Ottaisitko miehen, joka torjui sinut lihavampana?

Vierailija kirjoitti:

Omalta kohdalta näin. Yksi syy miksi en antanut jutun jatkua oli miehen lihavuus. Jos hän laihtuisi niin en silti kiinnostuisi hänestä. Toisaaltaan olen rakastanut ihmistä joka lihoi suhteemme aikana ja sen jälkeen kymmeniä kiloja. Näen hänet yhä sellaisena kuin hän oli kun tapasimme ja häneen rakastuin. Jos kiinnostuisin tästä lihavasta miehestä hänen laihduttuaan niin syy olisi yksinomaan uteliaisuus ja käyttäminen seksiin. En yhäkään kiinnostuisi hänestä sillä tavalla

Kiitos, tämä oli mielenkiintoinen näkökulma.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi tällaista edes kysyt? Pitäs olla itsestäänselvyys ignoorata tollanen mies.

Veikkaan että aloituksen tekijä on mies, joka suunnittelee yrittävänsä aiemmin torjumaansa naista. Nyt vähän tunnustelee kannattaako.

provohan tää on.

Kyllä reilusti laihduttaneita naisia yhdistää usein se, että sen raskaan urakan jälkeen ei pinnalliset miehet kiinnosta. Ei se lohduta laihduttanutta pätkän vertaakaan, että häntä pidetään viehättävänä vasta ison laihdutusurakan jälkeen. Kyllä itse nykyään yhä enemmän etsin miestä, joka pystyisi olla pulskemmankin kanssa parisuhteessa.

Vierailija kirjoitti:

Minusta on ihan ok, että ei halua suhdetta ylipainoisen kanssa - en itsekään halua (olen nainen). Mutta koska laihtuminen on sen verran pitkä prosessi (oletan, ei ole kokemusta - olen itse ollut aina normaalipainoinen), on aloitusviestin kysymys vähän erikoinen: nimittäin miksi jo kerran torjuttu nainen olisi edelleen kiinnostunut juuri tästä miehestä? Yleensä kai voimakkaatkin ihastukset laantuvat ajan myötä, jos ei saatu vastakaikua, ja ne muuttuvat pettymyksen ja surun sekaiseen ylipääsemisen prosessiin. Minun on todella vaikea kuvitella, että ihmisen mieli toimisi niin, että tällaisen kerran läpikäyneenä ihastuisi uudestaan samaan mieheen. Kaipa sellaistakin voisi tapahtua, mutta aika harva ihminen lopulta kolahtaa niin voimakkaasti. Luulisi, että mieli suuntaisi kiinnostuksen jonnekin muualle. Oletettavasti laihtumisen aikana ja sen jälkeen kohtaa paljon uusia ihmisiä., ja olisi kai todennäköisempää, että kemiaa syntyisi jonkun muun kanssa ja ihastuisikin tähän. Luulisi, että se vanha ihastus, joka on jo kerran torjunut, olisi enää sellainen vanha ihastus, jonka kanssa oleminen ei enää tuntuisi samalla lailla ihanalta kuin se olisi tuntunut silloin ihastuneena, vaan olisi enemmänkin jonkinlainen revanssi.

Joten ainakin itse luulisin, että ihanuus ja lumo olisi jo kadonnut, joten olisi aika sama, olisiko vanha ihastus kiinnostunut itsestä nyt myöhemmin laihtuneena vai edelleen lihavana. En usko, että olisi mahdollista sytyttää täyteen roihuun kipinää, jonka päälle on jo kerran heitetty tylysti jäävettä. Joten aika vaisu ja laimea siitä jutusta tulisi. Luulisin näin.

Täysin samat ajatukset. Torjunta (varsinkin ulkoisista syistä johtuva) tappaa tunteet sen verran tehokkaasti, ettei olisi mitään mielenkiintoa yrittää sen ihmisen kanssa enää. Tulisi myös aika epätoivoinen kuva siitä yrittäjästä. Ensin on koittanut saada parempaa ja sitten epäonnistuneiden yritysten jälkeen joutuisi palaamaan ja tyytymään minuun. Haha!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla kyse ei ole ollut painosta, koska olen ollut hälyyttävän alipainoinen ja nyt sitten ylipainoinen. Missään vaiheessa kukaan ei ole ollut kiinnostunut - ulkonäkö on muutakin kuin painoindeksi. Olen vastenmielinen riippumatta painosta, joten en "ottaisi" senkummemmin parempaa kuin huonompaakaan miestä. Koska he eivät ole otettavissa.

Ikäväähän se sinulle on, mutta tässä oli kysymys nimenomaan painosta. Nainen on kyllä nätti.

Nimenomaan painosta, eli mies on vartavasten sanonut että ylipainon vuoksi ei ole kiinnostunut ap:sta? Vai onko se ap:n oma päätelmä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En missään nimessä.

Muutenkin täytyy olla varovainen miestä valitetessa, varsinkin jos pidempää suhdetta miettii.

Valtaosa miehistä on järkyttävän pinnallisia, vaikka itse olisivat kaljuja kaljavalaita.

Joo, mutta pointti oli ehkä se, että joku toinen mies, joka ei ole edes tuntenut naista pulleampana ei ole sen parempi. Ensimmäinen mies kuitenkin jollakin tasolla piti naisesta jo pulleampana kun taas joku mies, joka tapaa tämän hoikempana, ei välttämättä olisi edes katsonut naisen suuntaan tämän ollessa pullea.

Miksei tämä mies sitten halunnut pariksi silloin kun nainen oli pulleampi.

Vasta laihduttua ”kelpasi”. 🤨

Koska ulkonäöllä on merkitystä, ja kaikkia ei miellytä lihavuus. Jotkut eivät voi tunta seksuaalista vetovoimaa tai syttyä lihavasta, ja sille ei voi mitään. Miksi tämä on asia, joka aina leimataan pinnalliseksi, ja mitä pidetään ehdottomsti tuomittavana asiana?

Jos joku sanoisi, ettei tykkää silikonirinnoista tai rakennekynsistä naisilla, tai esim. skinityylistä miehillä, tämä olisi suurimman osan mielestä ihan ymmärrettävää. Mutta miksi se, jos ei pysty syttymään lihavasta, on suurimman osan mielestä täysin käsittämätöntä, väärin, tuomittavaa ja pinnallista? Ei sille mitään voi, jos ei tunne seksuaalista halua toista kohtaan.

Voisitteko tasoteoriarunkkarit vaikka keskustella tästä jossain toisessa ketjussa? Tässä tapauksessa mies kyllä halusi, mutta ei tarpeeksi. Siihen on osaltaan saattanut vaikuttaa juuri sinun kaltaistesi ihmisten levittämä yleinen mielipide, joka tekee pullean naisen haluamisen sosiaalisesti paljon vaikeammaksi ja on siksi helpompaa valita hoikempi nainen, vaikka tätä haluaisi vähemmän. Eipä ainakaan tarvitse kuunnella kavereiden vittuilua yms.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi tällaista edes kysyt? Pitäs olla itsestäänselvyys ignoorata tollanen mies.

Veikkaan että aloituksen tekijä on mies, joka suunnittelee yrittävänsä aiemmin torjumaansa naista. Nyt vähän tunnustelee kannattaako.

provohan tää on.

Totta kai tämä on provo, mutta samalla on kyllä ihan tottakin.

Vierailija kirjoitti:

Naiset harrastaa täsmälleen samaa, ei kelvannut joskus nuorempana mutta kun on pelimieskollit ja villi elämä koluttu läpi niin sitten kyllä kelpaisi rauhallinen ja kiltti mies. Valitettavasti moni mies huolii moisen naisen.

Tarkoitatko, että sama nainen torjui tietyn miehen, vai sitä, että mies ei nuorena löytänyt kumppania, mutta sitten vähän myöhemmin naiset alkoivatkin kiinnostua? Jälkimmäinenhän on ihan eri asia.

Millaista muuten on villi elämä, jonka (jotkut?) naiset koluavat läpi? Omasta mielestäni suurin osa elää aika ei-villiä elämää, mutta voihan olla, että minulla on erilainen käsitys siitä, mikä on villiä, kuin vaikka sinulla. Kertoisitko siis, mikä sinusta on villiä elämää? Eli mihin viittaat? Voihan tietysti olla, että rauhallisen ja kiltin mielestä joku myöhään valvominenkin on villiä, mutta oletan, ettet nyt tarkoita tällaista. En itse tunne ketään, joka eläisi varsinaisesti villiä elämää, vaikka yksi seikkailuhenkine hippinainen elääkin minusta aika jännittävää elämää: mm. matkustelee yksin junilla vähän erikoisemmissa maissa, on asustellut vähän erikosiemmissa paikoissa, jne. Mutta hän ei kyllä ole kelpuuttamassa sitä kilttiä ja rauhallista miestä, koska on lesbo, ja seurustelee naisen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä reilusti laihduttaneita naisia yhdistää usein se, että sen raskaan urakan jälkeen ei pinnalliset miehet kiinnosta. Ei se lohduta laihduttanutta pätkän vertaakaan, että häntä pidetään viehättävänä vasta ison laihdutusurakan jälkeen. Kyllä itse nykyään yhä enemmän etsin miestä, joka pystyisi olla pulskemmankin kanssa parisuhteessa.

Se on totta, että eniten tässä muuten hyvässä miehessä vaivaa hänen pinnallisuutensa ja huono itsetuntonsa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En missään nimessä.

Muutenkin täytyy olla varovainen miestä valitetessa, varsinkin jos pidempää suhdetta miettii.

Valtaosa miehistä on järkyttävän pinnallisia, vaikka itse olisivat kaljuja kaljavalaita.

Joo, mutta pointti oli ehkä se, että joku toinen mies, joka ei ole edes tuntenut naista pulleampana ei ole sen parempi. Ensimmäinen mies kuitenkin jollakin tasolla piti naisesta jo pulleampana kun taas joku mies, joka tapaa tämän hoikempana, ei välttämättä olisi edes katsonut naisen suuntaan tämän ollessa pullea.

Miksei tämä mies sitten halunnut pariksi silloin kun nainen oli pulleampi.

Vasta laihduttua ”kelpasi”. 🤨

Koska ulkonäöllä on merkitystä, ja kaikkia ei miellytä lihavuus. Jotkut eivät voi tunta seksuaalista vetovoimaa tai syttyä lihavasta, ja sille ei voi mitään. Miksi tämä on asia, joka aina leimataan pinnalliseksi, ja mitä pidetään ehdottomsti tuomittavana asiana?

Jos joku sanoisi, ettei tykkää silikonirinnoista tai rakennekynsistä naisilla, tai esim. skinityylistä miehillä, tämä olisi suurimman osan mielestä ihan ymmärrettävää. Mutta miksi se, jos ei pysty syttymään lihavasta, on suurimman osan mielestä täysin käsittämätöntä, väärin, tuomittavaa ja pinnallista? Ei sille mitään voi, jos ei tunne seksuaalista halua toista kohtaan.

Voisitteko tasoteoriarunkkarit vaikka keskustella tästä jossain toisessa ketjussa? Tässä tapauksessa mies kyllä halusi, mutta ei tarpeeksi. Siihen on osaltaan saattanut vaikuttaa juuri sinun kaltaistesi ihmisten levittämä yleinen mielipide, joka tekee pullean naisen haluamisen sosiaalisesti paljon vaikeammaksi ja on siksi helpompaa valita hoikempi nainen, vaikka tätä haluaisi vähemmän. Eipä ainakaan tarvitse kuunnella kavereiden vittuilua yms.

En ole tasoteoriarunkkari, vaan nainen, joka kyseenalaistaa tasoteorian, mutta ymmärtää henkilökohtaiset mieltymykset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta on ihan ok, että ei halua suhdetta ylipainoisen kanssa - en itsekään halua (olen nainen). Mutta koska laihtuminen on sen verran pitkä prosessi (oletan, ei ole kokemusta - olen itse ollut aina normaalipainoinen), on aloitusviestin kysymys vähän erikoinen: nimittäin miksi jo kerran torjuttu nainen olisi edelleen kiinnostunut juuri tästä miehestä? Yleensä kai voimakkaatkin ihastukset laantuvat ajan myötä, jos ei saatu vastakaikua, ja ne muuttuvat pettymyksen ja surun sekaiseen ylipääsemisen prosessiin. Minun on todella vaikea kuvitella, että ihmisen mieli toimisi niin, että tällaisen kerran läpikäyneenä ihastuisi uudestaan samaan mieheen. Kaipa sellaistakin voisi tapahtua, mutta aika harva ihminen lopulta kolahtaa niin voimakkaasti. Luulisi, että mieli suuntaisi kiinnostuksen jonnekin muualle. Oletettavasti laihtumisen aikana ja sen jälkeen kohtaa paljon uusia ihmisiä., ja olisi kai todennäköisempää, että kemiaa syntyisi jonkun muun kanssa ja ihastuisikin tähän. Luulisi, että se vanha ihastus, joka on jo kerran torjunut, olisi enää sellainen vanha ihastus, jonka kanssa oleminen ei enää tuntuisi samalla lailla ihanalta kuin se olisi tuntunut silloin ihastuneena, vaan olisi enemmänkin jonkinlainen revanssi.

Joten ainakin itse luulisin, että ihanuus ja lumo olisi jo kadonnut, joten olisi aika sama, olisiko vanha ihastus kiinnostunut itsestä nyt myöhemmin laihtuneena vai edelleen lihavana. En usko, että olisi mahdollista sytyttää täyteen roihuun kipinää, jonka päälle on jo kerran heitetty tylysti jäävettä. Joten aika vaisu ja laimea siitä jutusta tulisi. Luulisin näin.

Täysin samat ajatukset. Torjunta (varsinkin ulkoisista syistä johtuva) tappaa tunteet sen verran tehokkaasti, ettei olisi mitään mielenkiintoa yrittää sen ihmisen kanssa enää. Tulisi myös aika epätoivoinen kuva siitä yrittäjästä. Ensin on koittanut saada parempaa ja sitten epäonnistuneiden yritysten jälkeen joutuisi palaamaan ja tyytymään minuun. Haha!

Ei se hoikempi välttämättä ole parempi. Se on vain hoikempi ja joillain tavoin helpompi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla kyse ei ole ollut painosta, koska olen ollut hälyyttävän alipainoinen ja nyt sitten ylipainoinen. Missään vaiheessa kukaan ei ole ollut kiinnostunut - ulkonäkö on muutakin kuin painoindeksi. Olen vastenmielinen riippumatta painosta, joten en "ottaisi" senkummemmin parempaa kuin huonompaakaan miestä. Koska he eivät ole otettavissa.

Ikäväähän se sinulle on, mutta tässä oli kysymys nimenomaan painosta. Nainen on kyllä nätti.

Nimenomaan painosta, eli mies on vartavasten sanonut että ylipainon vuoksi ei ole kiinnostunut ap:sta? Vai onko se ap:n oma päätelmä?

Paino oli pääasiallinen ero kahden naisen välillä.

En.

Onko kyseessä liikunnan ja terveiden elämäntapojen kautta laihtunut vai rasvaimulla? Mikäli liikunta ja terveet elämäntavat, voisin harkita seurustelua.

M55

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta on ihan ok, että ei halua suhdetta ylipainoisen kanssa - en itsekään halua (olen nainen). Mutta koska laihtuminen on sen verran pitkä prosessi (oletan, ei ole kokemusta - olen itse ollut aina normaalipainoinen), on aloitusviestin kysymys vähän erikoinen: nimittäin miksi jo kerran torjuttu nainen olisi edelleen kiinnostunut juuri tästä miehestä? Yleensä kai voimakkaatkin ihastukset laantuvat ajan myötä, jos ei saatu vastakaikua, ja ne muuttuvat pettymyksen ja surun sekaiseen ylipääsemisen prosessiin. Minun on todella vaikea kuvitella, että ihmisen mieli toimisi niin, että tällaisen kerran läpikäyneenä ihastuisi uudestaan samaan mieheen. Kaipa sellaistakin voisi tapahtua, mutta aika harva ihminen lopulta kolahtaa niin voimakkaasti. Luulisi, että mieli suuntaisi kiinnostuksen jonnekin muualle. Oletettavasti laihtumisen aikana ja sen jälkeen kohtaa paljon uusia ihmisiä., ja olisi kai todennäköisempää, että kemiaa syntyisi jonkun muun kanssa ja ihastuisikin tähän. Luulisi, että se vanha ihastus, joka on jo kerran torjunut, olisi enää sellainen vanha ihastus, jonka kanssa oleminen ei enää tuntuisi samalla lailla ihanalta kuin se olisi tuntunut silloin ihastuneena, vaan olisi enemmänkin jonkinlainen revanssi.

Joten ainakin itse luulisin, että ihanuus ja lumo olisi jo kadonnut, joten olisi aika sama, olisiko vanha ihastus kiinnostunut itsestä nyt myöhemmin laihtuneena vai edelleen lihavana. En usko, että olisi mahdollista sytyttää täyteen roihuun kipinää, jonka päälle on jo kerran heitetty tylysti jäävettä. Joten aika vaisu ja laimea siitä jutusta tulisi. Luulisin näin.

Täysin samat ajatukset. Torjunta (varsinkin ulkoisista syistä johtuva) tappaa tunteet sen verran tehokkaasti, ettei olisi mitään mielenkiintoa yrittää sen ihmisen kanssa enää. Tulisi myös aika epätoivoinen kuva siitä yrittäjästä. Ensin on koittanut saada parempaa ja sitten epäonnistuneiden yritysten jälkeen joutuisi palaamaan ja tyytymään minuun. Haha!

Ei se hoikempi välttämättä ole parempi. Se on vain hoikempi ja joillain tavoin helpompi.

Kyllä tuollaisen miehen mielestä nimenomaan hoikkuus ja muutenkin hyvä ulkonäkö tekee naisesta paremman. Persoonalla on aivan toissijainen asia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En missään nimessä.

Muutenkin täytyy olla varovainen miestä valitetessa, varsinkin jos pidempää suhdetta miettii.

Valtaosa miehistä on järkyttävän pinnallisia, vaikka itse olisivat kaljuja kaljavalaita.

Joo, mutta pointti oli ehkä se, että joku toinen mies, joka ei ole edes tuntenut naista pulleampana ei ole sen parempi. Ensimmäinen mies kuitenkin jollakin tasolla piti naisesta jo pulleampana kun taas joku mies, joka tapaa tämän hoikempana, ei välttämättä olisi edes katsonut naisen suuntaan tämän ollessa pullea.

Miksei tämä mies sitten halunnut pariksi silloin kun nainen oli pulleampi.

Vasta laihduttua ”kelpasi”. 🤨

Koska ulkonäöllä on merkitystä, ja kaikkia ei miellytä lihavuus. Jotkut eivät voi tunta seksuaalista vetovoimaa tai syttyä lihavasta, ja sille ei voi mitään. Miksi tämä on asia, joka aina leimataan pinnalliseksi, ja mitä pidetään ehdottomsti tuomittavana asiana?

Jos joku sanoisi, ettei tykkää silikonirinnoista tai rakennekynsistä naisilla, tai esim. skinityylistä miehillä, tämä olisi suurimman osan mielestä ihan ymmärrettävää. Mutta miksi se, jos ei pysty syttymään lihavasta, on suurimman osan mielestä täysin käsittämätöntä, väärin, tuomittavaa ja pinnallista? Ei sille mitään voi, jos ei tunne seksuaalista halua toista kohtaan.

Voisitteko tasoteoriarunkkarit vaikka keskustella tästä jossain toisessa ketjussa? Tässä tapauksessa mies kyllä halusi, mutta ei tarpeeksi. Siihen on osaltaan saattanut vaikuttaa juuri sinun kaltaistesi ihmisten levittämä yleinen mielipide, joka tekee pullean naisen haluamisen sosiaalisesti paljon vaikeammaksi ja on siksi helpompaa valita hoikempi nainen, vaikka tätä haluaisi vähemmän. Eipä ainakaan tarvitse kuunnella kavereiden vittuilua yms.

En ole tasoteoriarunkkari, vaan nainen, joka kyseenalaistaa tasoteorian, mutta ymmärtää henkilökohtaiset mieltymykset.

Kyllä nainenkin voi olla tasoteoriarunkkari.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En missään nimessä.

Muutenkin täytyy olla varovainen miestä valitetessa, varsinkin jos pidempää suhdetta miettii.

Valtaosa miehistä on järkyttävän pinnallisia, vaikka itse olisivat kaljuja kaljavalaita.

Joo, mutta pointti oli ehkä se, että joku toinen mies, joka ei ole edes tuntenut naista pulleampana ei ole sen parempi. Ensimmäinen mies kuitenkin jollakin tasolla piti naisesta jo pulleampana kun taas joku mies, joka tapaa tämän hoikempana, ei välttämättä olisi edes katsonut naisen suuntaan tämän ollessa pullea.

Miksei tämä mies sitten halunnut pariksi silloin kun nainen oli pulleampi.

Vasta laihduttua ”kelpasi”. 🤨

Koska ulkonäöllä on merkitystä, ja kaikkia ei miellytä lihavuus. Jotkut eivät voi tunta seksuaalista vetovoimaa tai syttyä lihavasta, ja sille ei voi mitään. Miksi tämä on asia, joka aina leimataan pinnalliseksi, ja mitä pidetään ehdottomsti tuomittavana asiana?

Jos joku sanoisi, ettei tykkää silikonirinnoista tai rakennekynsistä naisilla, tai esim. skinityylistä miehillä, tämä olisi suurimman osan mielestä ihan ymmärrettävää. Mutta miksi se, jos ei pysty syttymään lihavasta, on suurimman osan mielestä täysin käsittämätöntä, väärin, tuomittavaa ja pinnallista? Ei sille mitään voi, jos ei tunne seksuaalista halua toista kohtaan.

Niin ja jos ajateltaisiin käänteisesti niin eipä mahda pullukatkaan innostua anorektisen laihasta. Lähinnä vain kauhistelevat millainen luuranko. Mutta niin asia on ilmeisesti ihan jees eikä kyse ole pinnallisuusesta saati bodysheimaamisesta.

Vierailija kirjoitti:

Onko kyseessä liikunnan ja terveiden elämäntapojen kautta laihtunut vai rasvaimulla? Mikäli liikunta ja terveet elämäntavat, voisin harkita seurustelua.

M55

Mitä väliä, jos lihavuus ei alunperinkään johtunut elämäntavoista? Naisella on terveet elämäntavat.

Miehenä sanon rehellisesti sen, että viehätyn hyvin kurvikkaista naisista eniten. Mutta mun kokemus isommista naisista vaan on pääosin negatiivinen, koska mikä näitä hyvin isoja naisia usein yhdistää on se häpeä omaa kehoaan kohtaan eli ei oteta rintaliivejä pois seksin aikana ja joskus ei paitaakaan. Kyllä siinä lopahtaa halut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En missään nimessä.

Muutenkin täytyy olla varovainen miestä valitetessa, varsinkin jos pidempää suhdetta miettii.

Valtaosa miehistä on järkyttävän pinnallisia, vaikka itse olisivat kaljuja kaljavalaita.

Joo, mutta pointti oli ehkä se, että joku toinen mies, joka ei ole edes tuntenut naista pulleampana ei ole sen parempi. Ensimmäinen mies kuitenkin jollakin tasolla piti naisesta jo pulleampana kun taas joku mies, joka tapaa tämän hoikempana, ei välttämättä olisi edes katsonut naisen suuntaan tämän ollessa pullea.

Miksei tämä mies sitten halunnut pariksi silloin kun nainen oli pulleampi.

Vasta laihduttua ”kelpasi”. 🤨

Unohdat tästä kuviosta sen toisen naisen. Pulleudella ei välttämättä ole mitään tekemistä koko asian kanssa. Eri juttu sitten pystyykö enää innostumaan, kun mies halusi ensin suhteeseen toisen kanssa.