on migreeni monta kertaa viikossa ja tykkään silti, että lapsi asuu kotona. Meillä tosin 4-vuotias osaa olla pyydettäessä hiljaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse asiassa tosi mielenkiintoista, että migreenipotilaan odotetaan selviytyvän lastenhoidosta. Mikä tätä maata vaivaa?
No lapsen joutuu hoitamaan aina vaikka itsellä olisi mikä sairaus. Ap
Ei se nyt ihan niinkään mene. Eikä sen etenkään pitäisi mennä. Kaikki kärsivät siitä, että on päätetty että näin sen kuuluu olla. Hulluahan tuo on, ympärillä ihmisiä jotka voisivat auttaa kun vain tietäisivät tilanteen, mutta kun tieto ei kulje.
Jossainhan se raja joka tapauksessa kulkee, jonka jälkeen et hoida itse vaikka mikä olisi. Muistan vieläkin kun joku yh leuhki sikainfluenssassa maanneensa keittiön lattialla ja syöneensä jauhoja pussista koska siihen ylettyi, ja oli kovin ylpeä kun hän siinäkin tilassa hoisi lapsensa. No onhan tuo jo lapsellekin pelottavaa. Ja mitäs sitten, jos ei enää olisi päässyt puhelimeen jos tila olisi heikentynyt lisää?
Jos olemme sitä mieltä, että migreenissä kuuluu hoitaa lapsensa itse, niin joku tulee saamaan aivoverenvuodon tai infarktin ja kuolemaan lapsensa eteen, koska kaikkien mielestä migreeniä se vain on ja kaikki muutkin kerta lapsensa itse hoitaa. Minä perustan kohta superäitiydenvastustusyhdistyksen, jonka päätehtävä on muuttaa ihmisten asenteet tässä asiassa ja opettaa kaikki uudelleen antamaan ja pyytämään apua. Kaikkien parhaaksi.
Joopa. Mistäpä revit apua, jos tilanne on pitkäkestoinen? Kunnan kautta saat jonkun tädin käymään pari tuntia kerran viikossa, mutta ei se kauheasti auta, jos kipu on päivittäistä ja omat voimat koetuksella. Harvalla on sellaista tukiverkostoa, että saisi tuohon tilanteeseen tarpeeksi apua läheisiltä. Eikä sitä oikein voi olettaakaan, kun kaikilla on kuitenkin oma elämä ja esim. työt hoidettavana.
Oletko kokeillut akupunktiota? Joillain auttaa hyvin muttei kaikilla. Estolääkitys ehdottomasti jos kohtauksia on noin usein. Ja muidenkin jo mainitsema lääkityksen tarkistus, mitä lääkettä tällä hetkellä käytät? Voitko käyttää täsmälääkkeitä? Ja jotain kautta joku varahoitaja lapselle, opiskelija tai muu nuori tai sairaanhoito-oppilaitoksessa opiskelija tms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hieno ajatus tuo lastenhoitaja oman sairastamisen ajaksi, mutta myös lastenhoitajilla on oma elämä. Migreeni tulee lupaa kysymättä, yleensä pahimpaan mahdolliseen aikaan, pahin vaihe on siinä alussa. Eli jos nyt jostain kumman syystä jollekin sopisi nopealla aikataululla tulla paikalle, niin ei kukaan ole riittävän nopeasti perillä. Jos lääkkeet edes vähän auttavat, niin puolessa tunnissa saattaa toeta jo sen verran, että apu tuntuu olevan myöhässä. Mutta useimmiten kenellekään ei sovi, jos soittaa ka kysyy, voitko tulla heti. Ja aina ei pysty tuottamaan niin selkeää puhetta, että kuulija ymmärtää, mistä on kyse.
Migreeniä sairastavan läheiset, myös lapset, tottuvat, että äiti nyt välillä puhuu pehmoisia.
Kyselisin kyllä lääkäriltä estolääkitystä, tuohan on ihan kestämätön tilanne. Itselläni beetasalpaaja toimii myös migreenin estolääkkeenä, vaikka syönkin sitä sydänsairauden takia. Yhtään kohtausta ei ole tullut kymmeneen vuoteen, ennakko-oireita muutaman kerran.