Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
koirahuolia...
17.07.2014 |
Mielipiteitä ja neuvoja kaivataan..!
Minulla on koira, jonka otin vahinkopentueesta(naapurin koira oli karannut aitauksesta ja astunut emän, tiineyttä ei huomattu ajoissa) vajaa kolme vuotta sitten tuttavaperheeltä.
Koira on ihana ja rakas, mutta energinen ja haukkuherkkä pystykorva.
Koira on ehdottoman kiltti, mutta kova vetämään narussa ja hyppii päälle tykö mentäessä. Ei siis sovi ihan pienten lasten kanssa peuhaamaan kun ei niitä ymmärrä varoa.
Nyt oma elämäntilanteeni on muuttunut koiran pidon kannalta haastavaksi enkä tiedä mitä tehdä.
Minulla on ennestään reilu 2v lapsi jolla nyt kova uhma päällä ja lisäksi olen kahdeksannella kuulla raskaana.
Supistusten vuoksi en pysty juuri käymään pihaa pidemmällä, enkä siis mitenkään pysty lähtemään lenkille vetävän, hyppivän koiran, raskausmahan ja 2v uhmaikäisen kanssa. Ja tietysti mitä vähemmän pystyn järjestämään koiralle touhua, sitä energisemmäksi se muuttuu.
Voi olla että joudun myös sektioon, jolloin alkaa taas uusi pätkä aikaa jolloin en ole fyysisesti kunnossa, puhumattakaan siitä kuinka paljon syntyvä lapsi vaatii aikaa ja huomiota uhmaikäisen lisäksi.
Joudumme myös miehen työn lisäksi muuttamaan keskimäärin 2krt/vuosi jota pidän myös stressaavana koiralle..
Koira on siis pihakoirana nykyään.
Koira on niin rakas, mutta samaan aikaan ja ehkäpä juuri siksi ajattelen että se ansaitsisi kodin jossa siihen pystytään panostamaan enemmän.. toisaalta itku tulee pelkästä ajatuksesta että koirasta luopuisin, toisaalta taas..
MUTTA: jos päättäisin etsiä koiralle kodin, en tiedä mistä saisin siihen voimavaroja, apua tai mitä kautta sitä ehdottoman hyvää kotio voisi hakea?
Kommentit (27)
Vai pitäisikö vaan koettaa pärjätä ja keksiä koiralle edes niitä pieniä touhuja ja iloja mitä tässä tilanteessa voi ja ajatella että myöhemmin taas helpottaa?
Itse olen siis aina ollut sitä mieltä ettei koiraa saa ottaa kevyin perustein ja tarkkaan tämän perheenjäsenen ottamista aikanaan harkitsinkin.
Tämä toinen lapsi vaan oli suunnittelematon "ylläri" jota en tietysti voinut silloin arvata.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joku on viitsinyt käydä alapeukuttamassa, mutta kukaan ei ole osannut neuvoa/kertoa mielipidettä asiasta?
En voi muuta sanoa, kun että ollaan liki samassa tilanteessa sillä erolla; että odotan ensimmäistäni...
Koira on juuri tuollainen energinen hyppijä ja vetäjä... Kotia olen pojalle hakenut koko kesän, mutta ei tuollaista pakkausta kukaan ota, kun täytyis olla rotukoira ja koulutettu... :( Ei ole mahdollisuutta edes ulkokoiraksi laittaa... Ilmoita toki, jos keksit jotain... Itsekkään en pysty auttamaan, samassa liemessä kun ollaan... TSEMPPIÄ!!
Netissä esim kodinvaihtajat tai rekku rescue hakee uusia koteja sitä tarvitseville lemmikeille. Samoin moni eläinsuojeluyhdistys ja satakunnassa esim tuiskun rakkaat lemmikit. on varmaan muitakin ympäri suomea..Meille on kaksi viimeistä koiraa tullut em kautta, toinen oli rotukoira, toinen on moropi.
Itse olen ottanut paljon elämäni aikana näitä "ongelmakoiria" ja kouluttanut. Apula.fi, sinne voit jättää ilmaisen ilmoituksen. Suosittelisin että myy koira tässä vaiheessa pois, säästyy koira ja perheesi isommilta ongelmilta. Tuommoinen dominointi vaan pahenee jos siihen ei puututa. Ja kannatan nimenomaan esim 100e hintaa koirasta, älä anna ilmaiseksi. Se raha on vähän niinkuin henkivakuutus koiralle, jos laitat ilmoitukseen annetaan niin sinne saattaa porhaltaa jos jonkinmoista väkeä koiraa hakemaan. Ja mikään pakko ei sinun ole koiraa myydä ostajalle, joka on mielestäsi epäilyttävä/epäpätevä. Ostaisin koirasi mielelläni jos vain olisi itselläkin enemmän aikaa, nyt on yksi "projekti" koira ja yksi joka jo on kunnossa :) tee itsellesi ja koiralle palvelus myymällä se asiantuntevalle ihmiselle. Se on raskasta luopua, mutta voithan vaikka esittää ostajalle toiveen että laittaisi esim kerran vuodessa kuvia ja kuulumisia sähköpostilla, näin saat itsellesikin rauhan siitä että teit oikean ratkaisun. Tsemppiä sinulle.
Terv. Eläintenhoitaja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No et tietenkään anna pois. Mikään ei ole raukkamaisempaa kuin luopua koirakaverista vauvan vuoksi. Oikeasti miettisitte vähän ihmiset. Kovin aikuismaisia ette ole. Miksi et ole kouluttanut koiraasi? Ja miten vauva estää sinua lenkittämästä koiraa? Vauva vaunuihin ja menoksi tai käytät illalla kun mies tulee kotiin pidemmällä lenkillä. Sektio, mitä siitä? Kyllä koira sen kestää että pääsee kuukauden verran vain pissatuksille. Ja miksi ihmeessä koira on yksin ulkokoirana? Ihan hirveää toimintaa, on siinäkin mallu lapsille eläimen kohtelusta.
Alue: Aihe vapaa
Hei te viestejäni alapeukuttaneet!
Oletteko oikeasti sitä mieltä että apn tulisi pitää koira nyt, koska hän sen joskus ottikin? Siis silläkin kustannuksella että koira kärsii? Olen ehdottomasti sitä mieltä että koiraa ei pitäisi ottaa hetken mielijohteesta, ilman taitoa tai aikaa. Se on aina asia jota tulee harkita pitkään ja tarkasti, mm rotuvalinnan suhteen. MUTTA tässä tapauksessa, jossa koira selkeästi tarvitsee enemmän kuin ap voi tarjota, olisitte valmiit uhraamaan koiran hyvinvoinnin sen tähden että ap oppisi läksynsä tms? Se ei ole eettistä eläimenpitoa. Mielestäni tällaisia tilanteita voitaisiin paremmin ennaltaehkäistä monin tavoin, esim ostajan parempi valveuteneisuus. Mutta eihän hyvät ihmiset koiran hyvinvointia voida tällaisissa tapauksissa uhrata. Joskus ikävä kyllä tällaisia tilanteita tulee, mutta silloin KOIRAN PARAS on etsiä sille asiantunteva ihminen. Olen työskennellyt mm löytöeläinkodissa, se oli karua nähtävää. Siellä oli niitä tapauksia jotka olivat agressiivisia, kun oli hakattu. Agressiivisia kun oli jätetty kouluttamatta. Myös yhden koiran otin sieltä itselleni, se olisi lopetettu seuraavana päivänä. Koiraa oli entinen omistajansa hakannut kännissä kättä pidemällä. Kasvattaja oli tunnettu seropien pentutehtailia. Koira oli myös sisäsiittoinen. Koiran kanssa oli kova työ, mutta sain kuin sainkin sen koulutettua, eheytettyä. Aina jäi pelko harjanvarsiin ja alkoholin hajuun.
Apn koiran tilanne on se, että mikäli se ei saa asiantuntevaa koulutusta (siltä otetaan laumanjohtajuus) tulee koirasta aina vain vaikeampi. Hyvin todennäköisesti lopulta myös agressiivinen. Koska ap kertoi, että hänellä ei ole koiran tarvitsemaa aikaa ja asiantuntemusta, on koiralle ehdottomasti parhain ratkaisu osaava omistaja.
Eläintenhoitaja.