Miten liikunnasta tulisi tapa? saamaton...

Korjaus. Siis tammikuussa tein kaksi kuukautta.

Voistiko harrastaa yhdessä miehesi kanssa? tai onko sulla joku kaveri joka on "himoliikkuja"? Sellaisen seuraan kun lyöttäytyy niin tulee itselläkin lähdettyä jumppaan :)

[quote author="Vierailija" time="17.07.2014 klo 13:51"]

Olen 35 v. Lapsena en koskaan harrastanut liikuntaa, toki kävellen ja pyörällä liikuin joka paikkaan. Olin hoikka 20-vuotiaaksi saakka, sen jälkeen lihonnut paljon.

Joskus 10 vuotta sitten heräsin ekan kerran siihen, että olisi hyvä harrastaa liikuntaa. Nyt viimeiset 6-7 vuotta olen yrittänyt ja yrittänyt. Olen useana kesänä alkanut juosta, ensin rapakuntoisena kävellyt ja loppukesästä juossut max 10 kilsan lenkkejä. Olen aloittanut kuntosalin, jatkanut sitä max 4 kk ja sitten se loppuu.

Olen kokeillut joogaa, pilatesta, pyöräilyä, spinningiä. Olen tykännyt kaikista. Mutta aina käy niin, että tulen kipeäksi, olen reissussa tai jotain muuta, että viikoksi, pariksi jää tekeminen. Olen tänä vuonnakin aloittanut jo kaksi kertaa kuntoilun: tammikuussa, jolloin tein kaksi viikkoa. Sitten maaliskuun lopusta toukokuun loppuun. Kohta kaksi kuukautta taas tekemättä mitään.

Laihduttamisen kanssa on sama homma. Painan nyt 80 kiloa (168 pitkä) ja 15 kiloa olisi kiva saada pois. Talvella laihduin 9 kiloa, nyt on jo 2 tullut takaisin.

Olen ostanut vuoden kuntosalijäsennyyden, jotta en muka raaskisi olla käymättä. Ei onnistunut.

Olen hakenut inspiraatiota blogeista.

Olen ostanut itselleni uusia härveleitä, jotta innostuisin. Olen luvannut itselleni uudet kengät, kun 30 kuntosalikertaa tulee täyteen. Olen yrittänyt käydä kaverin kanssa, mutta on osunut vielä selkärangattomampia kavereita.

Ärsyttää, kun mies on harrastanut urheilua koko ikänsä ja sellainen aropupu ja minä tällainen saamaton lussukka!

[/quote]

Ainakin sulla on tahtotila olemassa ja painonpudotus motivoi :) Joskus nyt vaan on kausia ettei ehdi/pysty/jaksa liikkua niin paljon, mutta ei kannata lyödä hanskoja tiskiin. Sitten taas paremmalla ajalla kuntoilet enemmän. Ihan hyvä peruskunto sulla jo on jos jaksat juosta 10 km lenkin!

Noh, minä olen hyväksynyt sen että olen saamaton lussukka. :D Olen ikäisesi ja painoisesi, ja liikunta on ihan liian vähissä. Kerran viikossa jumppa (siis talvella, ja vaan jos siihen päälle ei mene lasten harrastukset ja aika usein menee) ja kahdesti päivässä hidastakin hitaampi kävelylenkki vanhan ja raihanisen koiran kanssa. Autolla mennään varsinkin talvella joka paikkaan.

Meillä on ollut auto vasta kolme vuotta, ja sitä ennen menin kaikkialle kävellen tai pyörällä. Silloin ei painonkaan kanssa ollut ongelmia, kävelemistä kun kertyi päivässä helposti sen kymppikilsan verran. Lisäksi, kun ostokset kantoi käsissä, ei tullut mieleenkään ostaa esemes mehuja tai muuta ylimääräistä kannettavaa. En silloin tarvinnut mitään jumppia. Nykyään tuntuu hirveän työläältä lyhyenä arki-iltana (talvisin) lähteä ajamaan liukkaita teitä ja etsimään parkkista ja ahtautumaan sadan kälkättävän naisen kanssa pieneen jumppasaliin, kun oikeasti haluaisin olla ihan rauhassa tai lasten kanssa.

Odotan mielenkiinnolla että millaisia vastauksia saat, jospa niistä ois mullekin inspiraatiota. :)

"ei silloin tarvinut mitään jumppia". Sori, mutta mulle ei vaan ikinä avaudu tuo logiikka, että liikunta on jokin rangaistus, kun itselle se on mitä suurin nautinto.

Mulla on sama tilanne mutta olen 10v nuorempi ja 20kg hoikempi. Vielä. Koko ajan paino nousee.

Tykkään kyllä liikkua, kunhan saan aikaiseksi. Lähellä ei myöskään ole mitään hyviä liikuntamahdollisuuksia. Tai no lenkkeily ja pyöräily, mutta lenkkeily on tylsää samoja reittejä pitkin ja pyöräillä saan ihan tarpeeksi työmatkojen vuoksi. Jo salille meno on liikuntasuoritus, kun sinne 6km pyöräilee ja treenin jälkeen toiset 6km takaisin. Kotona en tee kunnolla kun ei ole sosiaalista painetta. Lisäksi työpäivän jälkeen on niin väsynyt ettei todellakaan jaksaisi lähteä yhtään mihinkään.

Nyt lomalla olen kyllä liikkunut ahkerasti, mutta pelkään että töiden taas alkaessa liikuntakin jää :(

Hyötyliikunta! Rupeat pyöräilemään töihin. Ja etsit lajin, johon menet hauskuuden, et kunnon vuoksi. Itselle tällainen on tanssi. Tai tyydyt isääsi nopeasti kyllästyvänä ja vaihdat lajia tiheästi. Alkeiskursseja vaan kaikista.

Oletko testannut heijaheijaa tms?

Arkiliikunta?

Mulle jumpat on rangaistus, kuntosali kauhistus. En "harrasta" liikuntaa. Kaikki ei vaan tykkää siitä ja vapaa-ajalla on muuta, mieluisampaakin tekemistä.

Mä pysyn kunnossa arkiliikunnalla. Autoa ei ole käytössä (miehellä on), portaat hissin sijaan, lapset saatan harrastuksiin, en kuskaa... Töissä muutin työpisteen seisomapaikaksi. Voisiko jokin tällainen olla ratkaisu?

4:lle En siis nyt pysty juoksemaan 10 kilsaa! Viime syksynä juoksin kerran 7 kilsaa, nyt en ole juossut syys-lokakuun jälkeen.

Pyöräilen 3-4 kertaa viikossa töihin, 4 kilsaa suunta. Ei ihan urheilusta käy. :D Voisi tietty kiertää jotain pidempää lenkkiä kotiinpäin mennessä ja vaihtaa töissä vaatteet. Työvaatteissa ei viitsisi hikoilla. Sellaista tapaa voisi kerran viikossa harkita...

Heijaheijastakin innostuin vähäksi aikaa. :D

Mies on ollut vähän huono moottori. Hän harrastaa omia juttujaan ja yhteiset juoksu-, pyöräily- tai hiihtolenkit ovat hänelle vähän turhia. Lisäksi toisen meistä on pääsääntöisesti hoidettava lasta, kun toinen liikkuu.

Elämä on sen verran epäsäännöllistä (ainakin tällä hetkellä), että mihinkään säännöllisille kursseille ei nyt pääse, kun ne ovat tietysti tiettynä aikana viikosta.

Tuohon kun pääsisi niin kuin numero 6! Että liikunta olisi niin suuri nautinto, että sinne tulisi lähdettyä. Kyllähän se on, kun saa lähdettyä. Mutta miten sen tajuaisi aina ENNEN lähtemistä.

Huokaus.

Ap

Minulla oli vähän samanlaista taustaa: aikuisena meni monta vuotta niin, että liikunta oli satunnaista jumppaa ja hyötyliikunnat siihen päälle. Paino nousi, kunnes olin jo lievän ylipainon puolella. Sitten päätin ryhdistäytyä, tiputtaa noin 10 kiloa ja parantaa kuntoa. Tässä omia vinkkejäni:

Mieti, mitä haluat: tahdotko laihtua? Jaksaa paremmin arkea? Isommat lihakset? Jaksaa juosta 10 kilsaa? Olla notkeampi? Mahtua tiukkoihin farkkuihin?
Mitä tahdot elämältäsi? Siitähän se on loppuviimein kiinni.

Suunnittele tekemisesi realistisesti: esimerkiksi kolme liikuntakertaa viikossa. Yksi niistä voi olla vaikka se pidempi työfillarointi ja sitten pari muuta. Merkkaa ne ylös! Itse treenaan maratonille, mutta en minäkään saisi mitään tehtyä, ellei lenkit olisi kalenterissa. Tee liikkeellelähdöstä mahdollisimman helppoa: varusteet valmiiksi, välipala pari tuntia ennen liikkumista. Äläkä anna itsellesi sitä saumaa, että jäisit arpomaan lähdetkö vai et - lähdet vain.

Sitten mieti vielä oman elämäsi erityispiirteet & lajit, mistä voisit tykätä. Voisitteko edes joskus liikkua koko perheenä, vaikka fillaroida tai talvella hiihtää (lapsi mukaan repussa tai pulkassa?) tai käydä uimahallissa niin, että kumpikin pääsee uimaan vuorollaan? Mites liikunta silloin, kun lapsi nukkuu?

Vaikka mies olisikin paremmassa kunnossa, eikä sinällään "tarvitsisi" teidän yhteistä liikuntaa, niin ei se hänellekään haitaksi ole. Jos lapsi on vielä ratasiässä, niin mieshän voisi työntää niitä. Keinot on! Tai sitten etsit itsellesi sen kaverin, joka ei ole niin lussukka. :)

Ja kun kuitenkin jaksat liikkua parikin kuukautta putkeen, niin mieti kumpi tekee siut onnellisemmaksi, liikkuminen vai liikkumattomuus?

Ajan kanssa siihen oppii ja tottuu, pikkuhiljaa. Ota aluksi 21 päivän kuntokuuri, eli liikut joka päivä 21 päivän ajan. Liikunnaksi lasketaan ihan mikä tahansa, minkä itse lasket sopivaksi ja kestää yli puoli tuntia. 21 päivässä ihminen oppii uuden tavan. :) Tuosta voi olla ensiapua.

Ei mulla ainakaan tule lähdettyä liikkumaan. Ja lastenhoidon järjestelyn vuoksi liikuntaryhmään lähtö olisi liian stressaavaa ja työlästä. Mutta en kyllä tykkääkään ryhmäliikuntatunneista.

Mulla toimii hyöyliikunta. Saatan ahkerasti lapsia kouluun, edestakainen matka 4km. Iltapäivällä sama reissu. Pyörällä nämä, mutta kun netekee päivittäin, niinviikossa kertyy kilsoja. Lisäksi pyöräilen harrastukseen, saatan keskimmäistä kavereille, pikkuostokset käyn pyörällä hakemassa. Kun pyörä on oven edessä mutta auto pitäisi rassata tallista ulos, niin pyörällä lähtemisen kynnys on jopa matala. Itsensä pitää vain totuttaa siihen tapaan.

Talvella pyöräily ei käy. Silloin olen joskus onnistuneesti päättänyt, että katson päivittäisen salkkarit polkien crosstrainerilla. Tuo toimi hyvin siksi, että se ei ole kiinni siitä onko mies illalla kotona lasten kanssa.

Kiitos vinkeistä ja tsempeistä!

Silloin, kun into on päällä, niin helpostihan se liikkumaan lähtö onnistuu. Kun vaan nämä tauot eivät venähtäisi. Tosin, ovathan ne kyllä vuosien varrella lyhentyneet: ei ole pitkään aikaan ollut puolen vuoden taukoja.

Huomen aamulla menen salille, pakkaan illalla kassin valmiiksi. Tämä on lupaus, jonka pidän. :D

Minä olen ns. himoliikkuja, juoksen puolimaratoneja ja käyn monta kertaa viikossa salilla. Suoraan sanottuna minua ei läheskään aina huvita lähteä lenkille tai salille ja varsinkin pidemmän tauon (esim. sairauden vuoksi) jälkeen tuntuu lähes mahdottomalta taas palata liikunnan pariin. Mutta kyse on loppujen lopuksi vain asenteesta ja tahdonvoimasta. Saatan esimerkiksi kirjoittaa viikon liikunnat kalenteriin ja sitten vain teen ne kaikki, vaikka ei yhtään huvittaisi. Olen harrastanut liikuntaa säännöllisesti nyt n. 20 vuotta ja yhden käden sormilla on laskettavissa ne kerrat, jolloin liikunnan harrastaminen on vain vituttanut eikä sen jälkeen ole ollut hyvä olo. Sen sijaan kaikki sormeni ja varpaani eivät riitä niiden kertojen laskemiseen, kun olen yrittänyt keksiä tekosyitä olla lähtemättä lenkille. Lähes aina olen kuitenkin pakottanut itseni lähtemään ja hyvin nopeasti taas muistanut miksi kerta toisensa jälkeen pakotan itseni siihen.

Ja nro 15 lisää vielä, että mielestäni liikuntaa ei kannata harrastaa laihdutusmielessä, vaan kannattaa mietiä kaikkia niitä terveyshyötyjä ja hyvää oloa joita siitä saa. Laihduttaminen on kuitenkin 95% ruokavaliosta kiinni.

15

Tuo on tavallaan masentavaa, kun olen jotenkin ajatellut, että sitten kun on harrastanut puoli vuotta, tai vuoden, niin sitten siitä tulisi jotenkin tapa eikä tarvitsisi "pelätä" että tyssää johonkin.

Ite ilmoittauduin puolimaratonille ja kerroin siitä kaikille. Oli pakko oikeasti treenata! Nyt kun eka puolikas on takana, on jo pari uutta tiedossa. Vaikka ei aina huvittaisi, niin juoksemaan lähden, jos kalenterissa niin lukee. Lenkin jälkeen olo on AINA mahtava. Kivojen urheiluvaatteiden ostaminen motivoi myös ;)

15

Tuo on tavallaan masentavaa, kun olen jotenkin ajatellut, että sitten kun on harrastanut puoli vuotta, tai vuoden, niin sitten siitä tulisi jotenkin tapa eikä tarvitsisi "pelätä" että tyssää johonkin.

Kyllä minulla se liikunta on tavallaan "tapa". En kovin usein en joudu itseäni pakottamaan, vaan lähden vain ihan automaattisesti sen kummempia miettimättä, jos olen etukäteen päättänyt että tänään menen lenkille. Mutta erityisesti noiden pitempien taukojen jälkeen täytyy aluksi vähän maanitella ja huijata itseään. Jos olen suunnitellut esimerkiksi meneväni pitkälle lenkille eikä huvittaisi, niin saatan huijata itseäni niin, että ajattelen meneväni sittenkin vain lyhyelle pyrähdykselle. Mutta sitten kun olen jo päässyt vauhtiin niin menen kuitenkin sen pitkän lenkin.

Kyllä minulla se liikunta on tavallaan "tapa". En kovin usein en joudu itseäni pakottamaan, vaan lähden vain ihan automaattisesti sen kummempia miettimättä, jos olen etukäteen päättänyt että tänään menen lenkille. Mutta erityisesti noiden pitempien taukojen jälkeen täytyy aluksi vähän maanitella ja huijata itseään. Jos olen suunnitellut esimerkiksi meneväni pitkälle lenkille eikä huvittaisi, niin saatan huijata itseäni niin, että ajattelen meneväni sittenkin vain lyhyelle pyrähdykselle. Mutta sitten kun olen jo päässyt vauhtiin niin menen kuitenkin sen pitkän lenkin.

Tämä oli siis 15. Mutta tämä on tosiaan vain minun kokemukseni, saattaa olla että jollekin liikkumaan lähteminen on aina helppoa eikä koskaan ole motivaatio-ongelmia.

Numerolla 18 hyvä vinkki, itselläni tuo toimii ainakin.

Se on helppoa seuraavilla askeleilla:

- kokeile eri juttuja. Mistä nautit? Se on paras lähtökohta. Uinti, pyöräily, kuntosali, jumppa, pallopelit?

- pistä rima alas. Aloita vaikka sillä, että käyt pari kertaa viikossa puolen tunnin lenkillä/kerran viikossa uimassa/tms. Ei luulisi olevan kenellekään mahdotonta.

-älä aseta pakkoaikoja liikunnalle tyyliin aina töiden jälkeen tiistaisin: sitten masennut heti alkuun jos tiistaille tulee yllättävä palaveri etkä ehdikään liikkumaan.

Tsemppiä :)